Toggle sidebar

Lastenne omat aikuiset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mummeliisa

Mummeliisa

Tunnettu jäsen
28.08.2010
34 446
106
63
60
Oulu
www.viipaleita.net
Ketä "omia" aikuisia kuuluu lastenne lähipiiriin?

Kuinka paljon lapsenne viettävät aikaa näiden "omien" aikuistensa kanssa?

Onko lapsillanne oma suhde muihin kuin vanhempiinsa vai kulkevatko suhteet isovanhempiin, kummeihin, täteihin, enoihin jne vanhempien kautta?

Jos te ja puolisonne joutuisitte onnettomuuteen ja viikoksi/kuukaudeksi sairaalaan niin kenen kanssa lapsenne sen ajan eläisivät?
 
Hah! Pakko sanoa, että lapsillani ei ole muita aikuisia kuin minä, isänsä ja nykyinen avomieheni. Kouluikäisillä toki opettajat.

Avomieheni tyttärellä on sitten suku ja aikuisia siellä, paljonkin.
 
Meillä on tietysti seurakunnassa paljon aikuisia lapsille, erilaisia kerho-ohjaajia ja pyhäkoulunpitäjiä. Jotenkin kumminkin ehkä tulee vietettyä aikaa eniten omien perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa, koska se ei vaadi mitään erityisjärjestelyä ja on hyvin mutkatonta. Lasteni serkut ovat melkein aikuisia myös. Kaveraita mun lapsille, mutta eivät enää lapsia itse. Seurakunna lapsityöntekijä on minun tyttärelle tärkeä ihminen, vaikka aikaa vietetään seurakunnassa, niinkuinnmuidenkin lasten kanssa.

Ihmiset ehkä nykyisin pelästyvät, jos joku aikuinen on kiinnostunut heidän lapsestaan, ilman, että ollaan kovin tuttuja ennestään, tai sukua?
 
Meidän lisäksi (minä ja mies, siis) lähipiiriimme kuuluu miehen äiti eli mummi. Mummi on todella läheinen ja tärkeä meille, ottaa lasta usein hoitoon ja mm. reissaavat pitkin Suomea kahdestaan :). Olen ihmetellyt miten osa ihmisistä suorastaan vetää herneet nenään, kun kerron tästä- aletaan puhua nuoresta iästä, siitä miten me varmaan vaan haluamme bilettää jne.?? :O Siis eikö lapsen lähipiiriin saisi mahtua kuin äiti ja isä?

Minusta useammalla lapsella pitäisi olla, mahdollisuuksien mukaan, useampi turvallinen aikuinen lähipiirissään. Jossain vaiheessa elämää voi olla asioita, joista ei voi jutella omille vanhemmille, mutta ns. ulkopuolisempi aikuinen voi kelvata kuuntelijaksi.
 
Ystäväni huolehtisi lapsistani joita 7

Aivan kuten minä huolehdin hänen 4 lapsestaan kun hän joutui äkillisesti leikkaukseen ja melkein 3viikkoa osastollakin meni.

Mieheni tai minun vanhemmista moiseen ei ole.

Lasten kummit kantaisivat varmaankin myös kortensa kekoon.

Meillä suvun voi unohtaa, ystävät ja kummit sen sijaan ovat aikuisia paikallaan. Outo tilanne kun lähemmin pohtii.
 
no mun lapsella on: minä (äiti) ja isäpuoli, isä ja äitipuoli, täti ja 2 enoa, isän puolelta mummo ja pappa, mun puolelta mummo ja ukki, 2 kummitätiä ja isäpuolen vanhemmat.
lisäksi on sitten mun yksi kaveri.

jos joutuisin onnettomuuteen niin lapsesta huolehtisi isäpuoli, isä ja äitipuoli, mun äiti ja tarvittaessa myös täti ja enot sekä mun kaveri

vielä toistaiseksi poika pitää yhteyttä kaikkiin mun avulla. käy yökylässä ja viettää aikaa kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa, toki työkuviot estävät tietyissä tapauksissa viikottaisen näkemisen ja yhteydenpidon
 
Meillä on lapsilla hyvin läheiset suhteet ensinnäkin isovanhempiinsa, minun vanhempiini. Jos heitä pyydetään piirtämään perhe, siihen kuuluu heidän (kahden lapsen) lisäksensä äiti, mummi ja vaari. :) Lisäksi toisen tytön kummitädin perhe kahden aikuisen ja neljän lapsen voimin on lapsilleni ihan "toinen perhe". Lisäksi vielä välit toisenkin lapsen kahteen kummitätiin ovat erittäin läheiset.
 
