ennustajaeukko
Noin mullakin, hän oli täällä useamman kuukauden enkä voinut iltarukouksista lopettaa.Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy:
Kerran tuollaisen tunsin eikä enää ole tarvinnut rukoill.
Kerran tuollaisen tunsin eikä enää ole tarvinnut rukoill.
huih
itsellekin tapahtunut asioita...en uskalla kaikkia kertoa...jotenkin sellainen olo, että kenelle ne on käynyt ei saa niistä puhua. Parhaat kaverit ja pari sukulaista niistä tietää ja heillä ollut vastaavia myös. Siihen liittyy kuitenkin todella aivan hirveä "olo" jossa päällimäisenä on pelko. Se vain leijuu paikalle. Tällöin tietää heti että nyt tapahtuu jotain ja sitten se alkaa. Rukoillen menee ohi. Kunolo häviää, tietää että nyt ei ole enää mitään pelättävää...
Mutta sellainen minkä voin kertoa tapahtui minulle pienempänä, joskus 10-11 vuotiaana. Leikimme ulkona "nurkka-Jussia" kun juoksin juuri nurkka-jussia karkuun, näin taivaalla punaisen valopilven, tai usvan, miten sitä nyt kuvaisi. Se oli aika pieni, mutta se lähti melkein minua kohti hirmuista vauhtia. Asuimme tuolloin rivitaloalueella. Tuo valo meni hirmuista vauhtia ohitseni kaikkien kattojen läpi. Kohdallani ohi mennessään se oli jo valtava, ei mikään pieni. Pysähdyin kesken leikin, seurasin valoa katseellani ainakin 180 astetta. Kukaan muu ei sitä nähnyt, ja minä tietysti kärähdin leikissä...eihän tuota selitystä kukaan uskonut.
Mieheni isä kuoli melkein vuosi sitten. Muutimme hänen vanhaan taloonsa, minulle oli kova pala muutta tähän taloon. Pelkäsin olla täällä yksin jne. Yhtenä yönä appi ukko tuli meille, katseli ympärilleen jne, unessamieheni ei nähnyt häntä, minä vain. Appi ukko sanoi että olettehan te tästä talosta saaneet ihan kivan ja että hän palaa nyt takaisin, halasi vielä ja sanoin että meillä on ikävä. Sen jälkeen ei ole ollut niin kamalaa olla tässä talossa...ikäänkuin hän kävi hyväksymässä meidän tässä asumisemme...
Mutta sellainen minkä voin kertoa tapahtui minulle pienempänä, joskus 10-11 vuotiaana. Leikimme ulkona "nurkka-Jussia" kun juoksin juuri nurkka-jussia karkuun, näin taivaalla punaisen valopilven, tai usvan, miten sitä nyt kuvaisi. Se oli aika pieni, mutta se lähti melkein minua kohti hirmuista vauhtia. Asuimme tuolloin rivitaloalueella. Tuo valo meni hirmuista vauhtia ohitseni kaikkien kattojen läpi. Kohdallani ohi mennessään se oli jo valtava, ei mikään pieni. Pysähdyin kesken leikin, seurasin valoa katseellani ainakin 180 astetta. Kukaan muu ei sitä nähnyt, ja minä tietysti kärähdin leikissä...eihän tuota selitystä kukaan uskonut.
Mieheni isä kuoli melkein vuosi sitten. Muutimme hänen vanhaan taloonsa, minulle oli kova pala muutta tähän taloon. Pelkäsin olla täällä yksin jne. Yhtenä yönä appi ukko tuli meille, katseli ympärilleen jne, unessamieheni ei nähnyt häntä, minä vain. Appi ukko sanoi että olettehan te tästä talosta saaneet ihan kivan ja että hän palaa nyt takaisin, halasi vielä ja sanoin että meillä on ikävä. Sen jälkeen ei ole ollut niin kamalaa olla tässä talossa...ikäänkuin hän kävi hyväksymässä meidän tässä asumisemme...
kellokummitus
mun isä kun kuoli niin täsmälleen kuolinhetkenä hänen rannekellonsa pysähtyi. Samoin oli kun mieheni eno kuoli niin iso seinäkello pysähtyi ja kukaan ei saanu sitä enää käymään.
Desafu ( tai jotenkin sillain) hetki.Alkuperäinen kirjoittaja Pia81:
Minulla on ollut noita kokemuksia joskus.
marin
Mun äidille oli ilmestynyt valopallo jouluaattona isäni kuoleman jälkeen ja hän oli "tuntenut" /kuullut isäni sanovan "sano lapsille hyvää joulua".
