kamalinta synnytyksessä

Mikä oli kamalinta synnytyksessä? Mulla oli jälkeiset. Istukka revittiin ja painettiin väkisin ulos ja se kipu oli järjetön. :'(

 

Juuri synnyttäneenä sanoisin, että avautumisvaiheen loppusuoralla oleva kipu on ihan kamalaa ilman sopivaa kivunlievitystä!!! Ja toinen on se, kun tietää, että seuraavalla työnnöllä repee........

 

Ehottomasti ponnistussupistukset!!!Ne oli hirveitä ku ois ollu pakko ponnistaa mut ei saanu lupaa!!!

 

supparit ennen epiduraalia, kaikki muu oli lasten leikkiä

 

\

Mikä oli kamalinta synnytyksessä? Mulla oli jälkeiset. Istukka revittiin ja painettiin väkisin ulos ja se kipu oli järjetön. :'(

sektion jälkeinen haavakipu, oli musta aivan kauheeta, ja pitkä synnytys.

 

mun mielestä kamalinta on sisätutkimukset synnytyksen aikana...

 

Mulle kaikinta pahimmalta taitaa tuntua se kun pienen pää tulee ulos..Se kipu on aikas kirpakka,jos näin voipi sanoo...

 

Imukuppi.....

 

Ponnistusvaihe...mut käynnistettiin niin tuntu että kuolen siihen synnytystuoliin... :'(

 

Kun vauva ei mahtunut tulemaan ja repesin todella pahasti. Oli sellainen olo että synnytän piikikkään melonin. Ompelu kesti yli tunnin ja puudutus oli riittämätön....

 

Mulla kan srunnottiin jälkeiset ulos ja se sattus ihan törkeesti, ennemmän kuin synnytys. Hyvä etten murtanut mieheni sormia tai kälön rannetta, johon ekana tartuin...

 

kamalaa oli maata selällään pöydällä kun tutkittiin - sillon supistukset otti tosi kipeetä ja hetket ennen kun kaikki oli auki ennen epparia - teki mieli juosta karkuun, mut minne sitä paeta voi enää siinä kohtaa.
mut ihana nyytti sieltä syntyi. :heart:

 

Supistusvaihe... kun ei kivunlievitykset auttaneet.

 

Se kun tekee mieli ponnistaa niin maan vietävästi ja kätilö sanoo ettet saa vielä...järkkyttävää :\|

 

Kamalinta oli kun kätilö repi emättimen reunaa pyllyyn päin ja hoki että "tänne ponnista, anna tulla vaan"... Teki välillä mieli potkasta.

 

\

Kun vauva ei mahtunut tulemaan ja repesin todella pahasti. Oli sellainen olo että synnytän piikikkään melonin. Ompelu kesti yli tunnin ja puudutus oli riittämätön....

:wave: i´ve been there :wave: :wave:

 

\

mun mielestä kamalinta on sisätutkimukset synnytyksen aikana...

joo ja tää myös...auts auts auts... :/

 

mulla kamalinta oli loppuvaiheen supistukset enne ponnistusvaihetta, luomuna kun synnytin ponnistusvaiheen supistukset ei tuntunu musta millekkää, eikä jälkeisten tulo. ihan mukava synnytys näin ensimmäiseksi ja vielä luomu. repeämiäkään ei tullut. välilihan leikkaus tehtiin.

 

Se vaihe kun pää jumittaa ja tuntuu että se ei mahdu tulemaan ulos... Voi hitto että se KOSKI!

 

Kamalinta oli kai se, kun rupes voimat loppumaan kesken ponnistusvaiheen... Teki mieli ponnistaa ja yritti kovasti, mutta mitään ei tapahtunut!!!

mulle kätilö muuten sano koko synnytyksen ajan, että jos vaan tulee tarve ponnistaa, niin sen kun ponnistat. mistähän noi erot tulee, kun jota kuta oli kielletty?

 

eikös sen takia kielletä jos kohdunsuu ei oo tarpeeks auki, mullekki kätilö sanoi että voi ponnistaa iha koskavaa jos siltä tuntuu.

 

Synnytyksestä on jo 4 vuotta,mutta muistan vieläkin sen kivun kun eilisen päivän...Epiduraalin ansiosta en tuntenu supistus enkä ponnistuskipujakaan,mutta se KIPU kun kätilö repi emättimen suuta että sai klätensä vauvan kainaloiden alle. Eihän se tietysti kauan kestäny,mut 9 min. päästä sama kipu ku B-vauva synty. Sit koski myös kun painelivat jälkeiset pois...Ja se välilihan ompelu oli kans yhtä TUSKAA!!!! Puudutus ei enää auttanu.

 

Kamalinta oli supistukset ennenkun sain mitään kivunlievitystä. Supistuksia tuli aika harvakseltaan, ensin alkuun auttoi lämmin jyväpussi, mutta kun siitä ei ollut enää tehoa niin... Kun pääsin s-saliin ilokaasulle ja kun sain epiduraalin niin johan helpotti.

 

Kipu oli niin tasaista, ettei mulla ole kuin muutama "kohokohta." Välilihan leikkaus.. Minulle tehtiin se kahteen otteeseen, ensin vähän ja sitten vielä vähän enemmän. Kipu oli viiltävä (kirjaimellisesti..) ja kesti vain vähän aikaa, mutta silti. Sit toinen kipujen taival oli tikkaaminen. Tunsin jokaisen neulanpiston ja langan vetämisen, puudutusta ei kuulemma edes saa leviämään joka paikkaan.

 

Pienen hetken meinasi olla paniikki. Mulla tuli supistuksia ihan jatkuvalla syötöllä tai sitten ne oli ylipitkiä. Mutta mä en ehtinyt edes henkeä vetää suppareiden välillä ja sitten samaan syssyyn alkoi oksettaa.. Silloin tuntui, että henki loppuu. Mutta kun sai oksut oksennettua ja spinaalin, niin johan helpotti.

Jälkeenpäinkin oli vähän ikävää, kun toinen häpäri turposi hirveän kokoiseksi. Kävely oli tosi hankalaa, kun oli hemmetin kipeä iso suolakurkku jalkojen välissä