Mulla on pari kaveria jotka pyörivät taaperon ajatuksissa ilmeisen paljon. :) Toivon että tyttären kasvaessa noista tulis sitten sille läheisempiäkin.
Isovanhemmat, varsinkin mummot luultavasti tappelisivat siitä että kummatko saisivat tytön luokseen asumaan jos satuttais miehen kanssa yhtäaikaa kupsahtamaan.
Kaverit käy täällä about 3 x viikossa ja mummojansa näkee vähintään kerran viikossa.
 
Lasteni omia aikuisia ovat eri kaupungeissa asuvat, mutta aika paljon yhteyttä pitävät anoppi, appi-ukko, siskoni ja heidän puolisot, äitini, päiväkodin oma hoitotäti ja päiväkodin muut hoitajat. Jos jotain meille sattuisi, niin lapset menisivät siksi aikaa anoppilaan tai siskolleni.
 
Meidän lapsilla ei ole oikeastaan muita aikuisia läheisiä ihmisiä kuin me vanhemmat. Yhdellä pojalla on läheinen suhde yhteen naapuriin, mutta ei se sinne voisi kuukaudeksi tai edes viikoksi mennä asumaan. Mun sisko ja miehen sisko pitävät kyllä yhteyttä, mutta ei se suhde mitenkään läheinen ole. Isovanhemmilla onkaikilla oma elämä joka menee kaiken muun edelle. Ikävä kyllä.

Paljon olen miettinyt mitä tapahtuisi jos meille tapahtuisi jotain niin miten lasten kävisi? Kukaan lähisuvusta ei voisi ottaa lapsia luokseen asumaan (4kpl) Ei ole myöskään sellaisia ystäviä joiden luokse lapset voisi muuttaa. Toivottavasti joku taho jostain järjestäisi asiat kuitenkin niin, että lapset saisivat asua samassa talossa/perheessä.... esim jossain sijaisperheessä tai sos-lapsikylässä tms.

Ja kyllä, surullista. Mutta kun ei isovanhempia voi pakottaa olemaan läsnä tai luomaan läheistä suhdetta. Meillä kaikki suhteiden ylläpito on jäänyt täysin meidän vanhempien niskoille. Isovanhemmat eivät tule kylään, eivät pahemmin soittele ja lapsia ei kutsuta kylään. Käydään silloin tällöin koko perheen voimin tai pari lasta toisen vanhemman kanssa. Siinä se. :(
 
Muksulla on kummit, tädit ja setä, kaksi mun ystävääni sekä mummut, vaarit, kaksi isomummua ja isovaari. Isomummutkin ovat 70 ja 75, joten jaksavat kyllä touhuta rauhallisen kolmevuotiaan kanssa.

Etenkin mun toisen siskoni kanssa lapsellani on joku merkillinen sielujen sympatia, ovat olleet aina kuin paita ja peppu.
 
[QUOTE="vieras";23872735]Muksulla on kummit, tädit ja setä, kaksi mun ystävääni sekä mummut, vaarit, kaksi isomummua ja isovaari. Isomummutkin ovat 70 ja 75, joten jaksavat kyllä touhuta rauhallisen kolmevuotiaan kanssa.

