maama niinpä... Tuota koliikkia en ookaan vielä omakohtaisesti kokenut, mutta jos se nyt tässä viimesessä arvonnassa kohdalle osuu, niin antaa tulla vaan! Se on kuitenkin ohimenevää. Nykyinen kuopus huusi korviaan 1,5 vuotta käytännössä yhtä soittoa eli jonkunlainen käsitys on siitä, mitä se on sillon, kun kaikki ei ookaan yhtä vaaleanpunasta unelmaa. Ja joka tapauksessa koliikki kestää vaan sen muutaman kuukauden (näyttäkää mulle tää kirjotus, kun kahden kuukauden päästä valitan täällä, että nyt hajooooooon just!, jooko?)
Reissaamisesta, ei mihinkään enää. Me liikutaan muutenkin kauemmas tosi vähän (meillä kun on elukoita, niin huono koko porukalla lähteä ) ja yksin lasten kanssa sain ajella ihan riittävästi, kun opiskelin 300km päässä viikot. Ja ihan viimeset viikot oon pysytelly perinteisesti kartanolla. Nyt oli tosin ajatuksena, että jos siellä polilla joutuu käymään, niin kävisin samalla yhden ystävän luona kylässä, mihin ei muuten tuu lähdettyä enää, mutta saa nähdä, mikä on kunto viimesellä viikolla =)
Muuten tuosta viiskilosesta... Luonto on vaan ihmeellinen. Mun mies on painanut syntyessään melkein sen 5kg ,pituutta hänellä tosin "vaan" 54cm ja anoppi on lyhyt ja oli tuohon aikaan vielä hyvinkin kaponen (ei mikään XL oo vieläkään) ja sanoo silti, ettei se nyt niin paha ollut. Liekö aika kullannut muistot lähes 40 vuodessa... (ja mies on muuten nykysellään ihan normikokonen 175/75 eli lihava lapsi ei aina ole lihava aikuinen =) )