***KESÄKUUN KULLANKERÄT*** Toukokuussa

Onpas täällä taas kirjoiteltu, perässä pysyminen kun on yhden päivän koneelta pois

Me käytiin viikko sitten tutustumassa OYS:ssa ja silloin parsikuntia oli kyllä paljon mutta synnytyssalit oli kaikki vapaana. Luulenpa ettei niillä ole kesällä resursseja pyörittää nuita tutustumiskäyntejä kun henkilökuntaa on kuitenkin vähemmän. Voihan tuo aiheuttaa nyt sitten ruuhkaa kun kohat ei pääse enää tutustumaan.

Tuohon kakkahommaan sen verran, että minä oon ostanut jo kotiin peräruiskeen aion laittaa sen jo täällä kotona jos vaan lähtö tulee silleen, että sen täällä ehtii hyvin tehdä. Kyllähän se synnärilläkin sen antaa jos vaan muistavat.

Mullakin oli eilen neuvola ja nyt alkaakin käynnit viikon välein. Mua kyllä ihmetyttää tuo mun terkkari ei se kysele mitään mun ajatuksista ja minä haluaisin jonkun kanssa jutella kun tuo ukon kanssakin on ollut jotenkin hankalaa viime aikoina. Mulla oli samalla neuvolalääkärikin. Paikat oli kiinni, kohdunsuu kuulemma aavistuksen pehmentynyt. Valkovuoto oli kuulemma kokkareista niin määräs pitkävaikutteisen emätinpuikon siihen. Katsoi lantiontilavuutta ja survoi nyrkkiä sisään pitäsi kuulemma mahtua syntymään Muuten kakki kunnossa vauvan pää ei ole vielä kiinnittynyt.

Mulla on kyllä kaikin puolin oikein hyvä olo ei voi valittaa nuin niinkuin fyysistä puolta. Psyykkinen puoli käy aika kovilla mutta jospa se johtuis hormooneista.

Eilinen saldo oli tunnin lenkki aamulla koirien kanssa, 3 tunnin isosiivous jossa kantelin mattoja yms. toien tunnin lenkkin metsässä koirien kanssa ja tunnin agilitytreenit toisen koiran kanssa jossa jopa juoksin. Tuloksena ei yhtään supistusta eikä muutenkaan mitään oireilua oonkohan minä edes raskaana

NeitiA ja KeijoKanerva 36+1

 

Meillä täällä tuo 8päivää vanha nökäre tuhisee autuaana tissittelyn jälkeen!!! halkean onnesta ja ylpeydestä.3 ihanaa tervettä poikaa!!!

:heart: :heart: :heart:

 

Eipä ole täälläkään juuri edistystä tapahtunu, vaikka aamulla kuuden aikaan vaikuttikin jo aika hyvältä, supistuksia meinaan tuli aika tasaisesti, mutta ei ne ollu viä ihan kauhean kivuliaita ja ne lakkas sit kahdeksaan mennessä. Illallakin sekstailles jouduin lopettaan kun tuli pari aika kovaa vihlasua et piti sit hoidella mies ihan muilla konsteilla Meillä on kyllä tuo peittojen heiluttelu ollu aika aktiivista koko raskauden ajan eli lähes joka toinen päivä, tuo mies tuntuu aina haluavan, vaikka kyllä muakin haluttaa, mut ei kyl niin usein kun tota ukkoa. Mua on alkanu ärsyttään ny kun toi maha on niin tiellä, nukkuessakin se sattuu kun kääntelee joudun aina kädellä auttamaan mahaa et pysyy peräs. Eilen näytti olevan juttua tosta et kuinka nopeesti synnytyksen jälkeen voi taas harrastaa peittojen heiluttelua, meillä on varovaisesti alettu molempien poikien jälkeen jo kahden viikon päästä kun jälkivuoto on enää ollu tosi niukkaa, mut mulla on ollu tosi nopeet ja suht helpot synnytykset enkä oo revenny.

