Huh kun oli tullut tekstiä sitten tiistain puolenpäivän jälkeen...
No hyvä vain kun ollaan aktiivisia
Omaa napaa ja vähä pientä purkautumista: Ensinnäkin, jouduimme tiistaina lopettamaan meidän pikku koiran, 3-vuotias, jolla todettiin aivokasvain :'( :'( Käyttäytyi aggressivisesti ja kävi myös meidän lapsen päälle reilu 3 viikkoa sitten, josta onneksi selvittiin pintanaarmuilla ja säikähdyksellä... mutta tälläinen syy sit selvis tutkimusten jälkeen ja lääkärin mielestä meidän oli turha edes yrittää pelastaa tilannetta millään, muuta kuin laittaa meidän ihana poikakoira ikiuneen... Ja voi tätä itkun määrää :'( :'( Kun tästä oli selvitty niin samana iltapäivänä eli tiistaina meidän tytöllä nousi alle tunnissa
40 asteen kuume! ja jatkuu edelleen. Tiistaina jo hätäpäissämme mentiin lääkäriin kun hengityskin oli katkonaista, mutta mitään ei vielä löytynyt. Toistaiseksi epäillään
vauvarokkoa, mitä hän ei vielä ole sairastanut vaikka melkein 1,5 vuotias onkin. Tänään uudestaan lääkäriin illalla jos ei ala helpottaa... kuume on sahannu 37-40.6 väliä ja yskii, kuivaa yskää, mikä kuulemma kans voi kuulua vauvarokkoon. Tiistaina tyttö myös oksensi pari kertaa, mikä kuulemma johtuu, kovasta kuumeen noususta. Ti-ke yönä ei meinannu millään tämä mamma uskaltaa nukahtaa ja unta kertykin vaivaset reilu 3 tuntia. Toissa yönä nukuin jo pelkästä kauhiasta väsymyksestä ja viime yönä sama. Tyttö on niin huomionkipeä ja vaatii nyt paljon. Kuume laskee aina Panadolilla ja nousee kun vaikutus loppuu... Tytön toinen mumma lupas hoitaa tämän päivän, että pääsin töihin hoitamaan kiireellisemmät asiat pois ja mumma oli sitä mieltä että nyt minä mennen mahani kans töihin "lepäämään". Ihania isovanhempia :heart: Toki täällä ollaan sillä varauksella että tulee lähtö jos tulee kotona jotain ongelmia. Mies ei pystynyt jäämään kotia kun tärkeitä palavereita koko päivän, mikä sekin ottaa päähän että oma sairas lapsi ei mee ekaksi vaikka toki ymmärrän toisaalta tuonkin puolen. Mutta täällä töissä nyt ollaan (minäkin) ja mä vaan kirjoittelen tänne ja avaudun... Noh, mutta tästä kaikesta kun selviää, koiran äkillinen pois meno, siihen tarvitaan hieman aikaa toipua ja odottaa sitä että aika tekee tehtävänsä ja kultaa muistot että pystyy ajatella meidän ihanaa karvaturria itkemättä. Tytön sairastuminen osui muuten vaan huonoon kohtaan ja oonkin TOSI uupunu, kun on surru koiraa ja hoitanut erittäin sairasta lasta
Mimmuli tein testin ja näytti poikaa, ihan kuin mun oma olokin
6.2. on ultra ja meinataan kysyä kumpi näkyy jos suostuu itseään näyttämään, jännää kattoa pitääkö paikkaansa. Netistä kyllä tosin löysin kyseisestä testistä hieman kriittistä kirjoitusta että mahdollisuudet ois oikeasti 50 % osua oikeaan. Että siinä tapauksessa jos testi näyttää tyttöä niin mahikset on suuremmat että se näyttää oikein, mutta jos näyttää poikaa niin monella kuulemma menny pieleen, mutta mulla nyt ei niin väliä - kun omaa kivaa on
Kiinalainen kalenterikin kyllä povaa poikaa, heh
Eli aika vahva tää mun olo on vain entisestään
Nää on hauskoja raskaana olevan naisen sallittuja fuuruja
Pääasiahan edelleen kuitenkin että saadaan terve lapsi kainaloon :heart:
PikkuMyy ja "kikko" 20+6