kamalinta synnytyksessä

Mulla loppu puudutus kesken sektion, eli makaan maha auki leikkauspöydällä ilman puudutusta, en pystyny edes huutaa, tärisin vaan ja kyyneleet valu silmistä, paikan ja ajantaju katosi, se oli HIRVEÄÄ, en halua enään raskaaksi, kun taas leikattaisiin, no, mulla on jo 4 lasta ja ikää 30,v, mutta piti tehdä joskus vielä iltatähti, mutta jää tekemättä. :'(

 

Tosi kivaa lukea näitä kun istun täällä juuri KYSissä käynnistyksessä...
Ei mullakaan kaikki kotona, kun tiedän että jännittää ja hirivittää.


No omasta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis =)

 

Luinpa näitä kertomuksia synnytyksestä.
Itsellä takana viisi aivan erilaista reissua.
Ensinmäinen synnytys käynnistetty, ylajalla,ja uupunut äiti.
Vauva imukupilla, monta vuorokautta teholla.
Seuraavissa sain itseni pysymään tavalaan kivunYläpuolella".
Halasin miestäni ja hän hieroi supistuksen aikana ristiselkääni.
Siinä toiseen nojatessa tuntui turvalliselta ja sai supistuksen välit heittäytyä toisen "kannateltavksi".
Kätilöiden kanssa yhteistyö joka kerta toiminut,vaikka on ollu edellisiä synnytyksiä.Ilman ammattitaitoisia kätilöjä meillä ei olisi esikoita,heidän ripeä ja päättäväinen toimitansa oli meidän onnemme.
Kaikille teille joilla synnytys on edessä,paljon ihania vauvan tuoksuisia hetkiä.
Luottakaa itseenne , naisen luonto on ihmeellinen. :flower:

 

Kaikkein kamalinta on ollut se tunne kun ponnistuttaa mut ei ole vielä saanut lupaa. Kahden vanhimman synnytyksesta ne välilihan tikkaukset \|O \|O \|O Kaks nuorinta on mennyt sitten ilman kivunlievitystä, kun on ollut niin nopeita synnytyksiä. Itse asiassa tosi nopeesti sitä unohtaa sen tuskan ja kivun :/

 

Ponnistusvaihe! Ihan ehdottomasti. Musta se tuntuu niin kauheelta kun tuntee lapsen pään liikkuvan siellä omien luitten alla. Ja sattuu hirveesti kun vauva tulee ulos. Se on ihan järkyttävä kipu!

 

Kamalinta oli se kun olin vain 4cm auki ja työntöpoltot olivat valtaisat. Onneksi sain epiduraalin että pystyin paremmin keskittymään siihen etten työnnä lasta ulos vielä.

 

Hei.Kivuliainta oli avautumissupistukset, viimeiset 5-6cm kahdessa tunnissa.Nobel-palkinto aqua-rakkuloiden kehittäjälle, ne oli meikän pelastus! Muuten inhottavinta oli elämäänsä, tai vähintään työhönsä kyllästyneen oloinen synnytyslääkäri, joka kutsuttiin hätiin kaksi kertaa, ensin epiduraalia laittamaan (Ei ehditty) ja ponnistusvaiheen kestettyä 1.5h imukupilla auttamaan (Ei tarvittukaan).Ämmä puhui minulle äärimmäisen ylimielisesti naristen kuin vähä-älyiselle ja haukotteli tylsistyneenä kuin olisin piruuttani tullut synnyttämään juuri hänen vuoroonsa.Lapsen isän kanssa ollaan jälkeenpäin mietitty, että lääkäri oli jotenkin niin uskomattoman törkeä, ettei siihen osannut edes reagoida siinä hässäkässä, kipujen keskellä.Onneksi tukenani olivat mahtavat kätilö, kandi ja poikaystäväni, lääkäri Helvetistä jäi vähemmälle huomiolle.Nyt kuitenkin ymmärrän, mitä tarkoitetaan kamalalla hoitohenkilökunnalla, josta aina välillä kuulee.Valitettavasti en enää myöhemmin saanut lääkärin nimeä selville, koska hän ei lopulta operoinut mitään jolloin hänestä ei ole mitään merkintääkään.Onneksi ei ollut asetta mukana,olisi ihanan pikkutytön äiskä nyt telkien takana..

 

Kamalinta ponnistusvaiheen supparit. Loputtomat, ilman taukoa, en osaa ponnistaa oikein, kätilö repii emättimen suuta peräaukkoon päin ja vauva ei vaan tule.... Eli ehkä ne kätilön kädet siellä alapäässä survomassa tilaa!

 

synnytyksen alku sujui leppoisasti miehen kanssa saikulla telkkaria katsellessa, seurattiin laitteesta suppareita ja yritin rentoutua ja hengitellä rauhallisesti ja hyvin meni, pahinta oli kun kohtu oli 5 cm auki , kävely synnytyssaliin tuntui loputtomalta ja supparit alkoivat runnoa pââlle oikein kunnolla, heti saliin pââstyâni pyysin kätilöltâ epiduraalia ja lââkâri saapuikin melkein heti, ja epiduraalin jâlkeen en tuntenut enââ ollenkaan kipuja. ponnistusvaiheessa en tuntenut suppareita/kipua ollenkaan, kätilö sanoi vaan että millon piti ponnistaa, nelikiloinen poika tuli ulos parissakymmenessâ minuutissa. itse synnytyksestâ pââsin "helpolla" tehokkaan epiduraalin ansiosta mutta välilihan leikkaushaava olikin sitten todella arka.

