Voi olla, että näitä lukee joku pelokas esikoistaan odottava äiti ja varmaan miettii että "kamalaa, hirveää, en mene synnyttämään".
En halua tällä kertomuksellani pelotella, mutta haluan että valmistaudut synnytykseen paremmin kuin minä.
Itse olisin ollut tyytyväinen jos olisin löytänyt tämän sivuston esikoistani odottaessa ja lukenut myös näitä kauhu kertomuksi. Kamalia kokemuksia.
Minä luin kaksplus ja vauvalehtee ja niissä oli vain IHANIA synnnytyskertomuksia, kuinka saliin mentiin naureskellen jne.
Taisi siellä pari sectio kertomustakin olla, mutta ajattelin että tuo ei kuulu mulle. Ajattelin että tottakai MINA synnytän alakautta!
Esikoinen alko mennä reippaasti yli... mieleni synkistyi. Synnytyksessä kaikki meni päin seiniä. Sytotec muruset ei auttaneet. Supistukset olivat todella kamalat ja kestivät melkein 12 tuntia.(ennen kuin leikattin)
Sain epiduraalin , (jota yritettiin laittaa 6 kertaa) 10 tuntia kestäneiden suppareiden jälkeen, verenpaineeni romahtivat tuon jälkeen. Menin horkkaan ja vauvan sydän äänet hävisivät. Minut kiidätettiin leikkuusaliin ja tehtiin hätäsectio. Tyttö oli vähän väsynyt mutta terve.
Tältä toiselta,(syntyi tammikuussa) osasin jo odottaa että mitä tahansa voi käydä. Enään minulla ei ollut ruusuiset kuvitelmat synnytyksestä.
Ja niin kävikin, lasivedet menivät ma iltana ja supistukset alkoivat oikeastaan vasta ti- ke välisenä yönä. Koko ti päivän minua ronkittiin. Sisätutkimus tehtiin ainakin 10 kertaa. Aina sama vastaus, tiukasti sormelle auki ja kaulaa jälellä 1½cm. Ke päivänä vähän ennen klo 15 minut vihdoin vietiin saliin. Sain tai minut pakotettiin ottamaan epiduraali vaikka pelkäsin sitä esikoisen syntymästä johtuen. PIstos onneksi onnistui ja eppa laitettin todella nopeasti. Menin taas horkkaan, paleli ja verenpaineet laski. Nousi yli 39 asteen kuume ja supparit olivat iiiihan kauheet! (epiduraalin vaikutus alkoi laskemaan) Sain siihen jotain voimistavaa ainetta, minulla oli myös tippa ja antibiootti tippa) OLIN KUOLLUT (melkein) Sanoin miehelleni, että jos ihme tapahtuu ja paikat aukee niin mä en jaksa kyllä synnyttää. Olin todella voimaton.
Ke iltana kun yövuorolaiset tulivat, ne eivät enään kattoneet mun kärsimyksiä. Olin siinä vaiheessa jo kuume houreessa. Ne soittivat synnytyssaliin että kiireellinen sectio käyntiin.
Ja niin sitä taas mentiin. Poika syntyi onneksi terveenä, hänellä kyllä oli 38,6 kuumetta, mutta muuten kaikki oli kunnossa.
Itselläni tulehdus arvot kävivät 340!!!! Ihmisiä on kuollut noihin tulehdus lukemiin.
Vasta näin kuukausi kaksi myöhemmin olen kuullut että....
2 tuntia lapsiveden menosta pitää aloittaa suonen sisäinen antibiootti,
(minulle aloitettiin vasta salissa kun kuume oli tod korkea)
sisätutkimuksia ei saa tehdä kuin vain pakko tilanteessa, (minulle niitä tehtiin näiden kahden päivän aikana varmasti yli 10 kertaa)
Tulehdukseni oli kova ja kesti pari viikkoa toipua siitä. Söin kuurin ja hirveesti kipulääkkeitä.
Seuraavansynnytänkin suunnitellusti sectiossa. Ei tarvi enään arvuutella miten synnytän. Mutta pelottaa, sillä sectio on aina riski.
Minä olen ehkä hullu, mutta minä olisin halunnut kokea alatie synnytyksen ja sitä en saa/saanut koskaan kokea.
Mielessäni on muhinut kirjan teko, protestiksi kaikille synnytysvalmennuksille ja lehdille jotka eivät kerro ensisynnyttäjille myös niitä "kauhukertomuksi" Olisin itse halunnut tietää että myös näin voi käydä. Nyt olen kaikille sanonut että "valmistaudu pahimpaan, mitä tahansa voi käydä"
Ihanaahan se on jos kaikki menee hyvin ja olkaa te siitä onnellisia!!!
Minulla nämä on mennyt pahemman kautta...tai ei aivan.
Siskollani vauva kuoli kohtuun 41+5... :'(
Hui, tulipas karua tekstiä, mutta tämä on tosi elämää.
Toivon kaikille onnellista odotusta ja kaikkea hyvää synnytykseen!!!