jos olisi mahdollisuus jättäisitkö 1v lapsesi,etelän reissun ajaksi hoitoon?

En, kun kerran etelän lomasta on kyse. Mukavaahan siellä on lasten kanssa.
Jos olis joku kaupunkiloma esim. pitkä viikonloppu Lontoossa niin jättäisin.

Meillä on ollut mummi etelän lomilla mukana.
Molemmat pojat ovat olleet reilun 1v ekalla etelän matkallaan.

 

En jättäisi. Mulla on nyt 1,5v poika, joka on tosi kiinni mussa. On tosi paljon tekemisissä mummunsa kanssa ja viihtyy siellä hoidossa. On kuitenkin ollut maksimissaan yhden yön kerrallaan. Joko ottaisin lapsen mukaan tai tekisin reissun vasta kun lapsi on isompi.

 

En todellakaan! Lapsi ei välttämättä edes tunnista vanhempiaan viikon erossaolon jälkeen eikä muutenkaan tajua asiaa. Voi että kun kaikki vanhemmat vaivautuis perehtymään vähän lapsen kehitykseen ja psykologiaan...

 

En olisi voinut jättää niin pientä hoitoon ja mä olen kaikkia vielä imettänytkin yli 1v ikäisenä. Nytkun nuorinkin lapsi on jo 4v niin voisin ehkä lähteä viikoksi reissuun, muuta todennäköisesti en kuitenkaan lähtisi. Tulisi niin ikävä lapsia ja huono omatunto siitä että lapset eivät saa kokea hauskaa lomareissua. Tähän saakka ollaan vaan kotimaan matkailua harrastettu perheen kanssa yhdessä. Eikä miehen kanssa juurikaan kahdestaan lomailtu, muutamaa yhden yön yli reissua lukuunottamatta. Me ollaan perhe ja siihen kuuluu vanhemmat ja lapset, jotka lomamatkat tekevät yhdessä.

 

Ottaisin mukaan. 1v.n kanssa on ihana matkustaa niin kuin kaiken ikäisten lasten kanssa. Kyllä meillä lapset on nauttinut matkoista jo pieninä ja nauttivat yhäkin katsella kuvia lomamatkoistaan tuon ikäisinä.
Tässä lienee kysymys vanhempien viitsimisestä, oman ajan halusta jne. Tekosyitä lapsen kotiin jättämiselle etsitään etsimällä.

 

Käytiin miehen kanssa viikon lomalla kun pienin lapsi oli 1,5 vuotias. Jäi kotiin siskojensa ja mummonsa kanssa. Ja minä ikävöin koko matkan. Oli ihan hirveä ikävä. Toki hetkittäin nautin rauhasta, levollisista yöunista ( joita ei lasten jatkuvan sairastelun takia ollut ollut yli vuoteen ), lämmöstä, miehestäni jne. Mutta isoin asia mitä lomasta muistan oli se ikävä. Ikävä kaikkia lapsia, lapset olivat silloin 6v, 3v ja 1,5v.

N. puoli vuotta myöhemmin ( ennen kuin pienin ehti täyttää kahta vuotta ) kävimme matkalla koko perhe. Oli mukavaa, nautittiin ja rentouduttiin. Kaikki tykkäsivät ja tämä pienimmäin vieläkin puhuu, nykyään lähes päivittäin kun matkasta alkaa olla vuosi aikaa, miten "lennetään kyplokselle"
Oli siis kaikille mukava reissu eikä tuotu pöpöjä mukanamme MUTTA... Myös tuota lomaa varjosti huoli ja pelko Että ei se varmaan sen rennompaa ollut yhdessä lasten kanssakaan vaikka ei ikävä tullutkaan
Olin itse, sekä pienimmäinen flunssassa kun mentiin. Jännitti juurikin nuo tartunnat jne. Ja suurin pelko.. se että joku lapsista hukkuu :/ Olen veden äärellä jotenkin erityisen säikky. Sen lisäksi kahdella lapsista on putkitettu korvat tuon jatkuvan sairastelun vuoksi niin niitäkin piti varjella uimahatuilla jne. aurinkorasvoista jne. puhumattakaan.


Eli molempi parempi Omat huolensa molemmissa Nyt kun lapset 8v, pian 5v ja 3v. niiin jos lomalle nyt lähdettäisiin niin otettaisiin kyllä kaikki varmaan mukaan

 

Meillä on molemmat lapset olleet ensimmäisen kerran etelässä 1-vuotiaina, en siis jättäisi. Kuvattiin videokameralla muistoja, ja nuo tallenteet olivat pitkään lasten lempikatseltavaa.

 

Pari kuukautta sitten oltiin reissussa ja mukana oli 1v4kk lapsi. Reissu meni hyvin. Lennot kesti 6 tuntia suuntaansa ja yhtään pikkunen ei nukkunut koneessa. Mennessä lento oli vielä monta tuntia myöhässä. Kyllä silti selvittiin, vaikka aika raskasta se olikin. Mukana paljon naposteltavaa, muutama kirja ja pari lelua. Matkalla yksi ihanimmista asioista oli se, että ettei tarvinnut pukea talvikamppeita päälle. Pikkuinenkin nautti siitä ja saamastaan huomiosta. Vaikka ei muistakaan reissua myöhemmin, sillä hetkellä nautti kovasti. Äitikään ei ollut jatkuvasti laittamassa ruokaa ja siivoamassa (kuten kotona) ja kerrankin oli aikaa ihan vaan olla perheen kesken. Tietenkin pienen mukanaolo rajoitti jonkin verran menemisiä ja tekemisiä, mutta en olisi kotiinkaan voinut jättää. Ottakaa rohkeasti vain teidänkin 1v mukaan. Lentokoneeseen vaan hyvä asenne mukaan. Varautukaa vaikka siihen, että huutaa koko matkan, niin todennäköisesti yllätytte positiivisesti. Apteekista saa muuten tippoja, jotka helpottavat mahdollisia kipuja nousussa ja laskussa.

 

[QUOTE="vieras";27926174]Miksi jättäisin viikoksi hoitoon reissun ajaksi????

Hoitaja vaan mukaan reissuun, kaikilla varmasti kivempaa niin! Varmasti rankkaa, jos lähtee reissuun yksin sen 1-vuotiaan kanssa![/QUOTE]

Mä en kyllä ymmärrä miksi edes tarvitsisi hoitajaa mukaan kun on jo kaksi aikuista mukana. Kai ne sen lapsen kanssa selviää tavallisesta arjestakin ilman ylimääräisiä hoitajia? Mikä siellä reissussa on niin vaikeaa? Oletan, että matka on jonnekin Espanjaan tms. eli lentomatka on lyhyt. Ap:n aikaisemmista viesteistä päätellen kyseessä on pakettimatka, jolloin hotellilla saatta olla lastenhoitomahdollisuuksia ainakin niille isommille lapsille ja mukana on varmasti muita suomalaisia lapsiperheitä, joiden lapsista on seuraa.

 

En voisi jättää pienintä lastani (nyt 1v1kk) noin pitkäksi aikaa toisen hoitoon. Tuon ikäisen ei kuulu olla noin pitkää aikaa erossa vanhemmistaan, vaikuttaa perusturvallisuuteen ainakin oman näkemykseni mukaan.

Meillä lapset olleet mummulassa 1yö/ikävuosia, pienin ei kyllä vielä kertaakaan. Viime viikonloppuna reilu 2,5 vuotiaani oli 2 yötä mummulassa ja vaikka vaari on paras ihminen äitin jälkeen (isikin jää kakkoseksi ) niin kyllä hänellä oli jo kova ikävä kotiin viimeisenä päivänä.

 

En jättäisi Mutta en lähtisikään tuon ikäisen kanssa. Reissun voi tehdä sitten myöhemminkin. Nyt ehkä matkailisin vaikka kotimaassa.

 

En jättäisi ikinä 1-vuotiasta viikon lomareissun takia hoitoon. Lapsi mukaan lomalle tai loman siirtyminen vuosiksi eteenpäin että voi viikoksi jättää paljon ISOMMAN lapsen hoitoon.

 

Päätös jonka jokainen saa tehdä itse.

