Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

Kannanpa minäkin korteni kekoon....

Asun vanhassa talossa ja siellä "kummittelee" välillä ihan päivittäin ja välillä harvemmin. Ullakon portaista kuuluu askeleita, hilljaista musiikkia kuuluu vintiltä ym. Joskus tavarat vaihtavat paikkaa itsestään ja kerran on lipaston päällä oleva lamppu mennyt itsekseen päälle. Välillä kuuluu myös kuinka ulko-ovi avataan ja jalat pyyhitään eteisen mattoon, mutta kun menee katsomaan ketään ei näy. Koirakin on usein mennyt tätä tulijaa häntä heiluen vastaan joten en ole omiani kuullut .

Minulla on myös välillä aavistuksia tapahtumista. Esim. kerran tapasin erään puolitutun ja minulle tuli heti kumma tunne että hänellä ei ole kaikki hyvin. Parin päivän päästä hänen poikansa joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen. Vastaavia aavistuksia on monia, sekä hyvistä että huonoista asioista. Ajatukset tulevat päähän ihan niin kuin joku laittaisi ne sinne. En osaa tarkemmin sitä tunnetta selittää...

 

Tiesin 10 minuuttia etukäteen miehen ajavan hirvikolarin. Varoitettuani mies ja lapsen säilyivät hengissä.

Olen nähnyt tapahtumia menneiltä vuosisadoilta. Viimeksi ketjuni oli kun kysyin kuka lapsi kuoli Suokissa.

Näen tulevia, näen sairauksia.

 

Kannanpa minäkin korteni kekoon....

Asun vanhassa talossa ja siellä "kummittelee" välillä ihan päivittäin ja välillä harvemmin. Ullakon portaista kuuluu askeleita, hilljaista musiikkia kuuluu vintiltä ym. Joskus tavarat vaihtavat paikkaa itsestään ja kerran on lipaston päällä oleva lamppu mennyt itsekseen päälle. Välillä kuuluu myös kuinka ulko-ovi avataan ja jalat pyyhitään eteisen mattoon, mutta kun menee katsomaan ketään ei näy. Koirakin on usein mennyt tätä tulijaa häntä heiluen vastaan joten en ole omiani kuullut .

Minulla on myös välillä aavistuksia tapahtumista. Esim. kerran tapasin erään puolitutun ja minulle tuli heti kumma tunne että hänellä ei ole kaikki hyvin. Parin päivän päästä hänen poikansa joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen. Vastaavia aavistuksia on monia, sekä hyvistä että huonoista asioista. Ajatukset tulevat päähän ihan niin kuin joku laittaisi ne sinne. En osaa tarkemmin sitä tunnetta selittää...

Aika monille ihmiille tulee tuollaisia tuntemuksia ja kummia sattumuksia. Ne eivät vain ole sellaista konkreettista tietoa jota kaipaisi, eli esim., että "älä koske siihen koska saat sähköiskun."

 

Kannanpa minäkin korteni kekoon....

Asun vanhassa talossa ja siellä "kummittelee" välillä ihan päivittäin ja välillä harvemmin. Ullakon portaista kuuluu askeleita, hilljaista musiikkia kuuluu vintiltä ym. Joskus tavarat vaihtavat paikkaa itsestään ja kerran on lipaston päällä oleva lamppu mennyt itsekseen päälle. Välillä kuuluu myös kuinka ulko-ovi avataan ja jalat pyyhitään eteisen mattoon, mutta kun menee katsomaan ketään ei näy. Koirakin on usein mennyt tätä tulijaa häntä heiluen vastaan joten en ole omiani kuullut .

Minulla on myös välillä aavistuksia tapahtumista. Esim. kerran tapasin erään puolitutun ja minulle tuli heti kumma tunne että hänellä ei ole kaikki hyvin. Parin päivän päästä hänen poikansa joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen. Vastaavia aavistuksia on monia, sekä hyvistä että huonoista asioista. Ajatukset tulevat päähän ihan niin kuin joku laittaisi ne sinne. En osaa tarkemmin sitä tunnetta selittää...