Sit tosta kakka-asiasta: Mulla on edellisis synnytyksis, kun supistukset on alkanu niin joka supistuksella oon saanu juosta vessaan kakkimaan /ripuloimaan niin kauan kun suoli on ollu tyhjä, ihan on pyllyyn jo sattunu pyyhkiminen. No eipä oo ollu huolta sitten et olis tullu synnytykses. Mulle ei oo kyllä edes synnärillä tarjottu ruisketta et kai se on ihan sairaalakohtainen.

nasu79 ja prinssiprinsessa 38+2

 

moikka vaan kaikille mietin vaan sellasta ku mulla ois ens viikolla vika lääkärineuvola. ni mitä siellä tehdään siis tiiän et ne perus jutut katototaan,joku täälä on puhunu siitä et on katottu et mahtuuko vauva tulemaan normaaliteitse ni miten ne sen kattoo, en muutenkaan mene sinne hirveen mielelläni kun se lääkäri on mies .ni ei tunnu mukavalta ku vierasmies sörkkii =) kertokaan ensikertalaiselle .diisah 36+2

 

Tää ei oo oikeesti totta...mä oon taas oksennustaudissa...tosin kai jo paranemaan päin (kolme kiloo muuten lähti painoo )

mutta en siis oo 3kk nähny tervettä päivää kun taudit vaan vaihtelee...nytkin alla flunssa joka pian pukkaa takas kun tästä oksentelusta pääsee eroon.

ei mulla muuta. huomenna pitäis mennä siinne kättärille mut kukas ton pojan nyt huolii ku on saattanu saada kans ton oksennustaudin.

wiivi84 & pittuveitta 37+1

 

moikka vaan kaikille mietin vaan sellasta ku mulla ois ens viikolla vika lääkärineuvola. ni mitä siellä tehdään siis tiiän et ne perus jutut katototaan,joku täälä on puhunu siitä et on katottu et mahtuuko vauva tulemaan normaaliteitse ni miten ne sen kattoo, en muutenkaan mene sinne hirveen mielelläni kun se lääkäri on mies .ni ei tunnu mukavalta ku vierasmies sörkkii =) kertokaan ensikertalaiselle .diisah 36+2

Mulla ainakin lääkäri kädellä kokeili lantiota alakautta. Sattui jonkin verran, mutta oli nopeasti ohi. Jollakin täällä oli kyllä lääkäri tutkinut 25 min, mutta mun tutkimus kesti vaan muutamia sekuntteja, ehkä joku 15.

 

Tää koko viikko on ollu ihan hanurista :kieh: nukkumisesta ei tuu mitään, mitään ei huvita tehdä, koira kiristää hermoja ja masentaa vaan. Toi masennus juontaa juurensa viikonlopulta, kun ukko teki jotain mitä mä en hyväksy (ei siis mitään pettämistä) ja nyt se hemmetin asia vaan kaivaa mun mielessä, vaikka koitin miehen kans puhua ja selittää kuinka muhun sattuu tommonen, mut ei auta. :/ Eikä tää tästä varmaan paremmaks muutu, kun ukko on ens viikon iltavuorossa, niin täällä mä taas yksin nökötän murheineni.

nooh, asiasta karvalakkiin... Minkäkokosia imetysliivejä te ootte ostanu? kun mulla ei oo rinnat kasvanu vielä mihinkään suuntaan, niin ei osaa arvioida paljonko ne paisuu sit sairaalassa. Ajattelin tosiaan ostaa eka vaan yhet sairaalaan otettavaks ja sit kun kotiin pääsen niin ostan lisää.

On teillä ihme urpoja ne neuvolan tädit, kun ne sitä painoa kyttää tolleen. Kaikki kuitenkin ootte hoikkia toisin ku minä :ashamed: Mulla oli alussa BMI 30 ja nyt on tullu 10kg painoa, että repikää siitä, eikä neuvolassa oo sanottu pahaa sanaa. Toisaalta olis varmaan ollu ihan hyvä jos siitä ois motkotusta tullu, niin oisin ehkä vähän kattonu mitä suuhuni pistän. No myöhästä se enää on, laihdutellaan sitten kun vauva on maailmassa.

