JOULUN odottajat MARRASkuussa!*jo korkattu!!*

terve kaikille,

Musta tuntuu, että oon niin valitustuulella nykyisin aina, etten edes viitti kauheesti kuulumisia kirjotella, vaikka lukemassa käynkin lähes päivittäin. Eli Petite-te: Ihna sama homma täällä. Viikkoja vaan vähemmän. Päivittäin supistelee kovastikin ja välillä ihan säännöllisesti. Yöt on ihan tuskaa, kun koko keskivartalo ja alapää särkee. Nukuttua en saa, eikä jatkuva väsymys tosiaankaan paranna jo olemassaolevaa turhautumista. Mulla on vielä ollut toi graduprojekti tässä, joka tosin on edennyt nyt aikas huonosti. Joinain päivinä en saa yhtään mitään aikaseksi, kun oon niin kipeenä. Esikoinen ihmettelee, kun äiti pötköttää illat sängyssä, eikä oikein jaksa mitään puuhata. Olisin itse niin valmis synnyttämään, mutta vauvan puolesta toivoisin muutaman viikon lisää. Neuvolalääkäriaikaa pyysin kanssa jo ensi viikolle, mutta kaikki ajat menny niinkuin seuraavalla viikollakin, eli on sitten vasta tuolla 36+6 viikoilla. Kohdunsuun tilanne on tarkistettu viimeksi joku kolme viikkoa sitten (pehmeä, kiinni ja kohdunkaulaa 2,5 cm), enkä jaksa uskoa, ettei näillä kivuilla olis mitään edistystä tapahtunut.

Yritetään nyt vaan kaikki jaksaa. Kyllä mulla rupee varmaan joulukuussa sitten kateus iskemään, kun ihmiset pääsee jakautumaan ja itse (todennäköisesti) edelleen kärvistelen kiukkuisena. Tiedän, että myöhemmin (lue: heti synnytyksen jälkeen) nämä ajat ovat vain huono muisto, mutta nyt päivät tuntuu NIIN pitkiltä!

Sori valitusteksti... lupaan käydä joku toinen päivä kirjottelemassa vaikka meidän vauva- ja jouluvalmisteluista, jotka edistyy vaikkakin hyvin hitaasti.

O. 33+6
 
Höh, mulla ei supistele ollenkaan eikä tule mitään limoja, ei nippaile eikä tunnu mitenkään erikoiselta.. enteileeköhän tämä nyt sitä, ettei vauva ole vielä toviin syntymässä? Eikä ainakaan mun maha ole laskeutunut ja edelleen vauva painaa tuolla ylhäällä, närästää kamalasti.. Ei sillä, hyvä että vielä kasvaa ja voimistuu mahassa, mutta jotenkin toivoisi, ettei ainakaan rv 42 asti menisi... Viikkoja taitaa olla n. 34+0. Voimia teille joilla on hankala olo :hug: !! Mulla on vaan lonkat kipeät yön jälkeen ja närästää, muuten olo mainio.
 
B-7
Torpeedo Täällä myös ellotusta/pahoinvointia varsinkin illalla ja yöllä :x
Ja edellisistä kuudesta en tälläistä muista.

Äh kun tää maha painaa ilkeesti :| Mäkään en oo viitsinyt niin tiuhaan kirjuutella kun vaan valitusta ilmoilla itselläkin :ashamed: :ashamed: :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jive-:
Höh, mulla ei supistele ollenkaan eikä tule mitään limoja, ei nippaile eikä tunnu mitenkään erikoiselta.. enteileeköhän tämä nyt sitä, ettei vauva ole vielä toviin syntymässä? Eikä ainakaan mun maha ole laskeutunut ja edelleen vauva painaa tuolla ylhäällä, närästää kamalasti.. Ei sillä, hyvä että vielä kasvaa ja voimistuu mahassa, mutta jotenkin toivoisi, ettei ainakaan rv 42 asti menisi... Viikkoja taitaa olla n. 34+0. Voimia teille joilla on hankala olo :hug: !! Mulla on vaan lonkat kipeät yön jälkeen ja närästää, muuten olo mainio.

Olikos sulla ensimmäinen tapaus tulossa?

Muistan kun itselläkin ekan kanssa ei ollut merkkiäkään (supisteluja, vihlontoja) ennen h-hetkeä, ei edes harkka-suppareita... ekat supistukset tuli sitten rv 41+2 ja sitten jo olikin menoa.

Ihmeissäni sitten olin kun kakkosen kohdalla nippaili 'jo' viikosta 36 - nyt tämän kolmosen kohdalla on vihlonnat alkaneet tuolla viikon 30 jälkeen
:whistle: .

Eli nauti olostasi ja hienoa jos voit kaikinpuolin hyvin, kyllä tässä itselläkin suht hyvä vointi taas on kunhan muistaa ottaa rauhallisemmin :flower:
 
Tsemppiä kaikille noihin vaivoihin! Täällä odottelen kauhulla huomista neuvolaa.Pistääkö ne mut töihin vielä 4 päiväksi.Olo ei kyllä oo yhtään sellanen et kykenisin töihin menemään.
Pikkunen on tänään onneks liikkunu aktiivisesti massussa. :)
 
Heissan!
Täällä käyty tänään ylimääräisessä lääkärissä ja ultrassa noiden suppareiden ja istukan paikan takia. Ilouutisia:istukka on 3vkossa noussut niin ylös, että normaali alatiesynnytys onnistuu!!Myöskään kohdunsuulla ei ollut enempää edistymistä tapahtunut, kaikki hyvin vauvalla siis :heart: Tosin pikkunen oli sitten yllättäen kääntynyt yön aikana perätilaan, vaikka on jo 3vkoa oleillut pää alaspäin. No mahtuhan tuo vielä kääntymään. Vauvan painoarvio oli 2200g ja vkojahan on 32+6 eli normikokoinen vauveli tulossa.
Mulla ei mitään ällötysoloa ole ollut, mutta kaikkia muita oireita löytyy(turvotusta, närästystä, nivel ja lonkkasärkyjä, supistelua, alapään juimintaa ja huonosto nukuttuja öitä)
Mutta odotellaan..
 