Aika monille ihmiille tulee tuollaisia tuntemuksia ja kummia sattumuksia. Ne eivät vain ole sellaista konkreettista tietoa jota kaipaisi, eli esim., että "älä koske siihen koska saat sähköiskun."

Niinpä. Ne on aika ärsyttäviä tuntemuksia. Se on eri juttu kun itse ajattelee että mitäköhän kaverille kuuluu. Sitä ajatusta pystyy "kontrolloimaan". Mutta nää aavistukset tosiaan "laitetaan" ajatuksiin. Samalla tulee joko tosi hyvä tai huono fiilis.

Pari kertaa on tullut myös melko selkeitä aavistuksia. Kävin isoäitini luona ja siinä lähtiessä häntä halasin ihan niin kuin yleensä. Siinä halatessa ihan kuin joku olisi pääni sisällä yhtäkkiä sanonut että halaan häntä nyt viimeisen kerran. Hätkähdin ja mietin ettei noin voi ajatella! En sitten isoäitiä enää sen jälkeen nähnyt. Hän kuoli äkillisesti muutamia päiviä käyntini jälkeen

 

Ja lisäänpä vielä tämänkin.

Olin noin 6v, tätini oli meillä käymässä ja lähdössä siitä sitten kaupunkiin asioille. Halusin kovasti mukaan ja hän lupasi minut ottaa. Olin jo nousemassa autoon kun yhtäkkiä tuli tosi ahdistava olo ja ilmoitin tädilleni että olenkin muuttanut mieleni ja haluan sittenkin jäädä kotiin. Tällä reissulla hän ajoi kolarin, ei onneksi satuttanut itseään, mutta paikka jossa minä olisin istunut oli ihan rutussa.... Suojelusenkeli minua varmaankin varoitti.

 

mieskö lie nyt vaihteeksi jättänyt kylpyhuoneen peilikaapin ovet auki, mutta ei ole kyllä yhtään kivaa kun astuu hämärään vessaan ja meinaa laskea alleen, kun joku seisoo keskellä kylppäriä ! ennenkuin tunnistaa oman väsyneen naamansa...

 

mieskö lie nyt vaihteeksi jättänyt kylpyhuoneen peilikaapin ovet auki, mutta ei ole kyllä yhtään kivaa kun astuu hämärään vessaan ja meinaa laskea alleen, kun joku seisoo keskellä kylppäriä ! ennenkuin tunnistaa oman väsyneen naamansa...

Tää oli niin hyvä!!!!

 

Huuuuih mikä ketju.... Luin koko eilisen illan tätä ja tänään jatkoin, nämä on todella mielenkiintoisia....

Lisäänpä nyt oman korteni kekoon:

Äitini ollessa reilu 10-vuotias, hän oli ollut nukkumassa ja juuri heräilemässä kun oli kuullut äänen sanovan "**** kuolee" ( hänen isosiskonsa nimi ) . Hieman tuon jälkeen oli eräänä iltana koputettu ikkunaan ja jotkut ihmiset olivat tulleet ilmoittamaan että sisko oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut toisessa kaupungissa. ( tämä isosiskokaan ei ollut kuin vajaa 20v. )
Toinen minkä äitini on kertonut on uni; hän oli nähnyt unta jossa oli ollut ruumisarkku. Arkun kansi oli ollut auki ja arkussa oli maannut joku hänen tuntemansa mies. Ei ollut mennyt kauaakaan kun kyseinen mies oli oikeasti kuollut.

