Hei te kaikki salaisesti jo niin tutut,
Olen käynyt tälläkin palstalla usein, tai rehellisemmin olen käynyt vaikka millä vauvapalstalla jo usein. Tehnyt mieli kirjoitella vaikka kuinka monesti, mutta jotenkin päässä on aina kuulunut ääni "et ole vielä siellä". En tiedä milloin sitten olisin. Tuntuu hyvin turhauttavalta lukea toisinaan ihmisen valitusta, mutta hyvällä hetkellä sen ymmärtää niin hyvin. Ja siksi olen täällä juuri nyt.
Olen aina halunnut lapsia ja hyvin varhain tiesin haluavani useita lapsia nuorena, johtuen varmasti omasta lapsuudestanikin. Sitten onnen kantamoisella löysin n. 4 vuotta sitten miehen, jonka kanssa avioidumme viime joulukuussa. Me olemme puhuneet lapsien hankkimisesta luultavasti jo seurusteltuamme vasta n.2kk. Tai minähän sen aloitin. Hän on yrittänyt siirtää aloittamista aina vain pidemmälle, järkisyillä tosin, mutta minä pinnistäen olen suostunut hänen pyyntöihinsä. Ensin syy oli tuore suhde. Sitten opiskelut. Sitten työt. Sitten valmistuminen. Sitten vaihto. Sitten avioliiton puute. Sitten vakituisen työpaikan puute. AAAAA. Sitten loppui syyt, mutta tunnen silti olevani hyvin yksin tässä. Lopulta viime kuussa hän aloitti, että voisimme mahdollisesti aloittaa tosissaan yrittämään.
Surullisen hupaisaa koko jutussa on, että jo kun olin pillereillä, salaisesti toivoin tulleeni raskaaksi, sillä ainahan lukee tarinoita joilla ne eivät 100% toimi. No minulla toimi. Lopulta sain 2010 marraskuussa tarpeekseni migreeneistäni ja tajusin sen liittyvän pillereihin, joten silläkin syyllä lopetin hormonit ja siihen loppui migreeni (lähes kokonaan). Vaikka emme olekaan yrittämällä yrittäneet ja miehellä on ollut varauksia, emme ole siis ehkäisseet n. 15 (?)kk. Lapsi olisi siis saanut tulla. Ei ole tullut.
Minulla todettiin vuonna 2010 mahdollinen PCO, siihen sopi myös runsaat ja kivuliaat sekä hyvin heilahtelevat ja pitkät kuukautiset. Lisäksi äidilläni on ollut paha endometrioosi, joten olen aina ollut lähes vakuuttunut, että olen hedelmätön. Viimeiset vuodet eivät jostain kumman syystä ole auttaneet...
Viime keväänä kuitenkin laihdutin n.20kg joka yllättäen poisti lähes kaikki PCO oireet, ja viime kesänä gynellä kaikki näyttikin normaalilta. Toiveet heräsivät jälleen - turhaan.
Nykyään olen hyvin usein varma, että NYT se tapahtuu. Kaikenlaisia oireita on vaikka kuinka, viime kuussa voin jo pahoin, joka paljastuikin syömättömyyden oireeksi (!!)... Unohdan toisinaan syödä, kuulostaa hyvältä jep. En ole vielä "vajonnut" ovistikkuihin jne. koska pelkään, että se on viimeinen silaus seksielämällemme, joka on omasta syystänikin melko haasteellinen. Siksi on ollut haasteellista myös ajoittaa pupuilua (oikea termi?
) oikeisiin päiviin. (Olimme juuri 2 viikon häämatkalla, jossa pupuilimme päivittäin, jos ei sen jälkeen mitään ole tapahtunut, eikö voisi samantien vetää pimppivetskarin kiinni? ;<)
Anteeksi tämä mahtiavautuminen, tämä on vain antanut odotuttaa itseään.
Nyt olen täällä, teistä on jo tähän saakka ollut suunnaton apu, toivottavasti saan jakaa nämä (suru)ilot kanssanne!
Olen siis
26v. (ilmeisen vanha täällä?)
kp 7/29 (viimeiset 3kk) ja
yk 15? (tosin tarinan perusteella voitte itse päättää mistä lasketaan, voihan se toisaalta olla vaikka 1.) ja
ensimmäistä lasta tosiaan.
Kiitos.
Lisäksi kysyisin vielä teiltä, arjen ammattilaiset, koska on teidän mielestänne hyvä aika mennä testauttamaan itsensä? Ja osaatteko sanoa, pitääkö yleisellä puolella mennä terkkarilääkärin kautta saadakseen lähetteen, vai mitä kautta se menee?
Kiitos!
