jos olisi mahdollisuus jättäisitkö 1v lapsesi,etelän reissun ajaksi hoitoon?

Ystäväpariskunnan hanke on mielestäni lastensuojeluasia. Paljon pienemmästäkin ilmoitellaan.

Vai eletäänkö nyt niin itsekeskeisiä aikoja, että ennestäänkin ylityöllistetty lastensuojelutoimi kertakaikkiaan leikkaa kiinni, jos keskiluokan heitteillejättöjä ruvetaan syynäämään?

Ihminen voi toki lietsoa itsensä uskomaan ettei hän voi olla hyvä äiti ilman viikon lapsettomuushoitoa, mutta miksi hän valitsee tehdä niin? Silloin oma muodinmukaisuus on tärkeämpi asia kuin oma lapsi. Vinkuna ja itsekeskeisyyshän ovat muotia, siitä ei kai pääse mihinkään.

Et voi tosissasi ehdottaa tätä lastensuojeluasiaksi? alalla työskentelevänä voin vakuuttaa, että asia jäisi tutkimatta.

 

hmmmm....entiä nyt sit,lentomatka ei olisi kuin sen 4h per suunta
ja kohde olisi lapsiystävällinen,ainut mikä siellä ei ollut oli,semmonen ihan vauvojen kahluuallas: /

maanantaihin asti aikaa miettiä,lähdetäänkö kaikki,me neljä vain,vai siirretäänkö matkaan vuodella: /

erinäkemyksiä tullut paljonkin,kiitos näistä...

Marketista saa puhallettavan uima-altaan.

 

hmmmm....entiä nyt sit,lentomatka ei olisi kuin sen 4h per suunta
ja kohde olisi lapsiystävällinen,ainut mikä siellä ei ollut oli,semmonen ihan vauvojen kahluuallas: /

maanantaihin asti aikaa miettiä,lähdetäänkö kaikki,me neljä vain,vai siirretäänkö matkaan vuodella: /

erinäkemyksiä tullut paljonkin,kiitos näistä...

Miten tilanne vuodessa muuttuisi? Eri huolet sinulla vain olisi...
Vaikuttaa silta, etta olet vain kovin epavarma lahtemaan matkalle lainkaan.

 

Tosiaan, päätös, jonka jokainen tekee itse, turha sitä on ruudin takaa lähteä syyllistämään. Minä kuitenkin tykkään siitä usein esitetystä nyrkkisäännöstä, että sopiva aika olla erossa ensisijaisesta hoitajasta (tai toisesta heistä, useinhan heitä on kaksi) on suurinpiirtein vuorokausi/ikävuosi. Ja tämä siis tosiaan nimenomaan nyrkkisääntönä, tuskinpa vaikka 1 v 10 kk menee rikki kahden yön erosta, tai viisivuotias viikon erosta, jos hoitajana on läheinen ja luotettava ihminen. Minun maailmassani 1 v ja viikko ei mene "suunnilleen tuohon", ja tuon ikäisen kanssa itselleni sopiva irtiotto olisi lapsen perusluonteesta riippuen joko vaikka leffa ja ravintolailta tai sitten hotelliyö tms.


[QUOTE="Vieras";27927015]Pakko nyt heittää tähän keskusteluun sellainen aspekti kuin matkatyötä tekevät vanhemmat. Saako heidänkin lapset traumoja jos toinen vanhemmista on esimerkiksi reilun viikon kerralla poissa?? Mieheni on merellä töissä ja työvuorojen tosiaan sen reilun viikon ja kyllä meidän 1-vuotias tunnistaa isänsä kun kotiin tulee ja in tosi innoissaan, en ole huomannut että millään tavalla vierastaisi tai että olisi sen kummemmin tästä "vaurioitunut".[/QUOTE]

Tämä on nähdäkseni aivan eri tilanne. En yhtään tykkääkään siitä argumentista, että "eron jälkeen lapsi ei muista vanhempiaan". Totta kai muistaa, eivät ne nyt mitään vajakkeja ole! Tuo muistamispointti liittyy siihen, että suunnilleen tuo yksi yö/ikävuosi on se aika, jonka lapsi kestää ei-ensisijaisen hoitajan hoivissa sen mielikuvan voimalla, että ensisijainen/-set hoitaja(t) tulee takaisin.

