Heippa!
Parempi päivä.
Perjantai meni kokonaisuudessaan aika mieli maassa. Käytiin kaupassa, ostin sairaalaskassia varten liivinsuojuksia ja varmuudeksi omia siteitä, jos ei haluakaan käyttää sairaalan.
Lauantaina käytiin ystävän synttäreillä ja oli mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa.
Illan sit masentelin taas kotona, kun mies lähti käymään pirskeissä. Mutta onni hymyili kovasti kun mies ei jäänytkään juhlimaan, vaan tuli kotiin luokseni.
Ihanaa, kun hän on niin kultainen, ei juonut siksi että voi olla mun luona.
Sunnuntaina sitten aamusta asti kiristi ja aristi koko vatsanahka ihan hirmuisesti, ja mun mielestä mun massu kasvoi ihan silmissä!! meillä kävi vieraita ja oli oltava kyllä tarkkana että pikkulapset eivät päässeet vatsan lähelle, niin kipeä oli. Illalla mieskin nauroi, että johan siitä yht'äkkiä muodostui iso pallo, että miten isoksi tuo pallo kasvaakaan kun hänen mielestään se oli iso jo pari päivää sitten.
Vieläkin massu vähän pinkeä, ja masukuvan otettuani huomasin että se tosiaan otti hirmuisen kasvupyrähdyksen..
Viime yönä nukuin yli 12h!! Kävin kyllä tasaisesti 3-4h välein vessassa, mutta nukahdin aina samantien! Taisi olla rankka tuo viikonloppu kun seurusteltiin monien kanssa jne.
Huh, mitäs kaikkea täällä oltiinkaan ehditty puhua..
Niin, miekin kyllä just eilen juttelin miehen kanssa, että on varmaan kyllä luksusta sit taas kun ei ole niin hankalaa kaikki nouseminen, pukeminen ja oikeastaan mikä vaan..
Järjestelin aamusta vaatekaappini, ja huokaillen katselin kaikkia niitä farkkuja jne..Iso pino vaatteita ja tällä hetkellä voin käyttää sieltä 2 housuja ja 4 paitaa..huh. No, jos likkuumismotivaatio on keväällä kateissa, pitää katsella vaatteita läpi niin eiköhän se siitä taas!
Hups. onkohan tästä nyt tulossa hirmu romaani..oijoi.:/
Mun pitäisi varmaan varata uusi hieronta, on huipannut tasaisesti perjantaista asti. Välillä tuntuu että ei pysy pystyssä..venyttely auttaa hetkellisesti mutta sit pian taas huippaus tulee takaisin.
Amelien ompelema pussukka kuullostaa suloiselta!
Harmi että sulla se työpaikka noin kaihertaa mieltä.
Halauksia sulle.
Meillä oli to eka perhevalmennus, aiheena parisuhde. Me ei tykätty siitä ollenkaan, mutta onneksi ensi kerroilla keskitytään enemmän itse vauvaan, eli synnytykseen, hoitoon ja imetykseen.
Titille onnea virallisen lomailun alkamisesta!
Toivotaan että suppailut ja kivut eivät mene ihan kauhea pahoiksi. Ja onneksi sulla se neuvola kohta niin voit puhua asiasta.
Paljon jaksamista isäänsä kaipaaville multakin, voimia.<3
Hui! Tosiaan, ensi kuussa!! Hurjaa! tai voihan olla että meidän tyttökin, kaikesta huolimatta syntyykin yliaikaisena tammikuun puolella.
Mulla ei ole jalat onneksi krampanneet ollenkaan. Ja tuolta yöllä suuhun ja henkitorveen tulevalta vatsan sisällöltä olen välttynyt kun otan iltaisin ennen nukkumaan menoa rennien.
No johan tässä alkaa olla kirjan ensimmäinen luku valmiina, että jospa jättäisin palstatilaa muillekin..
Ainiin, vielä pitää kertoa kehuja miehestä. Lauantaina pyytelin häneltä anteeksi, kun olen ajoittain niin hankala ja itken ja masennun niin pienistä asioista. Hän totesi, että olen hänen mielestään kesänyt paljon paremmin kuin uskoisikaan, ottaen huomioon että olen ollut yli puolet raskaudesta vuoteen omana tai ainakin kotiarestissa. Että hän on ylpeä kun olen jaksanut pitää itseni kuitenkin järjissäni ja suhtaudun terveellä tavalla omiin masennuksiinikin jne. Ja totesi että rakastaa mua. Olin ihan kyynel poskella, että voi miten ihana ymmärtäväinen rakas mies mulla onkaan. Etenkin kun olen kokenut itseni hänelle taakaksi, kun en ole voinut tähän asti oikein mitään tehdä jne ja sit hän sanookin mulle noin. Mulla on ollut melein huono omatunto kun mies on joutunut tekemään niin paljon. Mies harvoin itseään ilmaisee noinkaan avoimesti, joten se tuntui vielä paremmalta.
Tarkoitus ei siis ole todellakaan kerskailla, vaan halusin vain jakaa tän, kun iso kivi vierähti sydämmeltä ainakin vähän syrjemmälle.
Rakkautta!
Melli rv32+4