Hei kaikille!
Neuvola/lääkäri kuulumisia:
Painoa +350g/vko, sf 29,5 sykkeet 150 ja kaikki muutenkin ok! Lääkäri käsikopelolla arvioi painoksi max 2400g eli ei tartte pelätä mitään jätti-vaavia meille =) Kun toi sf-mittakin kulkee alakäyrällä. Kohdunsuu pehmee ja 2cm eli lyhentynyt 1cm JEE :D Jotain ees tapahtunut, vaikkei se välttämättä tarkoitakaan mitään.. Seuraava neuvola 2vko:n päästä..

Naputtaja harmittelit, kun alapäätä ei saa siistittyä. Noh, meillä se on miehen hommaa muutenkin, joten suosittelen kokeilemaan! Jos siis uskallat päästää miehen terän kanssa sinne heilumaan.. ;)

Niistä rintakumeista vielä, että mäkin ostin ne viimeks vasta, kun tuntu että rinnanpäät oli niin kipeet etten pysty imettään ku sattuu. Käytin siis vaan aina muutaman kerran sillai että rinnan oma iho sai levätä ja sit jätin heti pois ku pärjäs ilman..


ruokahimoista mä oon kans "löytänyt" mandariinit/satsumat tms. ja niitä voi onneksi ahmia hyvällä omallatunnolla =) Eilen kyllä meni yli puoli levyä fazerin omar-suklaata :snotty:

Tuska miten ankee päivä ollut, ihan liian harmaata! Onneks voi polttaa kynttilöitä, niin saa valoa tähän syksyyn =) Voikaa paksusti!

Findy :heart: 35+5
 
Findgirl - Siina onkin meidan liitolle kunnon testi, luotanko mieheen niin paljon etta uskallan sen paastaa teran kanssa rapeltaan niinkin arkaan paikkaan. Vaikka se vois kyllakin tarvita nykyaan macheten! :LOL: Taytyypa ehdottaa silti... :)

Minttu - Hienoja uutisia!! Onneksi olkoon vain ultrakuulumisten johdosta! :flower:

Nyt on pakko lahtea kotiin ja kiirella - tytto pitaa hakea hoidosta ja putkimies olis tulossa klo 18..

Huomisiin, mammat!

Naputtaja ja Sean rv. 34 ( =) ) (Aitiyslomaan 3 viikkoa ja 3 paivaa)
 
Moi!

Neuvolakuulumisia:

vkot 35+6
paino +400g/vko
RR 110/66
sf 31
syke 130-140
pissa puhas ja liikkeet ok
rt ja vettä normaalisti/hyvin

Hieman keskustelin meidän kotitilanteesta tätin kanssa ja sain kinuttua siltä masennuskaavakkeen ukolle.. se teki sen ja ei paha.. ei ihan hyväkään, mutta ei ihan hälyttävän paha. Huomenna soittelen neuvolaan ja keskustellaan ukon tilanteesta hieman lisää. Hieman alkaa huolestuttaa sen käytös, ei muuta.

Seuraava käynti äippäpolilla 21.11. ja sit ois neuvolat viikon välein. Ja minun puolesta sais syntyä jo, tai viimeistään kuten Aubrietalla eli marraskuun lopussa. Onnea vaan, kun sait päivämäärän jo ja keskustelu oli helppo!!!

Mulla menee yöt hyvin, kun siirryin toiseen makariin yksin nukkumaan. Tein niin mahtavan pehmeen pedin, etten välillä malta ees nousta vessaralliin yöllä.. mutta kyllä se kerran yössä yleensä herättää vessaan, mut saan tosi hyvin unenpäästä kiinni uudestaan. Ihan ihmeen levännyt ja jaksava olo.

Seksielämästä. Mitä se on? Eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Haluja olis, mutta vastakaikua ei tule. En viiti enää edes yrittää. Sehän se minun hermoja kiristääkin, ootte varmaan jo arvanneetkin.

Pahoinvoinnista. Kyllä vain, minä sit ihan yökkäänkin. Aamuisin välillä niin järkky olo, että laatta lentää. Neiti on nyt niin korkeella, että painaa jokapaikkaa ja pahasti, joten se selittänee kaiken. Illalla ei kantsi hirveenä kyykkiä tai laatta lentää taas. Se helpottaa kyllä, kunhan neiti vajoo alas ja pysyy siellä. Luulisin.

Neuvolapöydästä.. minä en nouse siihen enää ellei selkänojaa nosteta lähes pystyyn, muutoin menee taju. Onneksi neuvolatäti tajusi ja uskoi sen.

Nyt meen käsittelemään asiakkaan, joten palaillaan!!!
 
oltii Kaapon kans allergia testeissä ja käytii kaupassa ym..jotenki kai rankka matka ni nyt supistellu aikas paljon ja olo jotenki tosi huono.
Allergia testissä ilmeni kala-allergia vaikka mausteita epäiltiin!

mä luulen että meille riittää nää kaksi, ei jaksa enää tät odotusta..
kuis muut nukkuu?musta tuntuu et heräilen koko ajan ja ei oikein sikeetä unta enää saa!
nyt tekis mieli pizzaa :p mut ehkä paino sanoo ei...

sini ja elsa 35+3
 
Tsemppia sulle Harkanainen - masennus on rankka sairaus - sille joka sita sairastaa mutta myos (ja ehka varsinkin) laheisille. On vaikea katsoa itselle tarkeaa ihmista painivan asioiden kanssa jotka itselle tuntuu mitattomille mutta sille sairastavalle ylitsepaasemattomalta. Ja varsinkin kun sina olet nyt se joka tarvitsisi tukea ja jonkun joka pitaa sua pystyssa ja auttaa jaksamaan. Toivottavasti miehesi suostuisi menemaan juttelemaan jonkun kanssa. Ja muistathan etta me ollaan taalla muiden joulukuisten kanssa valmiina kuuntelemaan ja juttelemaan. :hug:
 
Hei vaan!

Joo tänne on myös palannut inha aamuäklötys ihan kuin alkuraskaudessa, sillä erotuksella että se häviää kun syö aamupalan. Muutoin olo alkaa olla aikamoisen pinkeä, tuntuu että voisi räjähtää milloin vain. Vauva on jo aika alhaalla melko kiinnittyneenä kuulemma ja siltä se on alkanut tuntuakkin...liitoskivut tuntuu melkein koko ajan ja ihan kuin jalkojen välissä olisi joku tennispalloa isompi painamassa. Hengästyttää istuessakin, muuten ihan mukava olo. Saikulla ollaan siis edelleen ja pahin väsymys on helpottanut, kunnon uupumusitkut tekee kyllä ihmeitä vaikka ne sillä hetkellä ei naurata yhtään ;), supistelut on myös rauhoittuneet levon myötä. Olen kyllä täysillä nauttinut rauhallisista päivistä kun esikoinen on ollut hoidossa edelleen. Vauvanvaatteita olen yhtäkkiä hamstrannut ihan kauheesti vaikka on entisiäkin, mutta kun kirpparilta on löytynyt halvalla ihanuuksia niin on ollut pakko ostaa :D Välillä sellainen haikeus iskee kun ajattelee että raskaus on kohta ohi ja masu häviää(toivottavasti!) vaikka ihanaa on saada vauva vihdoin syliin ja "näkyväksi" tietenkin.
Torstaina olisi neuvola, sitä odotellessa.

Vennu ja Tonttu 34+2
 
Hei!
Lainaan tuolta toisesta pinosta mun tämän päiväiset uutiset lekurin tarkastuksesta.
Eli tulee siis omaa napaa nyt siis kunnolla:


Täällä ollaan hengissä ja kaikki on hyvin!:wave:
Pää on tosiaankin pyörällä, kun aika paljon tapahtui tänään...........
Eli mistähän sitä nyt aloittaisi?

Siel sairaalassa oli karmee ryysis, joten kaikki kesti ikuisuuden. Ekaks otettiin veret ja sit juttelin kätilön kanssa ja se katsoi pissan. Kaikki hyvin.
Sit odottelin lääkäriä. Lääkäri katsoi mun verenpaineen: 120/68. Sit kuunteli vauvan sydäntä ja kehui et on tosi vahva.

Siitä menin sit ultraan. Sanoin heti et haluun tietää kaks asiaa: missä istukka on ja et mikä on sukupuoli. Siinä se ultraaja heti ilmoitti et istukka on ylhäällä! :eek: Minä kun olin kuvitellut et se olisi alhaalla vasemmalla jonkun takia, mutta olen siis ollut niin väärässä........ :ashamed: Sit se tuskasteli siinä kauheesti ja mä olin et mikä on vikana??????

Se sit ilmoitti et vauva on ihmeellisessä asennossa. Eli vauva on POIKITTAIN! Sit se sanoi et huonosti näkyy sukupuoli mut hän luulee et se on ***PIIP***. Eli ei oo varmaa mikä siis on tulossa, joten pidetään se heikko aavistus salaisuutena. :x Sit se katteli vauvan kokoa ja sanoi et on isohko vauva tulossa. Eli normaalin kokoinen, mut isommasta päästä.
Sit hiippailin takaisin lääkärin juttusille. Sattui sit toinen lekuri mulle. Se piti mulle palopuheen et jos mul menee vedet, niin HETI on mentävä/tultava sairaalaan, kun se on hengenvaarallista.
Tuumattiin siinä et voihan se muuttaa asentoa vielä sata kertaa, mut tollanen on nyt tilanne.

Sit aukaisin suuni et muuten miten on sit sen mun sektion kanssa? Se sit sanoi et kun on sektio jo kertaalleen tehty, niin voin tosiaankin valita. Sanoin et sen haluan sen sektion ku mul viimeks ei asiat sujuneet ja samalla tavalla taitaa nytkin mennä. Sit kysyin et milloinkas se sit tehdään? Vastaus oli et viikolla 39 tehdään ne suunnitellut sektiot. Mä olin et oottekste nyt tajunneet et silloin on joulu? Siinä se lekuri katteli kalenteria ja oli sit et joo todellakin nyt on aika hassu aikataulu kyseessä... Se meni sit ulkopuolelle puhumaan muiden kanssa. Minusta kuulosti et siel oli ainakin 3 ihmistä päivittelemässä tilannetta. Siel ne puhuivat ainakin 15min........... :whistle: Sit se lekuri tuli takaisin ja sanoi et AINOO aika jolloin mulle voidaan tehdä se sektio on jouluaatto!!!!!!!!!!!!!!!!!! |O |O |O Silloin olen 38+6. Se sanoi et eivät pyhinä tai viikonloppuisin suunniteltuja leikkaa. Sit sanoi et kun oon tokaa odottamassa, niin ei missään nimessä voi jättää just ennen LA:a!!!!!!! Eli täällä tulee olemaan TODELLAKIN erilainen joulu: se vietetään sairaalassa nyydin kanssa!
Mä vaan nauroin, kun tolle ei tosiaankaan mitään muuta voi.