Minä jättäisin. Ja kaikkien kauhuksi: olen jättämässä 10kk ikäisen lapsen viikoksi isovanhempiensa luokse ja lähdössä miehen kanssa kaksistaan reissuun. Kyllä, olen tosissani.

Ensinnäkin, lapseni kestävät eron todennäköisesti paremmin kuin minä. He ovat tutussa paikassa, tuttujen ihmisten kanssa. Lapsille mummula on kuin toinen koti jo, käydään siellä niin usein. Todennäköisesti ikävä tulee puolin ja toisin, mutta ikävä kuuluu elämään. Vieraammalle en jättäisi.

Toisekseen, lasten hyvä olo lähtee vanhempien hyvästä olosta. Jos saan viikon loman arjesta kahdestaan mieheni kanssa, jaksan olla taas pitkään parempi äiti. Se, että välillä satsaa omaan hyvään oloon on oikeastaan investointi koko perheen hyvinvoinnille. Ja ei, en koe olevani itsekäs jos kerran 3 vuodessa otan omaa aikaa viikon verran.

Kolmannekseen, olen itsekin ollut hoitamassa alle vuoden ikäistä lasta kun hänen vanhempansa ovat olleet viikon reissussa ja nähnyt lapsen ikävän. Lapsi oli minulle tuttu ja viikko meni mukavasti. Toki pieni ikävöi äitiään, mutta arvatkaas mitä. Pieni lapsi tyytyy helposti ja äidin hävittyä ottaa luottavasti häntä hoitavan ihmisen "varaäidiksi". Tämä hoitamani lapsi vahti minua silmä kovana ja kulki mukanani koko ajan. Sylissäni sai olla niin paljon kuin halusi. Ikävän yllättäessä lohdutin ja halin. Tottakai oli iloinen kun oikea äiti tuli takaisin, mutta missään välissä tuon viikon aikana meillä kummallakaan ei ollut hätää.

Sen verran tuosta kokemuksesta opin, että tärkeää lapsen hoitoon jättämisessä on se, kenelle lapsi jää. Tiedän että meidän lapset saa mummulassa niin paljon syliä, haleja ja rakkautta että pärjäävät kyllä viikon ilman minua.

 

Tässä ketjussa puhutaan nyt selkeesti hieman eri asioista (taas).

Toki jättäisin lapsen hoitoon jos kyseessä olis ap:n ja miehen kahden kesken tehtävä lomamatka. Jos tälläistä irtiottoa arjesta tarvittaisiin.

Mutta ymmärsin, että matkaan on lähdössä koko muu perhe 2 aikuista ja 2 lasta joka tapauksessa? Tällöin en jättäisi vaan matkahan on nimenomaan koko perheen rantaloma.

Me ollaan oltu miehen kanssa 4 päivää Roomassa kun esikoinen oli n. 1v, jolloin poika oli isovanhemmillaan. Kaikki meni hyvin.
Itse olen ollut 7-8kk kun olin 2 viikkoa isovanhempien hoidossa. ei mulla mitään traumoja jäänyt; vain todella läheiset ja lämpimät välit isovanhempiin.

 

Päätös jonka jokainen saa tehdä itse.

Minä jättäisin. Ja kaikkien kauhuksi: olen jättämässä 10kk ikäisen lapsen viikoksi isovanhempiensa luokse ja lähdössä miehen kanssa kaksistaan reissuun. Kyllä, olen tosissani.

Ensinnäkin, lapseni kestävät eron todennäköisesti paremmin kuin minä. He ovat tutussa paikassa, tuttujen ihmisten kanssa. Lapsille mummula on kuin toinen koti jo, käydään siellä niin usein. Todennäköisesti ikävä tulee puolin ja toisin, mutta ikävä kuuluu elämään. Vieraammalle en jättäisi.

Toisekseen, lasten hyvä olo lähtee vanhempien hyvästä olosta. Jos saan viikon loman arjesta kahdestaan mieheni kanssa, jaksan olla taas pitkään parempi äiti. Se, että välillä satsaa omaan hyvään oloon on oikeastaan investointi koko perheen hyvinvoinnille. Ja ei, en koe olevani itsekäs jos kerran 3 vuodessa otan omaa aikaa viikon verran.

Kolmannekseen, olen itsekin ollut hoitamassa alle vuoden ikäistä lasta kun hänen vanhempansa ovat olleet viikon reissussa ja nähnyt lapsen ikävän. Lapsi oli minulle tuttu ja viikko meni mukavasti. Toki pieni ikävöi äitiään, mutta arvatkaas mitä. Pieni lapsi tyytyy helposti ja äidin hävittyä ottaa luottavasti häntä hoitavan ihmisen "varaäidiksi". Tämä hoitamani lapsi vahti minua silmä kovana ja kulki mukanani koko ajan. Sylissäni sai olla niin paljon kuin halusi. Ikävän yllättäessä lohdutin ja halin. Tottakai oli iloinen kun oikea äiti tuli takaisin, mutta missään välissä tuon viikon aikana meillä kummallakaan ei ollut hätää.

Sen verran tuosta kokemuksesta opin, että tärkeää lapsen hoitoon jättämisessä on se, kenelle lapsi jää. Tiedän että meidän lapset saa mummulassa niin paljon syliä, haleja ja rakkautta että pärjäävät kyllä viikon ilman minua.

Se, että se lapsi pärjää sen viikon näennäisesti hyvin ei kuitenkaan kerro mitään siitä mitä pidempiaikaisia jälkiä se jättää psyykeeseen ja suhteisiin vanhempiin. En siis sen kokemuksen perusteella lähtisi tuollaista päätöstä tekemään, että kyllä ne näyttää pärjäävän vaan enemmänkin tekisin päätöksen psykologisten tutkimusten perusteella.

 

isoin ongelma varmaan se et esim.kuinka lentomatka menee,viihdykettä tietenkin joo,mut kuitenkin,ja tiedän ei noi ruoat ja vaipat nyt iso asia ole,eikä ne rattaatkaan..

nyt aloin vähän enemmän tätä asiaa miettimään...

Hei, elama on juuri niin hankalaa, kuin siita tekee!

Lentomatka ei ole mikaan ihmejuttu, ei edes pienten kanssa.Vaippoja myydaan kaupoissa, rattaat kulkevat koneessa (vaikka mihin niita tarvitset, jos all inclusive-matkalla olet vain hotellilla?), ruokaa valmistetaan myos muualla kuin Suomessa (vaikka voihan sita varoiksi ottaa jotain tuttua mossoa mukaan).

Itse lasten kanssa matkustelleena (vanhin oli 4 kk ensimmaisella reissulaan ja vuoden valein tehtiin muutaman valilaskun lento, lopulta viiden lapsen kanssa), en nae jarkea huolessasi tai ajatuksessa jattaa yksi lapsi matkasta.

 

[QUOTE="mie";27925857]Itse en jättäisi. Suositushan on yö/ikävuosi. Itse en ole jättänyt lapsia kuin kahdeksi yöski pisimmillään ja silloin oli sisarukset molemmat hoidossa,nuoremmalla ikää silloin 1.5v. Mutta ystävä pariskunta on lähdössä kahdestaan kahden viikon reissuun ja jättävät alle 2vuotiaan mummoille.[/QUOTE]

Ystäväpariskunnan hanke on mielestäni lastensuojeluasia. Paljon pienemmästäkin ilmoitellaan.

Vai eletäänkö nyt niin itsekeskeisiä aikoja, että ennestäänkin ylityöllistetty lastensuojelutoimi kertakaikkiaan leikkaa kiinni, jos keskiluokan heitteillejättöjä ruvetaan syynäämään?

Ihminen voi toki lietsoa itsensä uskomaan ettei hän voi olla hyvä äiti ilman viikon lapsettomuushoitoa, mutta miksi hän valitsee tehdä niin? Silloin oma muodinmukaisuus on tärkeämpi asia kuin oma lapsi. Vinkuna ja itsekeskeisyyshän ovat muotia, siitä ei kai pääse mihinkään.

 

Justiinsa olin kirjoittamassa, että myös minä taidan siis olla liian itsekäs äiti. Rehellisesti sanottuna nauttisin matkasta enemmän miehen kanssa kaksistaan. Ihan jo so siitä syystä, ettei tarvitsisi pelätä ruokamyrkytyksiä ym. etelän matkalla vaanivia vaaroja. Ja jos mummola on lapselle rakas paikka olla, niin mitä pahaa siinä on? Tuntemattomalle tai puolitutulle hoitajalle en minäkään jättäisi. Iso ikävä varmasti tulisi, mutta kyllä vanhemmillakin saa olla ns.parisuhdeaikaa.
Tämä ei mielestäni tee minusta tai miehestäni yhtään sen huonompaa tai vähemmän rakastavampaa vanhempaa!!

Mutta kun tämä ei ole mielipideasia, eikä kaikkien ratkaisujen oikeellisuutta voida äänestyttää. Toki on selvä että monelle ihmiselle riittää että ympäriltä löytyy ihmisiä jotka ovat kohtuullisen säädyllisiä ja tekevät samoin kuin itse tekisi mieli, mutta tässä perustelussa on ongelmana sitten se, että ympäriltään voi myös löytää melko säädyllisen oloista porukkaa, jotka kuitenkin kuolevat perhesurmissa, käyttävät lasta rivosti hyväksi, laittavat tämän riitakapulaksi vanhempien väliin, sorsivat yhtä lapsistaan ja arkisesti vain viis veisaavat lapsestaan uusperhekuvioiden myötä...

Ja sitten on todella paljon porukkaa, jotka takuulla eivät halua lapselleen pahaa mutta eivät tiedä tai ymmärrä tarpeeksi tajutakseen tekevänsä sitä. Joten oikeasti, tässä asiassa ei voi perustella omia touhujaan sillä mitä muut tekevät. Pitää miettiä sitä surullisen kuuluisaa lapsen etua, ja jos kerran veri vetää tekemään jotain mihin useimmat muut eivät edes kykene, pitäisi myös nähdä vaiva että etsii asiaa vastustavia perusteltuja näkemyksiä.

Nykyisin on ihmeen ok sellainen äärirelativismi, että kaikki näkemykset ovat samanarvoisia ja niistä sopii valita se mieluisin. Tai että oma jästipäänäkemys on pyhä, koska se on sentään oma. Toivoisinpa että tämä kovasydämistä typeryyttä ja itseriittoisuutta palvova muoti menisi jo ohi.

 

Pakko nyt heittää tähän keskusteluun sellainen aspekti kuin matkatyötä tekevät vanhemmat. Saako heidänkin lapset traumoja jos toinen vanhemmista on esimerkiksi reilun viikon kerralla poissa?? Mieheni on merellä töissä ja työvuorojen tosiaan sen reilun viikon ja kyllä meidän 1-vuotias tunnistaa isänsä kun kotiin tulee ja in tosi innoissaan, en ole huomannut että millään tavalla vierastaisi tai että olisi sen kummemmin tästä "vaurioitunut".

 

Ystäväpariskunnan hanke on mielestäni lastensuojeluasia. Paljon pienemmästäkin ilmoitellaan.

Vai eletäänkö nyt niin itsekeskeisiä aikoja, että ennestäänkin ylityöllistetty lastensuojelutoimi kertakaikkiaan leikkaa kiinni, jos keskiluokan heitteillejättöjä ruvetaan syynäämään?

Ihminen voi toki lietsoa itsensä uskomaan ettei hän voi olla hyvä äiti ilman viikon lapsettomuushoitoa, mutta miksi hän valitsee tehdä niin? Silloin oma muodinmukaisuus on tärkeämpi asia kuin oma lapsi. Vinkuna ja itsekeskeisyyshän ovat muotia, siitä ei kai pääse mihinkään.

Tuo ei ole kyllä missään nimessä lastensuojeluasia, kun lapsi on (oletettavasti) tutun mummon luona!