Kun olin nuori, piti joka asiasta tietenkin tehdä vaikeaa ja esimerkiksi turvavöiden käyttö oli jostain syystä iham mamisten hommaa. :kieh: Yleensä äiti ei puuttunut vöiden laittoon vaan luotti siihen että laitamme sen kyllä. Kerran olimme kotimatkalla ja puolessa välissä jätimme ystäväni kotiinsa. Vaihdoin paikkaa autossa samalla enkä laittanut turvavyötä paikalleen. Äitini kuitenkin oli tuolla kertaa hyvin tarkkana että laitoin turvavyön kiinni ja tarkasteli että olihan se varmasti kiinni. Totesi ettei koskaan tiedä, miten käy. Muutamia kilometrejä siitä mentiin autolla katon kautta ympäri niin että lumi vaan pöllysi. :snotty:

Veljeni oli nähnyt unen jossa hänellä oli VHS-kasetti kädessä joka oli nimetty: Kuolema tulee filmillä. Kun hän oli laittanut filmin pyörimään, oli televisioruudun läpi tullut huoneeseen ihan valtava hyökyaalto. Hieman tuon unen jälkeen iski tämä tuhoisa tsunami ( 2004 ) .

Olin kerran ala-asteella välituntia viettämässä kun yhtäkkiä koulun ohitse ajoi suuri määrä paloautoja pillit päällä. Muistan kun aloin itkemään ihan hillittömästi ja minuun iski ihan järkyttävä ahdistus että nyt on sattunut kotona jotain. Itkin ja itkin ja lopulta opettaja antoi minun soittaa kotiin. Meidän mökki paloi.... :snotty:

En nyt tiedä, onko nuo yllämainitut mitään yliluonnollisia vaiko vaan sattuman kauppaa mutta kyllä ne on mieleen jääneet....

Ai niin.... lapsuudenkodissani vielä sellaisia pieniä juttuja:

Yhtenä yönä vanhempani oli heränneet kun olohuoneesta kajastaa valo. Televisio siellä oli ollut päällä. Ja he ovat todella tarkkoja siitä että sähkölaitteet on sammutettu nukkumaan mentäessä.

Ja yhtenä yönä isäpuoleni oli herännyt siihen kun heidän sängynpäässään oli seisonut joku. Ikkunasta oli kajastanut sen verran valoa että hän oli saanut selvää hahmosta. Hahmo oli vaan seissyt siinä sängyn päässä tuijottamassa petiin muttei ollut liikkunut tai puhunut. Isäpuoleni oli todennut että: Menehän takaisin nukkumaan. Jolloin hahmo oli lähtenyt hiljaa huoneesta. Kaverini oli meillä silloin yökylässä joten tiedä sitten, oliko hän unissaankävellyt mutta kukaan meistä "talon lapsista" ei unissakävelyä harrastanut. :snotty:

 

En nyt muista olenko tämän jo kertonut mutta nykyisen miehen kanssa mummilassa, mummo oli kuollut vuosia sitten mutta talo on edelleen suvun omistuksessa. Talo on mikkelissä ...talosta on monia tarinoita, talon alakerrassa on ollut joskus kauppa. Kauppa vaihtoi omistajaa kun edelliset olivat siirtyneet autuaamille metsäsätysmaille. Uusista kauppiasta otettiin valokuva ja taustalla näkyi 2 varjoa ...edelliset omistajat kenties.

Omaa kokemusta talosta, olin ekaa kertaa miehen kanssa siellä viikonlopun vietossa. Päivä meni mukavasti kauppoja ja paikkoja kierrellessä, ilta kun koitti niin oli outo tunnelma...Nukkumaan mentäessä vedin peiton korville, yritin nukkua mutta tuntui kuin joku olisi tuijottanut ...Ja yöllä yritin vetää peittoa päälleni takaisin mutta tuntui kuin joku olisi kiskonut sitä toiseen suuntaan. Ja yläkerta oli tyhjillään mutta kuulosti kuin siellä olisi kävelty yöllä. Mielikuvitus on toki voinnut tehdä tepposet mutta moni muukin on tuntenut saman kaltaista tuossa talossa..

 

Mummoni kuoli 2v sitten ja nuorimmainen oli silloin vain muutaman kuukauden vanha. Heräsin yöllä n.3-4 aikoihin ja menin vessaan, halusin nousta mutten pystynyt ..koko yön minulla oli painostava olo. Aamulla minun oli tarkoitus mennä mummoa katsomaan, yöllä vessassa ollessani oli paha olo, tuntui kuin jonkin olisi pitänyt minua siinä paikoillaan...

Aamulla sain viestin äidiltä, mummo kuoli yöllä. Vielä tänä päivänä en tiedä mihin aikaan mummo kuoli mutta minulla on vahva tunne että juuri silloin kun oli veskissa.

 

uppis

 

olen viimeisen 2 viikon aikana nähnyt yöllä unia joissa on ihmisiä jotka on jo nukkuneet pois.en yleensä näe paljon unia.eilen ilalla nukkumaan mennessä tuli mieleeni mummoni entinen mies jota kaikki penskat piti oikeena pappana.hän nukkui pois tasan 20 vuotta sitten.ja aloin miettiä minkä näköinen hän oli.laitoin silmät kiinni ja olin selälläni ja kun avasin silmät ja katsoin makuuhuoneen kattoon niin tämän ihmisen kasvot oli ihan selvästi siinä edessä.itku siinä tuli ja iso ikävä :'( mietin tässä vaan että mitähän tuo mahtaa tarkoittaa.kun mummini näkee aina jonkun kuolleen henkilön kun joku on kuolemassa.mm. hänen äitinsä kuoli vuonna 73(muistaakseni) ja isomummu tuli kertomaan että isoukki tulee nyt hänen luokse taivaaseen.ja tämä tapahtui tasan 10 vuotta isomummun kuoleman jälkeen.ja isoukki tuli vuonna 2000 kertomaan että nyt mummin veli tulee ukin ja mummun kanssa taivaaseen.

 

nostaa!

 

vanhemmat asuvat noin 70 vuotta vanhassa talossa, muutimme sinne 90-luvun alussa. Ihan alkuaikoina kerran kun tulin portaita alas ja katsoin portaiden vieressä olevaan huoneeseen niin näin valkoisen hahmon kynttilä kädessä. En muista olinko itse huoneessa ja katsoin portaisiin vai olinko itse portaissa ja katsoin huoneeseen. Muistan vain että isäni ja äitini olivat jossain alakerrassa ja kun näin tämän niin huusin isää, hän vastasi normaalisti mitä, mutta en kertonut enempää. Muistan tunteen, että hieman pelästyin ja järkeni sanoi että näin jotain mitä en pysty selittämään, mutta en jäänyt miettimään asiaa enempää. Olenkin asian melkein unohtanut, kunnes nyt muistin taas. En myöskään pelännyt talossa jälkeenpäin mikä on outoa..joskus yläkerrasta kuului askelia ja parketti narisi kun oli alakerrassa, mutta jotenkin en vaan pelännyt vaikka järki sanoi että jotain paranormaalia tapahtui.

Toinen juttu sattui kun oli 10-vuotias ja hevosleirillä. Oli viimeinen päivä ja lähdin hakemaan kassiani aitasta jossa nukuimme. Yhtäkkiä ukkonen jyrähti ja muistan kuinka pelästyin hirveästi. Tulin aitan verannalle ja ovemme edessä makasi kirves ja rikottu tiili. Kirves oli ilmeisesti pudonnut aitan seinustalta, mutta en tiedä mistä se rikottu tiili siihen tuli. Muistan tästäkin tunteen, että pelkäsin aivan kauheasti - jotenkin tuntui tosi painostavalta ja pahalta, hain äkkiä kassini ja sen jälkeen lähdin itku kurkussa juosten autolle ja pois koko paikasta

Ei ehkä kovin spookyä mutta omaan mieleen jäänyt nämä kyllä.

 

nosto

 

:attn: :/

 

:attn:

 

Lisää tarinoita, kiitos!

 

Isäni teki itsemurhan joku vuosi sitten. Kärsin sos.tilanteiden pelosta. Viime yönä näin unta, että olin jonottamassa ruokaa ruokalassa. Yhtäkkiä isä oli jonossa minun takana. Hätkähdin ja kysyin, mitä hän siinä tekee. Tunsin unessa olevani hirveän hermostunut ennen tuota isän kanssa kohtaamista. Isä sanoi, että hän on minun tukena aina. Aloin kysymään, millaista siellä taivaassa on, mutta en saanut enää vastausta. Kuolleethan ei puhu unessa.

 

Pappani kuoli 2 sitten ennen joulua. En kerinnyt hyvästelemään, en edes näkemään isäpäivänäkin jätin pelkän kortin laatikkoon. Olimme aina olleet läheisiä iha siitä asti kun olin pieni. Sinä päivänä kun isäni ilmoitti Pappan kuolleen, käytiin mummua tietysti katsomassa se oli todella murtunut. (Pappa kuoli onnettomuudessa, astuessaan harhaan kerrostalon rappukäytävässä ). Illalla nukkumaan mennessä itkuisena ja mummunkin puolesta hyvin surullisena minun kännykkä rupesi piippaan että siitä meni kuuluvuudet ja tuli takas ja jne jatkui. Se loppui siihen kun sanoin kuiskaten että "pidän kyllä mummusta huolta". Se loppui kuin seinään. Ja asuin alueella jossa ei ikinä aikasemmin ollut mennyt kuuluvuudet. :x

 

Mun on pakko merkkaa ni voin lueskella joskus loppuun

 

up

 

äitini esikoinen kuoli 3 päivää syntymänsä jälkeen synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. vauva oli ollut koko elämänsä ajan teho-osastolla, erossa äidistäni. tuona vauvan kuolinyönä äitini heräsi hillittömään itkuun ja alkoi laulamaan jotain täysin hänelle tuntematonta laulua (mitä ei ilmeisesti ole olemassakaan), hän tiesi vauvansa kuolleen.
muutama kymmenen minuuttia myöhemmin hänelle tultiin tuomaan suru-uutisia vauvastaan.
tuon laulun sanat äiti kirjoitti ylös ja laittoi kuolinilmoitukseenkin.

tämä tarina oli niin surullinen ja hyytänä pienenä ja on sitä vieläkin

mummoni näkee enneunia pahoista ja surullisista tapahtumista, yleensä jonkin ötökän muodossa. koskaan ei vaan tiedä kenelle läheiselle tapahtuu.
kuulemma tuota äitini esikoisen syntymää edeltävänä yönä mummoni oli herännyt unesta ja nähnyt kuolleen lapsensa seisovan vierellään ja käskevän mummoni auttaa äitiäni..

 

äitini esikoinen kuoli 3 päivää syntymänsä jälkeen synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. vauva oli ollut koko elämänsä ajan teho-osastolla, erossa äidistäni. tuona vauvan kuolinyönä äitini heräsi hillittömään itkuun ja alkoi laulamaan jotain täysin hänelle tuntematonta laulua (mitä ei ilmeisesti ole olemassakaan), hän tiesi vauvansa kuolleen.
muutama kymmenen minuuttia myöhemmin hänelle tultiin tuomaan suru-uutisia vauvastaan.
tuon laulun sanat äiti kirjoitti ylös ja laittoi kuolinilmoitukseenkin.

tämä tarina oli niin surullinen ja hyytänä pienenä ja on sitä vieläkin

mummoni näkee enneunia pahoista ja surullisista tapahtumista, yleensä jonkin ötökän muodossa. koskaan ei vaan tiedä kenelle läheiselle tapahtuu.
kuulemma tuota äitini esikoisen syntymää edeltävänä yönä mummoni oli herännyt unesta ja nähnyt kuolleen lapsensa seisovan vierellään ja käskevän mummoni auttaa äitiäni..

:/ :'(

 

hui....*tukka pystyssä* ei ehkä parasta iltalukemista....