Tosta kakka-asiasta Täällä tampereella ainakin annetaan heti se peräruiske vaikka ei mua hävetä jos oma mies mun sonnat näkee, mut ne kaikki muut ihmiset :ashamed:

Oon muutenkin ruvennu miettimään sitä synnytystä, että minkähänlainen hirviö-huutaja musta tulee. Toivottavasti en kiroilis ihan hirveesti

Mutta nyt koiran kans pihalle :wave:

MP 35+5 (edelleen kauheen vähän |O )

 

Wiivi :hug:

diisah Mulla lääkäri kokeili vähän ronskimmin miten lantio antaa periksi sisäkautta,ei kuitenkaan sattunut,ja nyrkillä ulkokautta miten häntäluu joustaa.Aika nopeesti se on ohi ja on ehkä vähän epämiellyttävää,mutta ei pitäisi sattua.

Miss Piggy Mulle kätilö sano synnytyksessä,että älä huuda vaan ponnista =)
Mä oikeesti luulin,että olisin ollut vielä kovempi huutamaan ja kiroilemaan,kun mitä lopulta olin...Mies oli ihan tyytyväinen ettei saanutkaan niin paljon haukkuja mitä pelkäsi

 

Eli menin tiistaina sinne polille kuten oltiin sovittu,noh pääsin kätilön tykö ja otettiin ne normaalit jutut ja lääkäri tuli siinä sitten käymään..menin kätilö käynnin jälkeen odottamaan käytävälle että lääkäri kutsuu.siinä sitten ootin sellaset 20min ennen ku lääkäri kutsui.

menin sinne sisälle ja ruvettiin tutkimaan kohdunsuuta ja ultralla..ultras varmaan yhen vartin vauvaa sydämen kohtaalta muttei puhunu mitään no pääsin pöydältä pois ja alettiin puhumaan tuosta tulevasta käynnistyksestä.noh hän oli sitä mieltä että ei tarvitse käynnistellä ennen rv 39 kerta vauva on niin pieni 2.6kg juu varmaan poika oli samoilla viikoilla 2.7kg

noh aloin sitten siinä puhumaan kun en saa lapsille hoitajaa että tarvin tarkan päivän kerta hoitaja tulee 300km päästä,noh hän alkoi inttämään 20vuoden kokemuksellansa ettei voi tarkkaa syntymäpäivää antaa..joo joo kyl mä nyt sen ymmärrrän mutta tarviin sen tarkan päivän että voin pyytää äitiä tänne tulemaan vaikka viikoksi kerta sen tarvii töistä pyytää vapaata.

tokasin vaan että tulenkos sitten 4 lapsen kanssa lanssilla johon lääkäri sitten että tuu vaan soitellaan sitten tuonne sosialihuoltoon että saadaan sitä kautta lapsille hoitaja johon mä sitten että en suostu vaan tuun sitten yksin synnyttämään vaikka rankkoja synnytyksiä on takana 3 (kerta haluan lapsille kuitenkin tutun hoitajan kehen he luottavat...)

noh asia jäi niin että mun on hyväksyttävä lääkärin päätös tai elettävä stressissä ja sain kontrolliajan 12.pvälle kesäkuuta..no kotona aikani puhuttuani mieheni kanssa päätettiin soitella ylilääkärille ja soitin hälle ja hän päätti ruveta tutkimaan mun papereita ja tänään tuli soitto että pääsen ylilääkärin luokse 9.pvä ja hän on tehny nyt sen käynnistyspäätöksen..

että tälläisiä lääkäreitä täällä on ja tämä kyseinen lääkäri höpötti koko ajan kuinka hyvä sosiaalihuolto suomessa on että saadaan varmasti lapsille hoitaja..

tuire ja mini 36+6 :heart: :heart:

 

Mymmy myy voi veljet!! :hug:

 

Minkäkokosia imetysliivejä te ootte ostanu? kun mulla ei oo rinnat kasvanu vielä mihinkään suuntaan, niin ei osaa arvioida paljonko ne paisuu sit sairaalassa. Ajattelin tosiaan ostaa eka vaan yhet sairaalaan otettavaks ja sit kun kotiin pääsen niin ostan lisää.

Mulla ei kans oo rinnat kasvaneet yhtään raskausaikana. Ostin yhdet liivit D-kupilla (normaalisti B tai C). Oli kyllä sellaista joustavaa mallia, joten ei kokeillessakaan olleet löysät kupeista. Luotan, että venyvät sitten rintojen kasvun myötä. Ostan sitten lisää ja sopivampia kun näkee mitä näille kaksosille synnytyksen jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

 

Diisah:Se riippuu kai neuvolasta ja lääkäristä et mitä siellä on tapana tehdä. Normi jutut ja lisäksi varmaan kopeloidaan lantio jotta onko estettä normaalille alatie synnytykseslle.