Kun lopulta pääsin ulos sieltä soitin miehelle (se oli duunissa) ja kerroin koko homman. Meni silläkin pasmat sekaisin. Meidän suunnitelmat jouluksi meni siis uusiksi. Ei mennäkään anoppilaan, vaan ne tulevat meiän luo, koska meidän talo on paljon lähempänä sairaalaa kuin niiden.
Eli sellainen joulu tulee täällä olemaan. :xmas: :xmas: :xmas:

NullPoints ja Tirri-tonttu :xmas: 32+5



 
Minäkin kävin tänään neuvolassa. Oma paino oli hiukan tippunu, vaikka olen kyllä syönyt ihan kunnolla ja lenkkejäkin on tultua koiran kanssa tehtyä harvemmin. No, eipä haittaa niin ei ole niin hirveästi sit hävitettävää :D Hemppari ja verenpaineet oli onneksi hiukka nousseet niin eipä pyörrytä enää niin paljoa. Vauvan painoarvioksi kätilö arvioi 3100g. Pissa oli puhdas ja vauvan sydänäänet vahvat ja syke huiteli melkein 150 :heart: Vauva ei ole vielä kiinnittynyt vaan oleilee tosi ylhäällä ja siksi vauveli pyöriikin vielä ihan miten sattuu. Viikon päästä oliskin sit äitipolilla synnytystapa-arviointi.
Hyviä vointeja kaikille!

T. Kahvikissa ja ikiliikkuja rv 37
 
Huhhuh, mulla vatsa tippunut tosi alas, pissattaa ihan koko ajan -siis tunnin välein-, ruokahalu vähäinen, suoli toimii liiankin hyvin, vihloo alapäästä, alapäässä painontunne, hirmuinen turvotus -kasvot ja kaikki-, supistelee paljon -voimistuvasti-, kohdunsuu auki, pehmennyt, lyhentynyt tyngäksi, limaa tulee... Siis eihän tästä puutu muuta kun että vedet hulahtaa... Mies on suoraan sanottuna ihan mulkku. Huutaa ja paiskoo tavaroita. Ja vittuilee minkä kerkiää. Ihan sama, mä nyt vaan keskityn tulevaan koitokseen, kun se on varmaan aika lähellä. Toi nukkumattomuus ei paranna tätä asiaa. Pakko yrittää nukkua.

Jaksamista kaikille ja onnea sovituista sektiopäivistä!

Aino&kiukkunen rv37
 
Herttaista, mä saan nullpointsin nyytistä synttärikaiman :heart: !

Mä olin taas vähän ahnetyhmä, menin popsimaan sitä saakelin suklaata, vaikka laktoosivammaisena se tietää mulle aina mahdottomia ilmavaivoja. Jos niinkun ajatellaan, että tuolla mahassa ei muutenkaan juuri ylimääräistä tilaa ole, ja senkin vähän tilan täyttää kaasulla, niin voi vaan kuvitella miten kipeetä tekee. Että siinä syy miksi mä olen tähän kellonaikaan vielä ylhäällä :/ .
 
Hehee :D , mun oli pakko tulla vierailemaan uudelleen, kun eilen tieni tänne löysin.
MUSSUPUSSU: tuo sun kirjoitushan oli ihan suoraan mun elämästäni. :hug: Tismalleen samat oireet ja fiilikset.Voimia vaan!
Kyllä tämä loppuaika on jokseenkin tuskaa, varsinkin jos hoitaa 5-lapsisen kodin kaikki työt ym.yksin :eek: .Voi tsiisus, kun väsyttää. |O
Kaikille ihanaa keskiviikkoa kuitenkin ja tsemppiä :heart:
T.Torpeedo
 
B-7
Alkuperäinen kirjoittaja torpeedo:
MUSSUPUSSU: tuo sun kirjoitushan oli ihan suoraan mun elämästäni. :hug: Tismalleen samat oireet ja fiilikset.Voimia vaan!
Kyllä tämä loppuaika on jokseenkin tuskaa, varsinkin jos hoitaa 5-lapsisen kodin kaikki työt ym.yksin :eek: .Voi tsiisus, kun väsyttää. |O
Tähän peesi,sillä poikkeuksella että lapsia kuus ja mies kyllä apuna mutta mutta mutta,aamun fiilis on :x :/ :$ :| :x |O

Menin nukkumaan klo 21.30 ja heräsin jo klo 23.Supistuksiin.Ja sitten niitä tuli 20 min välein tuonne klo kolmeen.Nukahdin puoleksitoista tunniksi heräten taas valvomaan |O |O |O |O

Jos tämä jatkuu vielä 3+3 viikkoa ja 2 yliaika viikkoa on täällä aika raato äiti :ashamed:

Mutta jotain iloistakin.Menen tänään kosmetologille.Kasvo ja käsi hoitoon.Eihän vauvan sovi syntyessään nähdä halkeilevia kantapäitä =)
Saas vaan nähdä miten mimmin käy kun siihen hoitotuoliin pitäisi nousta....
Ja ne ärveet nyt 36+4
 
väärinkäsityksien välttämiseksi :D .Siis kyllä täälläkin asuu mieheni(naimisissa ollaan oltu 14v.), muttamuttamutta.....just niin PETIte-TE ;) .Työ ja jalkapallo......siinähän se.....voi :$ :/ :eek: .Mutta siis käy täällä nukkumassa :whistle:
Ai hitsi, kasvohoito olis tarpeen täällä........
T.Torpeedo
 
B-7
Torpeedo juu ei väärinkäsityksiä.Mulla vaan ihanasti mies auttaa.Vaikka pelaakin kiekkoa ja katsoo urheilua ym miesten juttuja.Teilläkin pitkä liitto jo,onnea!Ja lapsia monta!Meille tulee 13v hääpäivä tammikuussa,kaikki lapset yhteisiä :heart:
Täällä sataa enkä saa pienempiä puistoon,taitaa tulla aika kurja päivä 4:n seinän sisällä :/
 
Huomenta.

