Joillekin vanhemmille on näköjään itsestäänselvyys, että lapsi saa ruokaa kyläpaikassa!!

vastaavassa tilanteessa usein.
Kun huomaa ruokkivansa usein lähellä asuvan lapsen kaverin, kun lapset ovat meillä paljon useammin kuin kaveilla, ja sitten jos lapsi käy kaverilla, ei saa mitään suuhunsa.
Eli ruokkiminen ei ole vastavuoroista, mitäs teet? Pitäisi kai olla toimivat suunnitelmat.
Entäs jos oma lapsi on arka, eikä useinkaan käy missään kylässä, vaan tuo aina meille kavereita, eli se olen aina minä joka ruokin vieraita lapsia...
Eihän toki ruoka paljon maksa, mutta kyllähän se ylimääräinen maitolasi ja leipä (ja jostain syystä kaverit hyväruokaisia, yksi leipä ei riitä kuten omalle) joka arkipäivä maksaa kuitenkin jotain, enemmän sitten kun tuo pienempikin on koulussa.

Mutta itse en osaa kuitenkaan olla ruokkimatta vieraita jos omakin syö. Joskus siirrän jopa ateriaa, jos ruoka on sellaista, että en ole varannut vieraille. Saa omatkin olla jonkin aikaa "nälissään". En kehtaa alkaa syöttää omiani vieraiden läsnäollessa, eikä mieskään.
en haluaisi omiani pidettävän nälissään kylässä, joten itsekin ruokin kuitenkin vieraat.

 

Kuules ap eikös köyhälläkin ole edes näkkileipää aina kaapissa? siihen vain voita niin oiva välipala ois ollut niille tytöille.

 

Kuules ap eikös köyhälläkin ole edes näkkileipää aina kaapissa? siihen vain voita niin oiva välipala ois ollut niille tytöille.

Ei meillä ainakaan ole näkkäriä, kun ei sitä edes syödä...

 

Kuules ap eikös köyhälläkin ole edes näkkileipää aina kaapissa? siihen vain voita niin oiva välipala ois ollut niille tytöille.

Tytöille? Isoja koululaispoikia ovat.
Ja miten niin köyhällä näkkäriä on aina kaapissa? Ei muuten ole.

 

meillä vieraatkin lapset saa iltapäivällä sitä välipalaa mitä sattuu löytymään eli leipää, jugurttia, joskus kakkonen keittää nuudeleita tai syövät nugetteja tms. Ns herkkuja harvemmin on ellen satu olemaan itse kotona ja väännä isoa kasaa lättyjä.
jos kaveri on naapurista voi mennä toki kotiinsa (mutta aina jotakin löytyy) mutta jos on useamman kilometrin päästä ja toiselta suunnalta, niin ei mitään järkeä että ensin polkee kotiinsa ja sitten tulee meille.

 

vastaavassa tilanteessa usein.
Kun huomaa ruokkivansa usein lähellä asuvan lapsen kaverin, kun lapset ovat meillä paljon useammin kuin kaveilla, ja sitten jos lapsi käy kaverilla, ei saa mitään suuhunsa.
Eli ruokkiminen ei ole vastavuoroista, mitäs teet? Pitäisi kai olla toimivat suunnitelmat.
Entäs jos oma lapsi on arka, eikä useinkaan käy missään kylässä, vaan tuo aina meille kavereita, eli se olen aina minä joka ruokin vieraita lapsia...
Eihän toki ruoka paljon maksa, mutta kyllähän se ylimääräinen maitolasi ja leipä (ja jostain syystä kaverit hyväruokaisia, yksi leipä ei riitä kuten omalle) joka arkipäivä maksaa kuitenkin jotain, enemmän sitten kun tuo pienempikin on koulussa.

