Kaksi pientä lasta ja hermot koetuksella.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotiäiti76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotiäiti76

Vieras
Elikkä tarina tämä.. eka lapsi 1,10 v ja toinen 1kk vanha. Muuten kaikki menee hienosti päivässä, ongelmia tuottavat lähinnä imetys hetket vauvan kanssa kun olemme keskenämme. Päivät vauva suuremmaksi osaksi nukkuu ja yönsäkin hienosti, välillä syö. Illalla alkaa tankkaus siinä 16-17 välillä ja jatkuu 20-21 asti. Tähän ajoittuu vaikeat ajat nuorimmaisen kanssa... Kun vauva tississä riippuu ja syö ja pitäs välillä huomioida vanhempikin kun vielä syliä kaipaa ja ruokaakin suuhunsa.. Vauva viihtyy hetken sylistä poissa kun juuri ehdin leikkiä/ruokkia/huomioida vanhempaa. Ja kohta mamma taas istuu sohvalla imettämässä ja samalla yritän piirtää ja leikkiä tytön kanssa. Sitten kohta kaksi vuotiaalla on jo havaittavissa uhmaakin ja pinna kiristyy itsellä äkkiäkin kun ei enää loppu illasta jaksais mitään ylimääräisiä huuto kohtauksia ja huomion jakamista...Joskus itken illan päätteeksi kun huudon kanssa olen laittanut kaksvuotiaan nukkumaan. Välillä karjun, ole hiljaa... :( ja tuon tuostakin ärähdän..

Isäntä tekee kaksvuoro työtä ja yrittää auttaa sen minkä jaksaa.. Käyttää tytön ulkona kun jaksaa tai kerkee..

Niin että onko kellään samanlaisia ongelmia jaksamisen kanssa? Miten olette selvinneet? Hakenut apua? Jättäneet siivoamatta kotia? Itse kun olen " hullu" siivoamaan ja yritän paeta aina kun mahdollista siivouksen pariin..Kun sekin on tehtävä...Miestä en saa siivoamaan kun kerkiän siivota ennenkuin aloittaakaan :/
Pitäs nyt saada jotain tehtyä itelle ennenkuin lapset kärsii äiskän ärinöistä tai kärsii jo... auttakaa, vinkkejä kaipaa..Ei kestä tätä syyllisyyttä. :ashamed:
 
Tutulta kuulostaa.. :snotty: Tätä aina kysytään, mutta onko teillä isovanhempia tai sisaruksia lähettyvillä, jotka voisivat tarvittaessa auttaa ottaa vaikka isomman hoitoon joskus ulkoiluttaa ym?Että sinä saisit aikaa omille asioille, tai olla vaan vauvan kanssa?Mulla oli kans esikko 1v8kk kun toinen syntyi, ja tuntui että oli hermot riekaleina kun mies vihdoin pääsi töistä. Mäki olen just kova siivoamaan, ja vauvan istutin sitteriin kun imuroin mutta vaikeeta sekin oli kun esikoista sai vahtia kun oli heti kaatamassa vauvaa :o Onneksi siskoni ja äitini asuvat lähellä ja he kävivät/käyvät monesti viikossa ja nyt kun esikoinen isompi, on paljon siskoni mukana joka paikassa :) Helpottaa kummasti. Voin vaan lohdutukseksi sanoa, että kevät tässä kovaa tulossa vauvasi kasvaa ja pian pääsette yhdessä kunnolla ulkoilemaan! Esikolle vaan hiekkalelut mukaan ja vauva kärryihin..En tiedä kyl miten teillä toimii, meidän vauva ei 2kk ikäisestä enää makuuasennos viihtyny, ja otinkin rintareppuun ukkelin mukaan! Voimia ja tsemppiä! Aika menee, ja moni asia helpottuu :hug:
 
Hei! Minulla myös kokemusta vastaavasta. Esikoinen 3v ja lokakuussa syntyi toinen lapsi. Alku oli ihan kamalaa, esikoinen mustasukkainen ja aina tilaisuuden tullen tekemässä pahojaan. Meillä esikoinen kotihoidossa vauvan syntyessä kuten nytkin. Ei siinä paljon ehtinyt kotia pitää kunnossa, hyvä kun sai ruuan lämmitettyä ja pyykit pestyä. Oikeastaan ainut varma asia mikä tuo helpotusta on aika. Kun vauvasi kasvaa ja alkaa viihtyä pienen hetken esim. lattialla tai sitterissä, saat tehtyä jotain pientä. Samalla myös esikko kasvaa ja mustasukkaisuus helpottaa. Jos vaan jaksat, kannattaa huomioida esikoista mahd. paljon. Kotia ei kannata puunata silloin kun vauva nukkuu, tämän huomasin itse. Se aika kannattaa käyttää itseesi tai esikkoon. Kokeilla kannattaa esim. kantoliinaa tai rintareppua, kädet vapautuu johonkin muuhun. Sukulaiset ja ystävät kannattaa pyytää apuun viihdyttämään esikoista. Tai jos näitä ei ole lähistöllä, pyydä hoitaja Mannerheimin lastensuojeluliitosta silloin tällöin.
 
