Kiitos ihan hirveästi teille kaikille ku olette jaksaneet kannustaa ja toivoa mun haamulleni vahvistumisia! Ja
Anlii, se sinun sanomasi tarrasukkasista on jäänyt mulle ja miehelle nyt oikein kunnolla elämään, on välillä puhuttu siitä mahdollisesta lapsesta jo "tarrasukkasena"
Mä olen aina ollut luonteeltani semmoinen pessimismiin taipuva, ja teiltä tuleva ehdottoman positiivinen tuki on ollut todella tärkeää :heart:
Täällä tuntuu olevan nyt hirveän moni juuri siinä vaiheessa kiertoa, että mahdollisia raskausoireita tarkkaillaan ja mietitään et jos sitä testiä tekisi. Mulla itsellähän alkoi mahdolliset raskausoirehtimiset jo noin dpo6, ja tähän mennessä mulla on ollut lähes kaikki alkuraskauden oireet (vaikka ei kai se ole edes kovin todennäköistä vielä tässä vaiheessa raskautta): On ollut tosi etova olo, välillä olen jopa hieman oksentanut, makuaistissa on ollut muutoksia, mua on välillä väsyttänyt ihan yhtäkkiä hirveän paljon ja olen ottanut useita päiväunia, nänneissä on ollut hieman tavallisesta poikkeavia näppyjä, vatsa on ollut ihan hirveän sekaisin (tästä en kerro yksityiskohtia, mutta sanon vaan, että on ollut melko tukalaa...), nyt viime aikoina on ollut parina päivänä flunssamaisia oireita ja olen palellut ihan hirveästi... Näin muutaman mainitakseni
Olo on ollut suoraan sanoen niin huono, että välillä olen jopa toivonut ettei kyse olisi raskausoireista, sillä jos on, mullahan on tätä samaa edessäni vielä vaikka kuinka kauan!
Mut joo, taas mä paasaan hirveän pitkään mainitsematta edes sitä pääsyytä miksi mä nyt täällä taas avaudun: Eilen illalla, noin parin tunnin pidättelyn jälkeen mä testasin aivan selkeän plussan! Vaikka se oli "vasta" kp28/30-32, oli se sentään jo dpo14, eli kai se on pakko uskoa, että
raskaana ollaan! Mä haluan vielä nähdä tuloksen oikein digitestissä, ja sit soittelen neuvolaan. Laita teille kuvat noista testeistä varmaan vielä tänään, kunhan ensin opettelen siirtään ne uudesta kännykästäni koneelle ja sit vielä tänne palstalle!
Jo pelkkä raskaus on tietty ihan järjettömän suuri asia (mä en todellakaan, villeimmissänikään unelmissa uskonut tulevani raskaaksi ensimmäisestä yrityskerrasta!), mutta sen lisäksi mulla on joku ihmeen inspiraatio tehdä muitakin isoja muutoksia elämässäni. Mä olen vahvasti sitä mieltä, että lopetan mun nyt kaks vuotta kestäneet muotoilijan amk-opinnot, ja muutan takaisin "oikeaan kotikaupunkiini" ja lähden opiskelemaan uutta alaa. Haluaisin ihan hirveästi terveydenhuollon puolelle. Lääkäriksi mulla ei vielä yo-todistus riitä, mutta sitä voisi mahdollisesti parantaa aikuislukion puolella. Amkin puolella kiinnostaisi ensihoitaja ja kätilö. Mä toivon ihan hirveästi, että pystyn vakuuttamaan ne valitsijat niissä kouluissa siitä, että mun masennus- ja paniikkihistoria ei estä sitä, ettenkö mä voisi olla hyvä niissä ammateissa. Paan hakupapereita menemään ja katson mitä tapahtuu. Mua jännittää niin paljon että mä ihan tärisen
Ja
Grill, isot kihlaonnittelut! Mullakin yksi tuttavapariskunta hankki sormuksen vain naiselle, kun mies oli syntyjään britti ja niillä on tapana silleen. Se mies sanoi, et jos se olisi ottanut sormuksen sormeen jo kihloiksi, olisi kaikki kotopuolessa luulleet sen jo menneen naimisiin! Et noin maailmanlaajuisesti ihan yleinen käytäntö tuo teidän
Näin Grillistä inspiroituneena pakko kysyä pieni
Gallup teiltä sormustetuilta: Millaiset sormukset hankitte kihloiksi, entä vihkisormuksiksi? Oliko tarkoitus että voi sitten kihloja ja vihkejä pitää yhdessä? Olisi tosi kiva jos viitsisitte vastaa kuvien kera! Voin ite laittaa illemmalla pienen kuvallisen sepustuksen meidän kihlasormuksista =)
...Ja tähän loppuun vielä pieni pahoittelu tästä romaanista minkä pullautin, mä olen vain niin hirveän innoissani (ja vähän peloissani). Oon just kokenut kotiutuneeni tänne ja sit heti pärähtääkin se plussa! Lupaattehan seurata mua ihan heti pikimiten? Mä luotan teihin naiset! :heart:
