Hermot menee lapsen isän kanssa ja käy lasta sääliksi :/

["vieras"]

Hetkinen, onko isä käynyt siis vasta pari kertaa? "viime viikon tiistaina " ja "eilen" sanojesi mukaan?
Älä nyt herran jumala ala vaatimaan liikaa, eihän se "isä" tiedä vielä isyydestä yhtään mitään. Voi mennä vuosiakin ennenkuin ymmärtää vähäsen enempää. Sulla tulee olla paljon enemmän ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tämän asian kanssa, jos oikeasti haluat että lapsellasi on isä. Ja siitäkin huolimatta voihan isä päättää ettei hänestä olekaan siihen , koskaan ei voi tietää. Nyt tuolla tyylillä saat vaan huonoa aikaiseksi, painostat isää ja saatat jopa viedä hänen halunsa olla tekemisissä jatkossa.

RELAA hyvä ihminen. Ja tietenkin sovitte selkeät tapaamisajat, vaikka kerran kuussa, jos tuntuu ettei hänestä sen useammin ole siihen. Jos hän peruu tapaamisen, et voi asialle mitään, Jopa kannattaa varautua siihen, jos nyt jo parin tapaamisen jälkeen on käynyt niin. Vai ajattelitko että mies jotenkin nyt muuttuu, kun hänestä on tullut isä?Tuskinpa...

 

["vieras"]

[QUOTE="...";27599459]Peesi!

Ei todellakaan kuulu olla niin, että yksi tuuliviiri pyörittää koko perhettä, johon ei itse edes kuulu. Mies on lapsen isä ja olisihan hienoa, että lapsi saisi isänsä elämäänsä, mutta ei se homma nyt ihan noin pyöri! Samaa mieltä, että lastenvalvojalle sopimaan tapaamisajat ja muut asiat, niin saat itsekin elää omaa elämääsi lapsen kanssa.[/QUOTE]

No haloo, jos isä on vasta juuri ottanut yhteyttä lapsen ollessa 5kk, ja nyt lapsi on 6kk, niin eihän se mitään perhettä ole pyörittänyt tuuliviirinä, vaan yrittää vasta tutustua lapseensa. Ehkä vielä jopa miettii millä tavalla uskaltaa olla isä. Ja jos äiti heti jankkaa perään ja nalkuttaa ennen kuin isä on edes ehtinyt tutustua vauvaan, niin mikäköhän on lopputulos? Äitihän tässä yrittää pyörittää koko kuviota omalla tahdollaan ja niin miten itse haluaisi sen tapahtuvan. Jos olisi järkevä, niin antaisi nyt tuoreelle isälle aikaa, ja antaa tulla katsomaan vauvaa silloin kun huvittaa. Eikö positiivista ole nyt se, että miestä on alkanut kiinnostamaan se oma lapsi?

 

[pönt]

AP, tulin vielä katsomaan miten olit reagoinut. En tiedä tuliko se viestissäni ilmi, mutta yritän vielä: KYLLÄ, sinä SAAT olla vittuuntunut, turhautunut ja raivoissasi. Kyllä se on raskasta kun ei tiedä tuleeko toinen vai ei ja milloin. En todellakaan tarkoittanut, että tunteissasi olisi jotain vikaa tai väärää. Tilanne on paska ja mies käyttäytyy ärsyttävästi.

Toisaalta tilanne on paska myös isän kannalta. Ei ole helppoa ruveta tekemään tuttavuutta täysin vieraan vauvan kanssa tuosta noin vain, tyhjältä pöydältä. Ei ole helppoa löytää toimivaa etäisäroolia sormia napsauttamalla. Isän näkökulmasta vauva on vielä tuntematon, vieras mötikkä. Hänellä ei ole (vielä) läheskään samanlaista tunnesidettä lapseen. Kun hän tulee lastaan tapaamaan, niin hänen pitää panostaa tunnepuoleen. Kaiken lisäksi hän joutuu ehkä käsittelemään sitä surua, ettei saa asua lapsensa kanssa ja hän jää paljosta paitsi. Tämä ihan riippumatta siitä kuka teki aloitteen eroon; kyllä se voi kirpaista ja sattua vaikka se olisi oma päätös.

Siitä huolimatta että tilanne on molemmien kannalta hankala ja sinulla on oikeus olla ärsyyntynyt, täytyy sinun kuitenkin miettiä kumpi on tärkeämpää: Se, että sinä olet oikeassa vai se, että lapsesi voi hyvin? Huono isä on parempi kuin ei isää ollenkaan, näin olen kuullut monen monta kertaa. Tästä syystä minä olen valinnut niellä ne omat vihan tunteet (välillä puran ystävälle tai siskolleni, annan tulla oikein olan takaa) jotta lapsella ja isällä olisi parhaimmat mahdolliset edellytykset muodostaa toimiva suhde. Tämä on minun velvollisuuteni, minun taakkani kannettavaksi. Jos ryhtyisin määrittelemään minkälainen isän pitäisi olla (ja epäisin tapaamiset jos ei suostuisi ehtoini) niin lapsellani ei olisi isää lainkaan.

Hyväksy tosiasiat ap! Muista käyttäytyä hyvin - ja muista myös, että totta kai sinä saat olla vihainen ja ärsyyntyä. Kysymys on miten purkaa sitä kehittävästi. Miehelle nalkuttaminen ei auta ketään. Usko minua. Sinä et pysty häntä muuttamaan. Hän ei ole mitään velkaa sinulle. Hän on sellainen kun hän on, hyväksy se.

 

[fortunate]

Siis mies on vasta pari kertaa käynyt tapaamassa lasta?

Silloin on mun mielestä vähintäänkin ylireagointia hermoilla siitä, ettei mies ole viikkoon käynyt.
Mun mielestä mies on käynyt ihmeellisen USEIN!

Tietysti tulevaisuudessa olisi hyvä saada tapaamiset säännölliseksi, mutta vielä ei voi sellaista odottaa.
Mies on vasta totuttelemassa asiaan ja tutustumassa lapseen.

Ai niin, mä ymmärrän kyllä sun vitutuksen sinällään, et itseäni kyrsis nähdä koko lapsen isää ja ottaisi koville "sallia" ylipäätänsä tuollainen tilanne.
Se nyt vaan on yksin lapsen saavan naisen kohtalo, olla sellanen lattiarätti joka kumartelee vähän joka suuntaan ja mielistelee lapsen edun nimissä.