 

EHDOTTOMASTI PONNISTUSVAIHE, MULLA OLI VIELÄ PITKITTYNYT SELLAINEN, KUN SIIHEN EI SAANUT KIVUNLIEVITYSTÄ.

 

Kamalinta minun synnytyksessäni oli kun käynnistettiin ja kaikki meni hirmu nopeesti, sain epiduraalin ja helpotti. Sitten ponnistusvaiheessa paikat repesi tosi pahoin ja jouduin leikkaussaliin jossa sain spinaalipuudutuksen ja kuuteen viikkoon en pystyny istumaan. johtuen tikkien hurjasta määrästä! Eli koko synnytys oli ihan kamala. Pieni pelko jäi, mutta nyt kolmen vuoden jälkeen kuumeilen toista ja ehkä olenkin jo raskaana. Ja uskon että tuleva synnytys tapahtuu sektiolla kun arpeutuneet paikat ei kuulemma kestä kunnolla uutta koitosta.

 

Hei pikku-myy80!

vähän aiheen vierestä kysyn, että oletko silti nauttinut seksistä entiseen malliin vaikka repesitkin pahasti? Aiankin ilmeisesti olet harrastanut seksiä, kun jo uutta raskautta on vireillä.

 

\

Ponnistusvaihe...mut käynnistettiin niin tuntu että kuolen siihen synnytystuoliin... :'(

Samoin.. Mulla oli niin hirveä paine tuolla alakerrassa, että huh huh. Tuli sellanen olo, et jonku tarttis vetää puukolla halki koko värkki, ni se paine helpottais.. Kamala tunne ja ehdottomasti kamalinta synnytyksessä. Ja sit tietty se imukupin paikoilleen laitto..

 

\

\

Hei...hei! Pakko kommentoida kamalinta synytyksessä aiheeseen. Itse oottelen ensaria ja olen kätilö ammatiltani. Paljon olen nähnyt ja kuullut vaikken henkilökohtaisesti synnytystä olekaan vielä kokenut. On tärkeää muistaa, että synnytys on erittäin henkilökohtainen kokemus ja samoin siihen liittyvä kipu(. Olen nähnyt ja ollut mukana synnytyksissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja kaikkiin synnytyksiin liittyy raskas työ, joka kuitenkin palkitsee jälkikäteen =)

On hyvä muistaa, että palstaa voi lukea pelokas äiti joka haluaa tukea ja voimia tulevaan synnytykseen. Se, että joku tuntui kauhealle sinusta synnytyksen kuluessa, ei tarkoita, että se tuntuu kauhealle toisesta. Tärkeää on olla tukeva ja positiivinen. Menen itsekin ns. vihreänä synnyttämään, mutta tiedän olevani hyvissä käsissä ja suurtakin suuremman palkinnon odottavan perhettäni. Voisimme tukea toisiamme aiheella ihaninta synnytyksessä :heart: Voimia kaikille viimemetreillä oleville, tuleville ja jo olevilleäideille. Syntymä on kuitenkin ihana asia. Syksyn jatkoja ja halauksia!

tää on sit ihan huumori mielessä...mut kyl huomaa, ettet oo vielä synnyttäny eikä tästä nyt saa kukaan suuttua!

Tosiaan sen huomaa eikä tämäkään kommentti mitenkään pahalla. Ite opiskelen kätilöksi ja kuvittelin tietäväni asiasta "jotain", mutta olin täysin väärässä ja tajusin olevani aivan noviisi.. Sattu niin saat***sti!!! Hullua touhua!!

 

En jaksa selata oonko jo vastannut mutta:
-Kipu avautuessa
-pilkkaava ja ilkeä lääkäri
-tylyhkö kätilö
-häntäluun murtuminen
-kesto= melkein 19h
-imukupin asettaminen paikalleen.......

 

supistukset ennen ponnistusvaihetta ku tytön takaraivo hankas häntäluuta (syntyi avosuin) niin se kaikki kipu meni takapuoleen!! ja epiduraalin laitto! ei siinä muuten mitään mutta ku joutu olemaan siinä asennossa supistuksen aikana nii johan pomppas!!!!! mutta sitten se jo helpotti..