Etenkin mun toisen siskoni kanssa lapsellani on joku merkillinen sielujen sympatia, ovat olleet aina kuin paita ja peppu.[/QUOTE]

Nähdään siis mun perhettä n. kerran viikossa, ollaan lapsen kanssa usein yötäkin siellä jos miehellä töissä pitkä viikonloppu. Miehen porukoilla käydään monta kertaa viikossa ja miehen veljeäkin nähdään useampi kerta viikossa. Muksu on kotihoidossa, anoppi on osa-aikaeläkkeellä ja he pitävät kerran viikossa ''mummuttelupäivän'' jolloin mummu tulee hakemaan lapsen kirjastoon/puistoon/tms. ja minä saan ihan rauhassa vaikka siivota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Ketä "omia" aikuisia kuuluu lastenne lähipiiriin?

Kuinka paljon lapsenne viettävät aikaa näiden "omien" aikuistensa kanssa?

Onko lapsillanne oma suhde muihin kuin vanhempiinsa vai kulkevatko suhteet isovanhempiin, kummeihin, täteihin, enoihin jne vanhempien kautta?

Jos te ja puolisonne joutuisitte onnettomuuteen ja viikoksi/kuukaudeksi sairaalaan niin kenen kanssa lapsenne sen ajan eläisivät?
Click to expand...


Lasten päivittäisessä elämässä vanhemmat olemme lähimpiä aikuisia. Minun puoleltani ehkä kaksi siskoistani lähempiä, mutta esim. isovanhemmuutta minun puolelta ei lapsilla ole. :( Isänsä puolelta isovanhemmat ovat elossa ja aikuisina elämässä. Samoin miehen sisko. Miehen veli ei meidän elämässä ole, mutta varmasti jos hätä olisi niin auttaisi.

Lapsia viikon verran hoitaisivat varmaankin omat siskoni tai sitten miehen vanhemmat. Kuukausi tai pidempään niin pyytäisin jo suvun tueksi kyllä sos.toimesta osa-aikaisesti tuki- tai sijoitusperhettä tai muuta apua.
 
Jaa. Jos ei opeja ja hoitajia lasketa, niin 4 kpl isovanhemmat on ainoat. Eivät lapset heihin juurikaan itse yhteyttä pidä, lähinnä minun kauttani, mutta toisaalta joskus isommat kyläilevät yksinkin, kerran pari vuodessa. Kun itse olen ollut synnyttämässä on joku isovanhemmista saattanut olla meillä, mutta muuten on mies ollut sairaalareissuni pois töistä, kotosalla. Jos jotain kuitenkin sattuisi, niin eiköhän jompikumpi mummoista meille pääsisi jelppimään.
 
Minä, isä, isän vaimo, mummo, mummon mies, siskoni, siskon mies, mun täti, tätin mies, kummitäti, pappa, opettaja, toinen mummo ja sen mies, papan veli, "äitipuolen" siskot miehineen, isomummu + sen mies, isän täti. isän kaveri + sen nainen, minun ystävä..

Laskin vain ne, kenen kanssa lapsi on todellakin tekemisissä, en muita.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minun ja avomieheni lisäksi lapseni elämässä tiiviisti mukana ovat minun vanhempani, minun mummoni, neljä sisartani ja yhden heistä avomies. Lapsen isä ja isän puolen vaari ovat myös hiukan mukana elämässä, mutta mummi ei. Lisäksi lapsella on erittäin hyvä perhepäivähoitaja. Myös avomieheni äiti on mukana elämässämme.

Lisäksi laskisin omien aikuisten joukkoon vielä kaksi tätiäni, jotka ovat lastani hoitaneetkin.

Jos minulle sattuisi jotain menisi lapsi, joko vanhempieni tai vanhimman pikkusiskoni luo.
 
lapsellani on erittäin läheiset välit mummiin ja vaariinsa, enoon ja hänen perheeseensä. Enon lapset ovat oman lapseni "sisaruksia" niin ovat sopineet. Eli jos meille vanhemmille jotain kävisi niin nämä on ne läheisimmät. Miehen sukuun pidetään toki myös yhteyttä, mutta todella paljon vähemmän.

Mummin ja vaarin kanssa on viikoittain, välillä yö kylässä ja välistä muuten vain päiväkylässä ja hoidosta vapaalla. Enon kanssa tapaa vähän harvemmin, mutta asuu ihan vieressä ja serkkujen kanssa näkee lähes päivittäin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa