Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

... hahaa...

olin ennen pojan syntymää yötöissä ja tulin tossa viiden aikoina aamulla töistä, asutaan syrjäkylällä, just oli katuvalot syttyneet uudelleen ja (anteeks asuttiin sillon tossa parin kilsan päässä vanhassa talossa) en tiiä miks pelkäsin kuollakseni kävellä pimeän pihan läpi autolta kotiovelle n.20m.. oli noin -20c pakkasta ja pimeintä aikaa talvesta.. jäin kuunteleen kuitenkin monesti oven rakoon sitä ihanaa hiljaisuutta ja kirkasta tähtitaivasta!
sitten yhtäkkiä kuulin aivan selviä askelia narisevalla lumella, äkkiä ovi auki ja oven raosta kurkkimaan.. ei ketään näy mistään.. taas ne askeleet kuulu ja ihan likeltä...ei mitään.. aina vain ne askeleet kuulu kuin olisivat tulleet lähemmäksi ja sitten taas seisahtuivat.. pelkäsin aivan hitosti.. vasta pari kk sitten joku hullu lähti mua seuraan kaupungista 30km melkein kotia asti... taas kuulu askelia....
huhuilin varovasti että "kuka siellä"? ei mitään meni vähän aikaa ja taas ja sitten kuin olisi hinkattu johonkin... ajattelin että kuuluu autiotalosta toiselta puolen tietä, et siellä on varkaita,oli niitäkin liikuskellut... ei vastausta! huusin jo aika kovaakin! ei mitään askeleet vain kiihtyi... lämäsin oven tiukasti kiinni ja menin herättään miestäni ja paniikissa sille sopersin et siel on ulkona joku tirkistelijä.. ensin tirkisteltiin ikkunoista joka puolelle.. näky hyvin ku oli kuutamo.. ei mitään.. mies piti hulluna kunnes meni ite ulos kuunteleen.. rupes huutaan että kuka p%¤#&"% sielä on soitetaan poliisit! ei mitään askeleet vain kuului ja hinkkausta! ukko kävi käveleen tiellä halko kädes ja mulla kännykkä hätänumero valmiina... tuli ukko takaste nauraen ja virnistäen..

ne on ne naapurin lehmät avonavetas!!!

en oo ikänä pelänny niin kauhiasti! B)

 

Edellisessä asunnossa tyttö näki pari kertaa huoneensa ovella tumman/tummiin pukeutuneen miehen ja pelkäsi tuota. Lisäksi minä + mies oltiin kuultu vuosia aikaisemmin siellä outoa valitusta, mä kerran näin samassa huoneessa ku tyttö vaaleen hahmon nurkassa. Siellä oli kuollut aikoinaan oman käden kautta joku

 

Ystäväni kertoi tälläistä...
olivat olleet kaveri porukalla mökillä, olivat puhuneet ystäväni miehen tätin kuolemasta. ystäväni oli mennyt laiturille seisoskelemaan ja surrut ettei oppinut tuntemaan kyseistä henkilöä. yhtä äkkiä MERI oli tyyntynyt aivan peiliksi ja ystäväni oli tuntenut käden olkapäällään. sen jälkeen olo muuttui yhtä tyyneksi kuin meri oli sillä hetkellä... Kukaan muista ei ollut lähettyvillä...

 

\

Edellisessä asunnossa tyttö näki pari kertaa huoneensa ovella tumman/tummiin pukeutuneen miehen ja pelkäsi tuota. Lisäksi minä + mies oltiin kuultu vuosia aikaisemmin siellä outoa valitusta, mä kerran näin samassa huoneessa ku tyttö vaaleen hahmon nurkassa. Siellä oli kuollut aikoinaan oman käden kautta joku

YÄÄÄÄK....

