kamalinta synnytyksessä

Avautumisvaiheen supistukset ennen epiduraalia. Niitä tuli aivan tauotta, kun yksi loppui niin toinen alkoi samatien, tuntui ettei saanut edes hengitettyä. Myös lapsen syntymä tai olkapäiden ulostulo tuntui hirveältä. Kyllä se kipu oli vaan nin uskomattoman "terävää" ja täyttä tuskaa vaikka periaatteessa helppo ja nopea synnytys minullakin takana on. Välillä mietin että olenko hullu kun sinne vapaaehtoisesti haluan toisenkin kerran...
Toisaalta jos nyt minun pitäisi rakkaan poikani puolesta samanlaiset tuskat kokea niin tietysti sen hänen eteensä tekisin!
 
ÄIPPIS -84
synnytyksessä ei ole mielestäni mitään kamalaa. Minulla on siis 3 kivutonta synnytystä, mutta ne JÄLKISUPISTUKSET... :eek: voi jestas kun imettää ja mahaan sattuu ihan vimmatusti!
 
harmaana
- Kivunlievitystä ei ehditty antaa kun sitä olisi tarvittu.
- Synnytys eteni loppuvaiheessa rajusti ja supistukset oli järkyttäviä.
- Kätilö venytti emättimen suuta alaspäin, se SATTUI!!
- Ponnistin lopulta niin kovaa, että silmistäni katkeilivat verisuonet, ja olivat kirkkaanpunaiset 2 viikkoa jälkeenpäin B) Mutta oli pääasia saada lapsi äkkiä ulos, jotta se h*lvetti loppuisi ja siksi ponnistin kaikin voimin mitä kropasta irti lähti.
- Huusin kuin elukka (hävetti jälkeenpäin...)
- Vatsan painelu synnytyksen jälkeen oli karmeaa, tarrasin kätilön ranteeseen ja ulisin, ettei saa...
- Meinasin pyörtyä suihkuun.

Eli ylipäätään pahinta oli kai järjetön, raastava kipu ja paniikki.

P.S. Esikoistaan odottavien ei ehkä kannata lukea ketjuja, joiden otsikkona on "kamalinta synnytyksessä"! :/
 
mini spinaali!!! ei toiminu mulla olenkaan, tai sit toimi vähä liianki hyvin. En meinaa tuntenu sen jälkeen enää yhtään mitään, en supistuksia enkä ponnistamisen tarvetta... oli siin sit kiva yrittää naama punasena pusailla... :/
 
Voi olla, että näitä lukee joku pelokas esikoistaan odottava äiti ja varmaan miettii että "kamalaa, hirveää, en mene synnyttämään".
En halua tällä kertomuksellani pelotella, mutta haluan että valmistaudut synnytykseen paremmin kuin minä.

Itse olisin ollut tyytyväinen jos olisin löytänyt tämän sivuston esikoistani odottaessa ja lukenut myös näitä kauhu kertomuksi. Kamalia kokemuksia.
Minä luin kaksplus ja vauvalehtee ja niissä oli vain IHANIA synnnytyskertomuksia, kuinka saliin mentiin naureskellen jne.
Taisi siellä pari sectio kertomustakin olla, mutta ajattelin että tuo ei kuulu mulle. Ajattelin että tottakai MINA synnytän alakautta!

Esikoinen alko mennä reippaasti yli... mieleni synkistyi. Synnytyksessä kaikki meni päin seiniä. Sytotec muruset ei auttaneet. Supistukset olivat todella kamalat ja kestivät melkein 12 tuntia.(ennen kuin leikattin)
Sain epiduraalin , (jota yritettiin laittaa 6 kertaa) 10 tuntia kestäneiden suppareiden jälkeen, verenpaineeni romahtivat tuon jälkeen. Menin horkkaan ja vauvan sydän äänet hävisivät. Minut kiidätettiin leikkuusaliin ja tehtiin hätäsectio. Tyttö oli vähän väsynyt mutta terve.

Tältä toiselta,(syntyi tammikuussa) osasin jo odottaa että mitä tahansa voi käydä. Enään minulla ei ollut ruusuiset kuvitelmat synnytyksestä.

Ja niin kävikin, lasivedet menivät ma iltana ja supistukset alkoivat oikeastaan vasta ti- ke välisenä yönä. Koko ti päivän minua ronkittiin. Sisätutkimus tehtiin ainakin 10 kertaa. Aina sama vastaus, tiukasti sormelle auki ja kaulaa jälellä 1½cm. Ke päivänä vähän ennen klo 15 minut vihdoin vietiin saliin. Sain tai minut pakotettiin ottamaan epiduraali vaikka pelkäsin sitä esikoisen syntymästä johtuen. PIstos onneksi onnistui ja eppa laitettin todella nopeasti. Menin taas horkkaan, paleli ja verenpaineet laski. Nousi yli 39 asteen kuume ja supparit olivat iiiihan kauheet! (epiduraalin vaikutus alkoi laskemaan) Sain siihen jotain voimistavaa ainetta, minulla oli myös tippa ja antibiootti tippa) OLIN KUOLLUT (melkein) Sanoin miehelleni, että jos ihme tapahtuu ja paikat aukee niin mä en jaksa kyllä synnyttää. Olin todella voimaton.
Ke iltana kun yövuorolaiset tulivat, ne eivät enään kattoneet mun kärsimyksiä. Olin siinä vaiheessa jo kuume houreessa. Ne soittivat synnytyssaliin että kiireellinen sectio käyntiin.
Ja niin sitä taas mentiin. Poika syntyi onneksi terveenä, hänellä kyllä oli 38,6 kuumetta, mutta muuten kaikki oli kunnossa.
Itselläni tulehdus arvot kävivät 340!!!! Ihmisiä on kuollut noihin tulehdus lukemiin.

