**** kesäkuun kullanmurut 2011 - marraskuussa****

Oih onneks saa tytön jo huomenna taas tarhaan alkaa olla pinna kireellä molemmilla kun tylsiä päiviä ollut... Meinasin ehkä painella ostamaan äippähousut, alkaa verkkarilinja riittämään :kieh: jotenkin vaan pelottaa ostaa, miettii että entäs jos.... no sikäli eipä se varmaan housuista kiinni olis ... Päivä väsy iskee ihan satasella taas jos painuis peiton alle hetkeksi|O onneks isäntä on just kotiutumassa, saa tyttö seuraa

Kaks viikkoa np-ultraan.... iiks

 

Heippa!
Oipas tullut tekstiä,hetki meni lukiessa Aluksi kommentointia:

Hiipu1 oli joutunut tiputukeen asti!Toivottavasti olo alkaa jo helpottaa.Pyydä neuvolalääkäriltä resepti Primperania jos se auttoi sinullakin.Minä söin sitä pari vkoa ja pahin vaihe pahoinvoinnista meni "helpommin". Jaksamista!!

Jessi75 olipa paskamainen temppu pomoltasi!Ymmärrän hyvin väsymyksesi ja ettei jaksa taistella,eihän sun tuossa kunnossa tarviikaan.Ja etkös sä ollut polvesta saikulla,ettet edes raskauden takia?Muistelisin.. Toivottavasti äijä saa maistaa omaa lääkettään! Koitahan jaksella ja lepää nyt

Martta78 osanottoni :hug:

Sannikki Kurjaa sun ystävän käytös! toivottavasti ymmärtää ettei sun ilo voi vaikuttaa hänen suruunsa ja ottaa taas yhteyttä.

Hiq Onnea uuteen kotiin!! Kuulostaa ihanalta talolta Se muuttaminen on kyl ihan pyllystä,sähän voit raskauteen vedota ja pistää toiset pakkaamaan ja kantamaan..

Minsku82 ihana ultrakuva :heart:

Ja omaa napaa..En uskalla huokaista mutta ihankun pahoinvointi alkais pikkuhiljaa helpottaa..Aamusin enää velloo ja pyttyä halataan.. Mutta mutta odotellaan vielä..
Eilen olin pitkästä aikaa töissä ja oli ihan mukavaa! Yllättävän hyvin jaksoin ja ilta meni nopeasti. Tänään oonkin ollu kuumeisen tytön kanssa kotona ja huomenna vp. Viikonloppu siis töissä menee. Saapahan lisiä vähän joulukuun tiliin.

Niin odotan ensviikolla olevaa ultraa että näkee sen pikkuisen!! Mulla on tiistaina toinen nvla ja toivottavasti kuunneltas sydänääniä jo. Samalla lääkärintarkastus mitä en niinkään odota.. :/

Nyt ruoanlaittoon ja huilailee.. Mukavaa päivää kaikille ja oikein paljon voimia huonovointisille! :hug:

Perdy 11+0

 

Täällähän on paljon tapahtunut sitten viime kerran.

Heti alkuun pahoittelu Martta78 :hug:. On niin vaikea keksiä mitään lohduttavaa sanottavaa kun tietää, että mikään sanominen ei kuitenkaan tuo sitä menetettyä takaisin.

Jessi75 kuulostaa varsinaiselta epeliltä tuo sun ex-työnantaja. Toivottavasti äijä joutuu vielä liriin tekemisistään.

Täällähän tuntuu aika monella jo olleen (tai sitten on ihan lähipäivinä tulossa) ekassa ultrassa. Itsellä se on vasta joskus joulukuun puolivälissä eli monta viikkoa tässä saa vielä odotella. Kummasti se vaan jännittää silti jo nyt. Maanantaina oon menossa eka kertaa neuvolaan ja sekin aiheuttaa kyllä kummaa jännitystä. Ainakin hemoglobiini otetaan, mutta en muista esikoisen ajoilta (tyttö syntynyt 2007), että otetaanko siellä muita verikokeita. Meikäläisen kaltaiselle neulakammoiselle ajatus verikokeista yhdistettynä nykyiseen olotilaan on aika kammottava.

Äitiyspakkauksen aion luultavammin ottaa vaikka se 2007 pakkaus onkin tallella ja erittäin hyväkuntoinenkin. Tuntuu vaan, että haluan tällekin oman pakkauksen. Sen paremmin en osaa asiaa perustella. Varsinaisesti mitään hankintoja meidän ei tarvitse vauvaa varten tehdä kun kaikki on jo valmiina. Suurin osa vaatteistakin on mielestäni aika sukupuolineutraaleita väreiltään eli menevät sekä tytölle että pojalle. Onhan joukossa paljon pelkästään tytöllekin sopivia, mutta aattelin tehdä karsintaa vaatteille vasta kun vauvan sukupuoli on selvä eli mahdollisesti vasta vauva synnyttyä. Sukupuolen selville ottamisesta ei olla vielä miehen kanssa juteltu eli siihen mulla ei oikeastaan oo vielä mitään kantaa.

 

Voi ei Martta78 :hug:! Pahoitteluni tapahtuneen johdosta ja voimia:hug:. Kohan ootte surreet ni onnea uuteen yritykseen :heart:.

Ihana kuva Minsku :heart:!

Tervetuloa myös uus, en nyt muista nimimerkkiä , enää :O. Miun muisti on tätä nykyä lyhyt, ku kananlento :O.

sannikki onpas siulla kurja ystävä . Toivottavast hää tuosta tokenee ja tajuaa oman typerän käytöksensä ja on pahoillaan ja voisitte olla ees jonkunlaisissa väleissä tulevaisuudessa. En tiiä miten sit onnistuu samanlainen ystävyys. Eihän se häneltä ole pois, kun sie olet raskaana :heart:. Ja voihan hänkin vielä tulla raskaaksi vaik ongelmia onkin. Toisaalta tajuan ystävääsi, mut tuo oli törkeetä toivoa keskenmenoa . Hei HALOO . Ei hää välttämättä ajatellu loppuunasti kommenttiaan, mut silti. Voimia siulle :hug:!

Täällä alkaa kohta illan tankkaus, joudun olemaan syömättä Salkkareista lähtien ja käynkin aikasin nukkumaan, jotta jaksan aamulla labraan syömättä ja ultraan . Pitäkäähän naiset peukkuja, et kaikki on nii kun pitää .

 

Martta78:hug: pahoittelut ja kovasti voimia sinne!

sannikki: johan on todella törkeää käytöstä "ystävältä"! Olkoon oma tilanne kuinka vaikea vaan, niin KENELLEKKÄÄN ei mennä toivomaan keskenmenoa Mä en kanssa ymmärrä mitä se on joltain toiselta pois jos ystävä tulee (helposti) raskaaksi..ei tähän hommaan oo vuoronumeroita tai jonoa missä joku ohittelis toisia, ja toisilla vuoro sen takia menis ohi:headwall:

Jessi75: kovasti jaksuja sinne, todella törkee pomo sulla

Omaa napaa sitten...

Pahoinvointi on kadonnut, tissikipu on kadonnut, kohdun seudun tuntemukset on kadonneet. Täytyy sanoa, että alkaa pelottaa, kun muistuu keskeytynyt keskenmeno mieleen, sillon oireet loppui kuin seinään samaan aikaan kun sikiö oli lakannut kehittymästä. Eihän oireettomuus aina sitä merkkaa, ja pitäis olla tyytyväinen kun on ihan hyvä olo, mut ei tälle pelolle vaan voi mitään. Ultraan olis pari viikkoa vielä : / joulukuun tokalle viikolle laittoivat jo ajan äitipolille kohdunsuun tilanteen tarkistamista varten, kun ennenaikasten synnytysten ja useiden keskenmenojen takia oon tarkemmassa seurannassa. Toisaalta se on kiva, pääsee vauvaa kurkkaamaan useemmin, mut toisaalta rasittaa rampata sairaalalla kun ei oo omaa autoa..Aina joutuu joko mies rustaamaan työvuorot uusiks tai sitten kavereilta kyytiä pummaamaan.

Mutta eipä tässä auta kuin odotella vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta. Vois soittaa kyllä neuvolaan jos yrittäis kuunnella sydänäänet.

Harhis ja Hippiäinen 9+5

 

Niin ja ultraa odottaville tsempit vielä:wave:

 

Pakko tulla ketjun ulkopuolisena kommentoimaan tuota Sannikin ystäväjuttua. Okei, keskenmenoa ei tietystikään pidä toivoa, mutta ilmeisesti tää tieto oli tullut jotain muuta kautta eikä ystävältä suoraan? Voihan se olla et sanoja on tässä vääristelty.