 

\

... hahaa...

olin ennen pojan syntymää yötöissä ja tulin tossa viiden aikoina aamulla töistä, asutaan syrjäkylällä, just oli katuvalot syttyneet uudelleen ja (anteeks asuttiin sillon tossa parin kilsan päässä vanhassa talossa) en tiiä miks pelkäsin kuollakseni kävellä pimeän pihan läpi autolta kotiovelle n.20m.. oli noin -20c pakkasta ja pimeintä aikaa talvesta.. jäin kuunteleen kuitenkin monesti oven rakoon sitä ihanaa hiljaisuutta ja kirkasta tähtitaivasta!
sitten yhtäkkiä kuulin aivan selviä askelia narisevalla lumella, äkkiä ovi auki ja oven raosta kurkkimaan.. ei ketään näy mistään.. taas ne askeleet kuulu ja ihan likeltä...ei mitään.. aina vain ne askeleet kuulu kuin olisivat tulleet lähemmäksi ja sitten taas seisahtuivat.. pelkäsin aivan hitosti.. vasta pari kk sitten joku hullu lähti mua seuraan kaupungista 30km melkein kotia asti... taas kuulu askelia....
huhuilin varovasti että "kuka siellä"? ei mitään meni vähän aikaa ja taas ja sitten kuin olisi hinkattu johonkin... ajattelin että kuuluu autiotalosta toiselta puolen tietä, et siellä on varkaita,oli niitäkin liikuskellut... ei vastausta! huusin jo aika kovaakin! ei mitään askeleet vain kiihtyi... lämäsin oven tiukasti kiinni ja menin herättään miestäni ja paniikissa sille sopersin et siel on ulkona joku tirkistelijä.. ensin tirkisteltiin ikkunoista joka puolelle.. näky hyvin ku oli kuutamo.. ei mitään.. mies piti hulluna kunnes meni ite ulos kuunteleen.. rupes huutaan että kuka p%¤#&"% sielä on soitetaan poliisit! ei mitään askeleet vain kuului ja hinkkausta! ukko kävi käveleen tiellä halko kädes ja mulla kännykkä hätänumero valmiina... tuli ukko takaste nauraen ja virnistäen..

ne on ne naapurin lehmät avonavetas!!!

en oo ikänä pelänny niin kauhiasti! B)

tää oli hyvä! Varsinainen loppukevennys!

 

\

... hahaa...

olin ennen pojan syntymää yötöissä ja tulin tossa viiden aikoina aamulla töistä, asutaan syrjäkylällä, just oli katuvalot syttyneet uudelleen ja (anteeks asuttiin sillon tossa parin kilsan päässä vanhassa talossa) en tiiä miks pelkäsin kuollakseni kävellä pimeän pihan läpi autolta kotiovelle n.20m.. oli noin -20c pakkasta ja pimeintä aikaa talvesta.. jäin kuunteleen kuitenkin monesti oven rakoon sitä ihanaa hiljaisuutta ja kirkasta tähtitaivasta!
sitten yhtäkkiä kuulin aivan selviä askelia narisevalla lumella, äkkiä ovi auki ja oven raosta kurkkimaan.. ei ketään näy mistään.. taas ne askeleet kuulu ja ihan likeltä...ei mitään.. aina vain ne askeleet kuulu kuin olisivat tulleet lähemmäksi ja sitten taas seisahtuivat.. pelkäsin aivan hitosti.. vasta pari kk sitten joku hullu lähti mua seuraan kaupungista 30km melkein kotia asti... taas kuulu askelia....
huhuilin varovasti että "kuka siellä"? ei mitään meni vähän aikaa ja taas ja sitten kuin olisi hinkattu johonkin... ajattelin että kuuluu autiotalosta toiselta puolen tietä, et siellä on varkaita,oli niitäkin liikuskellut... ei vastausta! huusin jo aika kovaakin! ei mitään askeleet vain kiihtyi... lämäsin oven tiukasti kiinni ja menin herättään miestäni ja paniikissa sille sopersin et siel on ulkona joku tirkistelijä.. ensin tirkisteltiin ikkunoista joka puolelle.. näky hyvin ku oli kuutamo.. ei mitään.. mies piti hulluna kunnes meni ite ulos kuunteleen.. rupes huutaan että kuka p%¤#&"% sielä on soitetaan poliisit! ei mitään askeleet vain kuului ja hinkkausta! ukko kävi käveleen tiellä halko kädes ja mulla kännykkä hätänumero valmiina... tuli ukko takaste nauraen ja virnistäen..

ne on ne naapurin lehmät avonavetas!!!

en oo ikänä pelänny niin kauhiasti! B)

Hauska juttu....

 

..mitä meinaattekste lähtee nukkuhan vai...????

mä just pääsin vasta vauhtiin ku ukkokin lähti pehkuihin ja tuli hiljaista ja pimeää... edessä aukeaa iso ikkuna pimeään pelto ja sitten synkkä, pimeä, metsä täynnä arvoituksia!!!!!! B)

 

\

..mitä meinaattekste lähtee nukkuhan vai...????

mä just pääsin vasta vauhtiin ku ukkokin lähti pehkuihin ja tuli hiljaista ja pimeää... edessä aukeaa iso ikkuna pimeään pelto ja sitten synkkä, pimeä, metsä täynnä arvoituksia!!!!!! B)

ANTAA TULLA NY VAAN...turhaan tässä itteni tälläsin....

 

Hei tosi karmaisevia tarinoita. Meni päänahkakin kananlihalle.
Kertokaa lisää tositarinoita.

 

Isompien lasten isä jäi jo perinteiselle sairaslomalle skolioosin takia heinäkuun lopulla. Kipi ei hellittänyt ja sairasloma jatkui, jatkui... Pitkään kuitenkin oletimme jutun olevan joku pikkujuttu. Lapset alkoivat leikkimään kuolemaa joskus elo-syyskuussa, päivittäin ja monsti päivässä. Jossain vaiheessa koitin heitä saada lopettamaan kun alkoi itseäkin ahdistamaan. Leikkivät kuolemaa isänsä kuolemaan asti. Kuolemaleikit loppuivat heti kun isä kuoli. En olisi asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta noin pari viikkoa miehen kuolemasta, lääkäri sanoi lasten alkavan leikkimään kuolemaa. Sanoi sen kuuluvan asiaan, käsittelevät suruaan niin, joten ei saa kieltää leikkejä vaikka tuntuisi pahalle. Sanoin lääkrille, että leikkivät jo isän eläessä ja lopettivat kun isä kuoli. Lääkäri ei edes hätkähtänyt. Sanoi lasten usein haistavan kun kuolema on talossa jo paljon ennen aikuisia...

Mieheni ensimmäisinä sairaslomapäivinä tapahtui myös eräs mysteeri. Katsoimme lomittajan (hyvä ystävämme) kanssa jotain myöhäiskuvaa. Kuvan jälkeen lomittaja sanoi lähtevänsä navetan kautta (siellä oli poikiva lehmä) vanhaan taloon (oli uuden takana) nukkumaan. Minä menin suoraan sänkyyn. Kohta kuulin kun joku tuli ulko-ovesta vauhdilla ja ryminällä suoraan keittiöön. Siiten alkoi kauhea pauke kun keittiön kaapin ovia auottiin ja suljettiin. Kirosin mielessäni "jaahas lehmä poikinut, ja nyt herra mielenosoituksellisesti etsii sokeria ja suolaa, ei voinut sitten tulla hakemaan kaveriksi" samalla kömmin ylös ja keittiöön. Tyhjä, ihan tyhjä, täysin hiljaista. Menin makkariin ja kun pääsin sänkyyn pauke alkoi taas. Aina kun aukasin makkarin oven se loppui. Aina alkoi vasta kun menin sänkyyn. Ystävä ei olisi siis millään voinut nähdä milloin olen oven takana ja milloin sängyssä (tein myös harhareita, hiivin sängynviereen ja istuin.. takaisin oven taakse). Lopulta sitten nukahdin paukkeeseen. Aamulla en muistanut koko juttua. päivällä menimme lomittajan kanssa viljaa hakemaan ja hän alkoi varovasti kyselemään meidän yöllisestä riidasta. Vähän aikaa kelastin ja lomittaja avitti kun vessan ovea hakattiin.... Oli siis kuulunut se pauke vanhaan taloon asti.

Noin vuosi ennen mieheni kuolmemaa minusta alkoi tuntumaan kuin miehen ukki (kuollut) olisi läsnä. Alussa se hämäsi mutta totuin siihen. Kokoajan oli vain sellainen olo, että hänkin on paikalla... Tämä tunne hävisi kun mieheni kuoli.

Muutamasti heräilin myös valtavaan pulinaan. Kuin makkari olisi täynnä porukkaa. Kun herää kunnolla, ei kuulu mitään...

 

no niin...

tossa parin kilsan päässä on aika pelottava paikka.. on nähkääs sellanen vanha kirkon paikka tai ei ole kirkko vaan sellanen "tapuli" (rauniot enään) ollut joskus vuosisatoja sitten, siihen tuotiin tuolta muilta syrjäkyliltä talvisin ruumihit säilöön kesää ootteleen jotta saahan sitte 10km päähän kirkkomaahan mullan alle siunattua.. oli kuulema ollu joskus kymmeniä jollei satojaki ruumihia talaven päätyttyä.. on aikas karsia ja sivuinen paikka, mutta kiehtoo mua kovasti, kesällä joskus pyöräilly siiitä ohitte mutta joku kirkas kesä yö vois kiivetä sinne kattoon ...

jum...lauta toi kissa pääsee kohta hengestään!! :headwall:

...jatkaa sydän kurkussa ja vellit hohousussa hekottaen....
..niin.. mitä siellä päällä näkyy.. joku muisto laatta siellä on.. on vain niin turkasen pelottavan kalsea paikka ja siel on aina kylmä!

 

\

\

Edellisessä asunnossa tyttö näki pari kertaa huoneensa ovella tumman/tummiin pukeutuneen miehen ja pelkäsi tuota. Lisäksi minä + mies oltiin kuultu vuosia aikaisemmin siellä outoa valitusta, mä kerran näin samassa huoneessa ku tyttö vaaleen hahmon nurkassa. Siellä oli kuollut aikoinaan oman käden kautta joku

YÄÄÄÄK....

sitähän sanotaan että niiden sielut, jotka tehneet itsemurhan jäävät "roikkumaan" tänne niin kauaksi aikaa kun heidän oikea aika olisi siirtyä seuraavaan paikkaan.

 

KÄÄÄÄÄÄÄÄÄX..... Kohta en uskalla mennä tonne ulos tupakallekaan...
Tosin varsinaiset kummitukset kyllä kaikkoo ku minut näkee....

 

Sitten tulee niitä kun melkein on nukahtanut kuulen ihan selvästi jonkun kutsuvan minua. Useimmiten se on äiti, joskus isäkin tai joku elossa oleva tuttu. Aina siis elossa olevan ääni. Ihan mysteeri mistä se tulee...


Kerran lomitin pitkää siaisapua yhdessä erittäin tutussa paikassa 4 km päässä meiltä. Yöllä heräsin joskus kolmen jälkeen siihen, että se isäntä kutsui minua monesti. Kun lopulta sain itseni unesta täysin hereille ei kuulunut enää mitään. Katsoin kelloa ja en meinannut millään saada unta uudestaan. Oli jotenkin levoton olo kokoajan. Aamulla isäntä kertoo mullikoiden olleen karkuteillä. Hän oli herännyt jytinään juuri samoihin aikoihin kun minä heräsin meillä hänen kutsuunsa .

 

pappan jutusta vielä.. sen pojan "häirinnän" jälkeen istuin tällä samaisella paikalla tietokoneen äärellä ja kuulin kun mies tuli sisään ja kävi tuossa vieressä, en kiinnittänyt huomiota sen enempää ihmettelin kun ei puhunut mitään tunsin vain läsnä olon.. sitten havahduin kun keinutuoli tuossa vieressä narahti, on puoliksi näkö este (säleikkö) edessä, siis näen keinu tuolin mutta en näe jos joku reunalle istahtaa siis ei nojaa, katsoin keinua ja se kiikkas täysin pohjaan ja takaisin ylös ja taas pohjaan ja pysähtyi sitten kuin seinään! keinutuoli ei tee noin äkkinäistä liikettä ja noin ääripäihin jollei siinä joku istu mutta kun ei istunut, miehelleni vielä huusin että missä on, oli makkarissa toisessa päässä taloa, kysyin että kävitkö tässä kun tulit ulkoa? sanoi menneensä suoraan makkariin vaihtaan vaatteita! joku kävi istuun keinutuolissa!

 

Joskus teininä kun käveltiin koirien kanssa metsässä ja semmoisen vanhan ns. kummitustalon ohi hyvin kaukaa, se oli autio mut aina katsoin sinne ja eräänä kertana siellä meni verho kiinni kyllä pelotti ja tämän myös pikkuveli nähnyt ja moni muu mut ei tällä kertaa en tiedä onko kyseistä taloa enään mut tämä talo on laajasalossa...

 

..lisää..

mun sisko on ollu nuoresta asti eräällä koiratarhalla töissä ja asui käytännössä siellä lapsuudesta asti.. kun siskoni muutti pois kyseisestä paikasta tappoi paikan isäntä itsensä hirttämällä! kun siskoni meni käymään tilalla parin pvän kuluttua tapahtuneesta kuuli hän tarhalta isännän huutavan häntä nimeltä, hän sanoi ettei tajunnut siinä vaan meni kun isäntä huusi.. hän oli ollut kasvotusten isännän kanssa tarhalla ja isäntä oli hyvästellyt ja kiittänyt siskoani kaikesta! ja kertonut kuinka vaikea on päästä tänne toiselta puolen, että pitää tulla ristin kautta ja nyt pitää mennä takaisin, sitten hävinnyt! sitten siskoni vasta havahtui ja oli kirkaissut.. oli emännälle sisällä kertonut nähneensä ja puhuneensa isännän kanssa juuri vaikka isäntä oli kuollut pari pvää sitten! emäntä kertoi että oli hänetkin käynyt hyvästelemässä samaisena aamuna! ja isännän koirat olivat ulvoneet koko pvän ja yön!

spooky!!!

 

vieläkö jaksatte?????

 

meillä on vieläkin kotona oikein vanha puinen kehto. äiti kertoi (vuosia takaperin) että siinä kehdossa on 3 hänen tätiään nukkunut ja kuolleet vauvoina...Eikä siinä sen jälkeen ole kukaan suostunut olemaan! äiti aina kertoi kuinka oli unissaan hoitanut vauvaa TAI että tuo puinen kehto keinui itsekseen yöllä! ja siitä 1-3kk joku sisaruksista kertoi odottavansa. Itse en aina ottanut noita "höpinöitä" todesta, mutta silloin kun siskoni raskaus oli puolessa välissä niin äiti sanoi minulle ja miehelleni ettei mene tuleviin ristiäisiin mutta seuraaviin menee...ei kertonut kuka oli saamassa vauvan...kului 3kk niin tein positiivisen raskaustestin =) Äiti "ennusti" kaikki 11 lapsenlastaan..

 

Nuoruusmuistoja...

Opiskelin aikoinaan Muurlan kansalaisopistossa. Siellä henkilökuntakin puhui talon omasta kummituksesta josta monet olivat tehneet näköhavaintoja alakerrassa. Kakoskerros (katutaso) oli luokka huoneet, ruokala ym sellaiset ja sitten oli vielä kahdessa kerroksessa asuntoja. Meitä asui 3 tyttöä yhdessä kulmahuoneessa (kulmala oli huoneen nimi ). Lähinnä meitä nauratti koko moinen kummitusjuttu ja heitimme siitä joskus jotain vitsiä.
Meillä oli joku pakollinen lauantai ja päätimme jäädä samantien koko viikonlopuksi. Kummituksesta ei oltu puhuttu mitään koko viikonloppuna. Illalla myöhään kätkättelimme normaaleita tyttöjen juttuja, ihan armotonta kikatusta. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan kun huoneemme oven kahvaa rempataan ylös alas, niinkuin joku yrittäisi tulla huoneeseen (ovi oli lukossa). Me innoissaan ovelle kun oletimme kylän poikia olevan oven takana . Siellä ei ollut ketään, ei ketään. Renkkaus alkoi heti kun oven suljimme, mutta kahva ei liikkunut. Renkkaus loppui heti kun oven aukaisi . Kukaan ei olisi siis ehtinyt juoksemaan sieltä piiloon... Muutaman kurkkauksen jälkeen minä kaivoin jo raamatun esiin (meillä piti olla siellä raamatut kun oli kristillinen opisto). En muista enää luinko sitä vai olinko vaan valmiina lukemaan jos jotain outoa tulee näkyviin. Makasimme sängyissä, emmekä oikein uskaltaneet enää puhuakkaan. Yksi ehti nukahtamaan ennenkuin renkkaus loppui. Sitten alkoi kululumaan sellaista krahinaa kuin joku olisi raahanut käsiään seinää pitkin. Siitä kuului siitä yhdestä seinästä edestakaisin. Jossainvaiheessa alkoi kuulumaan tulipaloa muistuttava ääni.

Opistohan sijaitsi entisessä kartanossa. Tarinan mukaan joku Margareetta (jolla nimellä kummitusta kutsuttiin) oli joskus palanut kartanon mukana ja hän kummitteli siellä. Mehän kehitimme heti teorian, että nainen oli lukittu jostain syystä johonkin huoneeseen...
Koskaan emme kertoneet siellä koulussa kellekkään tästä.

Emäntäkoulussa taas joku kertoi legendaa jonka mukaan siitä koulusta oli joskus 60-luvulla hävinnyt joku tyttö. Kaikki tiesimme jutun olevan hölynpölyä (kertojan keksimää) mutta leikillämme etsimme (tylsyyksissämme) sitä ruumista milloin mistäkin. Kerran parin tytön kanssa illalla menimme navetan vintiltä etsimään mahdollista ruumiin kätköpaikkaa. Kuulimme kun ulko-ovi kävi ja samantien navetan ovi kävi ja lehmät nousi ylös. Jaahas iltatrkkilaiset tuli... Het saimme oivan idean säikäyttää tytöt. Rappusissa (jotka päätyivät navetan oven taakse) teimme taitavan suorituksen kun ilman narinoita pääsimme alas. Navetan ovi oli kiinni... KIINNI. Kurkkaus navettaan ja lehmätkin makasi. Meistä yksi oli vintillä heti vintin oven takana joten hän meni heti rappujen yläpäähän kun tuloäänet tuli. Kävijät eivät siis olisi voineet onnistumaan lähtemään meidän huomaamatta. Tarkki aika kun oli piilouduimme vielä pihassa olevan hiekkakasan kuoppaan, kunnes aloimme tarkemmin miettimään mistä ne äänet sitten tulivat...

Samaisessa naetassa kerran menimme yhteituumin koko navettakööri puoltatuntia aikaisemmin navetalle. Ehdimme tekemään lypsyä vaille kaikki valmiiksi eikä karjakko vielä ollut tullut (emme uskaltaneet aloittaa lypsyä omin päin). Istuimme penkillä rivissä ja höpisimme niitä näitä. Kuulin kun vintillä jotkut juoksi edes takaisin. En sanonut kellekään mitään koska tiesin ettei siellä voinut ketään juosta. Arvelin kaikkien kohta kuulevan samaa... Meidän puheet alkoi takeltelemaan ja lopulta joku kysyi kuuleeko muut samaa. Vähän ajanpäästä juoksu muuttui raahaukseksi, niinkuin jauhosäkkiä olisi vedetty perässä. Sitten alkoi kuulumaan jauhatusmyllyn ääni. Vitillä ei siis ollut ketään ja sinne ei päässyt kuin navetasta (isot ovet oli suljettu sisältä ja valtavat lumivallit oliniiden takana). Äänet lakkasi kun karjakko tuli...

 

\

ja isännän koirat olivat ulvoneet koko pvän ja yön!

Koiristahan monet puhuu, että ulvovat kun isäntä kuolee. Meillä koira ei ulvonut. Olin juuri herännyt kun soittivat sairaalasta ja pyysivät tulemaan heti (heh 100 km päähän) kun mieheni haukkoo henkeään... Herättelin hetimiten siinä työn kummisedän ja olimme noin 10 minuutin päästä lähdössä. Koira hyppi valtavasti minun edessä eikä olisi millään päästänyt minua autoon. Jouduin ihan tiukasti ja monesti komentaa kun hyppi vasten. Meillä oli jo ihan aikuinen sakemanni joka ei koskaan hyppinyt. Ainoa kerta oli silloin kun hyppi. mieheni kuoli samoihin aikoihin...
Tiesin sen jo matkalla. Muistelin kun serkkuni oli kertonut miehensä onnettomuudesta ja miten hän rukoili miehensä puolesta (oli ihme selviäminen, hukkui ja elvytettiin oli tosi kiikun kaakun...). Minä myös kokeilin rukoilemista mutta lopetin sen heti alkumatkasta koska mielestäni se oli jo myöhäistä.

 

\

onko kukaan tavallaan ennustanu tulevaa tapahtumaa tai tuntenu,että jotain pahaa esim.tapahtuu?näättekö enneunia?

joo.. pystyn ennustamaan jotain pientä.. ja varsinkin pahoja tapahtumia... :/ suvun naiset näkee enne unia kuolemasta jne..

 

..alkoi syömään liköörikonvehteja jotta jutut taas luistais...

tuolla meiän entises asunnos (on mieheni kotitalo) oli outoa aina mennä alkoviin oli avoin huone toisessa päässä taloa ja siellä oli mieheni pappa aina nukkunut, kuoli sitten matkalla sairaalaan, mutta luulen että hän on siellä vieläkin.. nyt talo on tyhjillään on tavallaan vieras talona ja mieheni nykyinen kotitalo on 500m päässä pellon takana ja näkyy hyvin ikkunoista toisiin.. uskaltauduin kerran puhumaan oudoista jutuista talossa, ja kun olin vasta nähnyt mieheni kotoa lähtiessä tyhjän talon alkovin ikkunassa aivan selvästi kasvot katsomassa ulos eikä siellä ketään ollut kun kaikki olivat kotonaan, silloin anoppikin sanoi nähneensä monesti kasvot samaisessa ikkunassa ja kun on lähtenyt monasti kahtomaan että kuka sielä on niin ei näy ketään eikä ikkunassakaan ole mitään mikä heijastaisi!
outoa! anoppi tuumas ettei uskalla kertoa jos pelkään tuollaisi! mut mähän en pelkää mitään! :kieh:

 

\

onko kukaan tavallaan ennustanu tulevaa tapahtumaa tai tuntenu,että jotain pahaa esim.tapahtuu?näättekö enneunia?

Joskus jotain vaistoan mutta taitaa olla ennemminkin niin, että jotenkin alitajuisesti tulkitsen ihmisten eleistä jne.

Mieheni kuoleman jälkeen jouduin kokemaan paljon pahoja asioita. Olin henkisesti ihan loppu. Ikävien asioiden hoitaminen, vaikka olisi ollut pelkkä soitto jonnekin virastoon, tuntui todella vaikealle pitkään. Oli tosi kurja olo fyysisesti, masussa valtava jännitystila jne..
Täst jäi sellainen, että minulle tulee välillä tuollainen stressiolo vaikkei mikään stressaakaan. Joskus jopa olen tosi hilpeä kun yhenäkkiä tulee tuollainen. Kohta sitten tapahtuu jotain ikävää. Ei sen tarvitse olla maatamullistavaa, joskus ihan pikkujuttuja mutta välillä ollut isompiakin.
Viime keväänä kun menin postia hakemaan, tuli mennessä tunne, että siellä on kirje joka liittyi yhteen ikävään asiaan. Oikeasti se asia piti olla loppunkäsitelty ja minun(kin) piri olla irti koko hommasta. Siellä oli kirje siihen liittyen. Jouduin kirjoittamaan vastineen jolla ei sinänsä ollut merkitystä koska oli irrottautunut koko hommasta...

Tätini mies oli tielaitoksella töissä. Talvisin oli lumitöitä (auraus) ja kesäisin muita urakoita niin työajat olivat miten sattuu. Miehensä tuli siis kotiin milloin mitenkin vailla minkäänlaista rytmiä. Aina kuitenkin täti alkoi höösäämään ruokaa oikeaan aikaan. Mies ajoi pihaan aina perunan keitinveden kaatoaikaan..

 

En tiedä oliko mun "tapauksessa" mitään yliluonnollista, mutta kaikenkaikkiaan koko päivä oli outo, eikä mikään mennyt niinkuin normaalisti. Eli entisen mieheni isä oli putkimies, joka muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä lähti sulattamaan jäätyneitä vesijohtoja. Yleensä hän vaimonsa kanssa katsoi paikan kartalta ja vaimo tiesi tarkkaan, mihin mies on menossa. Tänä päivänä mies lähti ilmoittamatta töihin. Itse olin tuona päivänä yksin kotona ja jostain syystä aloin päivällä juomaan olutta (mitä ei ikinä tee normaalisti) ja kuuntelin Nightwishin "lumiukkobiisisä" ja itkin jostain syystä koko ajan ja monta tuntia. Illemmalla mieheni kotiutui tuttavapariskunnan kanssa ja tarkoituksena oli lähteä viihteelle. Itse olin valmis lähtemään joskus klo 21 mutta jostain syystä mieheni sanoi, että ei lähdetä vielä (tätäkään ei ollut aiemmin tapahtunut vaan mies yleensä ekana lähdössä). No jäimme vielä kotiin, ja kuinka ollakaan hetken kuluttua oli poliisit ovemme takana ja ilmoittivat että mieheni isä on löydetty kuolleena työmaaltaan Eli koko päivä oli jotenkin pahaenteinen eikä mikään mennyt niinkuin tavallisesti.