Phuhh; taas iski se jokakuinen sisustusinto... Useimmiten vaihdan muutaman taulun paikkaa, tai käännän ruokapöydän ympäri. Tänään kuitenkin sisustin koko kämpän uusiks. Siis huonekalut kaikki samat, järjestys muuttui täysin. Ajattelin pitää vaan pienen tauon hääräilystä; seuraavaksi olis tartuttava imurin varteen.
Häistä: Meillä on kirkko varattu 2013 kesäkuulle. Vieraita (lähisuku ja ystävät) 150. Ajateltiin varata tuo Lappeenrannan upseerikerho; siihen sisältyy koristelu, pitopalvelu (ruuat ja kakkukahvit sisältäen) ja alkumaljat. Hinta reilu 3000. Mut päätettiin se, ettei haluta kummankaan äitejä tai sisaruksia keittiöön hääräilemään; heidän tulee olla siellä vieraina ja nauttia.
Ollaan molemmat vielä opiskelijoita; mies valmistuu toukokuussa. Ja kummankin vanhemmat on luvannu kustantaa häistä osan.
Hääpukua en uskalla vielä ostaa, vaikkakin unelmien puku on jo löytynyt.. Ei vaan tiedä, jos se lapsi sieltä tulis, että miten kroppa muuttuu.
Ootteko kukaan (muu kuin minä ) miettinyt sitä, että vauva, kun syntyy; käytättekö kestovaippoja vai kertiksiä?
Mie oon kovasti kiinnostunu kestoista; olin muutama vuosi sitten perhepäivähoitajana ja siellä yhdellä lapsosella oli kestot. En tiedä, voiko näin sanoa, mutta tykästyin kyllä niihin. Ei tarvi olla kokoajan ostelemassa vaippoja ja täyttämässä roskiksia. Onhan niissä kestoissa tietty se peseminen; mies on kovin epäluuloinen vielä. Ajatuksena olis siis käyttää päivisin kestoja; öiksi kertikset.
Katsokaa nyt, kun mietin tälläisiä asioita mielummin, kun ens kesän Italian matkaa.
Ei siis minkäänlaista mielenkiintoa miettiä mitään matkoja vielä..
Johtuu varmaan siitä, että viimekesänä olin lähdössä äitini ja isäpuoleni kanssa turkkiin, paria tuntia ennen koneen lähtöä miulle tuli puhelu avokin joukkuekaverilta. Mies oli kiidätetty sairaalaan jalkapallopelistä, kun joku oli tullut ja potkaissut maalintekotilanteessa vatsaan - seurauksena tästä avokilta repes ohutsuoli ja arvattaenkin sitä seurasi sisäinen verenvuoto. Joutui sitten kahteen isoon leikkaukseen kahden päivän sisällä ja kolmeks päiväks teholle...
Miun loma loppui automaattissti tuohon puhelinsoittoon. Vein porukat lentokentälle ja lähdin takaisin lappenrantaan miehen tueksi (vaikkei se mistään mitään tajunnutkaan; oli viikon verran ihan lääkehouruissa).
No loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mies oli sairaalassa oltuaan päättänyt, että on oikea aika laittaa sormus sormeeni; juhannuksena se sitten kosi. Oltiin katselemassa auringonlaskua meille tärkeällä paikalla (hihi.. siellä muutaman kerran pupuiltu) sitten se vaan otti taskustaan pienen rasian - mut ei saanu sitä auki!!
No, kovan yrityken jälkeen rasia aukes ja mies esitti asiansa.
Tulipas taas purettua ajatuksiaan.. Tuntuu, ettei kukaan ystävistäni jaksa enää kuunnella itkujani tuosta viimekesäisestä.
fairytonia: Miulla ihan sama!
Ekat luomumenkat vielä tulematta ja kiukuttelen jo valmiiksi sitä, että ei tainnut tärpätä heti ekasta yrityksestä... Eihän sitäkään vielä tiedä, kun en oo uskaltautunu tällä viikolla vielä testailemaan. Meillä tosin pinnasänky jo valmiina; lojuu äitini kellarissa. Otetaan se sieltä sitten joskus omaan kotiimme..