Jos joutuisitte yllättäin kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan

["Maru"]

[QUOTE="vieras";26084015]Eiköhän koulutetut ammattilaiset hoida lasta paremmin ja osaa ottaa huomioon tilanteen traumaattisuuden, kuin jotkut randon sukulaiset tai tuttavat, jotka mutu-periaatteella luovivat lastenhoidosta ja kasvatuksesta...

(sori, tää ketju jostain syystä vetoaa trolligeeniini)[/QUOTE]

Tässä olet ikävä kyllä väärässä, mikäli puhutaan keskiverto perheestä, ei siis päihdeongelmaisesta tms. Lapsen hylkäämisen kokemus on niin suuri trauma, että sellaista en lapsilleni toivoisi. Mitä luulisit pienten lasten ajattelevan, kun vanhemmat joutuisivat sairaalaan, eivätkä heidän tuntemansa turvalliset aikuiset heitä huolisi? Pelkästään tunne hylkäämisestä vahingoittaa. Kyllä ne ammattilaiset tukevat sukulsisia ja tuttavia lapsen psyykkeen hallinnassa. Meillä on ainakin niin lapsia tukeva sukulais ja tuttavapiiri, että lapsille olisi suureksi vahingoksi joutua johonkin vieraiden ihmisten hoidettavaksi. Ovat oppineet siihen, että esim. isovanhempiin voi aina turvautua.

Tunnen kriisisijoitusperheen joka on varmasti hyvä sellaisille lapsille, joiden vanhemmat joutuisivat sairaalaan. Osaisivat varmasti huomioida lasten tuskan, mutta tunnen myös toisen sijoitusperheen, jossa tätä tuskaa vähäteltäisiin. Aina tämä ei siis olisi hyväksi.

Kuitenkin, jos perheellä ei ole muuta varteenotettavaa mahdollisuutta, suosittelen lämpimästi tätä kriisisijoitusta. Perhe nimittäin on sidottu käyttämään lasta sairaalassa sovittuina aikoina, joten vaille vanhempiaan lapset eivät kokonaan jää. Mieluummin siis kriisisijoitus kuin ongelmaiset sukulaiset tai tuttavat.

 

[helppoa]

[QUOTE="vieras";26084015]Eiköhän koulutetut ammattilaiset hoida lasta paremmin ja osaa ottaa huomioon tilanteen traumaattisuuden, kuin jotkut randon sukulaiset tai tuttavat, jotka mutu-periaatteella luovivat lastenhoidosta ja kasvatuksesta...

(sori, tää ketju jostain syystä vetoaa trolligeeniini)[/QUOTE]

Aivan

 

[Mummeliisa]

Eivät lapset välttämättä kaipaa sellaista, mitä heillä ei ole koskaan ollutkaan. Siis mummeja, kummeja, tätejä tai vanhempiensa ystäviä. Uskoisin, että jos tukiverkostoa ei ole vanhemmilla koskaan ollutkaan, lapsi ei myöskään osaa kuvitella, millaista olisi olla tukiverkoston hoivissa. Näin ollen ammattilaiset ovat varsin hyvä ratkaisu silloin, jos vanhemmille sattuu jotain.

Uskon etteivät automaattisesti kaipaakaan.
Toisaalta vanhemmat pääasiallisesti pyrkivät tuomaan lastensa elämään monia sitä rikastuttavia ja turvallistuttavia elementtejä vaikka lapset eivät niitä osaisi kaivatakaan. Se taas, kokeeko vanhempi turvaverkon lapselle tarpeelliseksi, on jokaisen itsensä päätettävissä.
Minä koen, joten siihen satsaankin.
Joku toinen ei koe ja toimii toisin.