Kuvaamassasi tilanteessa todennäköisesti kuitenkin (myös) se lapsen kanssa oleva vanhempi on lapsen ensisijainen hoitaja, jolloin hänellä on turvallinen olo, vaikka vähän ikävöisikin sitä toista vanhempaa. Jos toinen tekee matkatyötä, toinen on luultavasti alusta asti aktiivisesti rakentanut suhdetta ja kiintymystä lapsen kanssa. Traumaattista tuollainen voisi olla siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista (vaikkapa vaihtelun vuoksi äiti) olisi koko varhaislapsuuden ajan poissa, töissä ja harrastuksissa, ja vuorovaikutus rajoittuisi satunnaiseen leikkimiseen viikonloppuna isän vastatessa kaikesta muusta, ja sitten lapsen ollessa vuoden ikäinen, isä yht'äkkiä katoaisi viikoksi lapsen jäädessä etäiseksi jääneen äidin hoiviin. Mutta jos kyse on tilanteesta, jossa myös lapsen kanssa jäävä vanhempi osallistuu päivittäin runsaasti lapsen elämään, ei kyseessä ole "ero ensisijaisesta kiintymyksen kohteesta". Itse nimittäin uskon, että näitä kohteita voi olla kaksi, jos osallistuvia vanhempiakin on kaksi, mutta päivittäistä vuorovaikutusta se edellyttää.

 

ja vielä, jos äiti tekee matkatöitä, ja aikoo palata töihin vauvan ollessa 9 kk, fiksu perhe varmaan ennakoi tilannetta. Imetystä lopetellaan hyvissä ajoin ennen tuota (tai ainakin vähennetään, jos ei ole kovin pitkiä reissuja, voisi ehkä kerran päivässä vielä maitoa saadakin), ja isä alkaa ottaa kontaktia jo vauvaan niin, että äidin palatessa töihin pärjää hänen kanssaan. Sitten varmaan tulisikin traumoja, jos äiti eläisi vauvan kanssa symbioosissa 24/7, isän osallistuessa korkeintaan siivoamalla, ja sitten yht'äkkiä äiti katoaisi, ja isä alkaisi opetella, miten sitä iltapuuroa taas tehtiinkään.

 

hmmmm....entiä nyt sit,lentomatka ei olisi kuin sen 4h per suunta
ja kohde olisi lapsiystävällinen,ainut mikä siellä ei ollut oli,semmonen ihan vauvojen kahluuallas: /

maanantaihin asti aikaa miettiä,lähdetäänkö kaikki,me neljä vain,vai siirretäänkö matkaan vuodella: /

erinäkemyksiä tullut paljonkin,kiitos näistä...

Nyt tuntuu siltä, että sinä et edes halua lähteä. Tuo on lyhyt lento. Puhallettavia altaita saa lähikaupasta paikan päältä ja vaikka mitä uimavempelettä.

 

voi itku,mulla tulee oikeesti varmaan itku jos jätän,siis jäisi viikoksi parhaimmalle hoitajalle mummulle,mutta entiä kykenenkö olla erossa viikkoa:'

kunnolla ajateltuna tuon ikäinen ei matkasta muista tai tajua mitn. ja kauhea vahtiminen olisi,ja ruoat,vaipat,rattaat pitäisi raahata,ja sit se aurinko ei olisi hyväksi kyllä tuonikäiselle...

kertokaa nyt mitä te tekisitte tilanteessa?

En jättäisi. Me ollaan käyty vain pitkiä viikonloppureissuja (3 yötä) ilman lapsia. Ja eka reissu, kun kuopus oli 3-vuotias. Sekin oli melkein liikaa. Nyt pitäis taas lähteä tuollaiseen reissuun keväällä tai alkusyksystä. Lapset on jo koululaisia, mutta en siltikään lähtisi viikoksi. Me tehdään nuo pidemmät reissut lasten kanssa

 

oli 11kk, kun lähdin Intiaan kahdeksi viikoksi. Isänsä kanssa jäi ja loistavasti pärjäsivät. Eli siis vastauksena: voisin jättää.

 

aarrghh...juu,entiä haluanko edes lähteä koko reissulle enään...

mitenkä saankin tän tuntumaan niiin vaikealta...

ja vuoden päästä kesällä lapsonen olis sen 2v,et ruokien suhteen olisi helpompaa,eikä tarvisi myöskään raahata mitn.nan tetroja

 

Jos mummu on läheinen, voisin jättää hoitoon. Todellisuudessa ottaisin ehkä mielummin mukaan, koska en kokisi sitä erityisen hankalaksi ja itselleni iskisi kova ikävä. Mutta jos pyydettäisiin vaikka lähtemään viikoksi työmatkalle, jonne lasta ei tietenkään voisi ottaa, voisin viedä hänet hoitoon.

 

En jättäisi, enkä isompaakaan. Oon matkustanut 5kk ja 2v kanssa ja alle 1,5v ja 3v kanssa, mukavaa oli kummallakin reissulla ja lapset nautti. Tavaraa oli, mutta entäs sitten?

 

meillä on aina ollut lapset mukana.
yksi lapsista oli 5kk kun menimme bulgariaan. näin jälkeenpäin kohde olisi voinut olla toinen kun bulgaria..ei ehkä kaikista lapsiystävällisin. siis sieltä ei saanu esim. sosepurkkeja mut olin kantanu kaikki suomesta. mut hyvin se meni silti!
nyt mietimme lomaa keväälle kun pienin on puolivuotias,pikkasen alle! ehkä rodokselle!

 

aarrghh...juu,entiä haluanko edes lähteä koko reissulle enään...

mitenkä saankin tän tuntumaan niiin vaikealta...

ja vuoden päästä kesällä lapsonen olis sen 2v,et ruokien suhteen olisi helpompaa,eikä tarvisi myöskään raahata mitn.nan tetroja

Miten tama voi olla sinulle noin vaikeaa? Miljoonat vauvat matkustelevat vanhempiensa kanssa. Meidankin lapsi matkusti ensimmaisen kerran viikon ikaisena ja siita lahtien monta kertaa vuodessa ja kuopus samalla lailla.

Ei siella reissussa ole sen kummempaa vauvan kanssa, mutta tottakai myos pieni lapsi nauttii lomasta ja auringosta. Silla etta vauva ei sita muista myohemmin, ei ole mitaan merkitysta, koska tuolla logiikalla myoskaan hoidontasolla ei olisi mitaan merkitysta.

 

Ja normaalin lapsen kanssa pitkatkaan lennot eivat ole mitenkaan hankalia, saati sitten lyhyt neljan tunnin lento...

 

Ystäväpariskunnan hanke on mielestäni lastensuojeluasia. Paljon pienemmästäkin ilmoitellaan.

Älä ole naurettava.

 

En jättäisi. Meillä lapset ovat todella nauttinet jo 1-vuotiaina uimisesta, lämmöstä ja hiekkarannalla leikkimisestä. Viikon erosta vanhemmista eivät taatusti olisi 1-vuotiaina nauttineet.

 

En jättäisi. Menen kahdeksi yöksi risteilylle, 1 v. jää isän kanssa kotiin. Sekin on jo melkein liikaa mulle..

 

aarrghh...juu,entiä haluanko edes lähteä koko reissulle enään...

mitenkä saankin tän tuntumaan niiin vaikealta...

ja vuoden päästä kesällä lapsonen olis sen 2v,et ruokien suhteen olisi helpompaa,eikä tarvisi myöskään raahata mitn.nan tetroja

Voin kertoa, että 2v kanssa voi olla jopa vaikeampaa. Mikä tuossa on noin vaikeaa? Yksi laukku vauvalle, toinen laukku sinun tavaroille, rattaat? Kaikesta saa vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa.

 

alle 2-vuotias lentää ilmaiseksi, aikamoinen kustannusvaikutus . Ihan mielenkiinnosta ja ilman arvolatauksia, miksi 1 v tarvitsee korviketta, jos siis ei ole aivan tasan vuoden, tyyliin alle 13 kk? Kyllähän tuon ikäisen kanssa voisi jo totutella hiljalleen tavalliseen lehmänmaitoon, jos ei ole allergia tms. kyseessä.

Me lensimme kesällä 3 v ja 1 v 5 kk ikäisten kanssa. Saihan tuota pienempää vähän lennolla viihdyttää, mutta teitä on toisaalta siihen neljän ihmisen reservi. Jos sattuu, ettei nuku, voitte vuorotella miehesi kanssa, ja onhan siskoistakin jo vähän apua .

 

[QUOTE="jep";27927279]ja vielä, jos äiti tekee matkatöitä, ja aikoo palata töihin vauvan ollessa 9 kk, fiksu perhe varmaan ennakoi tilannetta. Imetystä lopetellaan hyvissä ajoin ennen tuota (tai ainakin vähennetään, jos ei ole kovin pitkiä reissuja, voisi ehkä kerran päivässä vielä maitoa saadakin), ja isä alkaa ottaa kontaktia jo vauvaan niin, että äidin palatessa töihin pärjää hänen kanssaan. Sitten varmaan tulisikin traumoja, jos äiti eläisi vauvan kanssa symbioosissa 24/7, isän osallistuessa korkeintaan siivoamalla, ja sitten yht'äkkiä äiti katoaisi, ja isä alkaisi opetella, miten sitä iltapuuroa taas tehtiinkään.[/QUOTE]

Fiksussa perheessä isä ottaa kontaktia lapseen koko ajan. Meillä ainakin isä on koko ajan yhtä tärkeä kuin äiti. Tietenkin imetys on alkuajan äidin harteilla.

 

Minä olen matkustellut lapsen kanssa siitä kun hän oli 5kk ja hyvin on mennyt.

Muksu mukaan vaan ja koko perhe ihanalle lomalle!
Asuuhan siellä minne ikinä menettekin, myös lapsia.

Ei muuta kuin kapsakit kasaan ja iloinen mieli mukaan, huoli pois!
On olemassa matkarattaita joita on helppo kuljettaa ja otit sitten ruoat sieltä tai täältä, niin hyvin onnistuu kunhan suunnittelet hyvin (voin auttaa)

Sano nyt että lähdette, oon innoissani jo melkeen mielessäni pakannut teiän tavarat!

 

voi itku,mulla tulee oikeesti varmaan itku jos jätän,siis jäisi viikoksi parhaimmalle hoitajalle mummulle,mutta entiä kykenenkö olla erossa viikkoa:'

kunnolla ajateltuna tuon ikäinen ei matkasta muista tai tajua mitn. ja kauhea vahtiminen olisi,ja ruoat,vaipat,rattaat pitäisi raahata,ja sit se aurinko ei olisi hyväksi kyllä tuonikäiselle...

kertokaa nyt mitä te tekisitte tilanteessa?

Hyvä kysymys. Lapsi pärjää varmasti hyvin mummun kanssa myös meillä, mutta äidillä ei taitaisi (meidän tapauksessakaan) mennä hyvin... :/

 

No olen näitä ap:n loma aloitukasia lueskellut. Kaikesta saa ongelman, kun siitä väkisin tekee ongelman.
Eli koska vanhimmille lapsille on lomaa jo hehkutettu, niin kimpsut ja Lampsut kasaa vauva mukaan ja menoksi. Loman jälkeen tylleröinen sitten alkaa miettiä elämäänsä ja etenkin sitä kuinka asioita ilmaisee.

 

Mielestäni et voi matkaa perua nyt kun isommille olet jo asiasta puhunut. Ihan kuin veisi lapselta ikkarin kädestä. Ymmärrätkö mikä pettymys, ja miksi, siksi koska äiti ei osaa päättää, organisoida ja keksii tekosyitä tekosyiden perään. Älä ole naurettava , vaan kamat kasaan ja menoksi.

 

kiits,puhun miehenkaa vielä,mut joko lähdetään kaikki tai ei ollenkaan...