Itse tulin juuri viimeisestä lääkäri neuvolasta. Olen taas kiukkua täynnä ku en hoksannu kysyä mitään!!! Jotenki vaan aina unohtuu vaikken mitenkään jännitäkkään tilannetta tms. Ensin kävin terkalla (oli onneksi eri terkka, ei naputtanut painosta vaikka oli tullut 800g/vko) kaikki oli ok, mut hämmästeli mun kinttuja ku ovat niin turvoksissa. Käski sanoa lääkärille. Mainitsin siitä sitten lääkärille mut ei hän ottanu siihen kantaa mitenkään. Sit hän otti sf mitan mut ei kertonut sitä minulle. Ei hajuakaan paljon se nyt on. Ultrasi ja tupisi jotain. En saanu selvää, kai näytti sydäntä ja päätä siitä monitorilta. Sanoin et saa sanoa sukupuolen jos näkyy niin tokasi et en ala sitä kattomaan!! Sit kopeloi lantiota joka tuntui inhottavalta ja lopuksi sanoi ettei estettä normaalille synnytykselle ja etten vielä ole synnyttämässä. (kappas vaan, en ollut lainkaan yllättynyt!) Korttiin hän oli kirjannut et "sormelle raollaan." tarkoittaakohan tuo kohdunkaulaa vai suuta!? Kohdunsuun, kiinteän kohdalla oli kuitenkin rasti. Ja kohdunkaula oli hiukan edellisestä lyhentynyt.

Menin innokkaana sinne jotta saisin jonkinlaisen koko arvion vauvelista ja mahan koosta mut turhaa toivoin.

Mut pääasia et kaikki oli kunnossa ja jatkossakin uskallan tehdä raskaampiakin hommia kun niitä tässä lähipäivinä tulee olemaan varmasti ja paljon!

 

Maleha. Eikö kirjannut sun neuvolakorttiinkaan sf-mittaa??

 

voi hitto, onkohan mullekin tulossa joku vatsatauti... eilen illalla ja yöllä väänsi niin pirusti vattaa ja kauhea mourunta kävi (siis ei vaavin osalta), minä makasin ja melkein nukahdinkin pylly pystyssä tyynyjen varassa. Nyt on koko päivän sattunut millon mihinkin kohtaa mahaa ja nyt kun söin ruoan, sattuu ihan sairaasti, lähinnä ylävatsaan ja sivuille. Heh, kai mä vaan söin liikaa ja nyt se vatta sitten otti ja repes ihan oikeasti. (nimim. aivot on valuneet vauvaan)

Kyllä mullekin on taas alkanut tulla öisiä kauhukuvia synnytyksestä. Ihmeen hyvin olen pärjännytkin, synnytyspelkopotilaaksi... Jotenkin vaan jossain vaiheessa päätin, että pakotietä ei ole ja kun eivät kerran pelkoa hoida sektiolla niin minkäs teet. Jos kuolen niin toivottavasti kuolen nopeasti.

Ihme ja kumma kun tuntuu että kaikilla on aina jotain mielenkiintoista kerrottavaa neuvolassa käynnistä. Mulla ei ole enää lääkäreitä ei mitään, jahka vaan varrotaan että tuleeko sitä seuraavaa käyntiä vielä. Toisaalta hyvä kai niin, useimmiten jos kerrottavaa on, se meinaa jonkinasteista ongelmaa... Toukokuun alussa kävin naikkarilla ultrassa, siellä tokaisivat että eipä ole aihetta enää tulla ennen ko synnyttämään, tosin lisäsivät että toki saa tulla, jos aihetta tulee. Huomenna on sitten perusneuvola, pelottaa vähän mennä vaa'alle, tuntuu että mulle on viime viikkoina iskenyt bulimia ilman sitä oksennuspuolta... hirveät määrät ruokaa menee enkä tajua että mihin mahaan... nii justiin, ihmekö se sitten on että sattuu... :'(

Mä olen vieläkin yöpuvussa... mies ja poika tulee kohta töistä/hoidosta, ruoka on laittamatta ja mamma se vaan täällä taapertaa yökkäreissä. Ihan oikeasti. Pitää varmaan mainita neuvolassa niin ne vetää valmiiksi sen rastin synnytyksenjälkeiseen masennukseen... Tuntuu että sitä se terkkari koko ajan odottaakin, kun edellisellä kerralla meni puoli vuotta lääkityksellä niin kai se ajattelee että se on ihan varma että nytkin käy niin. Minä sentään vielä uskallan toivoa, että on vielä toivoa, ja että toinen kerta menee ku vettä vaan. Vaan minkäs sille teet, jos välittäjäaineet heittää taas häränpyllyä muiden hormonien kanssa. Ainakin osaa tälläkertaa tunnistaa oireet ja mieskin tietää, missä mennään, jos sama toistuu.

Väsynyt väsyvyt Velv 38+5

 

Kaksi kertaa on aikaisemminkin sf mitta otettu mut korttiin ei ole merkitty.

 

Velv :hug:

Olen tässä pohtinut, että miten voisi päästä mahdollisimman "helpolla" jo esikoisen kanssa. Tarkoitan siis sitä, että monet kokevat jälkeenpäin olleensa liian ylihuolehtivaisia esikoisen kanssa, ja sitten sen toisen lapsen kanssa on osattu ottaa jo paljon rennommin. Ja myös nautittu sen myötä enemmän vauva-ajasta, kun kaikki aika ei mene joutaviin asioihin. Eli laittakaas nyt konkarit vinkkejä, mitä olette tehneet/tai aiotte tehdä toisen lapsen kohdalla toisin? Kaikkin vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan =)

 

Mulle tuli esikoisen myötä ihan hirveä pakkomielle silittää kaikki puhtaat pyykit, pyyhkiä keittiön pöydät ja kaikki muutkin pinnat, keittää tuttipullot yms ihan viimesen päälle minuuttiaikataululla. Ja vauvan yritin väkisin saada "toimimaan" oppikirjan mukaan... se kun ei nukkunutkaan 16-20 tuntia vuorokaudessa niin olin ihan hermona. Ja muutenkin tuijotin kelloa koko ajan että kauanko se nyt on nukkunut tai mitenkä pitkään siitä on kun viimeksi söi jne. Tällä kertaa ajattelin yrittää ainakin vähän vähemmän täydellisyyttä tavoitella ton pyykin, tiskin, imuroinnin, nukkumisten, syöttöjen yms kanssa. Toisaalta, koko ajan oli sellanen fiilis, että jos en minä ja juuri nyt niin kuka sitten ja koska!? Lopulta pyytelin jo mieheltäkin anteeksi kun olin suihkuun menossa että joutuu nyt hetken olemaan vauvan kanssa... muutenkin taisin olla aika sekasin koko ekan vuoden.

Ehkä mun ei kannata antaa neuvoja tässä asiassa. Mulla taisi mennä ensimmäisen kanssa aika pahasti metsään aika monikin asia. Toisaalta.. ei sitä siinä tilanteessa kertakaikkiaan pysty toimimaan muuten ku sen mukaan, miltä tuntuu ja minkä oikeaksi kokee. Jos hössöttää niin hössöttää. Mä koko ajan ajattelin, että jos mulla kerran on pakkomielle jostakin, niin tulen vielä enemmän hulluksi jos yritän tehdä vastoin omaa haluani vain siksi, että olisi helpompaa.

Mutta jos jotain koettaa tehdä toisin, niin yrittää olla huolestumatta ihan joka asiasta. Jos ei ruokaa mene niin paljoa kuin pitäisi niin so what. (ihan oikeasti, me pidettiin tuttelin menekistä, unien pituudesta yms oikein kirjaa välillä, kun koetettiin todistella itsellemme, että jokin on varmaan vialla kun ei se vauva toimi niin ku muitten vauvat.) hoh hoh.

