JouluLahjat 2008

[Nilla77]

Moikka,

vitsit hirveästi tullut taas tekstiä tänne! Nyt on vähän kiire synnytysvalmennukseen, en ehdi kirjoittaa muutakuin pikaisesti.

Peppiinalle onnittelut istukkauutisista! Ja Titille ja Ameliélle rutistus.

Amelié, mun äiti sanoi samaa siitä, miten hyvä on, että nykyään myönnetään sairauslpomaa helposti. Hän itse oli todella väsynyt, mutta ei saanut aikoinaan myöskään lomaa. Tämä tuli puheeksi siitä, että maanantaiaamuna en meinannut päästä sängystä ylös, kun oikealle alaselkään ja peppuun sattui ihan sairaasti. Tiistaina oli aivan tuskaa kävellä normaalisti parin minuutin matka metrolle (joka vei multa varmaan 15 minuuttia). Sinnittelin kuitenkin töissä ja eiln mulla oli neuvolalääkäri aamulla, käsittääkseni se oli nyt jo synnytystapa-arviointi. Vaiva osoittautui iskiakseksi ja loppuaika tuli sairauslomaa. Panadolia olen nyt syönyt muutaman päivän, ja tänään on ollut ja parempi päivä. Pitää tosin kävellä bussipysäkille että päästään sinne synnytysvalmennukseen, toivottavasti ei pahene. Pari yötä on mennyt huonommilla unilla johtuen juuri särystä, mutta viime yön sain nukuttua jo tosi hyvin ja tänään olen ehtinyt nukkua yhdet päiväunetkin jo. On tämä vaan kivuista huolimatta ihanaa tämä kotona köllöttely Oli kyllä jännä tunne tiistai-iltana, kun tajusin, että kyllä se sai olla viimeinen työpäivä. Ehdin olla sijaisen kanssa pari päivää yhtä aikaa töissä ja sain perehdytettyä kaikkein tärkeimmät. Ihan hyvä mieli sen suhteen, ettei jäänyt mitään tosi tärkeää täysin kesken.

Maanantaina meillä on synnytyssuunnittelu, jossa kirjataan ylös toiveita synnytyksen suhteen.

Titti, muakin on alkanut ärsyttämään tuo vauvan hikkailu, sanoit niin hyvin että ensin se on tosi hellyyttävää, mutta nykyisin vaan ärsyttää suunnattomasti tietysti vähän päivästä riippuen.

Vitsi nyt aikaa on kulunut jo hirveästi, pakko lopettaa, mutta vielä kysyisin, että aiotteko ensimmäistä odottavat hankkia jotain yllätystä isänpäiväksi? Mä mietin että se olisi ihan kiva yllätys, mutta en ole varma hankinko, kun mies on sillä linjalla, että vasta kun vauva on syntynyt elävänä, on aihetta juhlaan, ennen sitä voi sattua vaikka mitä eikä kannata iloita liikaa. Hmm, välillä tuo asenne vähän rasittaa mutta suotakoon se hänelle..

Nilla 34 tasan

 

[Titti*]

Päivää.

Nyt on ihan rikkipoikki olo, kävin ystävän kanssa kaffella ja parissa kaupassa ja nyt oon kyllä niiin väsynyt että tekisi ihan mieli parkua...

Monen masun nähneen mielestä (ja ehkä omastakin) mun maha on jo oikeesti laskeutunut!! Voi vitsi, kun nyt jaksaisi sinnitellä sen pari viikkoa vielä... Ei kyllä mitenkään ole sellainen olo että olisi tulossa, ei supistele tms.. Ehkä huolehdin ihan turhaan, toivottavasti!! Mut närästys on helpottanut, jee!! ; )

Peppiinalle halit ja onnittelut istukan siirtymisestä, ihana ylläri!!! Ameliella yhtä kurja neuvolareissu kuin mulla, vähän eri syistä vaan. Ihan kuin tässä ei olisi muutenkin jo kurja olo niin ei tarvitsisi yhtään mitään ylimääräisiä murheita ja huolia. Toivottavasti arvot sulla kohenee seuraavalla kerralla. Mulla ainakin on näköjään valkotakkiverenpainetta koska kotona mittasin 117/79 ja neuvolassa yläpaine käväisi jopa 94:ssä!! Sf-mitta oli mulla "vain" 30 mutta niin mulla on ollut muidenkin paitsi esikoisen kanssa tässä vaiheessa, en sit tiiä onko mulla niin tilava lantio minne vauva piiloutuu kun kolmosenkin kanssa isoin mitta oli 32. Mut ihan hyvänkokoisia vauvoja silti tullut, se ei onneksi aina merkkaa vauvan kokoa tuo sf-mitta.

Joo, nyt hetkeksi lepäämään ja sit jos yrittäisi aloittaa hieman jo pakkailua!! Moro!!

Titti 35+1

 

[amélie]

Nilla: Auts, toi issias on niin kipeä! Mullakin vihoitteli viikko sitten, mutta ei ole uusinut sen jälkeen. Miehellä on pitkään ollut issiaskipua, eikä sitä ihan helposti tosiaan saa pois.

Titti: Juu, uskon kyllä kanssa, että tuota sf-mittaa ei kannata liikaa tuijottaa. Ilmeisesti se voi vaihdella mittaajankin mukaan aika paljon. Ja vauvan asento vaikuttaa tietysti myös siihen.

Sain tiedon, ettei työsuhdettani nyt sitten vakinaisteta. Tiedättekö? Olo on lähinnä helpottunut. En olisi kuitenkaan halunnut sinne palata ä-loman jälkeen. Olen tätä asiaa niin paljon miettinyt ja tuumannut ja kypsytellyt. Hyvässä hengessä kuitenkin tuolta nyt sitten lähden, ja esimies lupasi toimia suosittelijana. Kysyi myös olisinko kuitenkin kiinnostunut töihin heille (ei enää meille!), kun ä-loma päättyy. Talouden matalasuhdanne ei tietenkään lisää mielenrauhaa työn päättymiseen liittyen, mutta uskon, että jotain löytyy aina. Ja jos ei löydy mitään järkevää, niin sitten pitää opiskella vähän aikaa täyspäiväisesti. Kyllä se siitä!

 

[Merivellamo]

Heips…
Silmissä ei ole ollut sumuja enää, sen verran eilen neuvolassa asiasta puhuttiin että ensi viikolla käyn vähän ylimääräisen neuvolakäynnin (mulla on se KYS ensi viikolla, joten olisin ollut ilman neuvolakäyntiä muuten tuon viikon) verenpaineen mittausta varten. Ehkä hiukan oli nyt koholla, 133/87 tai jotain sinne päin ja sovittiin myös että otan yhden mittauksen kotona nyt loppuviikosta väliin. Piti tarkistaa itsekin tuo raskausmyrkytysvaihtoehto, josta amélie puhui.