Mummoni ja ukkini muuttivat ukkini kotitaloon n 15 vuotta sitten. Vanha seinäkello oli alkanut käymään taas heti kun he olivat muuttaneet. Mummoni oli kuullut ukin kuoleman jälkeen pääsiäsenä ukin ääntelyä ollessaan yksin talossa.
2v tyttöni sanoi taannoin ulkona että ambulanssi ajaa. En kuullut mitään, kunnes muutaman minuutin päästä alkoi kuulua kaukaa ambulanssin ääntä (liekö lapsella tarkempi
kuulo vain...)
Isotätini oli nähnyt enneunessa tyttärensä kuoleman. Lapsi oli noussut autosta ja heitellyt valkoisia kukkia ilmaan ja kadonnut sitten suuren vuoren taakse. Tyttö oli kuollut ja arkussa oli ollut kankaassa samanlaisia kukkia kuin oli unessa nähnyt. Sen jälkeen hän oli nähnyt saman autounen aina kun joku oli kuollut. Se, joka oli noussut autosta, oli kuollut ja vuori oli ollut sitä suurempi, mitä läheisempi ihminen oli ollut kyseessä.
Mummoni ja ukkini muuttivat ukkini kotitaloon n 15 vuotta sitten. Vanha seinäkello oli alkanut käymään taas heti kun he olivat muuttaneet. Mummoni oli kuullut ukin kuoleman jälkeen pääsiäsenä ukin ääntelyä ollessaan yksin talossa.
2v tyttöni sanoi taannoin ulkona että ambulanssi ajaa. En kuullut mitään, kunnes muutaman minuutin päästä alkoi kuulua kaukaa ambulanssin ääntä (liekö lapsella tarkempi
kuulo vain...)
Isotätini oli nähnyt enneunessa tyttärensä kuoleman. Lapsi oli noussut autosta ja heitellyt valkoisia kukkia ilmaan ja kadonnut sitten suuren vuoren taakse. Tyttö oli kuollut ja arkussa oli ollut kankaassa samanlaisia kukkia kuin oli unessa nähnyt. Sen jälkeen hän oli nähnyt saman autounen aina kun joku oli kuollut. Se, joka oli noussut autosta, oli kuollut ja vuori oli ollut sitä suurempi, mitä läheisempi ihminen oli ollut kyseessä.
:)
En usko, että ihmiset näkevät varsinaisesti enneunia. Ihmiset näkevät paljon unia, joissa on "enteellisiä" asioita, mutta unohtavat ne. Sitten kun sattuu niin, että unessa nähdyt asiat tapahtuu, ne jäävät mieleen. Muuten ne unohdetaan. Itse näin unta ennen mummoni sairastumista, isotätieni kuolemia jne, jotka pystyisi helposti tulkitsemaan enneuniksi, jos haluaisi. Uskon kuitenkin, että unet jäivät mieleen sen vuoksi, että niiden jälkeen tapahtui jotain. Monet unet, jotka ovat tuntuneet tosilta ja ahdistavilta samalla tavalla, ovat kuitenkin "unohtuneet", koska niiden jälkeen ei ole mitään vcastaavaa tapahtunut.
Sen lisäksi uskon, että öiset kummittelut ovat unen tuomia "harhoja", jotka liittyvät esimerkiksi unihalvauksen oireisiin. Tai se, että joku käy tervehtimässä kuoleman jälkeen, liittyy siihen, että ihminen on niin vahvasti alitajunnassa, niin sen kautta ihmisen haluaa hyvästellä ja siihen "luo" itselleen mahdollisuuden.
Samoin uskon, että ihmisellä saattaa tulla silloin tällöin tunne, että jotain pahaa tapahtuu. Jos ei tapahdu tunne unohtuu, mutta jos tapahtuu niin tunne saa merkityksen.
Toki ihmisen elämässä tapahtuu paljon asioita, joille ei löydy selitystä. Ja jos unista ja öisistä "kohtaamisista" saa lohtua läheisen kuoleman jälkeen, ei se ole huono asia. Uskon kuitenkin, että tässä elämässä meillä on varjelusta ja suojelusta, jota emme järjellä pysty käsittämään. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää ja selittää.
