Mä en yksinkertaisesti ole ehtinyt koneelle... Olipas tekstiä tullut... =)
Meillä nuo masuvaivat jatkuu edelleen vyöhyketerapiasta huolimatta. Ekan kerran jälkeen neiti huusi 15-21 illalla suoraa huutoa koko ajan. Keskiviikkona oli sitten todella hyvä päivä, tyttö<nukkui koko päivän. Koko vyöhyketerapian huusi suoraa huutoa eka kerralla. Toka kerta meni jo palon paremmin ja hän oikein nautti ja nukkuikin todella hyvin koko päivän, mutta illat huudetaan. Eilen nukkui taas päivän hyvin, mutta koko ilta meni huutaessa. Mikään ei siihen huutoon auta. Vaikka kuinka yrittäisi. Tulee aika epätoivoinen olo. Vatsa selvästi vaivaa, koska tiukkoja pieruja tulee ja kakka edelleen piukassa. Ei tule itsellään millään... Muuten neiti on kyllä niin ihana... :heart: Hymyjä satelee sitten kun on parempi olla ja kädet käy ja viuhtoo eri suuntiin.
Tutista ollut puhetta... Meillä sitä kovasti yritetään tyrkyttää, mutta harvemmin kelpaa... Jos kaukaloon nukahtaa, niin sitten kelpaa tutti, kun taitaa pysyä hyvin suussa siinä asennossa...
Toipumisesta Ollut myös puhetta. Mulla toipuminen ollut todella hyvää vauvan isosta syntymäkoosta huolimatta. Ei tarvittu tällä kertaa epparia enkä revennyt yhtään, joten olo on normaali. Pikkuisen isoa pissahätää on välillä vaikeampi pidättää... :ashamed: Spinningpyörää olen polkenut jo pari viikkoa silloin kun miews on vauvaa vahtinut ja lenkillä käynyt. kakkosasiankin sain jo synnärillä hoidetuksi ja vatsa toimiikin nyt paremmin, kun olen luumumehua juonut...
Tosta veden juottamisesta vauvalle. Meille vyöhyketerapeutti suositteli sitä antamaan ruokailun jälkeen ja pitkin päivää ihan pienet hörpyt, kun kuulemma liukastuttaa suolta ja edistää sen toimintaa... Ollaan pieniä määriä annettu välillä...
Jälkitarkastus on parin viikon päästä ja ehkäisyä en ole miettinyt. Se on varma, etten ota hormonikierukkaa. Se oli mulla viimeksi ja ei sopinut yhtään. Eka vuoden tuhrutteli lähinnä joka päivä, sitten en enää vuotanut oikeastaan ollenkaan, mutta mulla jouduttiin kierukka ns. repimään irti ultran avulla, kun ne langat oli leikattu liian lyhyiksi, niin lääkäri ei saanut sitä kunnolla irti, jäi pikkuiset traumat. tyydyn varmaan pillereihin, vaikka ei ne mulle sovi varmaan, kun ei ennenkään ole sopinut...
Imettämisestä: Mulle on tullut kauhee stressi siitä ja olen jo miettinyt lopettamista. Mulla ei ole hajuakaan paljonko sitä maitoa tulee ja joudun edelleen jonkun verran antamaan lisämaitoa. Neuvolassa kun sain noottia, kun neiti oli 2 viikossa kasvanut sen + 800 grammaa, ett pitäis jättää korvike pois, mutta kun huomaan, ettei neiti ole tyytyväinen aina rinnan jälkeen ja sitten alkaa hutaminen ja on pakko pikkuisen lisämaitoa antaa... Mulla on kauhee stressi siitä. Huomaan, ett välillä tulee paremmin ja välillä taas ei... Onko kellään mitään hyviä vinkkejä. Kävin imetystukisivuilla, mutta en oikein sanut vastauksia. En todellakaan haluaisi, ett imetys kaatuu siihen, ett mä pelkään ett neiti kasvaa liikaa ja stressaan koko ajan sitä. Eikö vauvan kuulu saada olla sitten pikkuisen bvauvan pullea nykyisin? Ja paljonko tällaisen 1kk:tta vanhan 5130 grammaa painavan tytön kerta-annos maitoa mahtaa olla?
Suzyco: Tuntuu kuin lukisi omaa tekstiä... Meillä kun on ihan sama homma ton meidän neitin kanssa. Miehen isyysloma loppuu nyt ja hän menee maanantaina töihin. kauhulla odotan miten pärjään vauvan kanssa, joka huutaa koko ajan kun on hereillä. Kun on sitten vielä tuo 4-vuotias tyttö hoidettavana. Pelottaa hirmuisesti... Ja ymmärrän noi tunteesi täysin. Mulla oli esikoisesta silloin just hermo niin kireellä, ett kerran mäkin suutuin vauvalle ja yksinkertaisesti oli pakko jättää hänet hetkeksi omaan sänkyyn huutamaan ja mennä vessaan itkemään, niin loppu olin silloin. Olen kyllä nytkin, mutta kun tiedän, ettei asialle mitään voi, niin on pakko vaan kestää. ja sitten tietää, että se helpottaa kyllä, usko pois. Kohta huomaat, ett hän alkaa tarkkailla kaikkea yhä enemmän ja itkun määrä pikku hiljaa vähenee. ja mene ihmeessä vyöhyketerapiaan, sillä kyllä siitä apua on muutenkin, vaikkei itkut välttämättä lakkaisikaan. Se auttaa verenkierrossa ja muissa tärkeissä asioissa... Voima :hug: sulle... Ja kaikille muillekin joilla tosissaan arki rankkaa tavalla tai toisella...
Mä olen ottanut jo nöyrän asenteen tätä "koliikkia" Kohtaan. En sille mitään voi, vauva huutaa, koska sen on paha olla, yritän helpottaa hänen oloaan kaikin mahdollisin keinoin, jos se ei auta, niin se ei ole enää minun käsissä. kaikkeni olen kuitenkin lapseni eteen yrittänyt tehdä. Ja syli on tärkeä, kun vauva huutaa. Meillä ei ole kyllä kummaltakaan lapselta syliä puuttunut...
Painosta ollut puhetta. Mulla tuli tosiaan se + 22 kg ja 12 on tähän mennessä lähtenyt... Tavoite on kesä. Siloin haluaisin taas olla normaalimitoissa... =)
Siivoamisesta yms touhuiluista ollut puhetta. Mies on toppuutellut useaan otteeseen, että enkä voisi levätä sitten, kun vauva vihdoin nukkuu, mutta en voi.. Siivoan ja touhuan kaikenlaista. En vaan pysty olemaan paikoillani. Kun on hetki omaa aikaa käytän sen terapeuttisesti siivoamiseen... Mulla on kauhea addiktio, ett kodin täytyy aina olla siisti... ghmmmmm onkohan vakavaa?????
Tämmöistä tänne... Tuli taas romaani... kiitti, jos joku viitsii lukea... Ja vauva heräs taas... Johan se 20 min nukkuikin... :kieh:
Riikkuli ja pikku-neiti tasan kuukauden