Sf-mitta oli 33 eli sentin enemmän kuin viimeksi, mutta terkka oli myöskin sitä mieltä että vauva on jo laskeutunut. Nyt nosti syntymäpainon arviota 3,5 kiloon kun aiemmat veikkailut jäi alle Paino oli noussut viime viikosta peräti 700g eli nyt mulla on yhteensä painonnousua tullut 10 kg mikä ei kuitenkaan ole mikään paha.

Miehen poissaoloista… mulla mies tekee n. 8-17 päivää arkisin. Minä olin huojentunut nyt kun vieraat ym loppui, että nyt saadaan viettää viimeiset viikonloput yhdessä. Kissanviikset, mies on lähdössä paikallisen metsästysseuran kanssa vielä hirvimetsälle ensi lauantaina. Tiedän että se on hänelle tärkeää eikä sitä ole kuin syyskaudella vuoden mittaan, joten siksi en viitsi asiasta nalkuttaa, mutta itsestä vaan tuntuu vähän pahalta kun toinen ei tajua että viettäisin nyt sitä kahdenkeskistä aikaa pitkästä aikaa / pitkään aikaan hänen kanssaan… varsinkin kun hänellä on nyt nuo kotonaolemisetkin olleet aika pitkälti opiskelupainotteisia kun on työn ohella vielä opintojakin. Ymmärrän siis kaikkia teitä, joilla mies tekee vielä pidempää päivää – lohtuhaleja!

Vilkaisin läpi nuo parisuhdeoppaat mutta eipä noista mitään mieleen jäänyt. Elämä joka tapauksessa muuttuu ja uskon että ainakin minun voi olla vaikeaa sopeutua, kun en tähän ikään mennessä ole lapsen kanssa elänyt, olkoonkin että lapsi on todella toivottu. Mutta on tässä niin moneen muuhunkin asiaan sopeutunut viime vuosina (pari muuttoa ihan uusille paikkakunnille, työttömyys, miehen aikuiset lapset ymym) joten eiköhän sitä vain sopeudu tähänkin!

Minä olen myös ollut ihan sekaisin kuin seinäkello silkasta väsymyksestä. Toissayön nukuin hyvin, viime yön vielä paremmin jos mahdollista ja silti voisin kuukahtaa näiltä sijoilta takaisin sänkyyn. Tänään en edes ole jaksanut paljon puuhailla, eilen kyllä kaahailin pitkin kaupunkia viime hetken hankintoja tekemässä (ja lankesin noin miljoonaan pikkuruiseen vaatekappaleeseen siinä sivussa, homma taisi lähteä vähän lapasesta…) ja kävin vielä tunnin verran koiraakin ulkoiluttamassa. Ei kumminkaan kovia särkyjä koitunut, mutta uutena oireena särky ulottui reisille saakka ja sitä on vähän ollut tänäänkin. Mielenkiintoista!
Varmaan isoin asia tänään oli käydä läpi ne synnytys tutuksi –sivustot ohjeineen ja videoineen, itkua kyllä piisasi kun katselin kun vauva nostettiin äitinsä rinnalle… se on jostain syystä aina se liikuttavin hetki katsella… ei voi oikein kuvitella millainen olo sitten on, kun saa sen oman pikkuisen siihen samalla lailla! Niisk… taas mentiin…

Titille ja amélielle tsemppiä neuvolakäyntien johdosta ja Peppiinalle rutkasti onnitteluita tilanteen kohenemisen johdosta. Mellille tsemppiä myös, olet kyllä aika sissi kun olet tuota pitkää kotiarestiasi lusinut! Ja tietty Nillalle jaksamista iskiaksen kanssa, on taatusti tukalaa masun kanssa kun on ihan jumissa ja kipeä.

Itse odotan sitä ensi viikon sairaalareissua kyllä, josko tekisivät siellä sisätutkimuksen myös kun en sitä lääkäriä muuten enää tässä raskaudessa näe. Jotenkin ihmetyttää kovasti edelleenkin kun on mukamas riskiraskaus eikä lääkäriä silti näe edes pitemmillä suorilla! Amélielle vielä, ehkä tuo työpaikkajuttu on sitten paras vaihtoehto näin, uskon että jotain parempaa on tulossa tilalle! Eikös sitä sanota, että jos yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu ja näille kymmenille tullessa sen on kyllä huomannut monessa kohtaa todeksi.

Minusta vauvan hikkailu kuulostaa hauskalta, mutta minä en olekaan sitä tunnistanut… samoin kylkiluut on olleet rauhassa, välillä vähän oksettaa kun vaavi potkiskelee pallean tienoilla.
Mutta nyt lähden raapimaan jotain ruokaa kasaan………..

Merivellamo 36 + 5

 

[Taikatuu]

Hei,

tällä kertaa ihan oikeasti vaan lyhyet neuvolakuulumiset:

Vauvan syke ok ja sf-mitta ok (edelleen 31 joten viime viikosta ei ole kasvanut), verenpaine ja virtsanäytteet ok, Hb noussut vihdoin huimaan lukemaan 128. Mutta: verensokeri (jota täällä mitataan verinäytteestä, Helsingin neuvolassa ei) taas koholla ja huomisaamuna luvassa sokerirasituskoe. :-(

(Kai) isompi huoli on se, että vauva on vankasti perätilassa, päänuppi tuossa navan yläpuolella, kuten ounastelinkin. Ei onneksi ole kiinnittänyt peppuaan alas (onko se edes mahdollista?). Nyt on luvassa minulle kaikenlaisia voimisteluasentoja, joiden avulla vauvaa voisi houkutella tekemään kuperkeikan. Kahden viikon päästä kontrolloidaan ultralla ja sitten lähetetään tarvittaessa käännösyritykseen. Täällä Ruotsissa suunniteltu keisarinleikkaus on perätilaisille lähes ainoa vaihtoehto ilmeisesti, perätila-alatiesynnytyksiä tehdään niin vähän, että niistä ei ole sairaaloissa osaamista kuulemma. Jännitystä siis riittää loppuun asti.

Tänään olimme myös synnytysvalmennuksessa 7 h ja se oli aika kiva. Siitä kuitenkin lisää joku toinen päivä.

Titti ja Nilla, minuakin hikkailu ärsyttää, vaikka se kestää yleensä vain vähän aikaa kerrallaan. Tykkään paljon enemmän vauvan muista liikkeistä.

Öitä,

Taikatuu 34 + 3

 

[pöksy]

Onnittelut Peppiinalle istukkajutusta.Tosi hieno juttu.
Enkä muita muistakkaan,joita piti muistaa viestissä.Ne nimet vaan katoaa muistista samantien,ku alkaa kirjottamaan.
Kivaa kuitenki kuulla ilosia neuvolakuulumisia.


Taikatuu...
Ollaankohan me ainoat perätilailijat? =) Mulla oli tänään neuvola ja perätilassa on vauva.Isokin kun vielä on,niin tuskin kääntyy enää oma-alotteisesti =( Ens viikolla Oysiin jossa yritetään kääntää.Äiti vaan pelotteli,kuinka kipeää se kävikään.Sectiota kun en haluais,enkä kyllä perätilasynnytystä.Vähän masentaa =( Muistan niin selvästi esikoisen syntymän sectiolla,että ei hymyilytä.Äidilliset tunteet heräsi vasta kotiuduttuamme ja haava oli niiiiiin kipeä pitkään.
Mutta vauva muuten kunnossa,joka on pääasia.
Hemppa oli 119 ja painoa tullu vaan 200g per viikko.Hyvä vaan,kun yhteensä tullu jo 15kg.
Turvotus vaan lisääntyy.Lenkille meinasin tänään ja lenkkarit meni puoleksi jalkaan =) Uudet "kotisandaalitki" jouduin ostamaan,kun niin turbojalat on.Norm koko 38,nyt sandaalit kokoa 40 =)
Sf mitta oli 35,joka huitelee yläkäyrällä,muttei tarkota mitään,kun pyllykin vauvalla huitelee niin korkealla.Olo on tosi ahdas.
Mutta en ala valittamaan.
Kuulin niin ikävän uutisen yks päivä,että ihan sama mitä mulle tulee,kunhan vauvalla on kaikki ok.
Siskon miehen sikon tyttö oli ultrattu ns vahingossa neuvolassa.Lääkärineuvolassa ei kuulemma ultrata siellä ollenkaan.Noh...rv 25 hänellä menossa,sydänäänet vahvat mutta löytyi pään epämuodostuma,joka osottautui niin pahaksi,ettei lapsella ollut päälakea ollenkaan.Pää ikäänkuin loppui heti silmien yläpuolelle.Aivoja lapselle ei olisi kehittynyt ikinä.Eikä nenää ollut ollenkaan.Lääkäri ihmetteli,että vauva oli elossa vielä.Ja mikä pahinta,äiti joutui synnyttämään tämän vauvan.Joka kyllä kuoli välittömästi syntymän jälkeen.Ei siis kärsinyt yhtään,mutta kuinka paljon äiti kärsii? Ja isä? Ei voi kuvitellakkaan.Hyi että.
Eli olkaamme onnellisia kaikken vaivojemme kanssa kuitenkin =)

Uni ei tule kuitenkaa,mutta pitää kaitsitä lähtä kokeilemaan kuitenki.Isi tulee kotiin vasta parin tunnin päästä,enkä taida jaksaa odottaa.Huomenna onneksi kuiteski saan nukkua oikeen kunnon päikkärit,kun toinen on koulussa ja toisella pitkästä aikaa tarhapäivä.

Pöksy 35+4

 

[karamelli83]

Huomenta kullanmurut!

Voi pöksy..tuossa tilanteessa suru on varmasti ihan uskomaton ja lohduton.
Näin vastaanvanlaisesta tilanteesta ohjelman telkusta joskus kesällä. Huomattiin vasta joskus samoilla viikoilla, oliko se nyt 25 vai mitä, että vauvalla loppui pää silmien yläpuolelle. Se ultrakuva piirtyi kauhuna mun muistiin niin vahvasti, että olin todella kauhuissani ensimmäisissä ulrtissa puolen välin jälkeen.
Joten todella, ollaan onnellisia vauvoistamme, kaikista kolotuksista ja vaivoista huolimatta.<3

Meillä oli eilen se synnytysvalmennus. Se oli todella hyvä, kattava ja informoiva tilaisuus. Kaikista asioista kerrottiin monipuolisesti ja tavalla jolla sen ymmärsi. Olen todella tyytyväinen. Nyt sit mielessä on pyörineet erilaiset synnytysasennot jne..
Meillä on vielä erikseen se synnäriin tutustuminen, mikä on mukavaa.

Nukuin viime yön oikein mukavasti, ihanaa. Aamulla heräsin vessahätään, mua siis oikein sattui kun rakko oli jo niin täysi..heh. Olin varmaan niin väsy univeloista että en herännyt edes rakon täyttymiseen...

Viikonloppu edessä. Sunnuntaina annan miehelle isänpäivälahjan, super-isi t-paidan ja isin kulta-pipon joka on siis tytölle.

Melli rv33+1

 

[Titti*]

Perjantaita!!!

Aamulla jo aikaisin käyty tytön kanssa hammaslääkärissä, nyt kyllä väsyttää mutta poika kotona niin ei pysty edes päikkäreitä ottaa...

Eilen vietiin isot kasat leluja ym uuteen kotiin ja käytiin saunassa siellä!! Nyt laittanut astioita laatikoihin, mies saa sit kantaa jossain välillä niitä sit aina sinnepäin. Kyl tää tästä edistyy, pikkuhiljaa!!

Illalla nukkumaan mennessä tuli aikamoinen supistus, normaalinvahvuinen ehkä mutta tosi pitkäkestoinen!! Siinäkin suhteessa pientä edistystä, pikkuhiljaa ne alkaa lisääntymään ja pidentymään, hyvä niin. Muutoin ei juurikaan supistele, lepo on kyllä ihme asia joka auttaa mihin vaan!!

Vitsit, Merivellamon vauva on ihan just täysiaikainen, kohta voidaan ruveta odottelemaan vauvauutisia jo sieltäpäin, huisia!!!

Tsemppiä teille perätilalaisille, toivotaan että vielä olisi jotain mahkuja vaaveilla kääntyä, ei se sektio taida kovin kiva juttu olla.. Ite ainakin pelkään sitä ihan kauheasti, mua ei ole koskaan leikattu mistään ja se hirvittää tosi paljon!! Mut tietty jos on pakko mut kuitenkin... No, päivä kerrallaan, katsotaan mitä vastaan tulee!!

Mä jo isänpäivälahjan ostin mutta huomenna on vielä se hääpäivä, mitähän erityistä siihen keksisi?? Makuukammaritoiminta taitaisi olla mieluisin lahja.. ; ) En vaan tiedä uskaltaako sitä enää harrastaa kun muutenkin jo juilii tuonne alas niin paljon... Täytyy harkita...

Mies lupasi lounaan tänään tarjota, täytyy vielä mennä pakkaamaan yksi laatikollinen ennen sitä, moro!!

Titti 35+2

 

[AinuLiinu]

Täällähän on tullut mukavan paljon tekstiä sitten viime näkemältä. Päällimmäisenä jäi mieleen tuo Pöksyn kertomus, joka jälleen pani miettimään, että toivottavasti oma lapsi on terve. Kaikkea kun ei voi nähdä ultrilla ja kokeita ottamalla...

Merivellamolle tsemppiä, toivottavasti mitään vakavaa ei kuitenkaan ole meneillään. Minulle nuo neuvolan verenpaineen mittaukset ovat lähinnä olleet "suuntaa antavia", sillä osaan juuri siellä jännittää aina mittauksen aikana niin, että tulokset nousevat pilviin. Kotona saan aina normaalilukemat mittariin. Mutta hyvä, että sun tilannetta seuraillaan!

Minä en ole vauvan hikkailusta vielä ärsyyntynyt, vaikka meillä hikkaillaan tämän tästä - ja pitkään... Minusta se vain on niin suloista ja ihanaa senkin takia, että tiedän siellä valmistauduttavan hengittelemään. Muuten olen kyllä huomannut liikkeiden jo hieman vähentyneen, ahtaus alkaa jo varmaankin vaivaamaan. Mutta kaikista potkuista olen kyllä kiitollinen... tai nyrkin iskuista virtsarakkoon... tai pään pyörimisestä häpyluuta vasten... =)

Taikatuu: olen lukenut jostain, että pepun kiinnittyminenkin on mahdollista. Toivottavasti teillä perätilalaisilla kuitenkin käännytään toisinpäin. Ja onhan tässä vielä aikaa.

Peppiina: hieno uutinen, että istukka on siirtynyt. Nyt pääsetkin jännäämään normisynnytystä. Ja Nillalle hermoja iskiasvaivaan!

AinuLiinu 33+2

 

[Taikatuu]

Sokerirasituskoe antoi puhtaat paperit, helpotuksen huokaus. Unohdin eilen kirjoittaa, että painoa oli tullut hiukan lisää, nyt yhteensä 13 kg. Osa siitä on varmaan vauvan painon lisäystä. Nyt nukuttaa ihan kamalasti, kun yö jäi lyhyeksi eikä ennen sokerirasitusta ja sen aikana saanut syödä mitään. Sain neuvolasta mukaan "Baby bagin", kangaskassillisen tavaraa vauvaan liittyen. Täällä Ruotsissahan ei ole äitiyspakkausta, joten tuollainenkin pikku paketti ilahduttaa. Katson sitten illalla miehen kanssa tarkemmin, mitä siellä on (ainakin kertakäyttövaippoja ja muutama vaate sekä aika paljon mainoksia).

Huh mikä tapaus Pöksyn sukulaisella, kamalaa!! Uskon, että meidän vauvamme eivät voi olla kovin sairaita, kun ovat näin pitkälle pärjänneet kohdussa ja sydänäänet on kaikilla ok jne. Sairaan lapsen kanssa voi elää ja elämä voi olla rikasta, kunhan saa ensin sen onnen, että lapsi syntyy elävänä. Kuten aivan valtaosa lapsista Suomessa. Tuollaiset fataalit epämuodostumat ovat todella poikkeuksellisia.

Toivon, että perätila olisi vain merkki siitä, että lapsi ei ole vielä aikeissa tulla ulos pitkään aikaan. Mutta kun ajattelen, että se on reilun kahden viikon kuluttua periaatteessa täysaikainen (kun 37 viikkoa tulee täyteen) niin kiirehän tässä on kääntymisellä. Aion ottaa selvää, olisiko jossain tarjolla akupunktiota tai vyöhyketerapiaa tms, jonka tarkoitus olisi vauvan kääntymisen stimulointi. Joogatunnilla opettaja näytti liikkeen, jolla sitä voisi edistää, mutta en ole ihan varma uskonko ko. liikkeen vaikutukseen (istu jalat suorana harallaan lattialla, venytä käsivarsia vuorotellen pään yli alas vastakkaisen jalan suuntaan). Peukkuja Pöksyllekin kääntymiseen - ja jos ei käänny, niin leikkaukseen. Eräs kaveri synnytti tänä syksynä perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla ja se meni tosi hyvin, imetyskin oli käynnistynyt samana päivänä. Ja muutenkin tuttavapiirin sektiot ovat menneet hyvin.

Taikatuu 34 + 4

 

[amélie]

Tervehdys!

Kirjoitin tänne jo aiemmin pitkät pätkät, mutta sitten jouduin jättämään kirjoittamisen kesken. Pikakuulumisia siis täältä...

Taas yksi tentti takana, ja ihan ok meni (ainakin läpi!). Menin sitten ostamaan vettä tentin jälkeen, enkä enää muistanut pankkikorttini tunnuslukua. Siis järkyttävää tämä raskausdementia. Kyllä todella nolotti! Mutta annoin ilmeisesti kaikkeni tentille.

Pissa oli puhdas, eli ei ole tulehdusta. Luulen kyllä, että mulla oli tulehdus, mutta se meni ohi todella runsaalla makeuttamattoman karpalomehun nauttimisella. Vähän vaan huolestuttaa se proteiini, mutta toisaalta kun se oli kuitenkin vain yhdellä plussalla, niin ei kai vielä kannata hiuksiaan repiä sen takia. Ärsyttää vaan, kun on aika paljon ollut ylävtsakipua ja sitten tätä turvotustakin, että mietin, jos kuitenkin olisi r-myrkytys kyseessä. No, stressaaminen ei ainakaan auta asiaa. Ylävatsakipu saattaa kyllä ihan johtua siitä, että neiti potkii aivan suoraan vatsalaukkuani. (Tämä ei ole siis ikinä potkinut kylkiluihin, mutta voin kertoa, ettei tämäkään ihan herkkua ole.) Hikka on useamman kerran päivässä, mutta se on mielestäni edelleen suloista. Neuvolan terveydenhoitaja juuri viimeksi sanoi, että on luonnollista, että se alkaa jossain vaiheessa ärsyttää.

Merivellamo: Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että elämä kuitenkin kantaa ja asiat aina lopulta järjestyvät.

Pöksy: Tässä taas sitten esimerkki siitä, miten raskasta ja raadollista tämä elämä välilllä on. Itse en ollut koskaan edes ajatellut, että tuollainen voisi olla mahdollista. Voi äidin surua ja tuskaa!

Taikatuu ja Pöksy: Mieheni pikkuveli oli ollut yli nelikiloinen syntyessään, ja hän oli kääntynyt ihan viimeisillä viikoilla. Kääntöyrityksistä ei ollut ollut apua, mutta junttura oli sitten kuitenkin itse halunnut kääntyä lopulta. Eikös sanota, että vauvalla on luontainen mieltymys olla raivotarjonnassa (kamala sana!)?

Iloisia uutisia lopuksi: Ystävälleni syntyi sitten tänään aamuyöstä pieni poika. Eli ei aivan laskettuna päivänä, vaan pari tuntia meni yli. Hurjaa, että hän oli vielä toissapäivänä luonani autolla. Kääk! Minusta ei olisi moiseen. Tänään sitten meille tulee muita kavereita kyläilemään ja juhlistetaan uutta vauvaa. Ja huomenna olisi myös kaveritapaaminen ravintolassa (siis hieno ruokaravintola), mutten kyllä oikein tiedä jaksanko mennä. Toisaalta sielläkin tapaisin yhden tärkeän ystäväni, joka myös on tässä siunatussa tilassa. Olisi ihanaa nähdä kuinka hänen vatsansa on kasvanut.

t: amélie 33+1 (joka ei edelleenkään ole varma tunnusluvustaan

 

[amélie]

Ohhoh, nuo olivat siis minun pikakuulumiset! =D

 

[Peppiina74]

Kiitos, että iloitsitte kanssani etisistukan muutoksesta! Se oli mulle todella iso juttu.

Voimia kaikille kipuilijoille ja muista vaivoista kärsiville! Inhottavaa tässä vaiheessa on se, ettei voi tietää jatkuuko kipuilu synnytykseen asti vai voiko vielä mennä ohi.

Oli tullut paljon taas luettavaa muutamassa päivässä. Mä heräsin närästykseen (käytiin Hesessä klo 19 aikaan) ja päätin tulla lukemaan kuulumisia. En ole pariin päivään ehtinyt lukea palstaa.

Ihanaa kun huomenna aamulla saa nukkua. Ainakin toivon niin, että mies herää esikoisen kanssa. Sunnuntaina, isänpäiväaamuna isä saa kahvit sänkyyn ja kakkua tietysti! Lapsi haluaisi tehdä kuulemma mansikkakakun. Sitä on hieman vaikea toteuttaa tähän vuodenaikaan. Näin kyllä mainoksen, jossa Cittari mainosti ulkomaalaisia mansikoita sikahintaan. Voi olla, että joudun ostamaan niitä. Kauniin näköisiä on, muttei yleensä maistu millekään.

Huomenna pitäisi saada esikoisen tuleva huone tapetoitua loppuun ja muutenkin laitettua kuntoon. Toivoisin, että hän voisi jo huomenna siirtyä siihen yöksi. Voi olla, ettemme saa huonetta niin valmiiksi vielä huomenna. Minun ei kannattaisi hirveästi rehkiä, sillä se kostautuu heti. Tästä sain kokemuksen viime viikonlopulta.

Enää viikko töitä. Ihanaa! Sitten saa keskittyä kotiaskareihin ja loppuraskauteen. Ehkä sitten alkaa todella tuntua, että vauva on tulossa ja elämä muuttuu taas jonkin verran. Tulee oikeastaan ihan uusi päivä- ja elämänrytmi.

Mä lähden nyt sänkyyn odottamaan josko nukkumatti ehtisi käymään ja heittämään unihiekkaa.

Peppiina 33+2 (muistaakseni)

 

[Merivellamo]

Heipparallaa...
eilen oli niin möksähtänyt olotila etten edes jaksanut kirjoitella, kävin lukemassa kylläkin. Pöksy kuullut ikäviä uutisia - minulle tuli elävästi mieleen entisen avokin serkku, jolla todettiin myös vastaavilla viikoilla, että vauvan napanuora oli ollut niin kiertyneenä vauvan ympärille, ettei keuhkot olleet mahtuneet kehittymään lainkaan. Vauva eli siis kohdussa, mutta olisi menehtynyt ensimmäiseen hengenvetoonsa. Hänkin synnytti pienoisensa sitten heti, eikä jäänyt odottamaan laskettua aikaa mikä olisi myös ollut vaihtoehto. Muistan hyvin elävästi sen surun jota kaikki koimme tuossa tilanteessa.

Mullahan oli se perätila myös aika pitkälle, mutta sain vauvan kääntymään neuvolan ohjeilla: joko aina telkkaria katsoessa hyvin takakenoinen asento tai sitten kontallaan kädet suorana edessä (rukouskumarruksen tapaisia) ja siinä niin kauan kuin pystyy olemaan, en tosin kovin kauan pystynyt. Mutta muutaman päivän harjoituksilla vauva kääntyi, en ikävä kyllä muista mitkä viikot oli silloin menossa.

Nyt ei kyllä muista mitään muutakaan eikä pää toimi, jäi viime yönä unet vähän vähiin. Otettiin jo pientä harjoituskierrosta vauvelin kanssa... Kuuden maissa illalla alkoi aika voimakkaiden menkkakipujen tapaiset kivut. Käytiin sit kuitenkin kaupassa, aina kun kipristi enemmän jäin kiinnostuneena tutkailemaan hyllyjä Illan mittaan tuli ihan selkeitä supistuksia tuon menkkasäryn lisäksi ja noin viiden minuutin välein. Kivuliaahkoja, mutta täysin siedettäviä. Pissalla sai juosta vähän väliä vaikkei paljon ulos tullutkaan mutta hätä tuntui olevan koko ajan. Tuli muuten laiteltua sairaalakassi itselle + vauvan kotiintulovaatteet vihdoin valmiiksi! Sitten, joskus 10 jälkeen nuo kipuilut ja supistelut tuntuivat loppuvan, joten menin kaurapussin kanssa nukkumaan.

Vajaat 2 tuntia nukuttuani heräsin vessaan ja kun kääriydyin takaisin sänkyyn, supistelut alkoi uudelleen ja vähän terävämpinä vielä. Kärvistelin siinä taas vajaan pari tuntia ja nousin sitten olohuoneen puolelle kellon kanssa mittailemaan välejä. No siinä vaiheessa väli oli ajoittain vain 2-3 minuuttia. Mies sanoi sitten että nyt soita sinne synnärille ja kysy että pitäiskö tulla.

Kolmen aikaan sitten soitin ja kerroin tilanteen. Kätilö totesi että supistuksilta kuulostaa hyvinkin mutta harjoittelua vielä, ota gramma panadolia ja lämmin jyväpussi ja koita käydä lepäämään. Supparit oli tosiaan aika lieväkipuisia edelleenkin, pystyin ihan hyvin esim puhumaan. Vauvakin liikkui aina kun supistukset lieveni. Kätilö sanoi, että sitten kun ei auta panadol, jyväpussi eikä lämmin suihku vaan joudut silti olemaan kaksin kerroin, on aika lähteä tulemaan. Tein sitten työtä käskettyä ja nukuin hyvin aamukuuteen, jolloin mies lähti sitten luvan kysyttyään metsälle (eivät onneksi ole kaukana), olin taas hetken hereillä ja nukuin kymmeneen.

Nyt oon sitten keikkunut ylhäällä siitä asti, mutta menen kyllä nukkumaan tämän jälkeen... pitää nyt yrittää levätä mahdollisimman paljon siltä varalta jos pikkuinen päättääkin viettää isänpäivää ihan täällä ulkomaailman puolella. Nyt päivän mittaan on ollut jonkin verran kivuttomia supistuksia, joita jään sitten välillä kuuntelemaan.

Jännitystä siis ollut elämässä mutta ei kumminkaan tositoimiin päästy vielä. Sisko lohdutteli, että kaikki nämä pienet supparit tuo vauvaa lähemmäs ulkomaailmaa ja lyhentää varsinaista synnytyksen kestoa, mitä vastaan minulla ei tietenkään ole mitään! Jäädään siis odottelemaan mitä tuleman pitää ja missä aikataulussa. Tänäänhän vauveli on sitten virallisesti täysiaikainen joten sen suhteen voi olla huoletta.

Hyvää isänpäivää kaikille (kaiken varalta)
Merivellamo 37+0

 

[karamelli83]

Oho.täällä on jo ekat jännäilyt menossa! Onnea merivellamo,kipuilulle ja mahdolliselle koitoksellekin jos lapsi päättää tulla isänpäivälahjaksi maailmaan.

Mulla on eilisillasta asti ollut tosi heikko ja ajoittain huono olo. Olen vain maannut koko ajan. Inhottavaa. Syömään pystyn, mutta en muuta. Onneksi ma on kontrolliultra, niin mittaavat pissasta kaikki arvot jos jotain heittoa..
Välillä heikottaa niin että ei pysty puhumaan. Ehkä olen tulossa kipeäksi, nyt on flunssaa ja vatsatautia liikkeellä.
Tyttö onneksi liikkuu aina välillä. Harjotussuppareita on ollut tänään paljon tiuhempaan. Välillä myös menkkamaista polttelua.
Lepäilen ja katselen tilannetta eteenpäin.

Hyvää viikonloppua!

Melli rv33+2

 

[Titti*]

Voi vitsi, meidän ketjuun taitaa tulla monta marrasvauvaa!! Vähänkö vihreenä täällä, mulla ei mitään muita oireita kun äärettömän kipeät liitoskivut!! Tekee siis liikkumisen todella hankalaksi ja jos tässä vielä täytyy max 7 viikkoa odottaa niin itku vielä pääsee... = (

Tää päivä mennyt tytön korismatsissa ja sit käytiin hääpäivälounaalla, ei vaan maistunut yhtään miltään kun nenä vieläkin niin tukossa. Kiukkuinen olo on vaan edelleen, en ymmärrä mistä moinen kestovinotus... Laitetaan vaikka hormonien piikkiin, ja kyllä tää vaivalloisuuskin ottaa päähän... Luojan kiitos tää on vika kerta!! ; )

Toinen tyttö kohta tulossa omasta matsistaan ja sit lähdetään taas viemään pari kassia uuteen kotiin, kyl tää näinkin etenee...

Hyvää viikonlopun jatkoa teille!!

Titti 35+3

 

[Peppiina74]

Huomenta.

Isänpäiväkakku on melkein valmis ja kahvit keitettynä. Sitten kun esikoinen on saanut aamupalansa syötyä mennään viemään kahvit, kakku, lahja ja kortti isälle sänkyyn.

Eilen saatiin huoneen remotti loppuun. Tänään pitää vielä laittaa lamppu, rullaverho, kalusteet ym. Kai me se tänään vihdoin saadaan valmiiksi. Jälleen tuli uusi mutka matkaan: Esikoinen on flunssassa. En tiedä, tohtiiko sairasta lasta siirtää omaan huoneeseen... Täytyy katsoa, miten tilanne kehittyy.

Jännät paikat Merivellamolla. Varmaan marrasvauva tulossa. Aika näyttää.

Mulla supistukset liittyvät rasitukseen. Kun rehkin liikaa tai liikun rasittavasti, alkavat harjoitussupistukset. Tositoimiin mulla on aikaa vielä yli kuukausi, todennäköisesti. Voipi olla, että meille syntyy vasta vuoden 09 lapsi.

Titille: Mullakin oli edellisessä raskaudessa kaameat liitoskivut noilla viikoilla. En meinannut päästä lainkaan kävelemään. Pyörällä pystyin kyllä hyvin ajamaan Tuskailin, että miten selviän loppuun asti. Mutta kun vauva laskeutui tietyn rajan alapuolelle (muistaakseni rv 37), kivut katosivat kokonaan loppuajaksi. Moneksi viikoksi ja oli taas noilta osin kivutonta loppuaika.

Me jatketaan nyt isänpäivärituaaleja!

 

[Merivellamo]

Ajattelin käydä ilmottautumassa että ei oo tullut isänpäivälahjavauvaa

Toivottavasti Mellin olo on kohentunut eikä ole tullut vatsatautia tms... samoin Titin flunssalle paranemista jo viimein!
Meillä ei täällä ole isänpäivärituaaleja juuri ollut, miehen nuorempi poika soitteli kauempaa, oli tosin äskettäin täällä kyläilemässäkin pitemmän kaavan mukaan. Vanhempi poika ei jostain syystä juuri soittele isänsä synttärinä tai isänpäivänä vaikka muuten yhteyttä pitääkin, mikä minua kyllä harmittaa, kun näen että isänsä odottaa sitä yhteydenottoa vaikkei mitään puhukaan. Oman vekaran kyllä opetan huomioimaan edes puhelinsoitolla läheisten merkkipäivät, se ei ole kenties liikaa vaadittu! Itse ostin miehelle kukan, kuten olen tähänkin saakka isänpäivänä tehnyt, jonkun ruukkusellaisen mistä on sitten iloa vähintään jouluun saakka (joku on kestänyt kevääseenkin vaikka tuo viherpeukalo on väistänyt meikäläisen ihan sujuvasti) ja nyt myös kirjan joka tosin on mun sairaalakassissa parhaillaan... pullakahvit juotiin ja siinäpä ne meidän tämänhetkiset. Ensi vuonna sitten ekat uuden pikkuisen kanssa.

Muutapa tänne ei kuulukaan, niin harmaa päivä oli että olis voinut nukkua koko päivän. Kivuttomia supistuksia on jonkin verran ja vaavi tuntuu kiemurtelevan kovasti masussa!
Mukavaa isänpäivän jatkoa,
Merivellamo 37+1

 

[amélie]

Hyvää alkavaa viikkoa joulumammoille!

Olen ollut hereillä jo parisen tuntia, joten ajattelin nousta ylös. Yleensä vauva nukkuu öisin, mutta nyt hän valpastui jostain syystä öisellä pissireissullani. Nyt olisikin sitten taas rauhallista masussa...

Minusta kyllä kuulostaa siltä, että Merivellamolla saattaisi olla jännät paikat jo pikapuoliin. Tuollaista juupas-eipäsodottelua taitaa viimeiset viikot monella olla. Toiset kai (?) sitten ovat loppuun asti oireettomia, ja synnytys tulee kuin puskista.

Toivottavasti Mellin olotila olisi jo parempi. Onkohan tuo raskauteen liittyvää vai jotain muuta? Kannataa varmaan herkästi ottaa yhteys lääkäriin.

Meillä ei vietetty isänpäivää, koska mies ei halunnut. Isänpäiväkortin annoin miehelle, ja illalla herkuteltiin karkeilla. (Aloin siis pitää ruokapäiväkirjaa, laskemaan kalorini ja rajoittamaan karkin syöntiä yhteen kertaan viikossa. Olo on nyt jo paljon parempi. Turvotusta on lähtenyt kilon verran pois. Jalatkin näyttävät ja tuntuvat aivan erilaisilta.) Oltiin sitten miehen isällä käymässä isänpäivän kunniaksi ja samoin käytiin anoppilassa.

Anopilta tuli taas maailman ärsyttävimpiä kommentteja siitä, kuinka hän uskoo vauvan syntyvän ennen joulua. Olen sanonut hänelle useita kertoja, että meidän suvussa lapset menevät pari viikkoa yli lasketun ajan. (Voisin siis ehkä paremminkin kirjoitella tuolla Tammimammojen puolella, koska jos ei tule sektiota, en usko, että synnytän tämän vuoden puolella.) Hän nyt on päättänyt, että vauva syntyy reilusti tämän vuoden puolella, koska heidän suvussaan vauvat eivät mene yli lasketun ajan. Anoppi uskoo, että meidän vauva on perinyt hänen sukunsa nopeatempoisuuden ja tahdonvoiman. Aaarrgghh!!! Sanoin hänelle, että raskuden normaali kesto on 37-42 viikkoa. Vauva syntyy, kun haluaa. Mutta haluan olla realisti ja orientoitua siihen ajatukseen, että vauva menee sukumme tavan mukaan pari viikkoa yli lasketun ajan (on perinnöllistä). Sanoin vielä, etten haluaisi asiasta ottaa paineita.

Samoin äitini on vakuuttunut siitä, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Vatsa kuulemma on niin matalalla nyt jo. (Vaikka musta vatsa on roikkunut koko ajan matalalla. Olen aika pieni, joten iso vatsa ei oikein sovi profiiliin, kun en ole kauheasti muualta kuitenkaan suurentunut.) Sitä hänkin jaksaa joka kertaa sanoa kun soitellaan tai nähdään. Musta tuntuu, että näillä kahdella on vaan valtava mummukuume! Onko teillä muilla vastaavia ongelmia? Mun "ongelmat" on taas just tällaisia, ihan älyttämiä. Saisin olla kiitollinen, että on kaksi mummua, jotka jo nyt ajattelevat vauvaa. Miksiköhän sitä onkin ollut koko raskauden ajan herkkä muiden sanomisille (tai sanomattomuudelle)? Siinä se mun todellinen ongelma taitaa olla...

Tänään olisi sitten taas se istukkaultra. Raportoin vielä tänään kuulumisia. Toivotaan, toivotaan...

amélie rv 33+4

 

[amélie]

Vielä palasin tänne katsastettuani eri odotuskeskustelut. Tuosta kalorien laskemisesta ajattelin vielä sen verran jatkaa, että nyt olen syönyt n. 2000 kcal vuorokaudessa. Sokeria olen yrittänyt välttää ja muuten syödä terveellisesti. Olen varmaan syönyt jotain 1000 kcal enemmän vuorokaudessa. Nyt on parempi olo. Suosittelen! (Vaikka eipä täällä varmaan muilla olekaan ollut näin huimaa painonnosua kuin mulla.)

Ja vielä raskausmyrkytyksestä: Nyt tuntuu, että tuskinpa siitä kärsin, kun turvotusta on lähtenyt, päänsärkyä ei ole ja vatsakipu on tilannekohtaista (esim. pitkä istuminen).

 

[Tättähäärä]

Hei kaikille joulukuussa vauvaa odottaville. Minäkin uskaltaudun vihdoin mukaan. Olen 36 vuotias yhden lapsen äiti ja nyt vihdoin toteutuu toive toisesta lapsesta. Nyt siihen kai jo uskaltaa luottaa, että se todella tapahtuu ....???
Vuonna 2006 koimme mieheni kanssa ikävän tapahtuman kun edellinen raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 20, vaikean P18- syndrooman takia. Siitä lähtien olemme toivoneet toista.
Tämä viikko töitä vielä jäljellä. IHANAA! LA on 22.12.2008, mutta jotenkin tuntuu, että tammikuuhun 2009 sitä tähdätään.
Onnea kaikille odottajille

 

[Taikatuu]

Tervetuloa Tättähäärä! Hienoa, että olette päässeet onnellisesti näin pitkälle. On varmasti ollut raskasta pelätä raskauden etenemismahdollisuuksia aiemman huonon kokemuksen takia. Nyt voitte jo varmasti huokaista helpotuksesta ja odotella vauvaa ilolla ja jännityksellä.

Minusta oli helpottavaa lukea, että Tittiä ärsyttää. Itse olen viimeisen viikon aikana tiuskinut puoliskolleni vaihteeksi aika paljon. Olen tietävinäni, miten asiat tehdään. Vaikka olemme sopineet (as if), että molemmat saavat sitten hoitaa lasta omalla tavallaan ilman toisen viisastelua.

Meillä oli kaveri Suomesta yövieraana koko viikon ja hän jopa kysyi minulta, kun olimme kahden kesken, onko meillä parisuhteessa paljonkin tuollaista pikkukinaa. No sekin ärsytti minua. Olen sitä mieltä, että jonkinasteinen kinastelu on ihan "normaalia" ja etenkin raskauden aikana sallittua. Meillä se ei mene pahemmaksi riitelyksi (yleensä), vaan asiat sovitaan tai ne vain menevät ohi ja sitten olemme taas sopuisia. Tähän auttaa toki kovasti kumppanini rauhallisuus ja tasaisuus.

Tosi kiva, että Amélien turvotus on helpottanut. Minä en ole jaksanut ryhtyä laskemaan kaloreita. Ravintoarvoja katselemme jonkin verran, siippa esim. ostaa aina erityisen proteiinipitoista pastaa, jotta hiilaritkin olisivat oikeastaan proteiinia ;-) Kiloja on tähän mennessä tullut 13 ja Bonniers barnbokissa sanotaan tällä kohtaa, että jos kiloja on tullut max. 13, niin ne saa helposti pois synnytyksen jälkeen. Se uskoo, ken näkee ;-) Amélielle tsemiä tämänpäiväiseen kontrolliin.

Mitenkä Pöksyn vauva, onko osoittanut kääntymisen merkkejä? Meillä vauva on myllännyt vaihteeksi paljon, mutta pää tuntuu edelleen samassa paikassa navan yläpuolella. Olen vuoroin pyllistellyt ja nostellut napaa (silta-asento) muutaman kerran päivässä, mutta noilla konsteilla ei ole vielä ollut näkyvää tulosta. Kontrolliultra on ensi viikolla ja käännös varmaankin sitä seuraavalla, jos sitä tarvitaan. Minua harmitti, kun siskoni arveli, että "perätilalla vauva haluaa kertoa jotain". Yksi hänen spekuloimistaan asioista, mitä vauva "haluaa kertoa" on, että vauva haluaisi enemmän huomiota. Minusta se kuulosti syyllistävältä. Ihan kuin emme silittelisi vauvaa päivittäin ja laulaisi sille, ja ennen kaikkea ajattelisi sitä melkein koko ajan! En vielä viitsinyt sanoa siskolle mitään, etten sanoisi pahasti. Hyväähän hän tarkoittaa.

Kiva, että Mellilläkin oli ollut antoisa synnytysvalmennus. Meistä tuntui viime torstain valmennuksessa, että varsinkin toinen kätilöistä oli tosi jalat maassa ja avoin erilaisille ratkaisuille perheissä ja realistinen siitä, millaista elämä vauvan kanssa on. Hän oli myös hauska. Olisin kaivannut valmennuksessa enemmän keskustelua muiden odottajien ja heidän kumppaneidensa kanssa, mutta sitä ei juuri mahtunut ohjelmaan. Nyt valmennukset ovat ohi, joskin käymme ehkä vielä yhdellä "pehmeällä" synnytysosastolla tutustumassa. Sinne on mahdollisuus päästä synnyttämään vain, jos siellä on sattumalta tilaa silloin, kun sairaalaan lähtö koittaa.

Lauantaina minulla oli kesän melontaleirin kokoontuminen. Oli tosi mukavaa nähdä leiriporukkaa ja katsella kuvia. Minulla oli aika paljon pienempi maha 3 kk sitten. Hiukan haikeilin, kun toiset suunnittelivat ensi kesän melomisia, kajakin ostoja ym. Vauvan kanssahan kajakkiin ei uskalla (ainakaan minä) koska veteen kaatuessa vauvaa ei pysty suojaamaan. Perheen melontaretket saavat siis odottaa tulevaisuuteen.

Tapaamisen kivoimpia juttuja oli se, että käyttämissämme tiloissa oli mahdollisuus kokeilla veistämistä erään kurssikaverin opastuksella. Niinpä sain kuin sainkin viime tingassa loihdittua lapseni isälle kirveellä, puukolla ja hiekkapaperilla omasta mielestäni oikein hienon leppäisen voiveitsen isänpäivälahjaksi. En ole käsityöihmisiä, joten minulta tämä oli hyvä saavutus. Ja mies ilahtui. Muuten emme viettäneet hänen ensimmäistä isänpäiväänsä erityisesti. Omalle isällenikin laitoin vain tekstiviestin, kun tiesin hänen olevan matkoilla liikenteessä ja olimme jutelleet juuri perjantaina.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Taikatuu 35 + 0!

 

[karamelli83]

29.11.08/Merivellamo/ 43v/KYS/ensimmäinen
05.12.08/Re Nu/27v/SatKS/ensimmäinen
05.12.08/Purrmiau/29 v/KHKS/ensimmäinen
09.12.08/Pöksy/30v/Oys/kolmas
10.12.08/Omena74/34v/TYKS/ensimmäinen
10.12.08/Titti/38v/HYS/neljäs
10.12.08/Vampula/34v/LPKS/ensimmäinen
13.12.08/Hertta81/27v/P-KKS/ensimmäinen
14.12.08/Mamero/26v/toinen
15.12.08/Taikatuu / 31 v. / eka
16.12.08/Demine/25v/SeKs/toinen
17.12.08/Caza/31v/EKKS/toinen
18.12.08/marita73/34v/OYS/ensimmäinen
18.12.08/Janicka/29v/OYS/ensimmäinen
18.12.08/Nilla/31v/HUS/ensimmäinen
19.12.08/Elsa/28v./TYKS/toinen
20.12.08/miima84/24v/SAS/toinen
22.12.08/naunau/28v/TAYS/toinen
22.12.08/Tättähäärä/36v/toinen
24.12.08/Illuusiotar/25v/ SAS/toinen
24.12.08/AinuLiinu/37v/ OYS/ ensimmäinen
25.12.08/karamelli83/25v/ HUS/ensimmäinen
25.12.08/Peppiina74/34v/HUS, Nkl/toinen
25.12.08/amélie/28 v/TAYS/ensimmäinen
28.12.08/Philippa/28v/KesKS/esikoinen
?/ Marjaana-85/23v/TYKS/ toinen

Tervetuloa tättähäärä! Lisäsin sut odottajien listaan, toivottavasti laitoin tiedot oikein. Ihanaa että teillä on tämä raskaus sujunut hyvin. Osanotto vaikeasta edellisestä raskaudesta.

Mulla on olo parempi ja "normaali". Lauantaina olo helpottui illalla sitten. en nyt sitten tiedä mikä sen olon helpotti, mies hieroi hartioita jten ehkä aukesi joku jumi ja veri pääsi kiertämään. Toisaalta taas otin sellaisen supistuksenestolääkkeen, joka siis verenpainelääke, kun luin monesta paikasta että huimaus ja pahoivointi voivat liittyä korkeaan verenpaineeseen ja siitä pari tuntia niin helpotti..joten tiedä sitten. Mutta olo ei onneksi ole tullut takaisin.
Yhdeltä onkin kontrolliultra niin näkee onko vaavilla kaikki ok, on ainakin liikkunut normaaliin tapaansa, joten eiköhän.
Saas nähdä tekevätkö nyt sit synnytystapa-arvion samalla vai meenkö parin viikon päästä siihen erikseen..vähän jännittää, mutta olen yrittänyt koko ajan miettiä että kyllä tää alakautta synnytetään. En tiedä miten muuten kuin kokoa arvioimalla ja lantion tilavuutta katsomalla arvioidaan synnytystapa tällaisessa välilevynpullistuma-tapauksessa...

Teillä on ollut mukavia isänpäivänviettoja. Me käytiin aamiaisella muualla ja sit annoin super-isi-t-paidan ja tytölle isin kulta-pipon. Tykkäsi kovasti ja oli yllättynyt. Sanoi laittavansa paidan sairaalaan päälle! Oma isä on kipeenä joten hänen luonaan ei käyty ja muualle ei päästykään miehen työn vuoksi joten muistin puhelimitse.

Merivellamolla on kyllä aikamoiset valmistelut jo menossa lapsella, että ei kyllä yhtään tiedä koska päättäkin että nyt on tosi kyseessä!

Amélie, mulla taas on toisinpäin. Kummatkin anoppi sekä oma äiti ja oikeastaan koko suku puhuu koko ajan, että voi toivottavasti ei nyt tulisi jouluna ja kyllä se sinne tammikuulle menee.. Mua ärsyttää! Sit aina yritän kaikille vaan sanoa että joo, se lapsi tulee kun päättää niin ja siihen menee 0-jotain viikkoa,kukaan ei sitä voi tietää.Ja vaikka syntyisi jouluna, olisi lapsi meille yhä tärkeä eikä mitenkään olisi huonosti valinnut syntymäpäiväänsä, on tervetullut kun tahtoo tulla.
Sit seuraavaksi he sanovat että tulee kuitenkin äitinsä syntymäpäivänä (mulla kun on 3.1 syndet) ja hahhahha kun olet elokuusta joutunut olemaan kotiarestissa ettei syntyisi liian aikaisin niin nyt sitten kärvistelet 42 viikolle asti.. Todella ärsyttävää!!Mikseivätvaan voisi odotella samalla tavalla kuin mekin, että tulee kun tulee..onko pakko analysoida ja ivailla..
Ja tosiaan, mä ainakin olen jo nyt huomannut karhuemo-tyyppisiä vivahteita itsessäni: Puolustelen omia kantojani ja etenkin lasta hölmöissäkin asioissa ja mulla särähtää korvaan heti kun esim anoppi ja oma äiti neuvovat "vaivihkaa" etukäteen..
Musta jokainen kuitenkin kasvattaa lapsensa omalla tavallaan ja tiedän että varmasti tulen kaipaamaan neuvoja, mutta haluan sitten niitä itse kysyä kuin että mulle etukäteen tuputetaan"ainoita oikeita" näkökantoja..No, tiedätte varmaan mistä puhun.
Äh..voisin jahkata tästä asiasta vaikka kuinka kauan, mutta ehkä se ei kannata.

Melli rv33+4

 

[karamelli83]

Ja onnea Amélie ultraan, toivotaan parasta!!!!<3

 

[Taikatuu]

Mellille myös tsemiä ultraan ja mahdolliseen synnytystapa-arvioon! Olkoon lantiosi tilava