Noh, meillä oli kyllä aika haastava pakkaus, ja on edelleen. Koliikki, yöhuudot, astma, atopia, ei koskaan ole nukkunut vuorokaudessa 12 tuntia enempää putkeen, kaksi viikkoisena jaksoi valvoa 4-5 tuntia putkeen eikä vaan nukahtanut, nukkui vain puolen tunnin päiväunia, söi huonosti, oli motorisesti tosi aktiivinen (nousi kontilleen 4kk, käveli 10kk), imetys meni pilalle kun sekä äiti että vauva höselsi liikaa yms yms.
Ja kaikesta siitä säätämisestä, huolesta, itkusta, väsymyksestä, sähläämisestä ja ihmettelystä huolimatta meillä on esikoinen 2v 1kk, reipas, puhelias, iloinen, keskikäyrällä kasvanut, taitava nuori mies. B)

Mitähän tästä nyt jäis kellekään käteen. Huokase ja laske kolmeen ennen ku alat stressata pieniä asioita, tee niinku hyvältä tuntuu ja älä vaan lue liikaa oppaita. =)
Ja jos rahaa riittää niin muista kotitalousvähennys ja hanki viikottainen siivooja. Koska muulloin elämässä siitä voisikaan olla niin paljon hyötyä kuin sillon ku lapset on pieniä ja äitiä väsyttää? Ei siellä kukaan paikkoja sitten enää sotke kun on kaikki aika maailmassa siivota (eli kun lapset on jo maailmalla) Me kälyn kanssa päätettiin, että nyt jos koskaan... tosin meillä ei vielä siivoojaa käy, kun ei ole vauvaa ja äiti on päivät yksin kotona siivoamassa... Kälyllä kolme poikaa ja käy töissä, perjantaisin on kuulemma niin kiva mennä kotiin, kun lattiat on pesty, matot hakattu ja paikat järjestyksessä.

Velv

 

Moro!

Hoh hoijaa.. älä sä velv huoli :hug: täälläkin tassuteltu koko päiäv ihan parkeilla. Kävin kuitenkin aamulla suihkussa, mutta olen sen jälkeen ottanut jo kahdet torkut ja vaan syönyt ja maannut ja löhönnyt. Mulla on sellainen olo kuin ois tehty lobotomia.
Auringossakin istuin, mutta kuumahan siellä tulee
Onneksi äippä on tulossa viikonlopuksi kylään, niin saan ees seuraa. Mähän pitkästyn tätä menoa. Hitsit.. vuosi sitten olisin huutaen ottanu tällaisia kalsaripäiviä, mutta näin kahden kuukauden kalsarijakson jälkeen taitaa jo riittää.
Mä aikas kateellisena luen teidän juttuja kun jaksatte olla niin ahkeria. Musta tuntuu etten jaksa ees nostaa jalkoja sohvalle!

Kyllä on muuten paikkakunnissa eroa näissä neuvoloissa ja synnäreissä.. voi herranen aika mitä toimintaa osaavat harjoittaakin!! :kieh: Palautetta ja tuommoiset urpot pois duunista!

Jaksuja kaikille tasapuolisesti :hug:

Venlasta ois kiva kuulla.. jokohan on nyytti sylissä
Ai niin, jos en tänään kirjoittele niin ursulaiselle tsempit huomiselle :hug: , sano niille että käynnistetään jookosta kookosta?

-Kylli ja vaavi 38+4-

 

Velv- oot sä vaan paljon kokenut ja näköjään paljon viisastunutkin :flower: :hug: Kiva täälläkin kuulla kokemuksia.. Mä oon ainakin vielä sitä mieltä että mä mielelläni kuuntelen neuvoja, ja pyrin ottamaan niistä vaarin, mitkä osuu omalle kohdalle Veikkaan että synnytyksen jälkeen tulen tänne pari kertaa päivässä aloittaen viestini "apua, voisko joku kertoa..."

Mies lupas heilutella lakanoita tänään patjoja myöten että saatais tää käynnistettyä. Katsotaan nyt että tuleeko siitä vaan miehelle hymy ja mulle levoton yö Huomenna olis saunakin.. *tahtoo oman*

maleha- hirveen huolimattoman oloisia toi sun neuvolahenkilökunta! Tossa tilanteessa varmaan pitää itse määkiä joka hetkellä "mitä siinä näkyy?" ja "paljon se on?", että sais tiedot, onhan sulla oikeus tietää mittoja ja arvioita. Mullakaan ei lääkärillä ollut "aikaa" tehdä painoarviota ultralla, pah. Vähän huono mieli jäi, mutta th onneksi sitten on seuraavina kertoina tehnyt käsikopelolla päältäpäin ihan kunnolla (siis että tutkii sen 2-3 min tarkasti) painoarvion

Elppa & Antsa- 39+2

 

Päivää!