Minulla oli sama tilanne joitain vuosia sitten pojat nyt 7 ja 8v . Silloin tuntui ettei meinaa jaksaa kun isäntä oli yksityisyrittäjä ja teki pitkää päivää. Aina piti olla molemmat tai ainakin toinen pojista mukana vaikka meni vain vessassa käymään, kun ei voinut hetkeksikään jättää molempia samaan tilaan vahtimatta. Paljon positiivisia ajatuksia sinulle ja muista ,ettei ne kotityöt mihinkään karkaa, jos et jaksa tehdä niin sitten et tee muuta kuin aivan pakolliset . Eli meillä minä toteutin asiat niin , että jos kaapissa oli vielä puhtaita asitoita, niin ei ole pakko tiskata, jos ei jaksa. Ja se jota tiskivuori meillä häiritsi oli ihan vapaaehtoinen tiskaamaan. Eli lepää silloin kun siihen on mahdollisuus. Meillä minä nukuin päikkärit yhdessä lasten kanssa ja se oli pakkokin tehdä . Siitä huolimatta meinasin väkisin nukahtaa illalla pystyyn. Pahimpaan aikaan en tohtinut illalla istua lainkaan, kun olen herkkä nukahtamaan olisin pian nukkunut istuallani ja lapset olisivat olleet ilman huolehtijaa.
 
Tuttu juttu! Meillä lapsilla ikäeroa 1 v 8 kk. Nyt ovat poika 2 v 9 kk ja tyttö 1v 1 kk. Tyttö syntyi maaliskuussa ja isänyys on koneurakoitsija joka oli huhtikuusta-lokakuuhun "lähes koko ajan pois" pellolla. Alkuaika oli siis yhtä kaaosta. Kaiken lisäksi olin tyttöä "hakemassa" laitoksella yli 1 kk eli meillä on todella kärsitty äärettömästä mustasukkaisuudesta!!

Meillä helpotti tilannetta se että lähes alusta asti lapset nukkuivat eri aikoihin päikkärit ts. sai molemmille sitä paljon puhuttua laatuaikaa mikä käytännössä tarkoitti sitä että silloin pesit pyykkiä, teit ruokaa yms. Tyttö nukkui vaunuissa ja samalla aikaa oltiin pojan kanssa ulkona touhuamassa ja viemässä pyykkiä narulle yms. Koska meillä oli sillon kesällä 3-4 työmiestä tuli niillekkin tehtyä ruokaa siinä samalla päivittäin oman perheen lisäksi. Joskus oli myös mummut apuna.

Silloin ei tullut mieleenkään suursiivot (kaappien siivot ym), ihan vain senkin takia että isoveikka oli heti siskoaan kiusaamassa. Eli sai olla silmät selässäkin.. Koska isoveikka oili niin mustis, pystyin tyttöä imettämään vain 4 kk. Olisin halunnut kauemminkin imettää mut oli aika hankalaa kun toinen haki huomiota kaikilla mahdollisilla keinoilla. Koska poika oli kuitenkin niin pieni viime kesänä, ei isukki voinut ottaa poikaa traktoriinkaan mukaan. Nyt tulee pojalta itku jos ei isukin kans hommiin pääse.. Eli isukki ottaa usein mukaansa jolloin äiti saa sitä helpompaa aikaa ts. vain yksi lapsi huollettavana..

Nyt lapset leikkivät keskenään ja isoveikka hoitaa siskoaan yms. Mut nyt ongelmana on se että isompi nostaa siskoaan esim. sohvalle ja siinä ne sitten molemmin kiikkuvat. Koko ajan saa pelätä että pienempi tippuu alas...

Meillä helpotti tilannetta myös se kun poika rupes katsomaan lastenfilmiä esim, tomi traktoria tytön ollessa n puoli vuotias.

Jaksamista toivotan!! Kaikki helpottuu kun lapset kasvaa ja minä kadehdin niitä äitiä joilla ei kärsitä mustasukkaisesta esikoisesta...
 
Kuulostaa niin tutulta. Meillä kahden pikkulapsen kanssa ihan samanlaista kaaosta päivästä toiseen ja yöstä toiseen. Hermot on kyllä todella riekaleina. Yhtenä yönä näin JÄRKYTTÄVÄÄ painajaista, että saimme kolmannen lapsen.
 
Kuulostaa niiin tutulta :ashamed:
Meillä ikäero on 2v2kk ja esikoisella uhma.
Mulla on aina ihan hirvee omantunnon tuskat ku sanon joskus liianki kovasti esikoiselle ja tänään huomasin että en oo osannu sillekään ku vaan räyhätä :'(
Tuntuu välillä et sitä on niin huono äiti.
 
Nimimerkille "minä" terveisiä, että ei hävetä sanoa, etten jaksaisi nyt kolmatta lasta kun nämä moniallergiset pikkulapset ovat vieneet voimat aivan sietorajalle. Kun ei saa nukkua ikinä (moniin kuukausiin) yöllä yli 2 tunnin pätkää eikä syödä imetyksen vuoksi enää juuri mitään, niin ei todellakaan hävetä sanoa, että ajatus kolmannesta (moniallergisesta) lapsesta on järkyttävä.

Kuitenkin henk. koht. en olisi valmis aborttiin, joten jos olisin raskaana, niin ottaisin lapsen vastaan huolimatta ristiriitaisista tunteista.

Ja kuulisin mielelläni sen äidin selviytymisstrategian, jolla on 18 moniallergista lasta. Nostan hattua, jos joku esittäytyy, ja on vielä siis elossa ja "siviilissä", eikä laitoshoidossa.

Räväkkää tekstiä, mutta niin se on kuule joskus tosielämäkin rankkaa.

Hyvää vointia kaikille äideille, sinullekin nimimerkki "minä".
 
Voi kuule, kuulostaa erittäin tutulta ja toivon sulle vain voimia, koska omassa tilanteessani ei mikään muu kuin aika auttanut..
Meillä esikoinen täytti kohta 2v. kun kuopus syntyi keväällä nelisen vuotta sitten. Kaikki meni suhteellisen ok kunnes isäntä lähti töihin (ajaa rekkaa ja saattaa olla viikonkin verran pois kotoa) ja kuopus havaitsi, että äitillä menee suunnilleen kaikki aika vauvan kanssa. Tulokas oli erittäin itkuinen ja nukkui vain hetkittäin, joten aloin pikkuhiljaa olemaan aivan piipussa, kun tuntui etten mitään muuta ehtinyt tekemään kuin yritin nukuttaa vauvaa puoli tuntia, jonka jälkeen nukahti vähäksi aikaa ja taas sama ruljanssi alusta.
Väliajat (ja muutkin ajat..) olisi pitänyt antaa huomiota esikoiselle, mutta olin hermot kireällä valvomisesta, tekemättömistä kotitöistä (millähän ajalla sitä ruokaakin ehti tekemään..ja olen muuten itsekin sen tyyppinen, että puran stressiä siivoamalla) ja en tainnut muuta osata tehdä kuin äristä raukalle, että ole hiljaa, että vauva saa nukuttua.

Ensimmäinen kesä olikin aivan hirveä, miehellä töitä riitti niin että hyvä kun kotona joskus näkyi, enkä päässyt neljän seinän sisältä mihinkään, kun vauva ei alkanut nukkumaan vaunuissa kuin hetken verran, eli jäi esikoiseltakin puistoilut väliin, kun en jaksanut rääkyvän vauvan kanssa lähteä puistoon hikoilemaan.

Apuja en tilanteeseen saanut, joten melko hyvin on vauvakuumeet lähteneet. Olihan se esikoisen helpon vauva-ajan jälkeen järkytys huomata ettei kaikki menekään niin hienosti kuin oli kuvitellut ja muistan oikein hyvin tästä ajasta sen, että väsyneenä itkeskelin miten painajaismaiselta koko elämä sillä hetkellä tuntui.

Selvisi kuitenkin se itkuisuuden ja nukkumattomuuden syykin, ensimmäiset hampaat puhkesivat jo 1,5kk:n iässä ja jatkuihan ne itkut tuostakin, kun lisää vaan pukkasi tulemaan...

Eli kuten jo alussa totesin, että jos ei mikään muu auta, niin ainakin aika.
Itse tunnen vieläkin syyllisyyttä ja varmaan koko loppuelämäni siitä, että olin huono äiti vanhemmalle lapselleni. Menneisyyttä kun ei voi muuttaa, mutta tulevaisuudessa voi toimia paremmin..

:hug: + voimia sinulle!
 
Hups huomasin pienen asiavirheen:

" ja kuopus havaitsi, että äitillä menee suunnilleen kaikki aika vauvan kanssa. "

Eli tietenkin esikoinen oli tarkoitus olla eikä kuopus...
 

Uusimmat

Yhteistyössä