Menetykset
Osanotto täältäkin vielä kerran. Ei siihen auta kuin aika ja tietysti se, että asiat järjestyvät myöhemmin :'(
Itsellänikin on keskenmenoja kaksi takana. Esikoiseni odotushan oli aluksi kaksoisraskaus, josta en edes tiennyt. Vasta varhaisilla viikoilla tapahtunut keskenmeno ja silloin tehdyt ultrat Asian paljastivat. Silloin oleellista oli tämän toisen selviytyminen. En silloin aikanaan ehtinyt suremaan ja varmaan hyvä niin.
Toinen olikin vain muutama kuukausi ennen tätä uusinta plussaa viikolla 6. Yritystä oli tuolloin takana jo 10 kk. joten pettymys oli valtava. Yhdet kuukautiset ehti välissä olla, mutta nyt taas oli onnea pelissä. Kaikella lie lopulta jokin merkitys.
Väsymys ja muut oireet
Täälläkin palellaan, nukutaan ja voidaan pahoihn. Koko lomaviikon vietin sängyssä enkä saanut mitään pihoja tai siivouksia tehtyä :| Parhaimmillaan olin vuorokaudesta ehkä sen 8 tuntia hereillä. Kaikki mahdolliset hajut, kuumuus (vaikka palelee kokoajan) ja liha ruoat saa yökkäilemään.
Syöminen auttaa tasan sen aikaa kun sitä ruokaa riittää sitten jatkuu taas pahoinvointi. Millään ei kehtaisi koko ajan niitä ranskalaisia, jäätelöä, appelsiinimehua sekä pakastemustikoita kermavaahdolla tähän valmiiksi rehevään ruhoonsa ahtaa
Ennen kun meni kahvia ainakin puoli pannua päivässä, niin nyt ei yhtään. Teetä kokeilin eilen korvikkeeksi ja vihreä tee tuntui auttavan siihen pahoinvointiinkin.
Tänään on ollut töissä appelsiinimehutölkki eväänä. Siitäkin huolimatta on pönttöä täytynyt kerran käydä halaamassa. Onneksi muut olivat poissa, joten ei tarvinnut selitellä mitään.
Salaisuuden paljastaminen
Itsehän kerroin heti viikko plussan jälkeen 10 lähimmälle ystävälleni
Pakko rako kun kaikki sen arvasi tyttöjen reissulla kun ei rööki palanut tai viini virrannut. Muuten yritämme pitää tiedon itsellämme niin pitkään kuin mahdollista. Erityisesti töissä en haluaisi asiaa paljastaa, saattaa pahimmassa tapauksessa tulla potkut ja vähintään katsotaan kieroon.
Mies se haluaisi tietysti kertoa koko maailmalle kun on hänelle esikoinen kyseessä. Yritän toppuutella niin pitkään kuin mahdollista. Varsinkin kun nyt olen hetkellisesti kurkkua myöten täynnä anoppilan porukan touhuja enkä yhtään jaksa ajatella siitä seuraavaa höyryämistä.
Omalle äidillekään en halua kertoa vielä mitään. Se on samanlainen höyrypää ja sen lisäksi puheissaan vähintäänkin tahditon. Viikonloppunahan se tuota minun turvonnuta olemusta tuntui salaa katsovan, mutta ei sanonut mitään. Pohjimmiltaan se on varmaankin pelkästään huolissaan meidän perheen jaksamisesta. On nimittäin tuon remontimme kanssa tapeltu jo vuosi eikä rahan menolle tule loppua. Samoin on työstressi ainainen puheenaihe.
Vauvan tarvikkeet
Kaikki meidän pitää ostaa tälle tulokkaalle. Kolme vuotta sitten muuton yhteydessä hankkiuduin kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon. Vain +10 vuotta vanhat vaunut ja turvakaukalo jäi. Jälkikäteen harmittaa tietysti ihan älyttömästi sillä olin säilyttänyt kaikki vaatteet ja tarvikkeet isommilta lapsilta, mutta avioerossa ei ollut kyllä vauvat mielessäkään.
Huomaan katselevani vaunuja netistä ja samoin pinnasänkyä, mutta parempi jättää hankinnat tuonne syksylle. Tuskin silloinkaan nyt upouusia Emmaljungia tai Stokken sänkyä hankitaan, mutta niillä tulevilla äitiyspäivärahoilla ei varmaan myöskään juhlita. Säästäminen vain pitää aloittaa nyt.
Tupakointi
Ei ole nimittäin pitkä aika kun tämäkin otti vielä päähän ja tuskaa oli olla ilman. Varmaankin se oli maaginen kaksi viikkoa joka minkä tahansa kierteen katkaisemiseen vähintään tarvitaan. Tosin pahoinvoinnissa on ollut tässä asiassa vain positiivinen vaikutus. Tupakan savu ei sinänsä haise pahalta, mutta ihminen tupakoinnin jälkeen haisee ihan järkyttävältä. Yöks! Terveisiet vaan kotiin miehelle, joka ei pyynnöistäni huolimatta ole yrittänyt edes lopettaa. Tästä olen jopa ollut hieman pettynyt häneen vaikka oma lakko ei olekkaan niin vaikeaa kuin aluksi.
Toivoo tietysti tsemppiä, että kaikki muutkin joilla se tupakka raskauden aikaan vielä palaa löytäisi jonkun keinon päästä eroon
Ei tainnut olla kenelläkään kokemusta siitä, että miten niihin nikotiinipurkkiin ym. pitäisi raskaana ollessa suhtautua? Itse ainakin olen saanut muulloin apua niistä laastareista, luulisi ettei ne ainakaan vaarallisempaa sikiölle olisi?
Raskausarvet
Minulla on arpea siellä ja täällä jo ihan lihomisenkin vuoksi, mutta eivät ole (mielestäni) kovinkaan pahat. Esikoisesta ei tullut lainkaan mahaan arpia ja käytinkin tuolloin päivittäin ihan tavallista kosteusvoidetta. Seuraavasta tuli kyllä muutamia enkä rasvaillut lainkaan. Tuolloin iho kutisi juuri niistä kohdista. Eräs ystäväni sanoi tulloin, että se kutina on juurikin sitä arpeutumista ennakoivaa oiretta. Eli aikomus on kyllä aloittaa ja rasvailla tunnollisesti koko raskauden ajan. Pahimmassa tapauksessa saan jouluksi hyvin hoidetun ihon
Olipahan taas paljon asiaa! Kiitos ja anteeksi
Mukavaa viikonloppua kaikille!