 

Ei oikeastaan muuta, kuin supparit ennen synnytystä, muu meni niin nopeasti ja helposti, vaikkakin pelkällä ilokaasun voimalla =)

 

\

Mulla loppu puudutus kesken sektion, eli makaan maha auki leikkauspöydällä ilman puudutusta, en pystyny edes huutaa, tärisin vaan ja kyyneleet valu silmistä, paikan ja ajantaju katosi, se oli HIRVEÄÄ, en halua enään raskaaksi, kun taas leikattaisiin, no, mulla on jo 4 lasta ja ikää 30,v, mutta piti tehdä joskus vielä iltatähti, mutta jää tekemättä. :'(

éi tuo voi olla mahdollista!!! sitähän seurataan kokajan sitä potilaan tilaa ja mun mielestä sitä puudutetta tulee jatkuvalla syötöllä varsinkin sektiossa ja vielä leikkauksen jälkeenkin sitä annetaan. miten ne lääkärit ja kätilöt ei muka huomanneet että sulla on puudutus pettäny?? jos tämä ois totta niin sehän ois jo hoitovirhe!!!

 

\

\

Mulla loppu puudutus kesken sektion, eli makaan maha auki leikkauspöydällä ilman puudutusta, en pystyny edes huutaa, tärisin vaan ja kyyneleet valu silmistä, paikan ja ajantaju katosi, se oli HIRVEÄÄ, en halua enään raskaaksi, kun taas leikattaisiin, no, mulla on jo 4 lasta ja ikää 30,v, mutta piti tehdä joskus vielä iltatähti, mutta jää tekemättä. :'(

éi tuo voi olla mahdollista!!! sitähän seurataan kokajan sitä potilaan tilaa ja mun mielestä sitä puudutetta tulee jatkuvalla syötöllä varsinkin sektiossa ja vielä leikkauksen jälkeenkin sitä annetaan. miten ne lääkärit ja kätilöt ei muka huomanneet että sulla on puudutus pettäny?? jos tämä ois totta niin sehän ois jo hoitovirhe!!!

Tiistaina tuli tästä aiheesta muuten Nelosella 4D dokumentti mikä käsitteli tätä käsittämätöntä asiaa!
Kaikkiin kun anestesia ei vaikuta vaikka päällisin puolin ja mittareista näyttäisi olevan kunnossa
Aika outoa kuitenkin.....

 

Minulla on ollut kaksi lyhyttä ja muutenkin helppoa synnytystä mutta ehdottomasti kamalinta oli kun istukka jäi kiinni ja verenvuoto oli runsasta. Oltiin jo lähdössä istukankäsinirroitukseen mutta sitten se onneksi tuli itsestään. Toista kertaa en vastaavaa enää haluaisi kokea

 

\

Juuri synnyttäneenä sanoisin, että avautumisvaiheen loppusuoralla oleva kipu on ihan kamalaa ilman sopivaa kivunlievitystä!!! Ja toinen on se, kun tietää, että seuraavalla työnnöllä repee........

Samaa mieltä! Ahdistavaa, kun tunnet että sieltä se on tulossa, mutta herranjumala se ei millään mahdu sieltä! Ja muutenkin kipu oli järjetön!

 

Kamalinta synnytyksessä ehdottomasti välilihan leikkaus! Myös mieheni mielestä, ei ole ikinä kuullut musta lähtevän niin kovaa huutoa...

 

Helvet...iset kivut loppuvaiheessa ja se kun vauvan pää jäi jumiin ulos tullessa.

 

Synnytys kesti jotain 9 tuntia, ponnistusvaihe noin 20 min. Mua supisti tai siis sattui vaan molemmilta puolilta munasarjojen kohdalta. Mutta se kipu oli ihan järkky, sain puudutuksen, mutta sekin jäi osittaiseksi. Sain levättyä noin puolisen tuntia kun sama kipu taas yltyi ja tuntui, ettei suppareiden välillä kerinnyt edes hengittämään. Mulla helpotti heti jo silloin kun rupesin työntämään ja vauvan ulostulokaan ei sattunut yhtään, mitä olen jälkeenpäin ihmetellyt. Kun olin juuri luullut, että suurin kipu tulee siinä vaiheessa kun lapsi tulee ulos. Synnytyksen jälkeen kolmen tikin ompeleminen sattui aikalailla ilman puudutusta, mutta sen kesti kun tiesi, että kivut eivät palaa ja ihana lapswonen oli saatettu terveenä maailmaan.

 

Esikoisen kohdalla kamalinta oli, kun eläkeiässä oleva mieslääkäri totesi synnytyksen kestettyä jo n. 19 h, että "nauti nyt, tämä on se kuuluisa synnytys!" Kivut oli karmeat kun epiduraalin lisäannoksen lisäannos alkoi loppumaan ja uutta en enää saanut koska ponnistusvaihe alkoi olla jo lähellä. Synnytys kesti kaikkiaan n. 22 h, josta ponnistus 40 min. Repesin todella pahasti ja toipuminen baby blueseineen kesti kauan. Lopputulos oli (ja on edelleen) suloistakin suloisempi tyttö :heart:

Kuopuksen (3 kk) synnytyksessä kamalinta oli hurjat supistukset ennen ponnistusvaihetta. Supistukset tuntuivat aivan kamalalta häpyluussa, johon ei auttanut edes epiduraali. Mutta, kuitenkin synnytys oli aivan ihana kokemus varsinkin verrattuna edelliseen. Kesto 6 h josta ponnistus 10 min. ja taas oli lopputuloksena suloistakin suloisempi poika :heart: