Eipä tänne kuulu kurjuutta kummempaa.

Päivisin on onneksi suht hyvä olo, mutta illalla alkaa kauhea kuvotus ja yökötys, joten illat meneekin siinä sohvalla makoillessa.

Viime raskaudessa ainut vaivaton kausi oli viikoilla 20-30, joten sitä aikaa odotellessa!
Olen jo alkanut stressaamaan synnytyksestäkin jo. Yhtenä yönä jo näin unta ponnistamisesta. Mulla kun tuon 9kk esikoisen kanssa ei ponnistusvaihe mennyt ihan putkeen. Vauva kun ei ollut laskeutunut ollenkaan. Synnytys kokonaisuudessaan oli lyhyt, 5 tuntia. Avautumisvaihekin, 2 tuntia, oli ""lastenleikkiä"" verrattuna tuohon loppu ajan ponnistamiseen. No, sain onneksi lopulta vaavin puserrettua ulos, eikä tarvittu imukuppiakaan.

Kätilö ""lupasi"" kyllä että seuraavalla kerralla ponnistusvaihe ei kestä noin pitkään.
No, toisaalta ihan hyvä että mietin jo synnyttämistä. Kertoo siitä, että pahin keskenmenopelko on takana päin. Se oli kyllä kauheaa, kun joka kerta vessaan mennessä pelkäsi että pyyhkiessä tulisi verta. Pari kertaa kyllä on tullutkin valkovuodon kanssa hieman tuhruverta, muttei mitään huolestuttavia määriä. Nyt ei onneksi enää pariin viikkoon tullut sitäkään.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
T.Kati rv 7+5