 

[jos jos jos]

Onkos Mummeliisalla tylsää vai miksi provoat täällä?
Sinusta siis perheet joilla ei tukiverkkoa tai sukulasia ei saisi tehdä lapsia JOS tulee JOS tilanne ja JOS ei ole hoitajaa..... ja vielä kerran JOS

 

[Keittiönoita]

Uskon etteivät automaattisesti kaipaakaan.
Toisaalta vanhemmat pääasiallisesti pyrkivät tuomaan lastensa elämään monia sitä rikastuttavia ja turvallistuttavia elementtejä vaikka lapset eivät niitä osaisi kaivatakaan. Se taas, kokeeko vanhempi turvaverkon lapselle tarpeelliseksi, on jokaisen itsensä päätettävissä.Minä koen, joten siihen satsaankin.
Joku toinen ei koe ja toimii toisin.

Nimenomaan.

 

[Mummeliisa]

Onkos Mummeliisalla tylsää vai miksi provoat täällä?
Sinusta siis perheet joilla ei tukiverkkoa tai sukulasia ei saisi tehdä lapsia JOS tulee JOS tilanne ja JOS ei ole hoitajaa..... ja vielä kerran JOS

En toki ole tuollaista mieltä.
Päivällä vain oli useita tukiverkkokeskusteluja ja niistä jäi uteliaisuus siihen, että millaisia verkkoja ihmisillä oikeasti on ja kuinka tärkeäksi ne mieltävät eli ovatko alttiita itse rakentamaan lapsilleen tueksi verkon, mikäli moista ei suvusta automaattisesti muodostu.

 

["vieras"]

Jos joutuisin ite sairaalaan niin sais mies hoitaa asiat täällä ihan miten parhaaksi näkee. Mutta 3 kk on sen verran pitkä aika ettei auta lykätä noita lapsia vuoronperään hoitopaikasta toiseen. Joko nuo koululaiset jäis heitteille tai mies heräis tajuaan että on muutakin kuin työ.

Jos molemmat jouduttaisiin sairaalaan uskon ja luotan että meidän molempien vanhemmat ja sisarukset saisivat jonkinlaisen järjestelyn aikaiseksi.

 

[riiviöiden äiti]

Minä olen aina mieltänyt toimivan tukiverkon eräänlaiseksi lasten perusoikeudeksi eli olen panostanut siihen siinä misssä lasten ruokaan, koulutukseen, vaatteisiin, asumiseen yms.
Sitä tosin en tajua miksi tukiverkon pitäisi välttämättä koostua biologsiista sukulaisista. Kaikilla moisia ei ole - eikä se toki tarkoita automaattisesti sitä, että lapsensa olisivat pelkästään vanhempiensa hyväntahtoisuuden ja hyvän onnen armoilla.

Minulla oli loistava tukiverkko kun jäin vauvan ja 2v:n ,ison koiran ja kissan kanssa yksin: naapurit ottivat isomman yölläkin vastaan kun lähdin pienemmän kanssa sairaalaan aina tasaisin väliajoin, isä kävi aina torstaisin päästämässä minut yksin saunomaan, äiti tuli puolessa tunnissa jos oli hätä ja ei ollut töissä...
Kun löysin nykyisen mieheni tilanne parani: sain upeat ja ihanat appivanhemmat jotka halusivat aktiivisesti kuulua lastenlastensa ja bonuslastenlastensa elämään.
Nyt 10 vuotta myöhemmin tilanne on se että meillä ei ole ketään (!) itsemme lisäksi joka voisi tätä showta pyörittää: 8 vuoden sisään olemme muuttaneet, minun molemmat vanhemmat kuolivat, appiukko sairastui reumaan ja anoppi sai aivohalvauksen. Lapsista 2 vanhinta ovat erityislapsia, eli heidän hoidettavuutensa ei ole ajan myötä vähentynyt (toiseksi vanhimmasta oikeastaan vain lisääntynyt). Nyt ei sitten ole aikaa eikä rehellisesti sanottuna voimia rakentaa itselle uutta tukiverkostoa, varsinkin kun se apu olisi niin yksipuolista (vanhempia hoitaessa jouduin lopettamaan kummilastenkin hoitamisen).
Onneksi tämä ei ole mikään tavallinen tarina, koska oikeasti se tukiverkko on korvaamaton asia.