Itse olin hieman vajaa viikon poissa lapsen luota hänen ollessaan tasan vuoden ja hän jäi mieheni kanssa kotiin. Olen ollut matkan jälkeen aivan mielettömän virkeä ja lapset tuntuvat entistä ihanammilta eikä esikoisen uhmaraivaritkaan tunnu hankalilta. Olen sitä mieltä, kuten joku muukin, että viikon poissaolo kerran kolmessa vuodessa ei kovin paljon ole. Lapsi pärjäsi hyvin ja on pärjännyt senkin jälkeen, vaikka minä siis olin ollut ehdottomasti se ykköshoitaja matkaani ennen (ja sen jälkeen).

 

Me ollaan reissattu kerran vuodessa. Kun esikoinen oli 11 kk, oltiin 2 vko reissussa. Ja sitten kun esikoinen oli vajaa 3 v ja kuopus 10 kk oltiin 3 vko reissussa. Oikein lapsiystävällisessä huoneistossa. Mutta ei siellä mitään pystynyt tekemään, varsinkin kun oli kaksi mukana. Seuraava reissu meillä on kohta ja lähdetään isännän kans kaksistaan. Lapsia tulee hoitamaan 2 parasta hoitajaa (sukulaisia) ja ovat erittäin tuttuja lapsille. Ollaan viikko reissussa. Ikävähän se varmaan molemmin puolin tulee, mutta kyllä uskon että viikko menee.

Jos lasten kanssa lähtee lomalle, niin kyllä se on niiiiiiiiiiiiiiin 100x vaikeampaa kuin olla lasten kanssa kotona. Seuraavalle reissulle lapset sitten mukaan (reilun vuoden päästä, kun kuopus on jo 3 v). Ihanteellista olis, jos saatais vaikka mummo mukaan reissuun, mutta eipä se oo niin yksinkertaista. Molemmilla reissuilla meillä on ollut lapseton pariskunta mukana samassa huoneistossa, mutta eipä niistä ole paljoa ollut lasten kanssa apua.

 

En nyt ymmärrä ollenkaan ap:n ongelmaa? Minusta on ihan älytöntä perua matkaa tuollaisten muka ongelmien takia. Vaihtoehtoja on useita. Pienin isovanhemmille ja muut reissuun, toinen vanhemmista jää kotiin pienimmän kanssa ja muut reissuun, lähdette koko perhe reissuun, lähdette koko perhe ja otatte kaverin mukaan hoitamaan pienintä kohteeseen, jos kokee että ei kaksi aikuista pärjää jne jne...

 

Me lähdettiin miehen kanssa 2 viikoksi häämatkalle ja jätettiin 1,5v ja 3,5 v mummolaan siksi aikaa.. olihan niitä ikävä mut hyvin pärjäsivät mummolassa ei Vietnamiin olis voinu ottaa noin pieniä mukaan... nyt syksyllä käytiin portugalissa ja mummo ja vaari oli mukana sekä lapset reilu 2v ja reilu 4 v tuolloin oli mukava reissu sekin!

 

[QUOTE="Vieras";27927015]Pakko nyt heittää tähän keskusteluun sellainen aspekti kuin matkatyötä tekevät vanhemmat. Saako heidänkin lapset traumoja jos toinen vanhemmista on esimerkiksi reilun viikon kerralla poissa?? Mieheni on merellä töissä ja työvuorojen tosiaan sen reilun viikon ja kyllä meidän 1-vuotias tunnistaa isänsä kun kotiin tulee ja in tosi innoissaan, en ole huomannut että millään tavalla vierastaisi tai että olisi sen kummemmin tästä "vaurioitunut".[/QUOTE]

juuri tuota mietin itsekin. Entäs jos se onkin äiti, joka niitä matkatöitä tekee? Suomessa kun vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa n.9kk. Toisilla vanhemmilla ei ole rahallisesti mahdollista jäädä kotiin pidemmäksi aikaa.
Olisiko siis tässä tapauksessa parempi olla saamatta lapsia?

 

hmmmm....entiä nyt sit,lentomatka ei olisi kuin sen 4h per suunta
ja kohde olisi lapsiystävällinen,ainut mikä siellä ei ollut oli,semmonen ihan vauvojen kahluuallas: /

maanantaihin asti aikaa miettiä,lähdetäänkö kaikki,me neljä vain,vai siirretäänkö matkaan vuodella: /

erinäkemyksiä tullut paljonkin,kiitos näistä...