Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

Mulla on paljon sellasia deja vu-juttuja... Osa elämää.
Pelottavin kokemus oli kuitenkin se, että asuessamme vuokralla vanhan naisen omistamassa kolmiossa pari vuotta sitten heräsin yöllä siihen, että jokin painoi rintakehääni kovasti ja repi samalla oikeasta kädestä. Kun avasin silmäni, en nähnyt ketään missään.
Yöllä kuului monesti kun joku veti vessamme, vaikka kaikki olivat nukkumassa.

Muutettuamme omaan asuntoon, koin jollakin tavalla aika karmivan jutun.
Mieheni oli juuri lähtenyt töihin ja jäin sängylle vielä pötköttämään. Kääntäessäni kylkeäni, huomasin hieman epäselvästi nuoren ihmisen menevän lastenhuoneeseen. Kuulin kun ovi aukesi. Aattelin sen olevan esikoinen, joka hakee takkiansa sieltä. Nousin ylös mennäkseni apuun ja kurkistin huoneeseen. Siellä ei ollut ketään ja esikoinenkin oli huoneessaan. Kysyin, että olitko lastenhuoneessa äsken. Ei kuulemma ollut.
Keskimmäinen on sanonut monesti, että huoneessa on pelottavaa. Vaihdoimme huonetta ja täytyy sanoa, että joskus on sellainen olo, että emme ole siellä yksin...tai sitten mieleni tekee temppujaan...who knows.

 

irkkuliiniz, hyi kauhea mitä juttuja!

 

ja ennen en ole näihin juttuihin uskonut enkä sillonkaan kun ensimmäisen unen näin tai siis noita tulee monta yötä/viikkoa samaa unta.
mutta sitten kun miehni pikku veljen kuolema pysäytti ja joku tuttu puhu siitä mun unesta aloin miettiin ja tajusin asiat.ja mun siskon kuoleman jälkeen aloin pikku hiljaa uskomaan..mutta näitä on kuulemma tapahtunut pieneä mulle myös.toinen pikku siskoni kuoli vauvana äitini ja mun syliin.olin sillon siis 4,5v ja tämän jälkeen on kaikka tapahtunut mut ei niistä ole mitään muistoa.

spookya

 

Me oltiin kerran lomalla semmoisessa mökissä, missä tuli tunne ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Mä olen muutenkin semmoinen, että nukun joissain paikoissa tosi huonosti ja joissain ihan hyvin. Mökki oli siitä outo, että se oli tehty vanhoista hirsistä ja purettu ainakin kaksi kertaa aiemminkin, koska hirret oli ulkoa numeroitu kahteen eri otteeseen erinäköisin numeroin, siellä oli myös outoja lovetuksia joista ei oikein ottanut selvää minkä tyyppinen rakennus oli ollut aiemmin.

Öisin mökissä kuului kamala "pauke", jostain seinän ja katon seuduilta, mikä häiritsi meidän unta. Ensin aateltiin että se liittyy jotenkin patteriin mutta pauke jatkui vaikka patteri oli otettu pois päältä. Sitten yksi ilta kun menin nukuttamaan tyttöä (joka ei ollut muistaakseni vielä kahtakaan vuotta) se nousi yhtäkkiä ihmeissään istumaan sängyssä ja alkoi kamalasti osoitella makuusopen ovelle ja selittää että "ukkeli kävelee, ukkeli tulee ovesta". Kokosin itseni ja nukutin tytön normaalisti ja menin sitten alas kertomaan miehelle. Hyvin pian lähdettiinkin sieltä, muitakin epäkivoja fiiliksiä ja juttuja oli vähän kaikilla siitä paikasta. H*elvetin ankea tunnelma siellä ainakin oli, ollaan puhuttu siitä miehen kanssa aina joskus. Yksin jos olisi ollut, niin alkaisi jo epäilemään hoksottimiaan ajan myötä. Juttu vaan on niin että kumpikaan meistä ei enää uskaltaisi/ haluaisi mennä lähellekään sitä paikkaa. Lähdettiin parissa päivässä vaikka oli maksettu ainakin viikosta, vai jopa kahdesta siellä, en muista enää.

 

joku kirjoitti aikaisemmin tässä ketjussa vauvastaan joka tykkää katsella kattoon ja hymyillä. meillä on olohuoneen sohva seinässä kiinni ja ihan valkoinen seinä, ei tapettia eikä mitään tauluja tms mutta silti kun 3kk tytär onsylissä rintaa vasten niin katselee seinää ja hymyilee ja naureskelee. pikkaisen kivaa joo, varsinkin iltaisin..

Vauvat näkee enkeleitä, varmaan suojelusenkelilleen hymyili mun mies on pienenä nähny kans enkeleitä, aika kauankin vielä, koska osas sit jo puhua ja kerto että niitä on täällä..lapset on niin viattomia vielä, että ne näkee enkeleitä

 

 

mä olen kyllä niin pelokas, että sen takia mulle ei kai ikinä tapahdukaan mitään kummitteluja. pakenen paikalta ennen kuin mitään voi tapahtua. enkä mene pelottaviin paikkoihin. Pappani oli vanhan kansan mies ja pelotteli lapsia kummitusjutuillaan. oli kerrankin nähnyt hiihtävän hahmon työpaikkansa hiekkapenkalla. se sattui n. 30 vuotta sitten ja silloinhan ei vielä tiedetty sauvakävelystä mitään.

 

Olen kokenut paljon elämäni aikana asioita, joita ei voi järjellä selittää... pelottavia, kummallisia, lohdullisiakin tapahtumia.

Kun pappani ( äidin isä ) kuoli kevättalvella 96 äitini soitti meediolle hakeakseen lohdutusta suruunsa. ( Mummuni ja pappani kuolivat vuoden välein ). Meedio oli sanonut äidille että pappa on läsnä omissa hautajaisissaan, seuraa lintua. Kun siunaustilaisuus alkoi ja urut soida, alkoi samaan aikaan peipponen laulamaan niin lujasti kappelin ulkopuolella ( ovet olivat auki, oli lämmin huhtikuinen päivä ) että se kuului jopa urkujen yli. Muistan että katsoimme äidin kanssa toisiamme hämmentyneinä. Kun pappamme arkku laskettiin maahan ( sama? ) peipponen lauloi koko ajan lähipuussa todella voimmakkaalla ja kuuluvalla äänellä. Illalla kun kahvitilaisuus oli ohi kävelimme äidin ja siskoni kanssa mummulasta äitini ja isäni talolle ( matkaa oli jotan 200 m ). Pihakoivussa oli yksinäinen lintu ja siihen viereen lennähti pari... kahdestaan nämä linnut saattoivat meitä koko matkan vanhempieni luo. Vierekkäin ne lensivät ja lauloivat koko matkan seuraten meitä. taisivat olla mummu ja pappa jälleen yhdessä, näin me ajattelimme äitini ja siskoni kanssa Vieläkin kyyneleet kihoavat silmiini kun muistelen tuota tapahtumaa...

Muutama vuosi sitten asuessani/työskennellessäni ulkomailla minulla oli välillä hyvin vaikeita hetkiä siellä ja mietin vakavissani kotiinpaluuta, vaikka olinkin päättänyt että en vähästä lannistu ja pysyn työpaikassani sopimuksen loppuun asti. Eräänä päivänä kauppaan jossa työskentelin astui pari vanhempaa naista suomesta... toinen näistä naisista oli aivan kuin edellisenä kesänä kuollut mummoni ( siis isäni äiti ), pituus, hiukset, kasvot - kaikki! Olin ihan itku silmässä kun häntä palvelin ja sain kummasti uutta voimaa jaksaa p***aa työtäni, aivan kuin mummoni olisi tullut lohduttamaan minua paikan päälle. Toisena päivänä jolloin minulla oli taas erittäin vaikea päivä nenääni tuli yhtäkkiä mummolan tuoksu - aivan selvänä ihan kuin olisin taas ollut lapsuuden maisemissa! Sen avulla jaksoin taas jatkaa..

Ja onhan noita paljon muitakin juttuja, lähinnä epämiellyttäviä ja pelottaviakin kokemuksia, kerron niistä joku toinen kerta jos kiinnostaa.

 

jee, lisää elokuinen yö pimenee, poltan jo syksyn ekoja kynttilöitä tyttö nukkuu, mies tuijottaa telkkaa

 

Mulle on sattunu ties mitä juttuja. Enneunia jotka toteutuu täsmälleen kuten olen nähnyt,tavaroiden liikkumista..ehkä pelottavin kokemus kaikista on tämä;

Isomummoni sisko oli hoitokodissa ihan kotimme lähellä,minä ja isomummo hoidettiin tätä ihmistä vuosia kunnes tädistä sitten aika jätti.Sinä iltana kun isotäti kuoli istuin omalla sängyllä ja yhtäkkiä mulle tuli ihan kumma olo. Rupesin itkemään ihan vuolaana ja kirjoitin paperille tekstin "älä sisko huolehdi minulla on kaikki hyvin.." Itse en tuosta tekstin kirjoittamisesta mitään muista eikä käsiala ollut minun. Myöhemmin näytin tekstin isomummulle joka kertoi käsialan kuuluvan hänen siskovainaalleen..

 

Toukokuun toisena sunnuntaina vuonna 1988 aamulla herättyäni ja tallusteltuani alakertaan, huomasin keittiössä tapahtuneen jotain todella outoa ja yliluonnollista. Mies oli vienyt roskat samalla kun lähti töihin - aivan pyytämättä oma-aloitteisesti!

 

Toukokuun toisena sunnuntaina vuonna 1988 aamulla herättyäni ja tallusteltuani alakertaan, huomasin keittiössä tapahtuneen jotain todella outoa ja yliluonnollista. Mies oli vienyt roskat samalla kun lähti töihin - aivan pyytämättä oma-aloitteisesti!

 

Onpas vanha ketju...

 

nostanpa uusien juttujen toivossa

 

Toukokuun toisena sunnuntaina vuonna 1988 aamulla herättyäni ja tallusteltuani alakertaan, huomasin keittiössä tapahtuneen jotain todella outoa ja yliluonnollista. Mies oli vienyt roskat samalla kun lähti töihin - aivan pyytämättä oma-aloitteisesti!

 

:attn:

 

Muutama vuosi takaperin mun veli halusi päättää päivänsä ja oli juossut läheiseen järven rantaan ja mennyt järveen hukuttaakseen itsensä. Yhtäkkiä vedestä oli noussut korkealle taivaalle iso musta käsi joka oli huutanut että TULE, TULE!! Ja sormella osoittanut järven alle. Kyllä mun veli sai äkkilähdön ja siihen jäi itsemurha-ajatukset. Muutkin näki tämän käden eikä ainoastaan mun veli.

Minä saatan olla vähän yksinkertainen mutta "muutkin näki tämän käden eikä ainoastaan mun veli"... en ole vaan koskaan kuullut että joku lähtisi päättämään päiviään saattokompanian kanssa.
Kaikella kunnioituksella veljeäsi kohtaan jos on tuntenut itsensä noin epätoivoiseksi, hyvä että tuli toisiin aatoksiin. Vai siis ketkä "muutkin"?

 

\

\

onko kukaan tavallaan ennustanu tulevaa tapahtumaa tai tuntenu,että jotain pahaa esim.tapahtuu?näättekö enneunia?

olen joskus nähnyt "enneunia" mutta muistan ne vasta kun tapahtuvat...Äitini tiesi paljon asioita ennalta. Äiti joskus kertoi että hänen mummia pidettiin noitana

minä olen kanssa nähnyt enneunia ja muistan kanssa vasta kun tapahtuvat.tulee semmonen ilmiö,että hei mä oon nähny tämän ennenkin..

Äiti tietää mikä sen ilmiön nimi on, mutta itse en sitä muista... Ja minullekin tulee joskus sellainen tunne.... Joskus sen on voinut nähdä unena, mitä ei muista...

 

Olin 1v2kk kun pappani joutui sydänkohtauksen vuoksi sairaalaan tampereelle. Pappa oli ollut sairaalassa jo reilu viikon ja olin äitini kanssa mummulan pihalla potkimassa palloa kun yhtäkkiä osoitin sormella taivaalle ja sanoin: "Pappa entää" (pappa lentää)... Siitä kului n.2min kun mummulle soitettiin tampereelta, että pappa oli kuollut!
Sen ajan mitä pappa oli sairaalassa hoin vaan pappaa kokoajan, mutta kun "näin" hänen lentävän taivaalla niin loppui papan hokemiset...

AIKA USKOMATONTA, MUTTA TOTTA! On monta todistajaakin!

Kun äidin isä kuoli. Siitä oli mennyt noin kaksi päivää kun äiti oli nähnyt isänsä menemässä taivaaseen. Äiti oli itkenyt ne kaksi päivää, mutta kun hän oli nähnyt isänsä menemässä taivaaseen ja kuullut jotain tällästä: '' Älä itke tyttöni, isä menee taivaaseen'' äiti oli heti lopettanut itkun.

 

Lisää kiitos

 

nosto

 

Eli siis mulla oli joskus nuorempana yks kaveri, vietettiin paljon aikaa yhdessä ja oltiin suht läheisiä. Hän asui miehensä ja pienen vauvansa kanssa pienessä omakotitalossa. Sitten meille tuli riita eikä enää nähty eikä puhuttu toisillemme. No aikaa kului ja minäkin muutin toiselle paikkakunnalle ja jotain kymmenen vuotta ehdinkin asua muualla, kunnes muutin takaisin. Tää mun kaveri pyöri paljon mielessä, kun ei mulla oikein ollut siellä enää kavereita ja olin yksinäinen. Päätinkin sitten yks päivä mennä katsomaan, jos hän vaikka asuisi vielä samassa talossa. Menin sinne ja soitin ovikelloa. Siinä odotellessani ihmettelin, kun piha oli aika hoitamattomassa kunnossa, vaikka yleensä aina tämä mun kaveri oli pitänyt puutarhan ja kaiken kunnossa ja siistinä. Hetken odottelin siinä, mutta kukaan ei tullut avaamaan joten lähdin pois. Kun käynnistin autoa, vilkaisin taloa vielä ja näin mun kaverin yhdessä ikkunassa. En nähnyt kovin selkeästi, koska se ikkuna oli aika kaukana musta mutta oon aika varma että se oli hän. Sitten hän kääntyi pois ja sulki verhot. Ajattelin vaan että hän on mulle näköjään vihainen vieläkin eikä halua avata ovea. No, lähdin sitten pois.

Vähän aikaa kului ja yks päivä kaupassa näin tämän mun kaverin miehen ja heidän pari lastaan. Mies tunnisti mut ja juteltiin siinä sitten jonkun aikaa. Kysyin että mitäs tälle mun kaverille kuuluu ja onko mulle jotenkin vihainen, kun kävin eilen talolla eikä avannut ovea vaikka huomasi mun tulleen. Mies katsoi mua vähän oudosti ja kysyi että miten voin vitsailla tuollaista. Kun olin ihan ymmälläni, mies kertoi mulle että tämä mun kaveri oli kuollut pari vuotta sitten aivokasvaimeen.

 

nostan =)

 

up

 

up up up kaunis täysikuukin, oikein sopiva yö lukea tälläisiä juttuja