Täällä hihhuloitu koko päivä ulkona ja nyt oon ihan tööööööt. Siis älytöntä, minkälaisia lääkäreitä ja muutenkin neuvolatouhua! Miten niin ei ole aikaa tutkia? Täytyy olla! Ei kai sinne nyt huvikseen jalkojaan levittelemään ja kuulemaan kommentit tyyliin "kyllä tää täältä varmaan kohtapuoliin syntyy" :/ Nyt sit keksin samantien hyvänkin puolen siitä kun mulla oli siellä polilla se lääkäriopiskelija mukana. Kun tää varsinainen lekuri selosti koko ajan sille opiskelijalleen, mitä tehdään ja miksi, niin sain mielenkiintosta ja arvokasta faktaa itekin, kun ei sitä näköjään ihan automaattisesti sille odottavalle äidille yksityiskohtia kerrotakaan (vaikka musta kyllä pitäs!)

Tiivari ja muut enskertalaiset. Mun neuvo on se, että unohtakaa kaikki sellaset jutut ihan kättelyssä, kun "täydellinen äiti" tai "helppo vauva", liikaa ei kannata itselleen paineita kasata. Turha laskea tunteja, vauva syö, kun sillä on nälkä ja nukkuu, kun on väsynyt, siis noin niin ku normitilanteessa. Koliikit tai muut on sit luku erikseen...Ja sit tää imettäminen, mikä on niin kovasti muotia nykyään, siitä ei kannata itselleen mitään peikkoa tehdä. Vauvat kasvaa korvikkeellakin... Itseluottamusta peliin. Toki äiti osaa vauvansa hoitaa, tää on sitä luonto/tikanpoika/puu-osastoa. Ja kodin ei oo pakko olla tip top jokaista piirua myöten, jos väsyttää, kannattaa ottaa nokoset, kun vauva nukkuu, imuroida ehtii myöhemminkin. Ja jos jonain päivänä menee puoleen päivään tai ylikin yöpuvussa, niin sou vot?! Ihminen saa kotonaan olla sellaset vaatteet päällä kun tykkää... Ja yks juttu vielä... Ottakaa ne isätkin mukaan ihan alusta asti. Jaettu vastuu on puolet kevyempi kantaa ja jaettu ilo vähintäänkin kaksinkertanen! Ettekä oo sit kahden vuoden päästä niitä äitejä, jotka rutisee, ettei voi edes kauppareissun ajaksi isälleen jättää, kun ei se tiedä, miten niiden kanssa ollaan =) Vähän kärjistettyä joo, mutta... tähän tyyliin

 

Onko muualla näin ihqu ilma, kuin täällä Pirkanmaalla??
Ulkona oltu vaikka kuinka ja paljon tänään ja nyt pitäis mennä muksuille uima-allas täyttään tuohon terassille, niin pääsevät rutikoimaan siihen vielä ehtooksi. Lupasin kaupasta hakea meille jotain hyvää grillattavaa!

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Minulla on koko raskaus menny niin hyvin että on jäänyt kommentoinnit todella vähiin. Ennen äitiysloman alkua ei myöskään tuota aikaa liiemmin ole ollut. Onneksi nyt jo parisen viikkoa on saanut ottaa rennommin ja keskittää ajatuksensa tulevaan.

Kommentoinpa minäkin sitä kakkakeskustelua... Esikoisen kohdalla suoli tyhjeni tosiaan itsestään avautumisvaiheen aikana supistusten voimasta. Ja tavaraa tuli molemmista päistä sen verran hyvin ettei ponnistusvaiheessa suolessa takuulla ollut mitään. Ehkä hyvä niin. Mutta tiedoksi ensikertalaisille, että oksennuskin voi synnytyssalissa lentää.
Ja vaikka se kakka sitten tuliskin siinä ponnistusvaiheessa kätilön ja muitten nenän eteen, niin sille ei sitten mitään voi ja se on varmaan itsestäkin mitätön asia siinä kohtaa.

Eikös täällä joukossa ollut niitä kestoilijoita myös?
Harsoillako olette ihan pienten kohdalla vaipparumbaa pyörittäneet. Muistelen esikoisen kohdalla kokeneeni nuo harsot vähän hankaliksi ihan pienelle. Ensinnäkin kun ne on niin isoja pienelle pyllylle. Siinä tulee semmonen pynttäpeppuolo ja kun villikset vetää vielä päälle niin lapsen pylly on makuuasennossa päätä korkeammalla. Vai muistanko väärin?
Minulla oottais tuolla vielä yksi hahtuvakerä josta pitäis neuloa yhet villikset. Toivottavasti löydän ohjeen jostain. Noihin villiksiin liittyen -kuinka usein ne on käsiteltävä sillä lanoliinilla (oliko se tämän niminen aine?)? Ja mistä sitä edullisimmin saa? Vaikka eipä se nyt kamalan kallista tainnu olla, eikö se ollu aikas pieni pullokin.

Joo, olen siis voinut hyvin, vaivoja ei juurikaan ole ollut. Kovasti olen koittanu nyt äippälomalla lenkkeillä että sais tyypin ulos, mutta hänpä ei juuri ole piitannut yrityksistäni, tuntuu viihtyvän yksiössään. =) Syntymäpainoarvio on 3,2 kg ja hän on siellä jo oikein päin mutta ei kiinnittynyt. Kohdunsuu pehmeä ja ulkosuu sormelle auki (oli viikko sitten).
Onhan tuohon eräpäivään vielä pari viikkoa aikaa, joten eihän tässä vielä kiire olekaan. Mutta jos menee viikon yli niinku isosiskonsa, niin sitten sitä punnerretaan ulos juhannuksena... No, pääasia tietenkin että kaikki menis hyvin loppuun asti. Ja mikäs tässä tosiaan ollessa kun ei ole mitään vaivoja. Supistuksiakaan ei juuri ole ollu, ainakaan kivuliaita. Tosin viimeksikin supisteli kunnolla vasta sinä päivänä kun oikeasti sitten syntyikin, joten täytyy nyt vain koittaa nauttia tästä loppuajasta vaikka ei odottaa enää jaksaiskaan.

Jaksamisia kaikille vaivaisille ja ONNITTELUT jo synnyttäneille!

Uppula 37+6

 

tervehdyksiä..

kuulumisia tulin kertoilemaan, vauvan tuoksuisia sellaisia :heart:
meille siis syntyi lauantaina 24.5 klo 19.55 pieni prinsessa (rv 39+1) käynnistyksellä.
painoa pienellä tuolloin 3520g ja pituutta 51cm.. terve ja ihana tyttö :heart: tänään vasta kotiuduttiin, tiistaisen lääkärin tarkistuksen vuoksi jossa siis pienellä pientä kellakkuutta. verikokein tarkkailtiin muttei arvot nousseet edes valohoita rajaan ja kun olivat pysyneet samana eivätkä nousseet enää ei lääkäri nähnyt syytä meidän enää jäädä osastolle.. ihana niin, kyllä kotona on ihana jo olla!

tulen myöhemmin päivittämään tietoja tarkemmin ja kertomaan "synnytyskertomusta" joka meni kuin unelma.. koko perhe voi hienosti täällä ja nyt aletaan laskeutumaan arkeen prinsessan kanssa. Voi tätä onnne :heart: :heart: :heart:

marleena83 ja vinkskiina

 

oottepas häveliästä porukkaa ite enkyllä varmastikkaan tuu häpeilemään kun on muutakin ajateltavaa minusta on melkein nolompaa ottaa se peräruiske

kuten ehkä huomasitte, selvisin yhdessä kasassa takaisin kotiin, noin 850km tuli auton mittariin

maleha meillä ei neuvolalääkäri antanut mitään arviota, ei paino eikä synnytystapa, eikä mitannu sf mittaakaan, tosin sitä se ei oo koskaan tehnykkään. Tästä oon täällä aikasemmin valittanu

Erittäin väsyny Menhit ja Ella(viljami) rv39+3

 

ooh, onnea marleenalle tytöstä :flower: :flower: :heart: :heart: