kauniit lapset, rumat mammat.

Kun mä olen saanut lapseni, he ovat olleet mulle kaikista tärkeintä maailmassa ja tiedän ihan 150%:n varmasti, että he pitävät mua maailman parhaimpana äitinä, vaikka petolinnulta näytänkin. Tiedän senkin, että he eivät olisi pitäneet mua yhtään sen parempana äitinä, vaikka olisin miten tyylikkäältä ulkoisesti näyttänyt. Itse asiassa olen hyvin onnellinen siitä, että tämän petolinnun poikaset arvostavat ihmistä ihan muista syistä kuin ulkonäön perusteella. Eikä minusta ole tippaakaan luonnotonta, että omilla poikasillaan toivoo olevan jotain enemmän kuin itsellä on.

 

Kun mä olen saanut lapseni, he ovat olleet mulle kaikista tärkeintä maailmassa ja tiedän ihan 150%:n varmasti, että he pitävät mua maailman parhaimpana äitinä, vaikka petolinnulta näytänkin. Tiedän senkin, että he eivät olisi pitäneet mua yhtään sen parempana äitinä, vaikka olisin miten tyylikkäältä ulkoisesti näyttänyt. Itse asiassa olen hyvin onnellinen siitä, että tämän petolinnun poikaset arvostavat ihmistä ihan muista syistä kuin ulkonäön perusteella. Eikä minusta ole tippaakaan luonnotonta, että omilla poikasillaan toivoo olevan jotain enemmän kuin itsellä on.

Niinno.. Tämä nyt ei niin syvällisiin juttuihin, kuin äiti-lapsi-suhde liittynyt, vaan ihan siihen pinnalliseen juttuun, että lapsia jaksetaan stailata, mutta itte lähetään niinku roskiksesta nousseelta liikenteeseen, esim. kaupungille tai ravintolaan. Ja tuskimpa ne sinun poikaset osaa sen kummemmin arvostaa niitä merkkivaatteita ku sitäkään että sinä näytät kamalalta. että eipä niillä sen enempää oo, vaikka kuinka pukisit burberryä päälle
Usein se vaan näyttää siltä, että lapset on kuin jotain pikkunukkeja joita halutaan esitellä, ja sitte on "unohtunu" oma tukka pestä kokonaan.. Mennään Stockalle shoppaan vähän lisää merkkikuteita

 

Lapsi on perinyt kauneuteni, minulle ei jäänyt mitään.

Oikeasti, lapsillani on parempi maku kampausten ja vaatteiden suhteen kuin minulla.

 

Olen pistänyt merkille sellaisen jännän jutun.. nimittäin lasten vaatetukseen ja ulkonäköön panostetaan ihan älyttömästi, mutta sitten kun katsoo vähän ylöspäin ja vilkaisee lapsen mammaa, niin HOH HOH, mikä petolinnun perse sieltä paljastuukaan! Lapsella on viimeisen päälle merkkivaatteet päällä ja merkit esillä ja viimeisimmän mallin mukaisilla kolmipyöräisillä rattailla kuljetaan. Ja sitten se rattaitten työntäjä.. Mauttomat vaatteet, ei meikkiä, hiuksia ei laitettu millään muulla tavalla kuin nopealle ponnarille. Hiukset huomattavan usein myös likaiset YÖK! Menekkö niiden lasten pukemiseen ja laittamiseen ja stailaamiseen niin kauan aikaa ja kaikki rahat, ettei itse ehdi pestä tukkaa ja sipaista meikkiä? Itselläni ei ole rahaa ostaa älyttömiä kasoja uusia ja hienoja merkkivaatteita, mutta minusta ne eivät tee ihmisestä automaattisesti tyylikästä ja hyvännäköistä. Olen tyytyväinen ettei minulla roiku rumaa elintaso röllykkää vatsan paikalla, ja että omaan edes jonkinlaisen tyylitajun ja osaan pukeutua nätisti ja luonnollisesti myös halvemmalla. Jännää, että jos lapsen ulkoiseen olemukseen tuhlataan älyttömiä summia, niin ei itsellä ei ole varaa mennä kampaajalle ja liittyä painonvartijoihin. Vai eikö vaan kertakaikkiaan kiinnosta?!?

Yleistäähän ei tietty saa...

Ja mua ei muuten kertakaikkiaan kiinnosta mennä kampaajalle.

Mitäs vikaa ponnarissa muuten on?

 

Jännä juttu kun jos äiti panostaa itseensä, eli on siistit vaatteet ja vähän meikkiä ja hiukset nätisti niin on varmasti "teiniäiti" joka on ihan superitsekäs, ja sitten taasen jos ei niin jaksa/välitä tai yksinkertasesti ei ehdi panostaa itseensä niin kommentoidaan "kyllä huomaa että on äiti, kun on noin rupsahtanu"

 

Jännä juttu kun jos äiti panostaa itseensä, eli on siistit vaatteet ja vähän meikkiä ja hiukset nätisti niin on varmasti "teiniäiti" joka on ihan superitsekäs, ja sitten taasen jos ei niin jaksa/välitä tai yksinkertasesti ei ehdi panostaa itseensä niin kommentoidaan "kyllä huomaa että on äiti, kun on noin rupsahtanu"

Mä näytin äidiltä jo teininä...

 

Mun lapseton kaveri aina jaksaa muistuttaa mua siitä et miksi panostan lapsen vaatteisiin kauheasti ja unohdan itseni siinä sivussa. Niin se taitaa meidän perheessä mennä että lapselle ostetaan kaikki tarvittava ensin ja sitten vasta aikuisille viimeisillä penneilla alennukselta jotain. Äitini oli samanlainen eli malli on ihan häneltä opittu...nyt hän panostaa itseensä kun on päälle nelikymppinen.. toivottavasti itsellä varaa panostaa hieman aikaisemmin ...jospa sitten kun aloitan taas työelämän sitä shoppailurahaa alkaa kertymään.

 

Eikö se oo kiva että äitit tahtoo panostaa pienokaisiinsa jos niillä on kiva olla näteissä kuteissa.
ja sinunko takia jonku pitäs alkaa meikkailemaan vaikka omasta mielestä pitäisi koko touhua ihan turhana? No murheet ne on pienetkin murheet toisilla.

 

Ei tarvi mun takia meikkailla. Kunhan tässä olen vaan ihmetellyt tätä ilmiötä Saa mun puolesta näyttää ihan kuinka hirveeltä vaan. Naurattaa vaan kun lapset ja vanhemmat on kun yö ja päivä.
Eikä oikeastaan ole edes murhe. Näyttääpähän itte nätimmältä kun muut näyttää rumemmalta!

 

[/quote]

Ja mua ei muuten kertakaikkiaan kiinnosta mennä kampaajalle.

Mitäs vikaa ponnarissa muuten on?[/quote]

No sen kyllä valitettavan usein huomaa ettei kiinnosta

 

Mun kampaaja on lomalla -> mä käytän huivia. Oon lökähousuissa -> ne menee kuitenkin puiston jäljiltä taas pyykkiin, joten ei viitsi kauheasti panostaa. Paidat on tylsiä, eikä muodin mukaisia -> oon jokatapauksessa puklissa ja kuolassa joten sillä ei ole merkitystä. Kengät on vanhat ja kuluneet, mutta kynnet onneksi nätit, ja meikkiäkin joka päivä, tosin meikkaustaidoista en mene takuuseen. Kyllä se tästä, petolinnun takapuolena on ihan kiva oleskella kun jälkikasvu on nättejä kuin possut pieninä. B)

 

Katso johonkin muuhun suuntaan jos häiritsee

Eikä muuten välttämättä näytä rumalta vaikka ei ramppaisikaan kampaajalla... Rumat ihmiset näyttää rumilta vaikka miten pynttäisi ja suurin osa ihmisistä taas ei näytä rumilta edes saunapuhtaana

 

Eipä se oikeastaan kaivelekkaan

 

Ei häiritse edelleenkään.

 

Ei häiritse edelleenkään.

Ei ilmeisesti, ei. Muuten vaan uhraat aikaa ja kulutat näppäimistöäsi tämän aiheen kanssa.

Mutta eipä se mitään, mieti sä muiden ihmisten ulkonäköpuutteita, mun ei tarvitse kun perhe on niin kaunis että niitä on mukava katsella, paljon mukavampi kuin muita. B)

 

Olen miettinyt samaa kuin ap. Katselen usein lasten vaatteita, koska tulee tosiaan ostettua myös lapsille ihania merkkivaatteita. Mutta panostan kyllä myös omiin vaatteisiini, käytän aina muodikkaita merkkivaatteita ja ulkonäöstä huolehtiminen on aina kuulunut ihan arkirutiineihin. Hygieniasta tinkiminen on ällöttävää ja sen arkimeikinkin loihtii ihan muutamassa minuutissa. Poninhäntään voin kyllä turvautua, mutta tukka on aina puhdas . Tuulipukua en omista ja lenkkitossut kuuluvat jalkaan vain lenkkipolulla. Puistoon voi puketua toki rennosti, mutta kuitenkin arkisen tyylikkäästi ja silti mukaviin vaatteisiin. Luulisi, että olisi äidillä itselläänkin parempi mieli, kun on puhdas tukka, nätit vaatteet ja edes hiukan meikkiä. Ei minusta ehdoin tahdoin kannata näyttää petolinnunperseeltä. Jos on aikaa panostaa lastenvaatetukseen niin on myös aikaa panostaa itseensä, asennekysymys.

 

Emilyn = ap?

 

Olen pistänyt merkille sellaisen jännän jutun.. nimittäin lasten vaatetukseen ja ulkonäköön panostetaan ihan älyttömästi, mutta sitten kun katsoo vähän ylöspäin ja vilkaisee lapsen mammaa, niin HOH HOH, mikä petolinnun perse sieltä paljastuukaan! Lapsella on viimeisen päälle merkkivaatteet päällä ja merkit esillä ja viimeisimmän mallin mukaisilla kolmipyöräisillä rattailla kuljetaan. Ja sitten se rattaitten työntäjä.. Mauttomat vaatteet, ei meikkiä, hiuksia ei laitettu millään muulla tavalla kuin nopealle ponnarille. Hiukset huomattavan usein myös likaiset YÖK! Menekkö niiden lasten pukemiseen ja laittamiseen ja stailaamiseen niin kauan aikaa ja kaikki rahat, ettei itse ehdi pestä tukkaa ja sipaista meikkiä? Itselläni ei ole rahaa ostaa älyttömiä kasoja uusia ja hienoja merkkivaatteita, mutta minusta ne eivät tee ihmisestä automaattisesti tyylikästä ja hyvännäköistä. Olen tyytyväinen ettei minulla roiku rumaa elintaso röllykkää vatsan paikalla, ja että omaan edes jonkinlaisen tyylitajun ja osaan pukeutua nätisti ja luonnollisesti myös halvemmalla. Jännää, että jos lapsen ulkoiseen olemukseen tuhlataan älyttömiä summia, niin ei itsellä ei ole varaa mennä kampaajalle ja liittyä painonvartijoihin. Vai eikö vaan kertakaikkiaan kiinnosta?!?

Yleistäähän ei tietty saa...

Jaahas. montako lasta aloittajalla on?

 

Hirnuu täällä yksiskseen. Oon kai sit hevosnaama ;

Miks näin vanha ketju piti nostaa?

 

Ei meillä vaan noin mene.

 

Ei viitti nyt ostaa itelle hirveesti vaatetta ennenkun nää mammakilojen loput saa karisteltua =)

 

En allekirjota omalta kohdaltani ja muita en o niin seurannu. Meillä mies yleensä kysyy et kuka ei kuulu joukkon ku lähdetään yhdessä johonki. Mulla on aina siistit vaatteet ja hiukan katon laukkua vaatteiden mukaan. Tytön koitan pukee nätisti. Mies sit kulkee verkkareissa ja fleecetakissa

 

Ei pidä meilläkään ihan paikkaansa. Ja joo kyllä katon, että tytöillä on siistit vatteet päällä ja eivät kulje resupekkoina, mutta kyllä yritän sen verta omastakin ulkonäöstä huolta pitää, ettei ihmisten tarvitse säikkyä, kun ihmistenilmoilla kuljen.

 

Kyllä meillä pukeutuu kaikki siististi, pesee hiuksensa, mutta muut ei meikkaa kun minä :saint:

 

ootkos huomannu myös sen, että huoliteltujen ja itseensä satsaavien lapset kulkevat ryysyissä ja paskasina, itsekkäitä äitejä ei tenavat ja niiden ulkonäkö kiinnosta

Pikkasen on pakko peesata tätä..mietin heti kun aloin ketjua lukemaan, että toinen ääripää on tämä..

Kun aikoinani päiväkodeissa oon työskennellyt niin ihan todella monessa paikassa todella monen lapsen kohdalla oli joko "ruma mamma-fiini pentu" tai todellakin toisinpäin..

Huvittavinta (ja säälittävintä...) mitä koskaan olen tavannut on eräs pikkutyttönen jonka MOLEMMAT vanhemmat sattui olemaan töissä Nokialla eikä missään pikkuviroissa ja olivat aina aivan vimpan päälle ja kalliita kuteita, kallis uus auto ja asuivat rikkaalla alueella....ja lapsi kulki liian pienissä, usein likaisissa ja joskus rikkinäisissäkin vaatteissa..ja aamuisin päiksyyn tullessa oli edellis iltana laitettu vaippa edelleen jonka haju oli kammottava. Lapselta puuttui tarpeellisia varavaatteita ja iho punoitti vaippa-alueella viikonloppujen jälkeen..

Uran kesken tainnut sattua vahinko, kun muksukin kuskattiin hoitoon jo 9kk ikäisenä..ja tätä pikku rinsessaa hoidin 3 vuotiaaksi saakka..jonka aikana ei tapahtunut mitään kehitystä asiassa..me lapsi kuivaksikin opetettiin.. :/

Ja muutenkin usein näkee itseensä panostavia äitejä ja isiä, mutta lapsista viis veisattu sen kummemmin..

Tasapaino tässäkin olis paikallaan...