Mutta itse en osaa kuitenkaan olla ruokkimatta vieraita jos omakin syö. Joskus siirrän jopa ateriaa, jos ruoka on sellaista, että en ole varannut vieraille. Saa omatkin olla jonkin aikaa "nälissään". En kehtaa alkaa syöttää omiani vieraiden läsnäollessa, eikä mieskään.
en haluaisi omiani pidettävän nälissään kylässä, joten itsekin ruokin kuitenkin vieraat.

minä olen myös lapsille sanonut että aina pitää kavereille tarjota myös eli jättää ne ruuat jääkaappiin mistä ei useammalle riitä. ja jos sattuu yllärivieraita ruokapöytään niin aina sitä jotakin ruuan jatkeeksi keksii, vaikka keitän "kattilallisen" vihanneksia lisää tai kaivelen pakasteesta jotakin ja jaetaan ne pihvit tms jotka on tarjolla (joskus on osalle porukkaa sitten ollutkin vaikka kalaa mutta jokaiselle jotakin).

 

Meillä lasten kavereille tarjotaan niin välipalat kuin lämpimät ruuatkin, jos ovat meillä ruoka-aikaan ja vieraan lapsen vanhemmille sopii. Mutta jos tilanne olisi se, että omat lapseni joutuisivat olemaan syömättä, jotta vieraat lapset saisivat meillä ruokaa, niin kehoittaisin ilman mitään omantunnontuskia näitä nälkäisiä vieraita käymään kotonaan syömässä.

 

1. Kaverin äiti on tehnyt hölmösti, kun on olettanut lapsilla olevan ruokaa vieraspaikassa. Nämä asiat täytyisi sopia.
2. Ap on tehnyt hölmösti, kun ei ole pokkaa sanoa, että menkäähän ensin kotia syömään ja sitten kylään.

Lapset on ensinnäkin voineet ajatella, että jos omassa kodissa on tapana antaa vieraalle lapselle myös ruokaa, että muutkin tekevät näin. Toisaalta myös ap:n omat lapset ovat voineet olla hieman harmistuneita itsekin, kun ovat voineet esim. sanoa kavereilleen, että kyllä meidän äiti tekee teillekin ruuan ja sitten on kielletty.

Asioiden pitäisi hoitua aikuisten kesken etukäteen, eikä pistää lapsia tiukan paikan eteen.

 

Mä en kutsunut ketään kylään! Lapsi tuli vain äitinsä luvalla (äiti pienen kanssa kotona) enkä mä nyt ketään ala ovelta käännyttää .

Käännytä nyt vaan. =) Lasten äiti ei voi olla ajatusten lukija ja hän on luvannut vain omasta puolestaan. Ei sinun ole pakko vieraita vastaanottaa.

 

No meillä on ainakin itsestään selvyys että vieraat, oli ne lapsia tai aikuisia saavat meillä ruokaa jos mekin syömme. Oli sitten kyseessä sovitut tai yllätysvieraat. Mutta eikö se mene yleensä niin; mitä rikkaampi perhe, sitä tarkemmin pidetään siitä omasta kiinni? Meillä köyhillä on varaa jakaa siitä vähästä

SAMAA MIELTÄ OLEN!!!

 

No meillä on ainakin itsestään selvyys että vieraat, oli ne lapsia tai aikuisia saavat meillä ruokaa jos mekin syömme. Oli sitten kyseessä sovitut tai yllätysvieraat. Mutta eikö se mene yleensä niin; mitä rikkaampi perhe, sitä tarkemmin pidetään siitä omasta kiinni? Meillä köyhillä on varaa jakaa siitä vähästä

Tässä tekstissä peesaan täysin tuota tummaa osaa. Ei tulis mieleenkään, että vaan omat syö. Jos ruokaa (tai välipalaa) laitetaan, sitä laitetaan niin monelle kun talossa sillä hetkellä on.

Jos ei ole varaa tarjota lasten kavereille voileipiä, tai edes sitä kaurapuuroa niin silloin voi kyllä ihan reilusti minun mielestä sanoa jo ovella että nyt ei ole hyvä aika tulla kylään, parin tunnin päästä parempi tai sitten kokonaan toisena päivänä.
Ja tuskin se äiti tosiaan oli niitä muksuja teille varta vasten syömään lähettänyt..

 

Koulun jälkeen lapsella kuin lapsella on ainakin välipalanälkä, myöhemmin oikeakin nälkä, riippumatta siitä, ovatko omia vai vieraita. Nälkäiset ruokitaan.

Joskus voi olla sellainen lämmin ruoka, josta on vaikea jakaa, ja joka on jaettu jo valmistaessa tarkkaan (esim. riisiä ja broilerinreisi per nuppi). Silloin vieraalle tarjotaan jotakin jotakin muuta, vaikka sitä leipää, hedelmiä, pakkasesta pullaa + maitoa tms.

On se ihmeellinen huusholli, jossa ei mitään suuhunpantavaa ole, vaikka kuinka köyhä olisikin! On vastuullisissa aikuisissa jotakin vikaa, jos noin tyhjät kaapit on.

 

no minä annan vain ruokaa jos meillä jää. usein ei tehdä yhtään ylimääräistä enkä tosiaan ala tekemään mitää ylimääräistä.
Sun tilanteessa olisin sanonut jos valitti nälkää että käykääs kotona syömässä, teidän äiti varmaan tekee teille ruokaa. tulkaa sitten takaisin

 

häpee ap.

 

No ensinnäkään meillä ei lapset edes saa mennä suoraan koulusta mihinkään vaan aina tullaan ensin kotiin syömään ja tekemään läksyt. Samoin tänne ei tule vieraita ennen kuin lapset on tehnyt ne läksyt ja syönyt. Ei ole ollut siis ongelmaa pitääkö alkaa vieraatkin ruokkimaan koulun jälkeen.

 

Meillä on yleinen käytäntö, että jos lapsi tulee koulusta kotiin kaveri mukanaan,niin ottavat yhdessä välipalaa ja sama käytäntö tuntuu olevan kavereiden luonakin. Meillä ei tuohon aikaan ole aikuisia kotona,eli kaverukset keskenään tekevät voileipää tms.
Jos meillä on lapsen kavereita varsinaiseen ruoka-aikaan, tarjoan kyllä ruokaa heillekin. Ei olisi mukava tilanne, että oma väki söisi ja vieras kenties hyvinkin nälissään katselisi sivusta.

 

Peesaan apassin kyyneltä sillä olen samaa mieltä.Vaikka ei olekkaan ylimääräistä rahaa niin aina olen/olemme pystyneet tarjoamaan ruuat ym.vieraille oli ne sitten lapsia eli aikuisia.Haen jopa lähipelloilta kaikki maanviljelijä isännät meille puintejen/aiv-teon aikaan syömään/kahville.Ajattelen niin että hyväsydämisyys(oli se missä muodossa tahansa)palaa jotenkin takaisin antajalle.Tingin kaikesta muusta,mutta kotikasvatuksena saadusta "tarjoiluperinteestä"en luovu. :heart:

 

Mulla on niin hyvät muistot lapsuudesta yhteisistä välipaloista kavereiden luona ja omassa kodissani. Ei oltu rikkaita kukaan, mutta sen verran ruokaa oli aina. Itse laitettiin ja siivottiin jäljet ihan ekaluokkalaisista asti. Haluan kivoja lapsuusmuistoja omalle lapselleni ja tarjoan hänen kavereilleen ruuat meillä kun kyläilevät. "Köyhiin" perheisiin voin laittaa lapselle leipäpaketin mukaan niin ei tartte näppejään nuolla ihan oikeesti.

 

Jos meidän lapset haluavat tuoda kavereita suoraan koulusta meille, niin he soittavat (niin, ymmärrän, ettei kaikilla sitä puhelinta kuitenkaan ole) mulle ja kysyvät saako tuoda kaverin. Yleensä lupaan, ja sanon, että ottakaahan välipalaakin. Jos tilanne olisi semmoinen, ettei nyt kotona sattuisi olemaan mitään välipalaksi kelpaavaa (tosin meillä on aina pakko olla, kun koululaiset tulevat koulusta ja me ollaan isännän kanssa silloin vielä töissä ), niin sanoisin sitten, että eipä siellä paljon mitään ole, mutta katelkaa jotain suuhunpantavaa. Näkkäriä meiltä kyllä aina löytyy

 

Meinaatko, että karapuuro uppoo kaikkiin lapsiin??

Jos lapsella on nälkä, niin veteen keitetty kaurapuurokin kelpaa. Jos ei kelpaa, niin silloin lapsella ei ole oikeasti nälkä vaan lapsi voi aivan hyvin odottaa, kunnes kotonaan saa ruuan.

 

Mulle on ihan itsestään selvyys, että jos poitsu tuo kavereita koulun jälkeen kotiin, he syövät täällä välipalaa, ja vastavuoroisuus pelaa sitten, poitsulle tarjotaan välipalaa myös muualla. Aina löytyy ainakin leipää ja margariinia, sitä ei meillä muutenkaan säännöstellä. Todennäköisesti löytyy myös edam-juustoa leivän päälle, mahdollisesti myös kinkkua, samoin maitoa, tuoremehua ja tiivistemehua löytyy aina. Ruoka on sitten kinkkisempi juttu, kun meitä on 5, olen usein ajatellut, että syödään jotain tiettyä ruokaa ja siinä on juuri se tietty annosmäärä. Mutta olen sitten jättänyt itse syömättä, jos ruokaa ei olisi riittänyt kaverille, ja tämä jäisi meille. Tai kaikki saavat pienemmät annokset ruokaa, enemmän leipää ja vaikkapa runsaasti porkkanaraastetta.

 

No meillä on ainakin itsestään selvyys että vieraat, oli ne lapsia tai aikuisia saavat meillä ruokaa jos mekin syömme. Oli sitten kyseessä sovitut tai yllätysvieraat. Mutta eikö se mene yleensä niin; mitä rikkaampi perhe, sitä tarkemmin pidetään siitä omasta kiinni? Meillä köyhillä on varaa jakaa siitä vähästä

tätä on helppo peesata. en kyl ilikiäis jätää ketään ilman.. vaikka joskus todellakin tiukkaa on, mutta pakaste pelastaa!

Peesailen myös tätä, sillä kyllä meillä myös saa aina vieraatkin ruokaa ja aina jos lapselle on kavereita tulossa niin varaan heillekin tarjottavaa.

 

No meillä on ainakin itsestään selvyys että vieraat, oli ne lapsia tai aikuisia saavat meillä ruokaa jos mekin syömme. Oli sitten kyseessä sovitut tai yllätysvieraat. Mutta eikö se mene yleensä niin; mitä rikkaampi perhe, sitä tarkemmin pidetään siitä omasta kiinni? Meillä köyhillä on varaa jakaa siitä vähästä

Näin meilläkin.

 

Jännä juttu että aikuisten törttöilystä lapset saa kärsiä :headwall:

Olisit sitten sanonut lapsille että tänään ei voi vierailla että joku toinen kerta sitten ja passittanut lapset kotiinsa.

 

Tarjoilen välipalan, jos lapsen kaveri tulee koulusta suoraan meille. Jos on pitkään, tarjoilen ruuan samalla, ku omalle porukallekki. En mää osais varautua, että ruokapöytään tulee pari naamaa lisää. Ei meillä aina oo niin paljo ruokaa. Välipalaa löytyy kyllä aina.

Me kyllä lasten äitien kans sovitaan välipalat ja ruokailut etukäteen. On helpompi, ku tietää, että kuin moni tulee syömään.

Tuosta röyhkeydestä on kyllä mullaki sellanen kokemus, että jotkut perheet vaan syöttää muksunsa kylillä. Ja muksut syö kans ja vaatii parempaa, enemmän, isompaa... Siis uskomatonta, mutta näin on. Joku meni jopa meidän pakkaselle ettimään "niitä isoja tuutteja". Näiden lasten kans oon oppinu, että kun mikään ei riitä, niin tarjoilen sitten vähän eri tyylillä.