Vasta näin kuukausi kaksi myöhemmin olen kuullut että....
2 tuntia lapsiveden menosta pitää aloittaa suonen sisäinen antibiootti,
(minulle aloitettiin vasta salissa kun kuume oli tod korkea)
sisätutkimuksia ei saa tehdä kuin vain pakko tilanteessa, (minulle niitä tehtiin näiden kahden päivän aikana varmasti yli 10 kertaa)

Tulehdukseni oli kova ja kesti pari viikkoa toipua siitä. Söin kuurin ja hirveesti kipulääkkeitä.

Seuraavansynnytänkin suunnitellusti sectiossa. Ei tarvi enään arvuutella miten synnytän. Mutta pelottaa, sillä sectio on aina riski.
Minä olen ehkä hullu, mutta minä olisin halunnut kokea alatie synnytyksen ja sitä en saa/saanut koskaan kokea.

Mielessäni on muhinut kirjan teko, protestiksi kaikille synnytysvalmennuksille ja lehdille jotka eivät kerro ensisynnyttäjille myös niitä "kauhukertomuksi" Olisin itse halunnut tietää että myös näin voi käydä. Nyt olen kaikille sanonut että "valmistaudu pahimpaan, mitä tahansa voi käydä"
Ihanaahan se on jos kaikki menee hyvin ja olkaa te siitä onnellisia!!!
Minulla nämä on mennyt pahemman kautta...tai ei aivan.
Siskollani vauva kuoli kohtuun 41+5... :'(

Hui, tulipas karua tekstiä, mutta tämä on tosi elämää.
Toivon kaikille onnellista odotusta ja kaikkea hyvää synnytykseen!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.10.2004 klo 19:06 mymmeli kirjoitti:
Mikä oli kamalinta synnytyksessä? Mulla oli jälkeiset. Istukka revittiin ja painettiin väkisin ulos ja se kipu oli järjetön. :'(
Mulla just sama. Se repiminen oli hirveän kivuliasta. Onneksi sentään lähti, ettei tarvinnu nukutuksessa leikata, kuten joillakin on kuulemma joskus käynyt.
 
epiduraalin laitto, lääkäri ähräsi sen kanssa vaikka kuinka kauan (oli helppo olla isom mahan kans siinä asennossa ja supistuksia tulee, ja olla liikkumatta) epiduraali meni väärään kohtaan, sain sähköiskuja ja pompin synnytys pöydällä iskuja saaden (meni epiduraali hermoon)

Toiseks se vaihe kun ei ollut kohdunsuu täysi auki ja oli suunnaton ponnistamisen tarve ja ei saanut tehdä mitään eli ponnistaa! Ja sit hapen puute, tuntu ihan että ei saa ollenkaan happea (happi maski naamaan!!)

ja vielä se että oksensin vähän väliä!

muuten kaikki meni hyvin ja oloa helpotti tosi paljon se kun pääsi itse töihin eli ponnistamaan!
 
SE KUN KÄYNNISTETTIIN MONTA PÄIVÄÄ JA PAIKAT EI AUENNUT.SIT YX KAKS LAPSIVEDET TULI SÄNKYYN JA OLIN NIIN KIPEÄ ETTEN VOINU LIIKKUA..JOTENKIN NOLOA JA SE TUSKA!EN VOI SANOIN KUVAILLA..SIITÄ MENI SIT VIELÄ 10 H ENNEN KUIN VAUVA ULKONA..
 
Toisessa synnytyksessä joka käynnistettiin yli-aikaisena42+2,
(olin tosi peloissani jo etukäteen kun oli näin paljon yli-aikanen)luulin,että synnytys alkoi lapsivesien menolla,niin ekassakin kävi,mutta vuodinkin verta.Se oli kamalinta,se pelko,olin varma,että istukka irtosi ja vauvalla on hätä,paniikkini tarttui myös henkilökuntaan ja sekös pelotti lisää.Lopulta verenvuoto lakkasi,kukaan ei osannut sanoa mistä se johtui ja kaikki meni onneksi hyvin ja sain ihanan prinsessan :heart:
 
Näin reilusti (vuosi) jälkeenpäin, mikään ei tunnu kamalalta :whistle:
Aika kultaa muistot :D
Mutta, kun tarkkaan alkaa miettimään, "kamalinta" oli se, kun epiduraalia laittava lääkäri, ei voinut odottaa 10sek, siihen asti että supistus olisi loppunut...
Muutenkin hankala asento ja ne supistukset kaupanpäälle :/
Onneksi epiduraali kuitenkin auttoi :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 10:48 Äityliini76 kirjoitti:
Kamalinta oli kun kätilö repi emättimen reunaa pyllyyn päin ja hoki että "tänne ponnista, anna tulla vaan"... Teki välillä mieli potkasta.
tällä myös. ja se #&%£$!* ponnistaessa, sattui pirusti ja pelkäsin kuolevani. mutta kai niiden tätien tarkoitus oli saada mut suuttumaan ja työntämään kunnolla...
 
sassa
Ehdottomasti avautumisvaiheen kivut ennen epiduraalia. Tuntui että kuolen siihen paikkaan. Epiduraalin jälkeen kaikki meni hyvin (rupesi jopa avautumaankin vihdosta viimein), mutta jouduin sitäkin odottamaan monta tuntia kun ei ollut lääkäriä paikalla :eek:

Olin itse pelännyt ponnistusvaihetta paljon enemmän kuin avautuimisvaihetta. No siinä kävi sitten niin että ponnistusvaihe (joka kesti yli tunnin) tuntui lasten leikiltä verrattuna avautumisvaiheeseen ennen epiduraalia. Kipuhan siinäkin oli mukana, mutta pääsin siinä vaiheessa jonkunlaiseen synnytystranssiin ja se tunti tuntui kyllä paljon kyhyemmältä! Olin myös pelännyt repeämiä ja leikkausta, mutta en tarvinnut yhtäkään tikkiä :D

Ja aquarakkuloiden laittaminen sattuu ihan h....vetisti! Oli siitä apua, mutta en tiedä oliko se apu tuon kivun arvoinen. Ja ilokaasusta jäi tosi huono maku (kirjaimellisesti :LOL: ), taju lähti muutamaan kertaan tästä mömmöstä eikä se loppujen lopuks paljon mitään auttanut.
 
Mielestäni avautumisvaihe ei ollut kamala, vaikka ei ollut edes epiduraalia. Mutta ai jukolauta sitä tuskaa, kun kätilö kaivoi vauvan hartiat ulos! :x Hirveää oli myös se, kun välilihaa ommeltiin lähestulkoon ilman puudutusta. Mitään kammoa ei silti jäänyt. Voisin mennä synnyttämään vaikka heti uudelleen! :)
 
jenmo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 11:49 minna81 kirjoitti:
Se vaihe kun pää jumittaa ja tuntuu että se ei mahdu tulemaan ulos... Voi hitto että se KOSKI!
Yhdyn edelliseen! :D
Ja sit leikattii väliliha niin johan helpotti!!! tais sitä ennen tulla huudettua jotai tyyliin "ottakaa se pois sieltä, mä kuolen!"...
Kätilö onneks oli ymmärtäväinen ja sano etten edes paljoa huutanut... :)
 
avautumisvaiheen viimeiset tunnit. parissa tunnissa kun aukeaa 9 senttiä, ei jaksa naurattaa mikään. eikä mikään puudutus auttanut ja oksitosiinikin oli tosi isolla lukemalla menossa. mutta lopputulos oli kyllä maailman ihanin :)
 
Joku kiinnostunut
Kiinnostuneena kysyisin teiltä, jotka kerroitte, että vauvan hartioita ulos autettaessa kätilö on työntänyt kätensä jonnekin, että mitä tarkoitatte? Kätilö auttaa hartioita ulos pitämällä vauvan päästä kiinni (joka siis on jo syntynyt) ja vetämällä vauvaa ensin alas- ja ulospäin ja sitten ylös- ja ulospäin. Vauvaa ei kaiveta emättimen sisältä, eikä kätilö työnnä sormiaan sen sisälle etsiäkseen hartioita, vaan sormet laitetaan kainalon alle hartian synnyttyä.

Antibioottitippaa ei aloiteta 2h vedenmenon jälkeen. 12 h vedenmenon jälkeen aletaan seuraamaan tulehdusarvoja ja jos ne ovat moitteettomat, ei koko tippaa tarvita.
 
Kristiina80 harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.03.2006 klo 15:03 Joku kiinnostunut kirjoitti:
Kiinnostuneena kysyisin teiltä, jotka kerroitte, että vauvan hartioita ulos autettaessa kätilö on työntänyt kätensä jonnekin, että mitä tarkoitatte? Kätilö auttaa hartioita ulos pitämällä vauvan päästä kiinni (joka siis on jo syntynyt) ja vetämällä vauvaa ensin alas- ja ulospäin ja sitten ylös- ja ulospäin. Vauvaa ei kaiveta emättimen sisältä, eikä kätilö työnnä sormiaan sen sisälle etsiäkseen hartioita, vaan sormet laitetaan kainalon alle hartian synnyttyä.
.
No en minä tiedä, kaivoiko kätilö hartiat sisältäni (kun en tietenkään itse sinne alapäähän siinä tilanteessa nähnyt), mutta niin hän ainakin sanoi ja siltä se totisesti myös tuntui!
 

Yhteistyössä