Mutta.. Mun täytyy myöntää, että vaikka kakkosen yritysta on takana (vasta) puoli vuotta, niin kyllä mullekin olisi katkera pala hyvän rakkaan ystävän raskautuminen. En haluaisi kuulla sitä hehkutusta ja raskausjuttuja, kun itsellä ei onnistu. Pitäisin myös välimatkaa, vaikka ennen päivittäin oltaisiin soiteltukin, tosin sanoisin kyllä ensin mistä se johtuu ja TOIVOISIN myös ystäväni ymmärtävän että mulla menee aikaa uutisen sulatteluun. Vaikka oletan et mun ystävä tietäisi et en tuu helpolla raskaaksi, niin oletan hänen reaktioni ymmärtävän. Ja vielä niinkin raukkamainen olen, että silti olettaisin ystävän joskus kyselevän kuulumisia vaikka tekstarilla. Jos on oikeasti hyvä ja rakas ystävä, kyllä myös oman onnen kohdalla pitäisi ymmärtää tätä murehtivaa osapuolta. Ja onhan muitakin ystäviä, jolle ne raskausjutut voi jakaa. Eikä se muutaman kk välimatka/viileys oikeita ystäviä erota. Mähän ottaisin välimatkaa vaan suojellakseni itseäni, kun muutenkin on niin raskasta.

"Mä en kanssa ymmärrä mitä se on joltain toiselta pois jos ystävä tulee (helposti) raskaaksi..ei tähän hommaan oo vuoronumeroita tai jonoa missä joku ohittelis toisia, ja toisilla vuoro sen takia menis ohi". Eihän se pois toiselta olekaan, mutta se koko tilanne satuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä ja siitä se ystävän käytös todennäköisimmin johtaa.

Se vaan sattuu niin kamalasti kun itse saa vauvaa..

 

Minäkin tulin pikaisesti kommentoimaan Sannikin ystävää. Olen samoilla linjoilla violan kanssa. Lapsettomuudesta kärsivälle kaikki vauvauutiset lähipiirissä voi olla todella katkeria ja satuttaa. Yritä ymmärtää myös ystävääsi. Joskus hetken etäisyys auttaa ja myöhemmin voitte olla taas hyviä ystäviä. Tietenkin se tuntuu inhottavalta, jos kuulee toisen toivovan keskenmenoa. Mutta kuten sanottu, yritä astua ystäväsi kenkiin ja kuvitella tilanne toisinpäin...

ja martta 78 voimia!!!

 

Mä olen ikävä kyllä eri linjoilla teidän kanssa, Kajo ja Viola30. Mä ymmärrän, että varmasti lapsetonta satuttaa, raastaa ja tuntuu pahalle. Mun mielestä ei silti ole oikein, että se oma paha olo ja katkeruus puretaan ihmiseen, jonka pitäisi elää yhtä elämänsä onnellisimmista ajoista! Tuo katkeruus saa sen aikaan, että toinen kokee huonoa omaatuntoa siitä, että itse on onnellinen, ja jotenkin HÄPEÄÄ omaa raskauttaan. Mun mielestä se on vaan liikaa kaadettu ihmisen niskaan jonka pitäis saada rentoutua, olla stressittä ja nauttia odotuksesta. Kyllä käytöstavat pitää löytyä silti, satutti elämä miten paljon taansa. Vaikka ei osaisi toisen onnesta iloita, asian voi ilmaista monella eri tavalla, jopa ystävällisesti selittämällä että tuntuu just nyt pahalle ja että tarvii etäisyyttä. Kateus ja katkeruus vaan näyttää olevan perustelut sille, ettei toisia enää tarvitse ottaa huomioon? En toki tarkoita, etteikö myös odottava ystävä voisi ottaa huomioon toisen tuntemuksia, mutta mun mielestä sannikki ainakin niin teki kun ei lähtenyt salailemaan raskauttaan. Luulisi että se jos mikä satuttaisi.

 

Hei

Täytyy sanoa, että jos itse on kokenut monta epäonnistumista raskauden suhteen niin tuskin sitä haluaa niin hirveän usein soitella kaverille joka odottaa. Olkoonkin, että on paras kaveri. Kuitenkin, siinä toisen hehkutus liittyy pääasiassa sen lapsen saamiseen..juttu johtaa siihen tavalla tai toisella. Olen siinä mielessä violan ja kajon kanssa samoilla linjoilla. Kun kaikkeen vielä lisätään tämä oletus siitä, että toinen ei ole siitä raskaudesta niin onnessaan ja plussataan vielä raskaushormooneilla niin sitähän kuulee ja näkee.....vaikka mitä.

Tuskin kukaan toivoo toiselle, edes vieraalle, keskenmenoa. Ei sinänsä, etteikö varmaan sellainen "miks aina minun kohdalleni jaetaan sitä epäonnea...saisi jo osua muuallekin" -ajatus käväisisi mielessä.

Voimia Martta78:lle, se sattuu aina.. onan se mieli jo tehnyt melkoisen määrän suunnitelmia tulevan varalle. Yritä jaksaa!!

 

Kannampa korteni tähän lapsettomuuskeskusteluun. Uskoisin, että lapsettomuus on yksi niistä asioista/tunteista, joita ei voi täysin ymmärtää ellei itse ole kokenut samaa Eikä tuo vetäytyminen minusta kuulosta kovin tylyltä käytökseltä, ehkä tuo Sannikin ystävä ei osaa tai uskalla pukea tunteitansa sanoiksi. Enkä mä myöskään usko, että oikeasti toivoisi keskenmenoa. Enemmän se kuvaa sitä pahaa oloa, joka hänellä itsellään on. Ja ennemmin tai myöhemmin hänen on pakko hyväsyä se ettei toisten onni ole häneltä pois. Häntä pystyyn Sannikki, puhu ystäväsi kanssa ja kerro että kaipaat ystävääsi :hug:!

Riksumi

 

No nyt täytyy kyllä napauttaa :kieh:

Ehkä juuri koska ymmärrän ystäväni surua en ole kertaakaan puhunut vauva/raskausjuttuja, en edes kilometrien päästä kiertänyt aihetta!!!! Olen soitteassa kysynyt mitä hänelle kuuluu, töistä puhunut, harrastuksista yms kuten ennenkin ollaan juteltu, olen unohtanut hänen kohdalla olevani laisinkaan raskaana jotten loukkaisi tai tekisi pahaa mieltä hänelle. Onko sitten oikeus tehdä paha olo minulle??? omalle miehellee oli raivonnut että sais vittu mennä kesken ja hänen miehensä sattuu olemaan minun mieheni paras kaveri... Taho on luotettava ja olipa ollut emännänläimäytys lähellä, hänen mies on kuitenkin samassa tilanteessa, lapsen mahdollisuus todella pieni, ja on vain onnellinen meidän puolesta. Ei pidä olla katkera siitä mitä muilla on vaan mitä itsellä ei ole. Ei toisia voi syyttää omasta epäonnesta. Olen tukenut ja auttanut ja lohduttanut häntä vaikeina hetkinä ja olen kyllä todella pettynyt että hän käyttäytyy näin.

Kukaan meistä ei sietäisi jos toinen toivoo keskenmenoa!!!!!!!!!!!! vaikka sanoisi leikillään!!!!! ei siinä voi toisen kenkiin astua kun koko kommentti on sairas!!!!!

Puuuhhhhhh.... anteeksi... tämä ei ollut kenenkään kimppuun hyökkäys vaan täysin oman mielipiteen julkituominen...

 

sannikille peesit.
koska olen seurannu vierestä lapsettomuudesta kärsiviä ja mut on hylätty raskausaikana ja mua on syyllistetty mun raskaudesta ja ivattu ja tehty ihan veen paha mieli siitä, että odotan vauvaa. ja mun mielestä se ei ole oikein!
jokaisella raskaana olevalla on oikeus nauttia raskaudesta, ei tarte lapsettomalle hehkuttaa, mut näyttäs olevan niin, et vaikka kuin sivuuttaisit aiheen ni silti se luulee kaiken liittyvän vauvaan.
vaikka tekis kipeetä ni ei tarte kuolemaa toisen vauvalle toivoa! se on jo sairasta...sei ole sen lapsen vika, et joku ei saa lapsia..

mut kuitenki. menee hermot koiraan just tällä sekunnilla! se on iha sekasin, ei sitä voi ottaa sisälle ja ulkona se haukkuu vaan. sisälle ku tuon sen se juoksee ympyrää häntä koipien välissä ihan hulluna ja hyppelee lapsia päin!? alko siis tänää päivällä tää. sekosko se nyt vai mitä ihmettä...

 

Tähän lapsettomuus juttuun tulin minäkin kommentoimaan. Ja toivon että sannikki saa asian selvitettyä ja voitte edelleen olla ystäviä.

Kenellekkään ei ikinä pitäisi toivoa keskenmenoa! Luulisi jo ystäväsi tietävän miten pahalta se tuntuu, mutta ehkä siksi juuri toivookin sinunkin kokevan saman ja sitä kautta ymmärtävän häntä, koska itse ei ole lasta yrityksistä huolimatta saanut.
Sillon kun itsellä oli km ja ystäväni odotti toista lastaan, se kyllä tuntui tosi pahalta. En vain pystynyt kyselemään raskauteen liittyviä kuulumisia, en yksinkertaisesti halunnut kuulla mitään raskaus ja vauva höpinöitä. Silloin emme niin usein nähnytkään, koskaan en silti ollut epäystävällinen ja sivuuttanut hänen kertomisiaan, vaikka liittyikin tulevaan vauvaan.
Oli todella vaikeaa onnitella ystävää vauvan synnyttyä, mutta sen kuitenkin tein.
Ekan kerran kun menin katsomaan vauvaa, ajattelin että en halua nähdä edes koko vauvaa, koska tuntui niin pahalta oma menetys ja epäonni. Kun menimme sisälle, otin kuitenkin vauvan syliin, koska ystäväni toinen lapsi alkoi kiukutella ja vauva tuskastui kuumissa vaatteissaan sisällä.
Silloin olin oikeasti iloinen ystäväni puolesta, en katkera ollenkaan. Pidin vauvaa ja kehuin kuinka ihanan pieni se on ja rauhoittelin syliin.
Näin jälkeenpäin tuntuu hieman kurjalta että en kuunnellut enempää hänen raskaus kuulumisiaan, mutta uskon että hän ymmärsi, koska en voinut kertoa keskenmenosta ilman että aloin itkemään.
Hän ei silloin tyrkyttänyt raskaus kuulumisiaan, juttelimme asioista jotka olivat molemmille ajankohtaisia silloin.
Ymmärrän siis että voi olla todella rankkaa ystävällesi, ja ymmärrän myös jos haluaa pitää etäisyyttä. Silti ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä ja toivoa pahaa toiselle.

Niin, eipä kai mulla muuta
Ainiin, neuvolaan varasin ekan ajan tänään! 23.11 olis sitten, viikkoja pitäis olla sit 9+2.
Voi kun oliskin jo niin pitkällä että ois np-ultra kohta, mut enköhän mäkin sinne kerkee vielä ajan saamaan Onneks tiistaina pikkasella oli kaikki hyvin ja sydän sykki :heart:

Cik ja Pipa 7+4

 

Täällähän käy tunteet kuumana

Melko hirveitä työnantajia tosin! Ihana ultrakuva Minskulta

Pakko kommentoida kestovaippakeskustelua etta sama homma toimii päinvastoin: monia ärsyttävät niiden tuputtajat, mutta olen huomannut, että vaikka ei tuputa, eikä edes kerro käyttävänsä kestovaippoja niin sen tullessa ilmi leimataan "ärsyttäväksi ekointoilijaksii" joka tietysti tuomitsee kaikki kertsien käyttäjät. Pitää puolin ja toisn muistaa olla suvaitsevaisia.

Itse siis kestoja käytän päivisin, yöt mennään kertseillä, plus fiiliksen mukaan. Jos huono päivä niin sitten kertsejä kuluu. Imetin esikoista 12 kk, kannoin yli puoli vuotta kantoliinassa ja yhä nukutaan perhepedissä. Tämä on minun tapani olla äiti, arvostan varmasti myös sinun tapaasi olla äiti, vaikka se olisi hyvinkin erilainen. Kaikkien kukkien pitäisi saada rauhassa kukkia, pääasia että lapsella on hyvä olla ja äiti voi hyvin!

Vauvan kanssa käytän ehkä myös kestoja, mutta jos on vaikkapa sairas tai koliikki tai on muita ongelmia, niin varmasti mieli muuttuu. Kantolliina oli viime vauva-aikana pelastuksemme, siitä en luovu ikinä!

Äitiyspakkauksesta: en osaa päättää, otanko vai en. Onneksi on aikaa miettiä ja kun näkee uuden pakkauksen sisällön niin varmaan stten päätös kypsyy. Minusta se on hieno paketti täynnä hyödyllistä tavaraa joka menee pitkään juuri siksi, että vaatteet ovat isohkoja. Ihan vauva-ajan vaatteet ostan itse (kirpparilta varmaan suurimman osan kuten tähänkin mennessä).

Mutta muuten täällä raskaus sujuu edelleen hyvin ja melko oireettomasti. Aamulla meinasi lentää laatta, mutta meni ohi nopeasti. Issias vaivaa myöskin. Ja edelleen palelee hirveästi!

Laittakaahan nla- ja ultrakuulumisia, muutenkin voinnsta, toivottavasti pahoinvoinnit helpottava (been there, done that)

 

Heipsansaa!

Täällä nyt pitkästä aikaa eka työilta takana, yhesti meinas yökki tulla ku meinas vähä peeaska haista. Mut onneks meni sit ohi..se nimittäin tuppaa haisee joka päivä. Vähä meinas myös huono olo tulla ku ei millään kerenny syömään mut sit ku sai tankattua niin helpotti

Työkaveri aikoi ehtiä sen mammakamppeita niin saisin vähä halvemmalla ostettua ku kaupasta, kohta saa jo jotain olla ku ei farkutkaan oikein mahu ja puristaa sit. Äsken ostin vaan normi college housut työhousuiks, niissä oli nauhat niin saapi vähä säätää.

Koiruuden kanssa tässä saa pähkäillä kovastiki mitä tekee ku vauva syntyy..se on vähä semmonen ärhkämpi pojuli..ei oikein tykkää pikku lapsista vaan saattaa haukkua ja hyppiä kohti jos on jossain sisällä lähellä. En ehket ihan satavarmana luottas et pystysin pitää. Mut ei sen päätöksen aika ole vielä...mut hyvä kuitenkin miettiä jo vaihtoehtoja niin ikäviä ku ne oiskin.

Joop, iltahommiin ja Kakola näkyy sit 10. Piti iltaherkut ostaa, sipsiä ja omenalimpparia! Msuta on tullu hirvee herkkuperse.

 

Kerrankin iltasella virkeänä niin tungen mukaan lapsettomuus keskusteluun.
Esikoisen raskaudessa menetin parhaan ystäväni kun ilmoitin, kuten muillekin, että raskaana ollaan ja kutsuin kummiksi. Sain vastaukseski että voisit pitää asiat omana tietonani ja että jos tietäisin että hän oli saanut keskenmenon edellisenä päivänä niin en olisi varmasti kertonut hälle. JOO, en olisi, jos olisin tiennyt mutta eipä hänkään viitsinyt a) kertoa yrittävänsä b) plussanneensa c) että oli saanut keskenmenon. Yritin/yritimme puhua muutamaan otteeseen asiaa auki mutta lopulta emme vain päässet yhteisymmärrykseen emmekä sen koomin ole olleet väleissä. Jäi välistä hänen häät, meidän häissä hän oli kaaso ja olin hälle luvannut puvun ommella. Ja olisin halunnut ommella oli mikä oli ihan kiitollisuudesta meidän häissä auttamisen tähden. Heillä on nyt vähän meidän poikaa nuorempi tyttö (näin olen ymmärtänyt) mutta edelleenkään en ole ystäväksi kelpaavaa sorttia. Iso harmi edelleen ja monet itkun itketty. Kuulemma koitin hääkutsuakin vain kalastella kun onnittelin hääaamuna morsianta tekstiviestillä : /

Pikkusiskoni taasen puhuu aiheesta, heillä on ongelmia isännän sperman laadun kanssa. Onnitteli meitä kesän keskenmenneestäkin raskaudesta mutta piti sitten hieman taukoa ennen kuin oli sulatellut asian ja sen jälkeen on ollut aktiivisen kiinnostunut. KMn kohdalla ilmoitti olevansa halukas puhumaan jos mä haluan mutta ettei aio tunkea. Tässä uudesta plussasta oli taasen riemuissaan, Seuraa mun raskausviikkoja raskauskalenterista ja kyselee vointia. Mä jään varmaan äippärille heidän häiden aattona =) Tiedän siskoa kaihertavan oma lapsettomuus mutta ovat nuoria ja hakeutuneet hoitoon. Mun mielestä tuo että puhuvat aiheesta on ollut se mikä tekee aiheen helpommin kohdattavaksi. Ovat jo suunnitelleet adoptiota "pahan päivän varalle" :heart:

Sain KMn kesällä (6+4), olimme miehen veljen vaimon kanssa päivän erolla raskaana. Koomista koska meidän pojan ja heidän tytönkin ikäero on 6 viikkoa...Vaikka meillä meni kesken, en ikimaailmassa toivonut vastaavaa heille. Ja vaikka he ovatkin ilmeisen tietoisesti pitäneet meihin hieman etäisyyttä, ei rouvan kasvavan mahan kohtaaminen ole tuntunut pahalta- toisaalta ei enään mitään syytäkään, mun pömppis alkaa olemaan samaa kokoluokkaa turvotuksineen kuin hällä viikolla 21

Voimia Sannikille! Ole onnellinen, joku päivä ystäväsikin on varmasti onnellinen puolestasi toivon minä. Jos hän ei siihen kykene niin ystävyytenne ei liene sen arvoista. Itse ainakin koen ettei ystäväni ollut kai sitten oman omistautumukseni ja rakkauteni arvoinen, vaikka rakas hän on minulle edelleen ja aatoksissa usein. Toivottavasti lämpimät ajatukseni tuntuvat lämpiminä hänen harteillaan.

 

Martta78 :hug: voimia tuleviin päiviin!!

Jessi75 jaksamista sinulle olosi kanssa ja kaikille muillekkin joilla ei olo tahdo parantua!! Näitä paskamaisia pomoja löytyy joka lähtöön .
Hiipu1 kyllä kuulostaa sinunkin olo aika karseelta kun oot tiputukseen asti joutunut, toivottavasti olosi kohenee!!

sannikkin ystävästä.
Sen pystyy ymmärtämään että hänellä on aivan varmana kamala olo ja joutuu asiaa pitkään käsittelemään ja pystyykö siltikään koskaan hyväksymään että muut saavat mutta hän ei.
Hänen olonsa ei kuitenkaan oikeuta kostamaan omaa pahaa oloaan kehenkään toiseen ihmiseen/ystäväänsä.
Muut ihmiset eivät ole syypäitä siihen että hän ei ole tullut raskaaksi ja jokaisella on oikeus onneen, niin hänelläkin kuin muillakin.
Jos hän on tosiaan sanonut tuon toiveensa että menisi kesken niin on erittäin julmasti sanottu. Sellaista ei sanota ääneen vaikka kuinka tuska repisi sisältä päin. Sama kun jos hän nyt tulisi raskaaksi monen vuoden yrittämisen jälkeen ja joku sanoisi samat.. mä veikkaan että se kuulostaisi hänen korvissaan aivan hirvittävältä ja luultavasti ei koskaan antaisi sen sanoneelle anteeksi eli asiat voi koittaa miettiä tosiaan myös toisin päin jokainen, myös tämä Sannikin ystävä.

Toivottavasti ystäväsi pystyy asian käsittelemään ja jossain vaiheessa pyytämään ehkä anteeksi jos hän saa tietää sinun kuuleen asiasta.
Sinun saattaa olla vaikea antaa anteeksi, mutta ihmiset tekee virheitä ja kukaan meistä ei ole täydellinen... ( toivottavasti.. ).
Voin vain kuvitella kuinka pahamieli sinulla on ystäväsi käytöksen johdosta, mutta jätä asia takaalalle. Et voi asialle tällä hetkellä paljoakaan mitään tehdä, niin nauti raskaudestasi. Asioilla on tapana järjestyä omalla painollaan =).

Jos sit muutama sana itsestäni...
Mulla on tuo maha kasvanut hirveetä vauhtia ja nyt on pieni pelko että jos onkin tuulimuna. Yhdellä läheiselläni on ollut tuulimuna ja hänellä ei ollut muuta paljastavaa kuin juuri tuo nopea mahan kasvu. Kahdesta edellisestä ei ole kyllä tällä tavalla kasvanut : /.
Mietin kyllä sitäkin että voiko olla kaksoset.. kaikkea se pää alkaa kehittämään kun alkaa tuntua että jos kaikki ei olekkaan ihan kunnossa.
Muutenkin jotenkin tuntuu tyhmältä kun en ole koskaan ollut ihminen joka alkaisi kaikesta pienestä stressaamaan tai miettimään.
Onneks on ensiviikolla lääkärineuvolla vaikka se siellä näykkään jos on tuulimuna, mutta jos sydänäänet kuuluu niin silloin on ainakin varma että ei tuulimuna ole.
Olotila on päivä päivältä huono olon suhteen parempi, mutta sitä helpommin kyllä sitten itken. Tämän päivä jututkin kun tästä ketjusta luin niin n. joka toisen tekstin kohdalla pillahdin itkuun.. huoh.. .. ihan pimeetä... :O...

Tänään sain lastenhuoneeseen tehtyä uudet verhot (jouluu aatellen) ja sitten kävin äsken ottamassa uunista täytekakunpohjia pois. olis viikoloppuna juhlat. Keittiöönkin sain vaihdettua toiset verhot!!
Mä oon saanut yllättävän paljon tänään aikaseks. Huomenna tarvis tehdä kunnon siivous niin sais sitten lauantai aamuna nukkua pidempään .

Kaikille jaksamista ja hyviä vointeja!

Calumet + :heart:

 

Näin unta viimeyönä,että synnytin neloset. Kaikki tais olla tyttöjä tai ainakin 2 varmuudella.

 

Luovutin ja olen tämän päivän saikulla. Kun tähän kamalaakin kamalamman olon lisäksi tuli vielä flunssa, oli pakko luovuttaa ja pyytää saikkua tämä päivä. Mulla tämä paha olo vaan pahenee ja pahenee päivä päivältä.

Vein pojankin hoitoon ja nyt vaan LEPÄÄN!

Jos söis (tai siis yrittöis syödä) vähän aamupalaa ja menis sitte vaikka peiton alle lukemaan. =)

Bre ja pikku (jonka viikoista ei ole mitään hajua, en ole pysynyt ehkä kärryillä...)

 

Hei ja huomenta:

Olo on jokseenkin kummallinen, aamulla luikahti farkut jalkaan eikä punnaa eikä purista. Ja muutenkiin niin normaali olo? Onkos se niin että nyt alkaa se raskauden hehku aika ja pahin turvotus ja vointi on takana.. Jokseenkin toistaiseksi?
Takaraivoon hiipi pelon tunne kuin luin harhaanjohtajan? juttua keskeytyneestä keskenmenosta. Mutta mieli on luottava, ainakin toivon että saan pidettyä sen luottavaisena..

MMILIA JA PIKKURUINEN 10+6

 

Huomenia vaan kaikille
Juu tuo lapsettomuus on rankka asia ja täysin ymmärrän mitä hän kokee, se miten tunteita toteuttaa en ymmärrä mut olen päättänyt olla miettimättä asiaa, ei ehkä aina helppoa koska kaipaan ystävääni kuitenkin... mut ihana pieni pömppä masussa pistää hymyilemään väkisinkin

Olipahan taas aamulla niin ällötysolo ettei tolkkua... eipäs olekaan pitkiin etonut oikein rankasti

se olis taas viikonloppu edessä, saapi nukkua niin paljon kun haluaa

 

Huomenta kaikille!

Neuvolaankin pääsin vihdoista viimein.. Sydänäänetkin kuuluivat :heart: Lippulappusia täyteltiin kovasti. Täällä on myös kerran kuussa neuvola, lopussa sitten tietysti useammin ja kuuluu 3 lääkärineuvolaa. Ultraan odottelen jo kovasti aikaa!

Nyt on oma olo ihan todellisen hyvä, unohtuu aina joskus, että raskaana ollaan. Ainoastaan mahasta jo näkee selvästi

Äitiyspakkaus otetaan. Se on vaan niin ihana idea ja onhan siellä paljon kaikkea kivaa hypisteltävää =) Paljon käytetty vaunupussia ja sitä talvihaalariakin.

Oon alkanu nukkumaan huonosti :kieh: Aamuyöstä pöhkin hereillä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäis olla väsynytkin, heräilen paljon ennen kellonsoittoa ja sitte oon iltapäivällä ihan nuutunut ja väsynyt.

Meillä pitäis tuo esikoinen siirtää isompaan sänkyyn kun pikkunen syntyy. Niin miten (on sillon 2v. ) tollanen elohiiri mukamas pysyy siellä sängyssään? Nukkuu omassa huoneessa, koska on aika herkkäuninen. Hööh.. onneks on sinne vielä aikaa, mutta tarviihan sitä etukäteen miettiä kaikkea

 

Pohjantuuli Meidän 2-vuotias sai kummeiltaan lahjaksi "isojen tyttöjen sängyn" siis 2-vuotias päivänään.. Illalla vieraiden lähdön jälkeen koottiin pinnasänky pois ja laitettiin uusi sänky. Ja siitä lähtien on nukkunut siinä: ekat 2 yötä oli kamalat mutta sitten se alkoi "rullaamaan" ja nyt on 4kk nukuttu onnistuneesti isossa sängyssä.. Hyvin se menee sitten kun on sen aika

 

Hyvät huomenet kaikille !

Täällä aamu on alkanu aikasin, heräsin jo ennen kellon soittoa ja 7.50 suunta labraan aamupalatta . Otettiin sen 6 putkiloa verta vaan :O ja sit olikin vuorossa kauan odotettu ultra !

Ultrassa kaikki hyvin :heart: . Ihanaa! Minuu jännitti nii kovasti, et en uskaltanu kattoo aluks monitoria vaan katoin miestä ja sit kysyin, et onko siellä mitään ni lääkäri totes, et onhan täällä :heart:. Ni sit uskaltauduin vasta katsomaan ruutua ja siellä se meiän pien papu köllötteli ja sydän sykki hienosti :heart. Kyllä helpotti =). Miulta pääs ilon itku, ku nii helpottunu olo tuli. Turhaan olin jännittäny ja ollu huolissaan, jos siel ei ookaan mitään. Oikeessa paikassa oli ja sydän löi ja kaikki hyvin :heart:.

Viikkoja ei ollu vaan nii paljon, ku kuukautisista vaan oli viikkoa pienempi, et koko vastas 7+3 vaik nyt kuukautisista olis 8+3. Mut se oli ihan selitettävää, koska miun kierto on aina ollut pitempi ku ton 28 päivää eli ovulaatio on tapahtunu myöhempään. Lääkäri sano, et ei se sen takia voi olla mahollistakaan, et vastais viikkoja. Mut kaikki siis kunnossa ja ei tarvii huolehtia. Laskettua aikaa ei muutettu ja 2 joulukuuta meen tämän mukaan np-ultraan. Siel se sit varmistuu se la. Tyttö oli kans koko ajan viikkoa pienempi ja la siirty viikolla eteenpäin.

Nyt luottavaisin mielin eteen päin . Kenellä muulla oli sama muuten ku miulla, et oli pienempi viikkoihin nähden?!

Iloinen ja helpottunut Pyyter ja masuasukki 8+3 (7+3)