Sen lisäksi uskon, että öiset kummittelut ovat unen tuomia "harhoja", jotka liittyvät esimerkiksi unihalvauksen oireisiin. Tai se, että joku käy tervehtimässä kuoleman jälkeen, liittyy siihen, että ihminen on niin vahvasti alitajunnassa, niin sen kautta ihmisen haluaa hyvästellä ja siihen "luo" itselleen mahdollisuuden.
Samoin uskon, että ihmisellä saattaa tulla silloin tällöin tunne, että jotain pahaa tapahtuu. Jos ei tapahdu tunne unohtuu, mutta jos tapahtuu niin tunne saa merkityksen.
Toki ihmisen elämässä tapahtuu paljon asioita, joille ei löydy selitystä. Ja jos unista ja öisistä "kohtaamisista" saa lohtua läheisen kuoleman jälkeen, ei se ole huono asia. Uskon kuitenkin, että tässä elämässä meillä on varjelusta ja suojelusta, jota emme järjellä pysty käsittämään. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää ja selittää.
vieras
luin 11-vuotiaana hartaan kuolinilmoituksia, mietin millasia ilmotuksia isovnahemmistani olisi. pian vaarini kuoli...
Siis kuin mun suusta!!!Alkuperäinen kirjoittaja huih:
Mulla on yksi ns. paha henki kokemus ja siitä vuosia aikaa. Sen jälkeen aina joskus tulee olo että lähestyisi hiukan taasen jollain tapaa, sellainen jännä pelko ja aavistus ja alan taas rokoilumaratoonit paniikissa :saint: ja sitten helpottaa. Sitä vaikea monille selittää. Jos näet tämän :attn: niin voitko laittaa yksityisviestin asian tiimoilta, olis hyvä kuulla sinuakin etten olekaan yksin asian kanssa. :hug: :wave:
ems
Joo... kyllä kaikkee sattuu ja tapahtuu paljonkin... minusta ne on kivoja asioita. Tässä asunnossa tv auennut ittekseen ja koira haukkuu "näkymätöntä", sit yks ilta näin kun mun poika oli huoneessaan mutta kun menin huoneeseen niin sielläpä ei ollut ketään (poika harrastuksissaan, siis ei kotona)ynm. Kerran ajeltiin illalla tyttökaverin kanssa kaupungilta kotiin niin tietä oli ylittämässä mustiin pukeutunut mies sellainen pitkä takki sillä oli ja lierihattu. Se ilmesty yht äkkiä joten kaverini teki äkkijarrutuksen ja minä olin ihan varma että kohta tömähtää.... hmm... mutta vaikka molemmat näki saman näyn niin tiellä ei ollut ketään... eikä ketään lähi maillakaan kun oli yö. Ovikellot on soineet öisin joka asunnossa missä oon asunut, mutta ei oo ketään kun avaan oven(tässä asunnossa ei ole soinut). Yhdessä asunnossa jossa asuin tapahtui kans muutamia asioita... yks muistiin jäänyt on se että kahvikupit tippu tiskikaapista yksitellen, ikäänkuin joku ois heittänyt ne. Astiakaapin hylly oli kyllä suorassa kun tarkistin. Hmm.. ei kaikkee muista kun on ripotellen tapahtunut matkanvarrella pieniä hassuja asioita.
hm
Mulla luki mesessä omana otsikkona "junan alle mahtuu kaksinkin" ,joka on yhdestä Stellan biisistä. Avasin iltalehden nettisivut jonka pääotsikkona oli "kaksi nuorta kuolivat junan alle".
outo sattuma vain, mutta ikävä silti.
outo sattuma vain, mutta ikävä silti.
Meillä oli joskus hyvin vanha talo maaseudulla ja siellä kummiteli ja kummittelee vieläkin voin olla varma siitä. Aina öisin meidän mentyä nukkumaan kuului portaista askelia jotka menivät alas eivätkä koskaan tulleet takaisin ylös. Mies henkilö oli kuollut minun ja siskoni huoneessa epilepsia kohtaukseen ja löydettiin monia päiviä myöhemmin. Siksi siellä eleli kärpäsiä vieläkin. Minua hän kävi välillä silittämässä päästäja vahti meidän pienempien sisarusten unta. mukava se oli kun ei tarvinnut olla koskaan yksin.
minä tykkään muutenkin paljon kaikesta yliluonnollista ja tuntuu siltä välillä että vedän oikeen puoleeni niitä tällä mun hullun uskolla
minä tykkään muutenkin paljon kaikesta yliluonnollista ja tuntuu siltä välillä että vedän oikeen puoleeni niitä tällä mun hullun uskolla