 

["hmmm"]

En toki ole tuollaista mieltä.
Päivällä vain oli useita tukiverkkokeskusteluja ja niistä jäi uteliaisuus siihen, että millaisia verkkoja ihmisillä oikeasti on ja kuinka tärkeäksi ne mieltävät eli ovatko alttiita itse rakentamaan lapsilleen tueksi verkon, mikäli moista ei suvusta automaattisesti muodostu.

Miten musta vaikuttaa kyllä siltä, että tässä ei aloittajaa oikeasti kiinnosta, millaisia kaikenlaisia ratkaisuja ihmisiltä löytyy, vaan tavoitteena on vain päästä itse pätemään ja viisastelemaan toimivalla tukiverkostolla.

 

[Rollolainen]

tytär täyttää kohta 18, joten hän joutuisiiottamaan vastuun veljistään ja muusta perheen asioista. eikän hnoist akukaan ole enää vauva, kylä he pärjäisvät

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="hmmm";26084368]Miten musta vaikuttaa kyllä siltä, että tässä ei aloittajaa oikeasti kiinnosta, millaisia kaikenlaisia ratkaisuja ihmisiltä löytyy, vaan tavoitteena on vain päästä itse pätemään ja viisastelemaan toimivalla tukiverkostolla.[/QUOTE]

Ikävää, että olet saanut moisen vaikutelman.

 

[Keittiönoita]

Nimenomaan.

Ja lisään vielä, että monesti tarpeellisuuden kokemiseen vaikuttaa vanhempien oma tausta. Jos heidänkään vanhemmillaan ei ole ollut tukiverkostoja eivätkä he siten lapsena tottuneet olemaan tukiverkoston hoivissa, niin mun mielestä on ihan ymmärrettävää, ettei koe sitä tarpeelliseksi omille lapsillekaan.

 

[fifiia]

Paljon riippuu vuodenajastakin, mutta joka tapauksessa vaatisi suuria järjestelyjä enkä tiedä miten selvittäisiin jos kumpikaan ei niitä järjestelyjä pystyisi hoitamaan tai laittamaan ainakin alulle. Lapset pärjäisi varmasti, eläimet aiheuttaisi huolta eniten.

 

[MorbidMama]

Jaa, en tiedä. Kai ne muuttais siihen sairaalahuoneen lattialle....
Ei kun siis piti sanomani, että pärjäisiväthän ne kun pakko olisi.

 

[Horuksen silmä]

Toivottavasti ei koskaan tule sellaista tilannetta eteen. Suoraan sanottuna, en tiedä mitä lapsille tapahtuisi. Ehkä mummot kokisivat heräämisen ja kiiruhtaisivat avuksi. Tai sitten ei.

 

[leijona76]

Jos vain toinen meistä joutus ni toinen hoitelis kodin+lapsen. Jos molemmat niin paha ois saada kelleen. Kaikki asuvat kaukana eikä esim mun vanhemmille vois antaa enää hoitoon. Täytys varmaa sijoittaa siksi aikaa.

 

["pusuri"]

Kun tyttömme oli 11 kk vanha, jouduin yhtäkkiä sairaalaan ja reissussa menikin sitten 5 kuukautta. Isovanhemmat olivat silloin vielä siinä kunnossa, että olivat täällä vuorotellen miehen apuna. En oo kaikesta ihan tarkalleen edes selvillä, eikä sillä ole merkitystä, pääasia että täällä pärjättiin. Olin siis aluksi niin huonossa kunnossa, että olisin voinut menehtyä.

 

[Surobz]

Mun vanhemmat pitäisi huolta tytöstä, kodista ja laskuista.

 

[Yh]

Jos mä joutuisin sairaalaan, niin varmasti mun äiti hoitais lapsen. Tietysti lapsen isä osallistuis myös mutta hän asuu 150km päässä. Ex anoppi varmasti olis mukana auttamassa myös.

 

[fortunate]

Lapsi kyllä pärjäisi, mutta itselleni tekisi tiukkaa olla erossa lapsesta.
Luultavasti isoäitini tai joku muu läheinen (tai heistä useampi vuoroillaan) tulisi meille lapseni kanssa, tai sitten lapsi menisi mun vanhemmille pohjoiseen koko sairaalareissun ajaksi.

Perseestä kyllä olisi jos mulle noin kävisi, toivottavasti ei käy.

 

[vicy]

En toki ole tuollaista mieltä.
Päivällä vain oli useita tukiverkkokeskusteluja ja niistä jäi uteliaisuus siihen, että millaisia verkkoja ihmisillä oikeasti on ja kuinka tärkeäksi ne mieltävät eli ovatko alttiita itse rakentamaan lapsilleen tueksi verkon, mikäli moista ei suvusta automaattisesti muodostu.

Miksi oletat että vanhemmat eivät halua muodostaa lapsilleen turvaverkoa jos sitä ei ole? Kerropa kuinka se turvaverkon luominen tapahtuu jos sitä ei luonnollisesti tule?
Joskus on tilanteita jolloin turvaverkkoa ei vaan saa muodostettua vaikka tahtoisi kuinka.

 

["Vieras"]

Jos vain minä olisin pois pelistä, ei olisi ongelmaa, mies pystyisi kyllä hoitamaan lapset ja kodin, jos molemmat, lapset joutuisivat sijoitukeen, meillä ei ole sukulaistukiverkkoja.

 

["Sanna"]

Mies pärjäisi lasten ja lemmikkien kanssa yhden viikon kolmesta (aamuvuoro). Ilta- ja yövuoroviikoilla isovanhempien pitäisi tulla meille lapsia kaitsemaan, koska lapset ovat tavallisessa päiiväkodissa (ei vuoropäiväkodissa).

Jos isovanhemmatkin olisivat pois pelistä, niin hätätapauksessa omat siskomme voisivat varmasti myös auttaa lasten hoidossa.

 

[Madicken04]

Tarkoittaako tukiverkon olemassaolo sitä että jonkun pitää pystyä ottamaan lapset kolmeksi kuukaudeksi noin yllättäin?

Varsinkin kun ei ole sukulaisista kysymys tuo ei välttämättä niin helpolla onnistu. Kuinka monella työssäkäyvällä on mahdollisuus ja varaa yhtäkkiä jättäytyä töistä pois useaksi kuukaudeksi että voi hoitaa kaverinsa lasta/lapsia vaikka muuten arjessa tukiverkkona toimittaisiinkin (otetaan lapsia hoitoon ja autellaan milloin missäkin).


Me ei nykytilanteessa tuohon pystyttäisi muutenkaan, mutta vaikka omat lapset olisi terveitä ja asunnossa olisi ylimääräistä tilaa niin tuskin meillä olisi kummallakaan varaa jäädä noin vain pois töistä. Silloin edellytyksenä olisi että hoidettava lapsi olisi yäyspäiväpaikalla omien lasten päiväkodissa tai sitten jo niin iso koululainen joka pärjäisi tarvittaessa yksin kotona.

 

["Vieras"]

Se on hyvä elvistellä tukiverkolla kun on elänyt koko elämänsä jossain perähikiällä pienellä paikkakunnalla ja tehtaillut 10 (?) lasta kolmen vuosikymmenen aikana (eli omat vanhimmat lapset voivat jo toimia tukiverkkona). Se on vähän eri juttu kun on asunut ulkomailla, sisaruksia ei ole, omat vanhemmat ovat kuolleet ja puolison asuvat 1500km päässä. Meillä on ystäväperheitä tukiverkkona, mutta ei ehkä siihen saakka että voisivat ottaa lapsemme sijoitukseen.