JouluLahjat 2008

[Taikatuu]

Oho, sanon minäkin. Pidän peukkuja amelié, että kivut ja pahoinvointi menevät pian ohi! Kannattaa tietenkin soittaa, jos jatkuu.

Minulle tuli kerran n. kuukausi sitten tuntikausiksi tosi hankalat supistukset kun olin suojaamattomassa yhdynnässä. Ne eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti kivuliaita muistaakseni. Tein silloin vakaan päätöksen, että spermalta pääsy kielletty kohdunsuulle siihen asti, kunnes synnytystä voi huoletta alkaa käynnistellä, oli sen verran ärsyttävä vaiva. Päätös on pitänyt ;-) Mutta tuo vaikutus on varmaan tosi yksilöllinen. Kirjoissa sanotaan, että (myös yhdyntä)seksiä voi harrastaa koko raskauden vapaasti sen mukaan kuin siltä tuntuu, jollei lääkäri kiellä sitä.

Mielenkiintoinen tuo Titin "naps". Mikähän ääni se oli? Olisi kyllä tosi kätevää, jos synnytyksen käynnistyessä tulisi jokin merkkiääni, ettei tarvisi arvuutella, onko jo käynnissä.

Kuten Elsa, minäkin olen miettinyt paljon kätilö(j)ä. Olen tavannut muutamia synnytysvalmennusten yhteydessä ja lisäksi nähnyt synnytyksiä kuvaavissa tosi-tv-sarjoissa erilaisia kätilöitä. Arpapeliähän se on, millainen tulee, ainakin tälleen suurkaupungissa kun ei edes tiedä varmaksi, mihin sairaalaan päätyy synnyttämään. Aluksi varmaan stressasinkin siitä, millainen kätilö tulee (kauhukuva on lässyttävä tai dominoiva, joka ei yhtään kuuntele minua/meitä), mutta nyt olen alkanut ajatella, että synnytys on minun ja lapsen isän yhteinen kokemus, jossa kätilö on vain - kätilönä. En aio antaa mahdollisen ei-symppiksen kätilön pilata synnytystä... Varmasti kätilö, jonka kanssa synkkaa, voi toisaalta edistää hyvää fiilistä paljonkin. Hienoa, että Elsalla on noin hyvä kokemus kätilöstä ekasta synnytyksestä!

Nyt vietän iltaa yksin ja katson dvd:ltä lastenelokuvaa... Olen tulevan äitiyden varjolla antanut itselleni luvan olla epäaikuismaisen kiinnostunut kaikenlaisesta lastenkulttuurista: kirjoista, leffoista, jopa (kehittävistä ja kivannäköisistä) leluista. Täytyyhän sitä nyt hiukan prepata itseään ja tutustua tarjontaan ;-)

Melli, mikä teidän parisuhde-valmennuksessanne mätti? Meillä olisi ollut yksi seksuaalisuusaiheinen valmennus Kätilöopistolla, mutta en/emme päässeet siihen aikataulusyistä. Muuten parisuhdetta ei ole valmennuksissamme käsitelty, paitsi ehkä miehen isäryhmissä (Suomi/Ruotsi) ohimennen.

Hyvää yötä!

 

[karamelli83]

No se tuntui lähinnä parisuhdeterapialta, jossa toisteltiin kliseitä ja piti ryhmälle kehua puolisoaan ja miettiä yhdessä ryhmissä kumppanin plussia ja miinuksia jne. Tuli tunne kuin meillä kaikilla pareilla olisi jokin ongelma ja siksi olimme kaikki siellä terapiassa.
Etenkin, kun lappu jossa meille kerrotaan noista valmennuksen aiheista, kertoi että meille kerrotaan hieman parisuhteesta, sit muuten siitä vauvasta jne..niin olikin aika omituista kun valmistautumatta pitikin 2 tuntia käydä läpi omaa parisuhdettaan avoimesti vieraiden ihmisten kanssa..oli tosi inhottavaa. ja vetäjä kaikenlisäksi paasasi joka väliin ihan hirmuisesti omasta tilanteestaan kun heillä on remontti ja kuinka stressaavaa se on..siis ei mitään vauvaan liittyvää..

No, tosiaan, ensi kerralla tosiaan aiheena synnytys ja on eri vetäjäkin, joten sitä odotan ilolla. Synnytyksestä ja vauvan hoidosta ja imetyksestä jne voin ihan hyvin keskustellakin ryhmässä ja tehdä "tehtäviä" ja miettiä kumppanin kanssa ääneen omia tulevia juttuja samassa tilanteessa olevien muiden uusien vanhempien kanssa. Ja noissa aiheissa onkin mukavaa että ei ole mitkään kalvosulkeiset..mutta toi parisuhdeterapia-ilta oli jotain aivan kamalaa...
Ehkä se on joillekin hyväksikin, ja varmasti onkin. Mutta me kun käsitellään ja puhutaan parisuhteestamme toisillemme ja olemme miettineet miten suhteemme vauvan myötä muuttuu jne, oli tuo jotenkin turhauttavaa. Miestä eniten kaihersi se kun asioita piti etukäteen mitenkään tietämättä tosiaan käydä läpi tuiki tuntemattomien kanssa..
Että se lappu jossa noista valmennuksen aiheista kerrotaan, pitäisi korjata ja siinä mun mielestä pitäisi kertoa mitä se kerta ihan oikeasti pitää sisällään. Näin voisi valmistautua etukäteen tai jäädä pois.

Noh..kunnon paasausta nyt tästä, sori.

Melli rv32+4

 

[Peppiina74]

Huomenta. Heräsin jo puol kuusi ilman kellonsoittoa. Ihan kiva tunne, ettei väsytä. Ehdin myös rauhassa lukea ketjuamme.

Viikonloppuna maalattiin ja tapetoitiin esikoisen tulevaa huonetta. Ei saatu ihan vielä valmiiksi. Kyllä sunnuntaina oli niin raihnainen olo: jalat särki ja oli vetelät, selkä kipeä ja kaikki muutkin paikat jumissa. Tuntui todella, että olin tehnyt liikaa hommia...

Eilen töissä alkoi heti supistella jos kiirehdin tai aloin stressata. Niinpä yritin ottaa rennosti. Hienoa on se, että sijaiseni pitäisi suurella todennäköisyydellä aloittaa maanantaina! Ehdittäisiin olla yhdessä viikon. On sekin tyhjää parempi.

Jotenkin alkaa jännittää huominen istukkakontrolli. Jossain vaiheessa muka päätin, etten sitä stressaa koska en asialle mitään voi. Nyt alan taas stressata. Onneksi olen vielä töissä ja päivisin ajatukset ei ehdi murehtia. Illalla taidan olla jo niin väsynyt, että ainoa ajatus on nukkumaanmeno.

Moni kertoi meneillään olevasta synnytysvalmennuksesta. Meillä sitä ei ole koska kyseessä on toinen lapsi. Ekasta kerrasta en muista kovin paljon: katsottiin jokut videot synnytyksestä ja lapsen kasvatuksesta. Siinä se taisi olla.

Mukavaa tiistaipäivää kaikille. Toivottavasti Améliella on kaikki hyvin! Laitahan viestiä kun tokenet.

Peppiina 32 + 5

 

[amélie]

Huomenta!

Yö meni vielä kipuillessa. Aamulla (olettaisin, että ehkä viiden aikaan pissireissulla kipua ei enää tuntunut). Vielä on vähän ötköttävä olo, mutta ihan kuin nyt aamupalan jälkeen olisi parempi olla.

Kivut (supistukset?) alkoi siis, kun tein ponnistusharjoituksia joskus puoli viiden aikaan alkuillasta, eli aika monta tuntia niitä ehti olemaan. Menen huomenna neuvolaan terveydenhoitajalle. Täytyy kysyä hänen mielipidettään asiasta. Ensi maanantaina on sitten mullakin taas istukkakontrolli, joten sitten viimeistään tapaan lääkärin. Huh! Säikähdin kyllä vähän. Pidetään nyt yhdyntätaukoa sinne ensi maanantaille asti. Ei olla käytetty kondomia koko raskausaikana, kun ei ole ollut mitään ongelmia aikaisemmin. Nytkään nuo eivät seksistä alkaneet, mutta se ei tainnut ainakaan auttaa asiaa. Se hyvä puoli tässä oli, että huomasin, että ilmeisesti osaan ainakin ponnistaa!?! Myöskin sairaalakassi tuli pakattua.

Tsemppiä Peppiinalle istukkakontrolliin! Toivotaan parasta, mutta kuten jo todettu, niin eihän näille asioille mitään itse voi. Pidän sulle kuitenkin täällä peukkuja.

 

[pöksy]

Olemme viime aikoina olleet niin paljon erillään, että yhteiset koti-illat, yöt ja -aamut tuntuvat arvokkailta. Tietenkin lasketun ajan lähestyessä on myös tärkeää tietää, että kumppani on päivisinkin samassa kaupungissa ja pääsee milloin tahansa lähtemään mukaan, jos synnytys käynnistyy.

Ultran ja eri opaskirjojen perusteella arvelen, että vauva olisi viimeistään nyt jo n. 2,5 kg eli varsin mukavan kokoinen.!

Mulla niin harmittaa,kun mun mies on ilta-ja yötyössä.Lähtee joka ilta viiden haiteilla ja tulee yöllä neljän aikaan kotiin.Ei ole yhteisiä iltoja eikä aamuja. ='( Se onkin tehnyt minut eri surulliseksi,kun saan yksin käytännössä olla joka ilta.Viikkaillen ja hypistellen vauvanvaatteita ja hehkutella yksikseen raskautta ja vauvan liikkeitä.
Yks ilta vapaalla ollessaan isi kokeili vatsaa (lue minun pyynnöstä,kun ei tajua itse =D) ja säikähti oikein kun poika potkasi.Yllättävän lujaa vielä ja suoraan kämmenelle.Aivan kun olisi tajunnu,ett nyt isketään isiä vähän äitin puolesta =) Sen jälkeen ei ole paljoa vatsaan koskenut.Mutta niin se on edellisetkin raskaudet menny.Se isyysjuttu puhkeaa kukkaan vasta vauvan synnyttyä (luojalle kiitos) ja sit se on menoa =)
Hyvä mies seon,mutta sais vähän enemmän huomiota.

Meillä ultrassa viime torstaina rv 34+3 oli painoarvio 3000g.Ja kuulemma aika tarkat mitat sai,kun pää olikin tuossa kylkiluiden alla.Sai hyvän mitan juuri päälaesta.
Eli pylly edellä on tulossa tällä hetkellä meidän poika.
Soitin varalta neuvolaan,mutta meinasi,että voi kääntyä vielä hyvinkin.Mutta jos vielä viikolla 37 on perätilassa,niin äippäpolille moksautukseen.

Raskas yö takana ja yhtä valitusta tämä teksti.Tämä nuorempikin on ollu kotona nyt syyslomasta asti ja torstaina koittaisi taastarhapäivä.Päivät menee niin touhutessa,ettei oikein ehdi lepäämään.Taidankin nyt laittaa lastenfilmit pyörimään,josko sais tunnin unet sohvalla otettua.Huomaa muuten,että kun ei saa päivän mittaan levähtää,niin on niiiiiiiiin kärttyinen ja tuntuu elämä niin raskaalta.

Vielä sen verran,että jos sattuu teistä oululaisodottajista jollain olla pula vauvanvaatteista...justiin näistä pienemmistä,niin hihkaiseppa,josko alettaisiin hieromaan kauppoja.Ostin nimittäin neljä muovipussillista vaatetta (56-70) eikä millään ilveellä tule käytettyä kaikkia.Bodeja oli sen kymmenen ylimääräistä,niinku puolipotkareitakin japotkuhousuja ja sukkia.Oli pakettihinta,niin ei saanu alkaa pilkkomaan

pöksy 35+1

 

[Merivellamo]

Heipparallaa täältäkin!
Viikonlopusta kaikkine vieraineen selvitty kunnialla. Kyselin muuten sisareltani noista hengitysjutuista ja hän kertoi, ettei muista niitä itekään (3 lasta, nuorin alle puolivuotias) mutta kätilöt kyllä neuvovat silloin h-hetkellä. Koetan siis olla siitä asiasta huolehtimatta, että en muista niitä hengityssysteemejä.

Minulla on eräänlainen lopputyö tekemättä myös, mutta en valmistu miksikään sen myötä, vaan lähinnä saan sen avulla todistuksen että olen suorittanut omaehtoisia lisäopintoja alaltani. Enkä ole vielä saanut edes alkuun mokomaa, voi että sentään. Aika tuntuu menevän pyykinpesussa ja pihahommissa vai teenkö niitä vaan siksi ettei tarttis tuota lopputyötä aloittaa… se on ollut vaiheessa jo tosi kauan. Motivaatio sen tekemiseen kärsi jo alkumetreillä, kun tämän työni tarkastaja oppilaitoksen puolesta suhtautui aihevalintaani tosi nihkeästi enkä saanut minkäänlaista kannustusta asiaan. Hänen mielestään aihevalintani oli liian suppea eikä hän tainnut siitä kannastaan luopua vaikka esitin entisten lopputöiden listauksesta paljon suppeampiakin hyväksyttyjä töitä. Mrr… Hän on kyllä siirtynyt kyseisessä opinahjossa jo toisiin tehtäviin, niin että jospa saisin uuden tarkastajan työlleni ja sitä kautta vähän positiivisempaa suhtautumista! Parasta mahdollista tulosta en enää odottelekaan, kun vain läpi saisin niin hyvä sekin. (kun vain TEHTYÄ saisin, niin hyvä sekin, pikku tarkennus...)

Mulla ei ole rinnoista erittynyt mitään ainakaan silminnähden, mutta joskus rinnanpäissä on vaaleaa ”töhkää” jonka voisin kuvitella olevan kuivahtanutta nestettä. Pikkuhousunsuojat on kovassa käytössä, minullakin pientä virtsankarkailua tahtoo olla vai pitäiskö sanoa että pientä ylivuotoa kun väliin tuntuu että koko ajan pikkuisen tihkuttaa, ei siis lorahtele. Mulla on muuten myös sitä Weledan välilihaöljyä, jota en ole kyllä muistanut ihan 4 kertaa viikossa käyttää enkä myöskään jaksa hieroa kymmentä minuuttia kerralla – Taikatuun kommentti aiheesta oli kuin omasta kynästäni. Masua ja rintoja olen rasvannut ihan perusvoiteella, joskin mietin pitäisikö rinnanpäihin olla vähän tuhdimpaa voidetta kuin ihan juoksevaa.

Titti, mulla oli myös tosi paha perjantai-iltapäivä ja alkuilta kipujen suhteen. Alaselkää särki eikä panadolista ollut mitään hyötyä, samoin jalkojen välissä oleva luusto oli tosi häijyn kipeänä. Perjantaiaamupäivällä olin epähuomiossa pari tuntia ilman tukiliiviä ja päivän mittaan pientä siivoilua ja pyykkäystä tein eli olin jaloillani ehkä vähän enemmän kuin normaalisti. Siinä vaiheessa kun olin iltapäivällä lähdössä koiraa ulkoiluttamaan, alkoi olla jo aika ikävä olotila ja kun palasin, piti jo vähän itkuakin tuhrata. Mies tuli sitten töistä kotiin ja otti imuroinnin ja luuttuamisen hommikseen, en viitsinyt edes hänen nähden itkeä vaan tuhrasin salaa peiton alla kun hän imuroi viereisessä huoneessa, sain nukahdettua hetken muttei sekään niihin kipuihin auttanut. Mekin kävimme sitten vielä ulkona syömässä + kauppareissulla ja myöhään illalla tuli vielä pitkämatkalaiset vieraat, onneksi siinä vaiheessa kivut olivat vähän laantuneet. Aika aikaisin menin kyllä nukkumaan! Lauantaina sitten katsoin pukeutuessani, että masu on alkanut laskeutua, oliskohan säryt johtuneet sitten siitä, tasapainon muutoksen vuoksi tms?

Minä ainakin olen ihan vakuuttunut jo, että vauva syntyy ihan tuhdisti marraskuun puolella, tuntuu että tunne vain vahvistuu kun tuo masukin valahti… Alkuperäinen laskettu aikahan mulla taisi olla 4.12. joten aika paljon se ultrassa aikaistui kumminkin. Saa nähdä kuinka käy! Mutta nyt kun odotukset mulla on nämä, niin jos synnytys pitkittyykin yli 40 viikon niin voin luvata että täällä roikkuu tosi kärsimätön tuleva mamma!!!

Tuohon oman kropan takaisin haluamiseen olen havahtunut myös, nyt kun kääntyminen sängyssä ja kumartelu on vaikeaa. Varmaan lisämaustetta asiaan tuo se, että en ehtinyt laihtumisen tuloksesta nauttia kuin hetken, kun alkoi tulla taas lisää ympärysmittaa… muutaman vaatekappaleen ehdin ostaa normaalitangosta, kun tarkoitus oli vielä pudottaa joitakin kiloja lisää mutta sitten pitikin jo siirtyä taas peittävämpään kuosiin. Niinpä olis ihan kiva kun saisi sen hoika(hko)n kropan takaisin niin pääsisi vihdoin nauttimaan siitäkin saavutuksesta!

Eilen kävi aika jännä tapaus, olin iltapäiväkahvilla ja lueskelin jotain mainoslehteä samalla, kun silmissä hämärtyi kummasti. Ei mennyt pimeäksi mutta en saanut kuvista ja tekstistä mitään selvää. Sitten alkoi näkyä kaikki kuvat kahtena. Ei huimannut, ei särkenyt mihinkään tms. Hetken kesti ja sitten se oli ohi. Onkohan mullakin niskat jumissa? Migreenitaipumusta mulla ei ole koskaan ollut. Pitää jutella huomenna neuvolassa. Sellaisenkin huomasin eilen, että turvotusta todella tulee herkemmin nyt. Söin suolaisen tuskaan muutaman siivun metwurstia paketista suoraan ja parin tunnin päästä sormet oli kuin nakkimakkarat. Laskihan tuo sitten siitä kun join runsaasti vettä iltapäivän ja kävin vähän kävelemässä + ulkohommissa.

Mellin perhevalmennus kyllä kuulosti minunkin korvaani tosi tympeältä, ihan kuin olis jollain parisuhdekurssilla eikä synnyttämään menossa. Tosin en tiedä oliko meillä juurikaan antavampi systeemi, täti luennoi vaan että miten tulevan äidin hormonit heittelee ja mitä ajatuksia voi parisuhteen osalta sekä äidille että isälle tulla. Omasta mielestä olin samoja asioita jo tavannut netin kautta ym, mutta olisko sitten niin että kun isät eivät tässä vaiheessa vielä osaa oikein ajatella vauvaa niin konkreettisesti kuin äidit, että ne luennot olikin enemmän tuleville isukeille tarkoitettu. Eivät varmaan samalla tavoin pyöri netissä hakemassa aktiivisesti tietoa tulevasta, uskoisin… mitäs mieltä te muut asiasta?

Ameliella vuorostaan säikähdyksiä, toivotaan nyt että vauva malttaa mielensä vielä ja pysyttelee turvallisesti masun uumenissa. Jotenkin en perjantaina niitten omien kipujen kanssa osannut vielä ajatella että sieltä olisi vauva jo ulos pyrkimässä, harmittelin särkyä ja turhauduin kun on tunne ettei voi enää tehdä mitään ilman että siitä olisi jotain kipuja seurauksena. Äiti vaan sitten puhelimessa sanoi kun selkäsärystä puhuin, että ”sillähän se alkaa”. Hmm… tuosta napsahduksesta tuli mieleen että mullekin on yksi työkaveri kertonut moisen napsahduksen kuulleensa ja synnytys alkoi seuraavana yönä. Mielenkiintoista!

Jahas, näillä mun romaanin luvuilla olis sit varmaan yhden lopputyönkin kirjoittanut jos määrä olis kriteerinä… pitäsköhän tallentaa itselle (ja vaaville) muistoksi tämä ketju niin näkisi mitä on raskauden eri vaiheissa pohtinut, vaikken niitä aktiivisimpia kirjoittajia ole ollutkaan…

Merivellamo 36+3

 

[AinuLiinu]

No onpas Amelièlla ollut vauhdikasta! Koitas nyt pitää vielä vauvaa sisällä muutama viikko. Ja toivottavasti kivut eivät toistu vähään aikaan. Olisikohan parempi unohtaa ponnistusharjoittelut vähäksi aikaa..

Tsemppiä Peppiinalle istukkakontrolliin. Toivottavasti tilanne on parantunut!

Kylläpä Mellillä oli mielenkiintoinen "parisuhdevalmennus". Niin kuin aikaisemmin kerroin, meillä eka kerta olisi myös ollut tuota parisuhteen puimista, mutta onneksi (?) vetäjä ei ilmaantunut paikalla. Minustakaan ei ole korrektia, että omaa parisuhdetta pitää alkaa ventovieraiden edessä puimaan. Jos meidän kohdalla olisi sattunut tällaista, olisimme varmaankin poistuneet paikalta kylmän rauhallisesti... Muutenkin tällä hetkellä enemmän kiinnostaa molempia synnytys ja vauvan hoito, joten niihin olisin toivonut enemmän tietoa omassa valmennuksessamme. Kaikki käytiin vain päälisin puolin läpi. Toisaalta, ehkä luonto sitten hoitaa aikanaan nämä hommat parhaiten kotiin.

Pöksylle tiedoksi, että itse ostin vähän päälle pari pussillista vauvan vaatteita, joten veikkaan, etten tarvitse mitään, mutta jos paniikki iskee, niin pidetään mielessä! Ja toivottavasti saat levättyä, että kärttyisyys katoaa

Omaa napaa sen verran, että kun viimeksi kehuin tuota nukkumistani, niin eiköhän sitten viime yö ollutkin vähän väliä heräämistä ja asennon vaihtamista puolelta toiselle. Ei ikinä pitälisi kehuskella, kun omaan nilkkaan se tulee kuitenkin

AinuLiinu 32+6

 

[Titti*]

Niisk, ihan armoton flunssa on nyt sit päällä!! Tunnollinen työntekijä sairastaa aina vasta lomilla.. Koko aamu onkin sit mennyt nukkuessa Panadolin voimin, yöllä oli tosi hankalaa kun nenä tukossa ja kroppaa särki. Nyt aavistuksen parempi olo mutta ei silti mikään hyvä kuitenkaan.

Tuosta napsahduksesta vielä, luulisin itse että se tulee kalvojen puhkeamisesta, mullakin alkoi tihuuttaa lapsivettä silloin samantien, lapsen pää vaan oli silloin jo niin alhaalla että tukki paikat että vain vähän tuli sitä. Monelta muultakin tosiaan kuullut tuosta napsahduksesta, en sit tiiä varmaksi mistä se tulee. Mut itellä alkoi ihan samantien tiukat ja säännölliset supistuksetkin ettei jäänyt epäselväksi mistä oli kyse.

Pöksylläkin aikamoinen jätti tulossa, mun kakkonen oli syntyessään 37+4 tuon kokoinen!! ; ) Toivottavasti kuitenkin kääntyy vielä.

Kyllä vaan kaikilla alkaa synnytykset lähestymään kun vaivat lisääntyy, vitsit miten jännää!!! Mulla oli kolmonen neljä viikkoa laskeutuneena ja kiinnittyneenä lantioon ennenkuin syntyi että mistään ei oikein voi mun kohdalla vetää mitään johtopäätöksiä, kyllä sitäkin odoteltiin etuajassa vaikka kuinka!! Mut ei vaan sit tullut... Ei pitäisi nyt yhtään odottaa mitään koska ne vikat viikot on sit tosiaan aika sietämättömiä. Kunpa vaan malttaisi...

Nyt pitää valmistautua kauppa ja apteekkireissulle, lisää Panadolia että pystyy selvitymään taas huomiseen päivään...

Titti 34+6 (huomenna 35!!!)

 

[karamelli83]

Haudi!

Mullakin meni aamuyö ihan hereillä sängyssä pyöriessä, sit sain onneksi nukuttua aamupäivän. Mutta on vähän pöhnä olo kun tuolleen valvoo yöllä ja nukkuu päivällä.

Tyttö on taas monotellut kylkiluita, ei yhtään voi istua lysyssä, heti sattuu..PIstää äippään ryhtiä.

Tsemppiä istukkakontrolleihin. Tiedän saman tunteen, siis että on ajatellut että ei enää stressaa muttaultran lähestyessä se jännitys kuitenkin taas hiipii mieleen. Mulla siis maanantaina kontrolliultra tosta kohdunkaulan tilanteesta. Mutta toisaalta, mulla on se onni, että olen jo niin pitkällä,että se lyheneminen ei enää ole mikään iso juttu. Kun taas teillä istukan paikka vaikuttaa loppuun asti.Haleja!

Pöksylle myös haleja, on varmasti omalla tavallaan rankkaa kun mies illat/yöt poissa. Itse en tiedä mitä tekisin vastaavanlaisessa tilanteessa.Miehen läsnäolo on paljolti auttanut pysymään järjissään.
Ja tuhdin kokoinen poitsu teillä taitaa olla tulossa!

Tsemppiä Merivellamolle siihen lopputyön tekoon! ja hui, vai on vatsa laskeutunut? Huomaako sen selkeästi..(kyselee ensikertalainen..)? Taidetaan saada sun synnytyskertomus tosiaan jo marraskuun puolella.
Mä olen bongannut samanlaista töhkää rinnoista, mutta en nestettä.
Mä en ole missään vaiheessa laittanut rasvaa alas, vatsaan tai rintoihin..en ole tajunnut että niin voisi tehdä. Onko siitä sit ollut selkeästi apua synnytyksen myötä?
Kuullostaa samalta kuin mulla tulee tän huippailun ohessa usein, siis tuo silmissä sumeneminen. Mulla siis aiheuttajana hartoiden jumitus. Ja ystäväni kertoikin, että hänelläkin jokaisen 3 raskauden kohdalla, juuri tuo öinen sängyssä pyöriminen jne aiheutti näitä kohatuksia hänellekin, joka ei yleensä vastaavasta kärsi. Mulle ne on tuttuja, siis hartiajumitukset ja sitä kautta huippailut ja kahtena näkemiset ja migreenit, tuolta jo ennen raskautta.
Yritä aamuisin vähän pyöritellä hartioita kun nouset,että ei jumitus pahenisi.

Voi Titin nuhaa! Lähetän sulle paljon tervehtymis-ajatuksia sinnepäin!
Ootko kokeillut sitä panadol hottia? Join sitä kesällä nuhaani, ainakin vähän tuntui auttavan paremmin kuin pelkkä pilleri. Pahaa kylläkin kuin mikä.Kuka on keksinyt että mentholin ja mustaviinimarjan maku on loistavia yhdessä..yöh.

Tyttö myllää hirmusti ja potkii kylkiluita vähän väliä, auh.

Ohhoh..en kyllä ilolla oota vikoja viikkoja kun kaikki ennenkin synnyttäneet tuntuvat niitä manailevan koko ajan enemmän..kun näitä vaivoja alkais mun mielestä olla jo ihan tarpeeksi nyt.

Nam nam, ajattelin tehdä kaalipataa jälleen..slurps.

Melli rv32+5

 

[amélie]

Ihanaa lukea pitkiä kirjoituksia taas. Kiitos kaikille sympatiasta. Täällä on nyt kaikki ihan hyvin. Ponnistusharjoituksia en kyllä taida enää tehdä.

Mellin "synnytysvalmennus" kuulostaa kyllä ihmeelliseltä. Mä en kyllä ainakaan haluaisi kertoa meidän parisuhteesta jossain ryhmässä. Täällä netissä se on eri asia. Mies on lisäksi niin hiljainen, eikä halua puhua yksityisasioistaan vieraille, että hänelle tuollainen olisi jo kidutusta. Mitä mieltä muut parit olivat tuosta valmennuksesta? Voisiko tuosta tehdä jonkinlaisen kyselyn tai valituksen sairaanhoitopiirille? Tsemppiä myös Melli sun maanantain kontrollikäyntiin!

Vielä tuosta parisuhdeteemasta... Olen ehkä vähän naiivi (tai ehkä sitten ihan täysin tyhmä), mutta heitin roskiin kaikki neuvolan ja ä-pakkauksen parisuhdevihkoset. Mua jotenkin niin ärsyttää sellainen manaaminen, että "kyllä elämä nyt muuttuu kertarysäyksellä ankeaksi ja vaikeaksi". Juu, varmaan tulee elämä muuttumaan, mutta eikö se ole väistämätöntä? Eikö elämä ja ihmiset siinä muutu ja kasva muutenkin koko ajan? Kuka haluaisi säilyttää parisuhteensa tilan loputtomasti stabiilina? Monesta asiasta joutuu varmasti tinkimään ja elämästä tulee varmasti epäitsekkäämpää, mutta kyllä siihen varmaan tulee kuitenkin enemmän niitä positiivisia ulottuvuuksia. Kait ihmiset olisivat jo kuolleet sukupuuttoon muuten?

Mitähän kaikkea pitikään taas kommentoida..?

Merivellamolle ainakin piti sanoa, että oletko varma, ettei kysessä voisi olla raskausmyrkytys (näköhäiriöt, turvotus).

Pöksylle voimia tilanteeseen. Miehethän tulee tunnetusti vähän jälkijunassa. Tuo oli kyllä toisaalta koomista, että vauva potkaisi isäänsä oikein kunnolla. On kyllä varmaan kurjaa, kun ei näe miestä. Mulle mies on tässä ollut korvaamaton apu ja tukipilari.

Taikatuu: Hyvähän lasten kulttuuriin on tutustua etukäteen. Mä olen ainakin kunnostautunut kaikkien vanhojen lastenlaulujen lauleskelussa ja jotain satukirjoja olen kanssa lukenut. Miksiköhän ne olisivatkin paljon mielenkiintoisempia kuin tenttikirjat?

Nyt lähdettävä luennolle! Palaillaan!

 

[Taikatuu]

Lähdössä raskausjoogatunnille. Tämä on uusi, kunnan järjestämä kurssi ja menen sinne nyt eka kertaa, kun Suomen-reissun takia en päässyt kahdella edellisellä kerralla.

Vähän myöhäinen ajankohtahan tämä on aloittaa jooga, kun ei tiedä kuinka kauan siellä ehtii käydä, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pitäkää peukkuja, että siellä on mukavaa ja myös kivoja tyyppejä! Olisi kiva päästä vähitellen tutustumaan muihinkin vanhempiin tältä seudulta (tai edes tästä maasta). Jooga ei tosin ole ihan naapurissa vaan toisella puolella kaupunkia.

Taikatuu 34 + 1

 

[Re Nu]

Aivan käsittämätön väsymys vaivannut koko päivän. Yöllä heräilin vessaan 4 kertaa,mutta mielestäni nukuin silti mukavasti. Aamulla 9 aikaan alkoi ihan sairaasti särkeä vatsaa,oikein kunnon menkkakivut. Kesti noin tunnin,mutta loppui kuin seinään. Olin hereillä pari tuntia ja sitten taas noin tunnin unille ja vieläkään ei oikein kunnolla ole energiaa!!!!Voipi olla,että tuo vauva tuolla vatsassa ottaa nyt kaiken minkä irti saa viimeisistä kasvuviikoista!

Oletteko muut ihan täysillä hereillä nykyään?

Olen siivoillut ja koittanut saada kotia kuntoon...tekemistä riittää. Vähän kyllä tuntuu että aika käy pitkäksi. Onneksi mulla on myöskin tänään illalla raskausjooga,että on jotakin odotettavaa. Se on ollut tosi mukava ja kiva harrastus. Rauhallisia venytyksiä ja tuntuu kuin kaikki vaivat olisi joogan jälkeen hetken pois. Toivottavasti myös Taikakuu nauttii joogailusta!

Kaikilla tuntuu olevan tekemistä paljon,on lopputöitä ja muita. Ihan ölyttömästi voimia kaikille puurtamiseen,niin työn kuin opiskelujen saralle! Itse olen pysynyt melko terveenä, päänsärytkin ovat pysyneet poissa. Eli paranemisia kaikille myös! Itse ainakin toivoo,että olisi synnytyksessä niin terve kuin mahdollista,siinä kuitenkin tarvittaan koko kropan kaikki mahdolliset voimat!

Olisi ihan mukavaa kun joku yksityinen järjestäisi perhevalmennusta myös. Maksaisin siitä kyllä kun saisi oikein asiantuntevat luennot ja hengitysharjoitukset ja muut.Meillä ei puhuttu nimittäin hengittämisestä mitään millään kolmesta valmennustunnistamme. Kalvosulkeisia oli vaan meidänkin luennot.

Minun mies on kotoa pois aina aamu kuudesta ilta kuuteen. Muuten on ollut oikein hyvä poissaoloaika,mutta nyt kun on äitiyslomalla,niin tuo aika tuntuu ikuisuudelta.Onneksi hänellä on lauantait vapaat ja meillä on yhteisiä nuo illat. Mies on suht mukavasti ollut mukana odotuksessa,mutta usein huomaan,että hän miettii paljon päässään eikä vatvo ja juttele asioista,niin kuin minulla on tapana. Eiköhän ne miehet sitten viimeistään herää kun on vauva sylissä

Hyviä vointeja kaikille,pysytään järjissämme loppuun asti

Re Nu 35+4

 

[karamelli83]

Huomenta!

Heräsin jo viideltä enkä saanut taas enää unta..kolotukset ja vauvelin mylläys ei mitenkään helpottaneet..
Mutta kävin sitten miehen kanssa tuossa lähellä buffet-aamiaisella hänen mennessään töihin. Nam! Nauroin että se oli palkinto sille että kärsin noista öistä.

En tiedä muiden pariskuntien mielipiteitä siitä meidän perhevalmennus-kerrasta joka oli kuin parisuhdeterapiaa..mutta aion kyllä asiasta mainita kun on seuraavan kerran neuvola. Huomenna meillä on se synnytys aiheena valmennuksessa.

Pää on taas ihan pökkelö kun uni jäi vähäiseksi, ja huomasin että niskajumi on mennyt vain pahemmaksi;tiettyyn kohtaan sattuu ja jo vähän jallittaa vastaankin kun yritän kallistaa päätä taakse tai sivulle..Kai se on pakko varata vain se uusi hieronta kun ei tää tästä kotikonstein helpota.

Amélien kanssa samaa mieltä tuosta parisuhdeteemasta..mulla kanssa lensi parisuhdeoppaat kaaressa keräykseen. Ihanko totta, muuttuuko miedän arkemme nyt jotenkin uuden perheenjäsenen myötä? Ohoh, enpä olisi uskonut..;D

Re Nu, ei, en ole ihan täysin hereillä nykyään. Mies naureskelee aina välillä mun ajatus-jumituksille ja muistikatkoille sun muille.. Ja sitä saattaa pitkäksi aikaa jäädä vain jumittamaan johonkin ja huomaa että tässä olen tuijotellut jo tovin ilman yhtäkään ajatusta.

Melli rv32+6

 

[..Elsa..]

Hei kaikille (ja hyvä Obama!)

Onpas améliella ollut jännittäviä aikoja!! Mukavaa että tilanne kuitenkin vielä rauhoittui. Monilla tosiaan sperma ilmeisesti toimii vähän niinkun "käynnistäjän" lailla, harmillista ettei mulla... Esim. nämä paljon mainostetut kolme ässää ei ole mulla mitenkään aikaansaaneet supisteluja.

Re nu, en ole hereillä! En käsitä miksi (ei supistelua, stressiä tms.) pyörin hereillä lähes joka aamuyö, ja sitten päivästä riippuen saatan nukkua päiväunia miten sattuu. Joinain päivinä on sellainen jatkuva tasainen horros päällä, outoa. Olen kyllä huomannut että ulkoilma auttaa, aina kun raahaudumme leikkipuistoon tai vähänkin pidemmäksi aikaa kotipihaan, saan selvästi energiaa.

Parisuhteesta; olen samoilla linjoilla ja muistan hämmästelleeni kun viime raskaudessa avasin neuvolasta/äitiyspakkauksesta -en nyt muista mikälie vihkonen- saadun opaskirjasen lukeakseni ensimmäisen virkkeen: "Ensimmäinen lapsi on aina parisuhteen suurin kriisi ja sopeutuminen voi olla vaikeaa." Nyt ei pakkausta otettu eikä päästä valmennuksiin, joten olen vastaavalta säästynyt... On mielestäni vähän kyseenalaista muotoilla selkeästi valtava & ennenkuulumaton elämänmuutos väistämättä myös kriisiksi. Kyllä nytkin jännittää miten aika ja energia jaetaan, mutta samalla koen lapsen myös uudella tavalla lähentäneen minua ja puolisoani. Onhan lapsen syntymä myös uusi ja upea ja eri tavalla yhteinen asia kuin mikään koskaan ennen, enkä saata uskoa etteivätkö vauva ja hyvinvoiva parisuhde mahtuisi saman katon alle. (Painotan etten mitenkään tarkoita väheksyä pienen vauvan vanhempien ja usein juuri äidin väsymystä ja stressiä, tai muita uuden elämäntilanteen aikaansaamia seikkoja, jotka varmasti heijastuvat parisuhteeseen. Tällöin tukiverkolta ja neuvolasta saatu apu ja tuki on tietenkin kullanarvoista, ja näistä asioista ääneen puhuminen aina hyvin tärkeää!)

Jooga kuulostaa loistavalta. Olin alkusyksystä mukamas koko ajan menossa äitiysjoogaryhmään ja sitten se vaan jotenkin jäi...laiskuutta on ilmassa.

Meneekö teillä muilla välillä muutamia päiviä niin ettei mahaa/vauvaa jotenkin "muista"? Meillä oli hyvin ohjelmantäyteinen viikonloppu ja alkuviikko, paljon ihmisiä ja härdelliä, ja tänään aamulla jotenkin havahduin että ai niin, tässähän ollaan raskaana! Meillähän on tämä juttu että tänne tulee vauva!

Hauskaa päivää kaikille. Elsa 33+5

 

[Titti*]

Huomenta vaan!! ; )

Juu nukuin tänään 11 asti! Illalla valvoinkin kyllä puoli yhteen kun oli niiiin kurja olo.. Nyt aavistuksen jo sit parempi. Melli, mä en vaan pysty juomaan sitä Panadol Hottia, se maistuu vaan niin pahalle se mentholi siellä ettei saa alas!! Sinnittelen nyt sit mustaviinimarjamehulla ja Panadol Zappilla. Nii ja mikä parhainta, Nasolinia saa käyttää raskauden aikana!!!!!!!!!!! Ei tästä muuten mitään tulisi...

Vaavi on kyllä myllännyt ihan sikana koko aamun, onneksi silti sain nukuttua, varmaan oli sit niin väsynyt. Jotenkin ihan ihme paikkoihin muksinut tänään, en tiiä miten päin se nyt aina siellä oikein on. Tunnin päästä sit neuvola, katotaan siellä sit.

Elsa, itekin huomannut ettei enää noteeraa kaikkia vauvan liikkeitä niinkuin pari kuukautta sitten, se on jotenkin jo niin normaalia. Aika hassu tilanne sinänsä kun olen panikoinut jatkuvasti sitä että onko vauva vielä elossa niin ettei sitä sit kuitenkaan muista edes seurata!! Tai sit sen vaan alitajuntaisesti tuntee mutta ei kiinnitä huomiota sen enempää. Ainoa mikä mulle tulee näköjään tässä vaiheessa että alkaa ärsyttämään noi hikat, alussa se on aina niin ihanaa ja herttaista, nyt vaan oikeesti ärsyttää!! Mulla kaikki muksut vielä hikotelleet ihan kauheesti ja pitkään, menee hermo jo! Muutenkin ollut jotenkin kireänä viime aikoina, vaikuttaako tää flunssa sit vai mikä, en tiiä...

Nyt lähden kuivaa hiuksia ja sit menoksi, moi!!

Titti 35+0!!!

 

[AinuLiinu]

Titille pikaista parenemista, muista myös höyryhengitys! ReNu: ei täälläkään olla hereillä, vaan tuijotellaan yhteen pisteeseen ilman ajatuksen häivää Joogailijoille olen kade; täälläkin olisi ollut mammajoogaa tarjolla, mutta jotenkin en vaan saanut lähdettyä sinne.

Minäkin olen kauhulla miettinyt, miten saan päiväni kulutettua ennen vaavin syntymää. Mies on tietysti töissä ja tulee viiden jälkeen kotiin ja tällä hetkellä on päivän tylsien hetkien pelastukseni ollut sopia ystävien kanssa tapaamisia kaupungille tai muualle. Onneksi ystäväpiirissä on muitakin vastaavassa tilanteessa olevia, joilla päivät ammottaa tyhjyyttä, joten toistaiseksi kaikki vielä hyvin. Joka päivä olen pakottanut itseni kävelylle, jos ei muuten niin korttelin ympäri, että olen saanut vähän raitista ilmaa ja valoa. Mutta kieltämättä niitä tylsiäkin hetkiä on. Jossain vaiheessa ajattelin lähteä tutkimusmatkalle kirjastoon.

Täytyy muuten nostaa hattua teille, jotka vielä jaksatte opiskella tai tehdä lopputyötä samanaikaisesti raskauden kanssa. Mulla ei taitais pysyä mitkään viisaat ajatukset kasassa enää näillä raskausviikoilla =D

Olossa ei juuri mitään poikkeavaa tänään. Lonkat on kipeät, närästää, supistaa, väsyttää yms asiaan kuuluvaa. Vaavi voi hyvin: hikkaa ja potkii.

AinuLiinu 33+0

 

[Titti*]

Neuvolakuulumiset: ei oikein mitään. Oli joku harjoittelija siellä joka ei vielä tiennyt mistään mitään. Paineet ja sykkeet koholla, vauvallakin jotain yli 170!! Lentsun piikkin kai meni... Vauvan tarjonnan kävi oma terkka vielä varmistamassa, pää on jo tosi alhaalla lantiossa. Selkä oli nyt oikealle päin mutta vaihteleehan se vielä paljon. Lääkäriaika kahden viikon päähän, ei vaan ollut vapaita aikoja. Painoa tullut 2 kiloa kuukaudessa, nyt jotain 10-11 yhteensä, riippuu vähän mistä laskee. Jäihän paska maku suuhun taas tästäkin, sorry kielenkäyttö mutta ei ole oikein hyvä mieli missään vaiheessa ole tullut kyllä tuolla neuvolassa...

Nyt lähden syömään vähän jotain ja sit hakee poikaa tarhasta...

 

[Peppiina74]

Ihanaa, ihanaa! Ihmeiden aika ei ole ohi! Mun istukka on siirtynyt kokonaan pois kohdunsuulta ja alatiesynnytys mahdollinen. Kukaan ei enää uskonut, että se voisi vielä tapahtua näillä viikoilla. Olen älyttömän onnellinen. Laitoin muutaman joulutortun uuniin juhlan kunniaksi!

Nyt saan vauvalle vakuutusvarauksenkin kun toimitan epikriisini vakuutusyhtiöön. Eivät ole voineet käsitellä hakemustani koska oli tuo istukkatilanne. Sanoivat, että mikäli istukan paikka muuttuu, saan vakuutuksen. Hienoa sekin!

Painoarvio oli 1800g eli edelleen viikon pienempi raskausviikkoihin nähden. Ei olisi pitänyt antaa muuttaa tuota laskettua aikaa. Toisaalta pääsen aikaisemmin äitiyslomalle. Kuitenkin jään hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen, joten se ei haittaa vaikka lyhenee toisesta päästä. Syntymäpainoksi lääkäri veikkasi samaa kokoa kuin esikoinenkin oli: 3300 - 3500 g.

Titille pikaista paranemista! Mulla on ollut monesti sama tunne neuvolan jälkeen. Siis sellainen, että yhtä hyvin olisi voinut jättää käymättä. Tässä toisessa raskaudessa olen käynyt siellä ainoastaan 4 kertaa tähän mennessä. Lääkäriaikaakaan en saanut, koska oli tuo istukkakontrolli. Uskon kyllä, että tämän päiväinen käynti NKL:lla oli paljon hyödyllisempi kuin se, että olisin mennyt terveysaseman omalääkärille, joka on vasta kandi. Ei edes valmis lääkäri.

Mulla on vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa vapaa. Odotan kovasti töiden loppumista. Sitten alan etsiä vauvan vaatteita ja tarvikkeita sekä pakkaan sairaalakassin. Ei noita jaksa enää työpäivän jälkeen tehdä.


Peppiina 32+6

 

[amélie]

Olipa täällä ihania uutisia Peppiinalta! Suuret halaukset sinne! Todella hienoa! =D

Mä kävin tänään neuvolassa, ja oikeastaan vain huonoja uutisia tuli:

- hemoglobiini 100
- sf-mitta yläkäyrän yläpuolella (33 cm)
- paino noussut yli kilon viikossa
- proteiinia pissassa
- leukosyytit kahdella plussalla (eli ilmeisesti on virtsatietulehdus)

Hyvt uutiset:

- vauva oikeassa asennossa ja laskenutunut alas (ei kiinnittynyt kuitenkaan)
- vauvan syke tasainen ja hyvä
- verenpaine edelleen hyvä

Huoh... Tänään tällaista. Vasyttää ja vähän masentaa. Alavatsaa jomottelee, ja otin kanssa tuota Panadol Zappia ja karpalomehua. Huomenna sitten näyte labraan, niin toivottavasti saan perjantaina antibiootit. Perjantaina vaan pitäisi olla tentti, mutta saas nähdä missä kunnossa silloin olen. Nyt taas lukemaan!

amelie 32+6

ps. Anteeksi, että oli vain oman navan uutisia. Re Nulle sen verran, että mä en ole ollut hereillä moneen kuukauteen. Titille jaksuja!

 

[karamelli83]

Peppiinalle oikein iiiso rutistus!! Ihania uutisia! Juhlapäivä teillä tosiaan!

Ja Améliellekin iso rutistus, kun oli ikäviä uutisia neuvolasta. Mutta onneksi kuitenkin arvojen kohoamiset näkyi, ettei tauti pysyttele piilossa ja siten aiheuta supistuksia ja kohdunkaulan aikaista lyhenemistä jne. Ja ihanaa että vauveli on päättänyt olla oikeassa asennossa masussa.

Mullakin tosiaan maanantaina se ultra, ja kohdunkaulan tilannetta enemmän odotan vauvan painoarviota.

Tänään on ollut aika kauhea päivä. Heräsin tosiaan silloin aikaisin, enkä ole koko päivänä saanut nukuttua yrityksestä huolimatta ja olo ja mieliala on olleet sen mukaiset. Itku meinaa tulla joka kulmassa vastaan.
Onneksi sain vähän suklaata ja äiti juorusi kanssani puhelimessa pitkän tovin kaiken maailman asioista, ihan vain siksi että saisi mut paremmalle mielialalle, ja se kieltämättä jonkin verran auttoi. Äiti kulta.
Mies on omassa harrastuksessaan ja sanoinkin hänelle että hyvä että menee, että en pura pahaa oloani häneen vaan rauhoittelen itseäni yksikseni. Hän lupasi hieroa illalla, jos saatais tota niskajumia vähän auki.
Illalla ajattelin ottaa panadolia ja kokeilla josko se auttaisi nukkumaan paremmin..ei tehoa särkyihin mut jos auttais unen kanssa.

Kateellisena lueskelen teidän juttujanne, kun käytte kavereiden kanssa pyörimässä, tai ostoksilla tai lapsen kanssa ulkona..vaikka se teistä ehkä ei olekaan ihmeellistä. Itse kun on ollut "kotiarestissa" elokuusta alkaen, alkaa arvostamaan jo postilaatikolle kävelyä päivän kohokohtana. Odotan kuin kuuta nousevaa että viikkoja on kasassa 36, eli marraskuun 27., sit en aio kyllä yhtään estellä menemisiäni..paitsi tietenkin kipujen ja olon mukaan. Mutta aion saunoa ja käydä kaupassa ja imuroida ihan itse ja nähdä kavereita jne!ooh..miten paljon arkiasioita osaakaan arvostaa tällaisen kieltojakson jälkeen!! ja voi että..silloin tämä valas aikoo kyllä hyökätä miehen kimppuun makkarissa vaikka se kuinka vatsaa pelkäisi!!!!!!!;D

Sain taas pakattua sairaalakassia lisää, katsoin lapselle kotiintulovaatteet. Tilasin vielä netistä lapselle ekan talven toppapuvun, sellaisen matkapussin..on siis pussi alaosa ja takkimainen yläosa ja tumppukädet, eli ei sellaisia reikiä. Pussin läpi tulee alaosassa reikä, jotta turvavyön saa kiinni.
Totesin että pakko tilata, kokokin on hyvä kun menee n.50-68 cm, niin käy koko ekan talven ja kun meillä oli ennestään vain noita 68 centtisiä haalareita ja sit yksi 62 centtinen kevätpuku joka talvella olisi aivan liian kylmä. ja noissa kaikissa on jaloissa ja käsissä ulostuloreiät, eli sit pitäis pelailla vielä tumppujen ja töppösten kanssa..
Nyt olen sit toivottavasti hankkinut kaikki tarvittavat vaatteet alkuun.

Tyttö on tänään ottanut taas asennon jossa kiristelee oikeaa kylkeäni silloin tällöin..auh. Mutta äidin unenpuutteesta välittämättä meuhkaa vähän väliä ihan hulluna..mikähän duracel-pupu meille onkaan tulossa.

Melli rv32+6

 

[Taikatuu]

Hei, taas olisi tosi paljon kommentoitavaa, mutta olen menossa just nukkumaan ja tyydyn vain onnittelemaan Peppiinaa tosi paljon ja harmittelemaan amelién ja Titin kanssa arvoja ja muita neuvolakokemuksia. Tosin olihan teillä monta hyvääkin uutista!

Synnytysvalmennuksen parisuhdeosio kuulosti tuolla tavalla toteutettuna vähän hölmöltä. Uskon, että parisuhdevalmennus/terapia voi olla tosi hyödyllistä (olen jotain sellaista ehdotellut aina välillä kumppanilleni, joka ei ole vielä syttynyt idealle), mutta sen pitää tapahtua parin omasta aloitteesta ja itse valitulla tavalla ja ajankohtana. Tuollainen ryhmäpuinti kuulostaa hiukan kirkon avioliittoleiriltä... Toivottavasti valmennuksessa ei lisäksi ollut kovin stereotyyppiset oletukset puolisoiden sukupuolirooleista.

Huomenna mekin saamme vaihteeksi arvion vauvan asennosta neuvolassa, tosin vain tunnustelun perusteella - ultraa ei ole enää tiedossa ainakaan toistaiseksi. En edelleenkään itse osaa yhtään päätellä, mikä pää vauvasta on ylöspäin.

Raskausjooga oli ok tai oikeastaan aika mukava. Rauhallista, venyttelevää. Vetäjä oli luonteva ja kiva. Kävi ilmi, että olin missannut viimeviikkoisen kerran, kun syyslomataukoa olikin siirretty ensi viikkoon enkä ollut kuullut siitä. Vetäjä ehdotti, että pääsen korvaukseksi menetetystä joogakerrasta ensi viikolla sen sijaan hänen siskonsa vetämään vesijumppaan! Ilahduin kovasti.

Jooga oli uimahallin tiloissa ja kävin sen jälkeen hiukan "varkain" myös altaan puolella ja saunomassa. Saunassa minulle tuli juttelemaan parikymppiseltä vaikuttanut nainen, joka aloitti kysymällä minulta että eikö saunominen raskauden aikana ole riski, koska synnytys voi käynnistyä. Meinasin ärsyyntyä ja vastasin, että meillä Suomessa on tosiaan ennen vanhaan synnytettykin saunassa eli kyllähän se synnytystä varmaan edistää, mutta että uskoakseni saunassa voi käydä rauhallisesti niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Kävi sitten ilmi, että nainen oli itsekin raskaana 17. kuulla ja muuttamassa Suomeen suomalaisen poikaystävänsä perässä. Saunakulttuuri ei ilmeisesti ollut hänelle ihan vieras ;-) Oli ihan kiva, että joku tuli juttelemaan. Pesuhuoneessa myös eräs äiti n. 5-vuotiaan lapsensa kanssa tuli kysymään vauvan liikkeistä, ilmeisesti äiti halusi opettaa lapselle jotain raskaudesta ja vauvoista. Hekin olivat ystävällisiä ja myönteisiä.

Tänään kävimme tutustumassa erääseen synnytyssairaalaan. Luentosalissa pidetyn esittelyn perusteella vaikutti aika samanlaiselta kuin se sairaala, jossa kävimme aiemmin syksyllä. Harmi, että tutustumiskäynnit ovat täällä massaluentoja - synnytyssaleihin ei pääse, eikä kysymyksiäkään pysty esittämään montaa, kun salissa on parisataa raskaana olevaa. Ihan kiva fiilis tästä kuitenkin jäi. Nyt pitäisi sitten osata päättää, kumpaan sairaalaan haluamme ensisijaisesti.

Huomenaamulla neuvola ja sitten koko päivä synnytysvalmennusta yhdessä. Saa nähdä, miten jaksan! Periaatteessa mies voisi hakea ruotsalaista vanhempainpäivärahaa synnytysvalmennukseen osallistumiseen koska siihen menee kokonainen työpäivä, mutta luin siitä mahdollisuudesta vasta tänään netistä, ja hakemus pitäisi jättää viimeistään samana päivänä kuin haluaa käyttää päivärahan. Eli taitaa mennä ylityötuntien käyttämiseksi. Tosi hyvä kuitenkin, että hän pääsee mukaan.

Ai niin, viime yö oli minulla ensimmäinen aikoihin, jolloin kärsin unettomuudesta. Syynä oli kuitenkin vaivojen sijasta tietyt "vakavat" keskustelut, joita kävin siipan kanssa iltamyöhällä, enkä sitten saanut unta. Menin lopulta olohuoneen sohvalle nukkumaan hiukan mielenosoituksellisesti tukityynyineni päivineni, joskin hyvä tarkoitukseni oli antaa hänen nukkua rauhassa. Aamuyöstä sitten palasin sänkyyn, tarkistettuani muutaman kerran yön aikana netistä USAn vaalien etenemistä - jotain hyötyä siis valvomisen ajoittumisesta juuri viime yölle. Aamulla juttelimme asiat rauhoittuneina halki ja tuli hyvä olo.

Hyvää yötä!

Taikatuu 34 + 2

 

[karamelli83]

Heip!

Ihanaa, sain nukuttua paljon paremmin viime yönä! Oli heräilyjä ja vessakäyntejä ja kolotuksia, mutta nukuin silti ihmeen paljon ja hyvin. Paljon parempi olo heti.

Ihanan näköistä kun kaikki ulkona on ihan jäässä kun on pakkasta. Harmi että ei ole luvattu lunta.

Tänään olis sitten se valmennus taas, synnytys aiheena. Näytetään kuulemma synnytysvideo..mä en kyllä valitettavasti pysty katsomaan jos kuvakulma on suoraan alapäähän..enhän pysty katsomaan ees kun multa otetaan hemoglobi..
Ja olen sen kerran "vahingossa" netissä nähnyt siitä kuvakulmasta ja se riittää mulle. En nimittäin todellakaan aio synnärilläkään kaipailla mitään peilejä jotta näkisin alapääni, kyllä mä uskon ihan kipujen ja tuntemusten perusteella että se tulee musta ulos.

Hyvä että Taikakuu sai puhuttua miehen kanssa kaihertavat asiat läpi.

Jee, taas on viikkoja yksi lisää kasassa!!Enää 7 viikkoa jouluun!

Melli rv33+0

 

[Re Nu]

Aivan ihana ilma myös täällä! Auton ovet vähän temppuilivat kun lähdin neuvolaan aamulla. Pikaiset neuvolakuulumiset,pakko mennä vielä hetkeksi nukkumaan...viime yö meni valvoessa.

Painoa tullut taas lisää,nyt yhteensä 11,5kg
Verenpaine 117/69
sf sama kuin viime viikolla 34cm
vauva raivotarjonnassa
sykkeet 130
kohdunsuu pehmeä
sormenkärjelle auki
pituus 1cm

Vielä hetki täytyis vauvan pysyä vatsassa ja sitten saakin alkaa tekemään kaikkia temppuja,jotta syntyisi!

Neuvola taas viikon kuluttua ja synnytystapa-arvio kahden viikon kuluttua. Palailen myöhemmin

Re Nu 35+6

 

[amélie]

Hui Re Nu, mahdatkohan ehtiä tuohon synnytystapa-arvioon? Olisiko pikkuinen tulossa kuitenkin jo aiemmin?

Mulla on tänään parempi päivä. Ihana ilma taitaa vaikuttaa tälläkin suunnalla. Sain viestin kaverilta, että hän on lähdössä synnyttämään. Oli vielä eilen luonani käymässä, omalla autolla tietysti. Hän oli kyllä pirteä ja hyvinvoiva. Pieni masu vain edessä. Tänään hänellä onkin sitten laskettu aika. Huisaa! =D

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Olen nyt karkkilakossa ja muutenkin yritän kiinnittää huomiota kokonaisenergiansaantiin. Painon ei tarvitsisi nousta enää paljoa (neuvolan mukaan 13 kg, omilla laskuilla ihan alusta 17 kg). Lisäksi suuri sf-mitta säikäytti. En halua, että vauva kasvaa jättiläiseksi. Jos siihen pystyy itse vaikuttamaan, niin aion yrittää. Lisäksi mut säikäytti tosi pahasti tuo pissan proteiini. Raskausmyrkytyksenhän voi laukaista runsas sokeripitoisten ruokien syöminen. Vielä on viikkoja ja matkaa edessä, joten valinnoilla on merkitystä!

Valinnoista puheen ollen päätin sitten mennä tänään mieluummin perhevalmennukseen kuin viimeiselle luennolleni ennen vauvan syntymää. Myös tenttiluku huomista varten saa nyt jäädä kakkoseksi. Illalla siis mennään kuuntelemaan papin puhetta - siis nimi- ja kasteasioista. Nyt on opiskelut opiskelty tällä erää. Olisikohan kolme tenttiä vielä kaiken kaikkiaan...

Melli: Siis eikö ole hurjaa: seitsemän viikkoa! Se ei ole todellakaan paljon! Ja vain neljän viikon päästä vauva on täysiaikainen. Ja voin kyllä uskoa, että on rankkaa, kun ei pääse ulos ja esim. kauppaan. Mutta toisaalta ainakin minä en oikein nauti yksin liikkumisesta, kun jännitän koko ajan, että pyörryn. Luennoilla ja yliopistolla muutenkin olen selvinnyt, kun siellä on sellainen rauhallinen ja verkkainen tahti (kuin aika olisi pysähtynyt). Olo on koko ajan voimaton ja heikko. Kävin esim. Stockmannilla yksi päivä pikaisesti, ja kyllä täytyy tunnustaa, että aika kauheaa oli. Hain turvapaikkoja, minne voi istuutua, jos meinaa taju lähteä. Mutta kuules, kyllä me vielä molemmat painatetaan keväällä ulkona vaunujan kanssa ja kierrellään kaupoissa ostellen kävätvaatteita itselle ja pikkuprinsessoillemme.

Taikatuu: Kuulostaa kivalta tuo jooga, voi ei. Varmasti ihana tuo ohjaaja. Mäkin haluaisin kovasti uimaan, mutten taida uskaltaa huimauksen vuoksi. Lisäksi mulla on ollut hiivatulehduksia, joten en uskalla enää mennä senkään puolesta. Tuliko/Tuleeko sulle supistuksia vedessä?

Taikatuulle edelleen: Mulla on kanssa ollut muutamia kertoja näitä vakavia keskusteluja miehen kanssa puoliltaöin sillä seurauksella, että olen siirtynyt juurikin mielenosoitusmaisesti sohvalle mukkumaan imetystyynyineni kaikkineen. Sitten olen kuuden aikaan aamulla lyllertänyt portaat yläkerran makkariin miehen viereen. Vähän draamaa...

amélie rv 33+0

ps. Eilen oli tosi paha päivä, kun jäi nimestäkin aksenttiviiva puuttumaan.

 

[amélie]

Tuli vielä mieleen, että mulle on nyt sekä äiti että anoppi molemmat sanoneet, kuinka hyvä on, että jäin sairaslomalle. Anoppi oikein muisteli, kuinka väsynyt hän raskausanemian vuoksi oli. Harmissaan sanoi, että silloin ei vain lääkärit kirjoittaneet sairaslomaa. Oli mielissään, että nykyään ajatellaan laajemmin äidin jaksamista.

Mun oma äiti on kanssa ollut huolissaan voinnistani, mutta samalla tuntuu olevan ihmeissään voimattomuudestani. Olen kai sitten normaalisti aika energinen pakkaus...