Meillä alkaa tässäketjussa olemaan aika kiukkuiset tunnelmat!!! Mutta, eikös se ole ihan normaalia?!

Kiitos vaan Nullpoints!!! Voimia tänne tarvitaankin. Ton kaavakkeen mukaan ei ole kyse mistään vakavasta, mutta kun luin ne vastaukset niin en kyllä allekirjoita kaikkia.. tais oikoo ja parannella, tai mistäpä minä sen aivotuksia älyisin ja tietäisin, kun eihän me enää puhuta. Kirosin sille tuossa jokuaika sitten, että ollaan kuin sisko ja veli tai taloudenhoitaja ja talon isäntä.. Ei oikein tykänny.

Kyllähän meillä ukko tekee kotihommia, välillä liikaakin sen verran just, että alkaa ärsyttämään kun se vaan pyörii kuin ryssä anttilassa mun eessä. Mut sit kun sanon, että tee se, tämä ja tuo.. ni sit se vaan makaa sohvalla ja kattoo jotain ääliödokumenttia. Meillä ukko ei urheile tms. metsästää kyllä, mutta toooooooosi harvoin, ei kuulemma ilkee lähtee kun mulla on niin paljon tekemistä.. No juu.. menis vaan muualle silmistä ja jaloista ni ois pirun hyvä. Me ei enää puhuta, me vaan asutaan saman katon alla. Mutta. Joo.. tiedän. Tämä menee ohi, niinkuin aina. Meille tulee ensivuonna 9 vuotta avioliittoa täyteen ja yhteiseloa helmikuussa on takana sit jo 11 vuotta. Kait tämä kuuluu asiaan, tämäkin. Minä oon vaan ite niin pirun kypsä tähän tilanteeseen, etten enää jaksa yrittää.. En minä perkele jaksa ite aina olla vaatimassa ja järkkäämässä sitä kuuluisaa yhteistä aikaa, kun toinen ei tee yhtään mitään sen eteen. Minä tarttisin sitä läsnäoloa ja kammarielämää ja edes jotain huomiota.. mutta meillä se huomio on sitä, että ukko ottaa tytöt ja menee mummolaan töihin. Että minä sit yksin mökötän kotona ja sen pitäis riittää?! Niinpä niin. Yksinhän minä aina haluankin olla, tietysti. Voin ihan reilusti sanoo, että ihmettelen suuresti, miten meillä voi olla JO viides tulossa, kammarielämä on aina ollut niin pirun vähäistä. Miksiköhän minä tuon ukon valitsin niistä kaikista muista? No, niin makaa kuin petaakin, joten tässä tulos. On vaan niin hiton yksinäinen olo... Ei näitä liittoja yksin kasassa pidetä.. enkä oikeesti jaksa enää aloittaa kaikkee alusta ja vaan puhua puhua puhua ja puhua... Mitä se ennenkään on auttanut tai hyödyttänyt? Ei mitään. Hetken on ok ja sit taas palaa se sama vanha kuvio: minä hoidan kodin kaikkineen yksin, ukko käy kotona syömässä, nukkumassa ja olemassa lasten kanssa. Ja täts it. Missä helvetin välissä minä sitten tulen?!

Eilen illalla räjähin ihan totaalisesti. Ukko pisti iltapalan ja jätti sit siivoomatta ne. Laitoin neidit unille ja aattelin hetken kattoo telkkaria ni eikö koko tupa ollu räjähyksen jäliltä. Ja ukko vaan tyynesti ilmoitti, että menee nukkumaan. Voi taivas.. teki mieli heittää kaikki astiat seinään.. no en heittänyt. Kävelin yhtä tyynesti makarin ovelle ja tuumasin hyvin hyvin häijysti, että herra on hyvä ja nousee siivoomaan tuvan ja iltapalasysteemit.. Se hölmönä vaan kattoi, että et oo tosissas kun HÄN on jo nukkumassa ja on niiiiiin väsynyt. Siinä vaiheessa kilahti. Pamahti. Huusin vaan korvia huumaavasti, että äijä on pirun hyvä ja nousee oikeesti siivoomaan tai saa ettiä unipaikkansa ulkoa tai autosta. No, se kävi kippaamassa kamat altaaseen vaikka tiskikoneeseen ois pitäny laittaa. Sanoi sit, että oot kyllä ihan liian kiukkuinen ja vaativa, että eikö hänellä ole oikeus nukkua. Otettiin sit sellanen yksipuolinen matsi.. se nukahti, kun minä annoin tulla mitä aattelin. Hyötyä? Juu ei yhtään. Aamulla oli nyt kuin mitään ei ois tapahtunut.

Loppujen lopuksi minä siivosin kaikki jäljet.. uskotteko, että turhauttaa?! Keskustele sen kanssa sitten järkeviä.. että mistähän aloittais?! Se vaan aamullakin tuumas, että pitää ostaa sitä tätä ja tuota, että voi jatkaa remontoimista ja korjaamista... Niin ja meillehän on tulossa vauva.. sitähän se ei älyä eikä muista. Ja mulla meni yö siten, että välillä supisti puolituntia 5min. välein ja sit alkoi neiti punkee itteensä taas ylös.. ja aamulla oksentamaan, niin karmee olo oli. Huoh.. en todellakaan jaksa nyt alottaa mitään vakavia keskusteluja liitosta.. Itseasiassa se ei kiinnosta minua tippaakaan.

Jatkan siis kotiäidin/taloudenhoitajan roolia eli menenpä tästä jatkamaan pyykkisavottaa.

Jospa tämä loppuviikko olis jo parempi..
 
Kiitos kaikille onnitteluista =) Onhan se ihanaa et on jo "määränpää selvillä" :heart:

Null Points =) Sulle voi sit toivottaa nyt jo IHANAA JOULUA!!! :xmas: Voi miten hauskaa! Eiks olekin mukavaa tietää päivä. Jotenkin mulle ainakin on tullut sellainen ajan jakautumisen fiilis; on "ennen" ja "jälkeen" big bangin.

Tunnelmat tuntuu joo olevan "myrskyä tyynen edellä" - toivottavasti! Härkis, mä pidän välillä samanlaisia yksisuuntaisia keskusteluita. Mies oli joskus kauan sitten keskusteleva luonne, mutta kai mä olen sen "pilannut"... Oon niin paljon taitavampi verbaalisesti kuin se, seon todennutkin että koska mä saan aina kaiken käännettyä sen syyksi ja perusteltua niin ei sen kannata alkaa edes puhumaan mun kanssa :ashamed: Oo tohon nyt sitten tyytyväinen? Vaikka sellaistahan se on, että kun jostain riidellään niin harvoinpa asioita omaks syyks katsotaan. Mä ainakaan. On vaan välillä raskasta kun asioita sitten "vaietaan kuoliaaks". Meillä käy niin tosi usein. Ja mä mietin että onko se nyt mulle kiukkuinen jostain vai ei.. Hiljainen mies muutenkin, niin vihaisena vaan jostain suupielen asennosta pitäis päätellä. Ja joskus kun alkaa sitlä tuntumaan, niin tyhmää edes kysyä kun se vastaa lyhyesti että "ei mikään ole vikana" - ja mä kuitenkin jotenkin "tunnen" että on. Oon yrittänyt sitten sanoa että no hyvä sitten - kun mä en osaa sun ajatuksias lukee. Sekin sitä vissiin ärsyttää, mutta ärsyttäköön sitten. Ja kun se on NIIN TOTTA. Ei perheessä kenenkään tarvi arvailla toisen mielenliikkeitä. Jos ei voi sanoa, niin olkoon murjottamatta. Lapsillekin sanon usein (ystävällisesti ja rauhassa toki) kun ne murjottaa jostain että sano mikä on vialla, en voi auttaa sinua jos en tiedä. Ja kyllä ne sitten usein sanookin. Mutta on se inhottavaa ja ahdistavaa jos ei puhuta! Mun mies on erittäin vanhanaikaisesta ja jotenkin "estoisesta" kodista.. Se ei muista että isä ja äiti olis nukkuneet samassa sängyssä tai että olisi ikinä itse ollut äitinsä sylissä.. Että siihen nähden oon mielestäni onnistunu kouluttamaan siitä ihan kohtuullisen kuitenkin =) Ei se mulle ikinä huuda (siis oikeasti ikinä), mutta välillä tuntuu että hiljaisuus voikin olla pahempi. Mutta kuten sanoit, aina se taas paranee.. Mekin ollaan oltu yhdessä pitkään, ens kesänä tulee 14v yhdessä ja 9v naimisissa. Ja aika monenlaista on matkaan mahtunut. Oon todennut että parisuhde on aaltoliikettä; aallonpohjia seuraa kyllä jossain vaiheessa aina ne hyvätkin ajat. Ja kärpäsistä ei kannata härkäsiä tehdä, ei sekään auta mitään. Vaikka välillä mun onkin pakko sille pauhata vaikkei se yleensä mitään vaikutakaan. Mutta tuleepahan itselle parempi olo. Ja taitaa se petielämäkin olla aaltoliikettä - muutenkin ku fyysisesti =) Joskus menee viikkoja ettei mitään, ja joskus täytyy joka ilta jotain puuhastella. Meillä ainakin miehellä vaikuttaa todella paljon työt ja muut murheet ja kiireet, ja mulla taas kuukauden aika ja se onko hormoniehkäisyä käytössä vai ei. Ja tietty väsymys molemmilla. Nyt vielä tuntuu et kaikkea tekemistä värittää loppuraskauden hormonitasot.. Sitä on "pikkuisen" herkillä.

Mihin liittyen väliin omaa valitusta. Oonko ihan kohtuuton ihminen jos en halua äitini uutta miestä synnärille käymään? Äiti tekee kamalan suuren numeron siitä että mä sanoin sille etten halua miestä synnärille. Oonko ihan kamalan inhottava ja pikkusieluinen ihminen? Kun se EI OLE mulle mitenkään läheinen. Ja jos se sinne tulee, se lässyttää taukoamatta, täyttää koko huoneen partavedenhajulla ja "varastaa koko shown". Puuttuu epäolennaisiin. Ei "osaa olla niinku mä haluaisin" (kuulostanpa inhottavalta ja tyhmältä). Mä tiedän että oon silloin tosi kipeä ja tunteet pinnassa, en vaan halua sitä kokemusta että se sinne änkee. Sanoin äitille että äitin pitää voida tulla sinne yksinkin, että se on miehen ongelma jos se ei ymmärrä että se on niin vieras mies mulle etten halua sitä sinne, se on mulle liian intiimiä. Johon äiti että "no on se munkin ongelma jos siitä tulee meillä riita ja mä ainakin haluan tulla". Ja alkoi itkemään. Haloo? Valitettavasti asia vaan on niin, että äidin uusi mies ei kuulu mun perheeseen, ja mä en koe millään lailla mieleisenä ajatusta että se tulis sinne. Höh. Menin sanomaan että jos se äitin tuleminen nyt siitä kiinni jää niin tulkoon. Mutta täytyykö mun tässä nyt sitten joustaa? Äiti on itse sanonut että miehensä on tehnyt selväksi ettei se halua että äiti käy meillä tai vaikka kahvilla vanhan työkaverinsa kanssa. Kun sen pitäis olla "hänen kanssaan". Kuulostaa tosi läheisriippuvaiselta ja lapselliseselta. Niin sitten sairaalaanko sen pitäis tulla kun onkin jotain muhun liittyvää "ekstraa"? Ääh,ehkä mäkin teen kärpäsestä härkäsen, mutta jotenkin tää tuntuu olevan mulle joku kynnyskysymys. Mies on ihan erilainen persoona kuin kukaan mun läheinen. En jaksa kun hän tuo itseään esille joka asiassa. Mua ällöttää kun hän taputtelee äitiä takapuolelle tai kertoo jotain seksistisiä, heidän seksielämäänsä liittyviä/viittaavia vitsejä mun tai 19v pikkusiskoni aikana. En halua kuulla niistä asioista - eikä mies todellakaan käyttäydy niin esim oman, aikuisen tyttärensä läsnä ollessa. Tai mun veljeni aikana. En vaan halua ukkoa sinne, ja tiedän että hän taatusti kuvittelee tulevansa. Ehdotin äitille että voin ihan ystävällisesti miehelle etukäteen sanoa, että ethän pahastu jos en halua sinne vieraaksi. Että olet kovin tervetullut käymään vaikka heti kun ollaan kotiuduttu, mutta ei osastolle. Sanoin myös että voihan äiti sanoa miehelle että samoin olen käyttäytynyt jokaisen vauvan kohdalla, että ei ylimääräistä miesväkeä osastolle. Mutta se ei ollenkaan käynyt äitille, "älä sano mitään..." *sniff, nyyh*. Ai että ärsyttää! Äiti on marttyyriluonne, mies draamaa rakastava, hirvittävän tunteellinen ja itsekeskeinen. Äitini ehdottomasti haluan vauvaa katsomaan, mutta miestä en.

petite-te mäkin haluaisin kasvohoitoon.. Ja jalkahoitoon... Ja käsihoitoon.. Ja vaikka päänhierontaan.. Ja vyöhyketerapiaan... Olis ihanaa saada kaikenlaista "tumpulointia" osakseen =) Kohta on kuitenkin niin räjähtänyt fiilis, että ei tekis yhtään pahaa. Perjantaina ollaan menossa ystävän kanssa konserttiin ja sen jälkeen molempien miehet liittyy seuraan ja mennään porukalla syömään. Se on ainakin ihanaa =) Ja jos hyvin käy niin la-su miehen kanssa vähän hotellilomalle.. Toivottavasti se nyt ei keksi mitään "pakottavia" työjuttuja.. Se on vähän sellainen työn sankari. Ja toi ei ollut välttämättä positiivinen kommentti..

Mussupussu: mulla kans fyysisesti tuollainen olo. Mies onneks käyttäytyy kyllä nyt ihan ok, siitä ei oo harmia =) Mutta kaikki kolotukset on mitä voi kuvitella..

Mä kävin muuten eilen kanssa otattamassa itsestäni studiokuvia =) Ystäväni valmistuu pian kuvataiteilijaksi, ja heidän koulullaan on ammattimaiset välineet joilla opiskelijat saa kuvata ilmaiseksi. Kuvattiin varmaan 2,5h ja kuvia tuli yhteensä 250 :D Tuli tosi kivoja,osa tietenkin on ties mitä räpsäisyjä. Mut jos sieltä nyt kymmenkuntakin sais oikein hyviä, niin olisin iloinen. Ystäväni lähetti mullejo yhden näytille s-postiinkin, ja se näytti isollakin ruudulla ihan kivalta. Otettiin kuvia ihan nakuna, sitten mustissa ja valkoisissa alusvaatteissa, alusvaatteet mustan/valkoisen pitkän neuletakin alla, alasti sellaisen harsokankaan kanssa (heh, valoverho.. mut se oli siihen oikein hyvä!) jne. Istuen, seisten ja maaten. Oon tosi tyytyväinen että menin, vaikka aluks tuntuikin "vähän" omituiselta poseerata alasti tai vähissä vaatteissa jossain studiossa.. Mut jospa niistä sais miehelle jotain joululahjakskin kehiteltyä, vähänsamaan tapaan kuin joku muukin täällä oli tehnyt. Kukas se oli, saparo ehkä, muisti pettää...

Ai niin ja Härkis.. ei varmaan paljon lohduta, mut meillä mies ei IKINÄ tyhjennä kamppeitaan pöydältä. Paitsi jääkaappiin menevät jos on yksin kotona. En ymmärrä mikä munanjatke se niille on etteivät sitä tee. Koska ei se nyt niin vaikeeta voi olla.. Eikä se tee kotitöitäkään.. Mut meillä on niiden suhteen sellainen sanaton sopimus ettei sen tarvi. Se on niin ylityöllistetty, että pakko silläkin on olla joskus vapaata, vaikka sitten illalla kotona sohvalla silloin tällöin. Se ei oikeasti ehtisi mitään muuta jos vielä tekis kotonakin. Mutta olishan se mun kannalta ihanaa että joku joskus auttais.. Lapset onneks alkaa oleen niin isoja että niistä on jo iso apu toisinaan. Ja tekevätkin ihan reippaasti mitä pyydetään.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! Mä lähden nyt katsastuttaan autoa..

Terkuin

Aubrieta + "Siiri" 37+0 *poks poks* :heart:
 
Terve vain kaikille!

NullPoints - Apua sentas! Onneksi kavit viela sen toisen laakarin kanssa joka tajus etta tilanne vois olla vaarallinen. Ja sulle todellakin on sitten tulossa "jouluvauva"! Sita kun kaikki ainakin mulle paivittelevat (la 23/12) mutta sina tiedat varmaksi etta on todellakin sellainen. :)

Harkis - Noh, makin olen tollaisen kaavakkeen joskus nahnyt ja vaikka olis kuinka masentunut niin sita osaa aika helposti valita ne vastaukset mista tietaa ettei "jaa kiinni". Ja eipa se masennus kaikilla oireile niilla selvilla ruokahalun muutoksilla ja vasyneisyydella. Kun sanoit etta tama menee ohi, niin onko sun mies aina tollainen kun olet ollut raskaana? Vai onko se samanlainen sitten kun vauva on jo syntynyt? Yritan vaan miettia etta onko tama jotenkin sen reaktio tahan 40 viikkoon...

11 vuotta yhdessa on tosi pitka aika ja kyllahan siina on yla- ja alamakensa mutta jos teidan suhde tekee sut (ja miehen?) pidemman paalle onnettomaksi niin jotainhan sille kannattaa tehda, eiko? Ehka molemmat jatkaa vaan samaan malliin tai mietitte uudelleen etta kannattaako yhdessa jatkaa tai sitten haette apua esim. parisuhde terapeutilta. Niin kuin sanoit niin ei liittoa pysty yksi ihminen pystyssa pitamaan, molempien on siihen panostettava ja sen onnistumista haluttava. Puhuminen on silti kaikista paras keino selvittaa tilanne mutta kuulostaa silta etta sun mies ei talla hetkella ole siihen halukas. Ehka sita pelottaa etta mita sina sille sanot tai han sulle? Mulle tulee sun teksteista aina sellainen mielikuva etta olet hemmetin vahva nainen ja ehka sun mies luulee sun olevan vahvempi kuin oletkaan eika tajua etta sakin tarvitset hellimista ja laheisyytta? Ja sitten kun sanot etta olet taas joutunut tekemaan kaiken lasten kanssa ja kodissa ja mies kasittaa sen vaarin ja luulee sun tarvitsevan omaa aikaa. Oletko muuten koskaan kirjoittanut miehellesi kirjetta missa selitat milta susta tuntuu ja mika sua miehessa raivostuttaa ja mita siina toisaalta arvostat? Mulla kun joskus on kiehunut oikein huolella yli niin olen istunut alas ja pistanyt ajatukset paperille. Se selvittaa vahan itsellekin asioita ja toisen on helpompi lukea omassa rauhassa kun keskustella riidan lomassa. Ehka silloin miehellasi olis enemman aikaa vahan ajatella asioita sunkin kantiltasi eika vain paeta riitaa sanomalla olevansa vasynyt yms..

Toivottavasti en nyt ole sanonut mitaan milla sua loukkaan, yritan vain "aaneen" pohtia tilannetta. Jos siella olisin niin ison halauksen saisit ja ma voisin auttaa sua vaikka sen pyykkivuoren kanssa. :) Kylla taallakin kuule otetaan valilla yhteen, tai no mina otan kun mies on sen verran lunki etta se sitten yrittaa vain rauhoitella tilannetta. Mutta me ollaankin vasta oltu yhdessa 2,5 vuotta, saas nahda miten meilla menee vuosien paasta. :whistle:

Terveisin,

Naputtaja ja Sean 34+1 (Aitiyslomaan 3 viikkoa, kaksi paivaa ja 7 tuntia)
 
Aubrieta - No et todellakaan ole itsekas jos et sita miesta sinne halua! Ensinnakin eihan sinne muutenkaan koko suku punge vaan juuri vaan ne sellaiset itselle laheiset joita haluaa nahda hormonihuuruissa yms. Nakeehan aitisi miesystava vauvaa sitten kun olette kotona, ei kai se muutaman paivan viive nyt sen maailmaa kaada vaikka se varmaan haluaa niin saadakin aitisi uskomaan.

Ma olen kanssa vahan pohtinut etta mitenkohan kay noiden vieraiden kanssa. Itse on sellainen olo ainakin nyt ettei juuri halua kamalaa maaraa ihmisia sairaalaan tai edes sitten kotona ramppaamaan. Mun mieheni sisko kuoli muutama kuukausi sitten ja hanen vanhempansa, varsinkin aiti, on aikas hauraita viela. Tiedan olevani aivan kamala mutta mua alkaa arsyttamaan kun joka toinen ilta mies on pari tuntia puhelimessa ja yrittaa saada aitiansa tajuaan ettei se ole aidin vika jos tytar karsi masennuksesta ja lopulta paatyi itsemurhaan. Tama aiti on uskonnoltaan katolinen (Irlannista...) ja nain ollen syyttaa itseaan kaikesta ja on aivan paranoidi etta hanen koko sukunsa ja kyla osoittaa selan takana sormella. Noh, siis takaisin asiaan - nama vanhemmat lentavat Lontooseen "hyvissa ajoin" (17/12 kun la on 23/12) etta varmasti ovat taalla kun vauva tulee... Joopa - meilla on sitten kamppa taynna miehen vanhempia, siskoja, siskojen miehia ja mina haluan vain miehen kanssa keskittya vauvaan. Ja itsekkaasti haluan etta joulunalus aika on mun ja miehen aikaa milloin saadaan yhdessa henkisesti valmistautua, ilman etta han tuntee syyllisyytta kun ei vieta vanhempiensa kanssa aikaa.. Vali vali vali.

Huh huh kun helpotti taas kun sai valittaa. :)

 
Sympatiat kaikille joilla on nyt raskasta :hug:

Täällä ei suurempia ongelmia ihmissuhderintamalla, mutta argh vanha jalkavaiva alkoi todella vaivaamaan kun paino noussut n. 8 kiloa. Pari päivää tuntui ulkona kävellessä ja tänään sattuu lyhyet matkat kotonakin. Vähän huolestuttaa kun viimeksikin paraneminen kesti kuukausikaupalla, josta 6 viikkoa kyynärsauvoilla :( Olis tässä raskaudessa itsessäänkin ollut tarpeeksi vaivaa.

Pahoittelut, kun tulin vuodattamaan vain omaa napaa..
 

Yhteistyössä