Kiitokset lämpimästä vastaanotosta
tinker_ kurjaa, että sieltä sinne suunnalle pärähti menkat päälle... Mulla on itellä normisti aika lyhyt kierto sen 26pv suunnilleen ja ovikset oon bongaillut kp14 tienoilla, joten mulla siihen jää sit se 12 pv menkkoihin. Itekin pohdiskelin, että voiko tossa ajassa mitään kunnon kiinnittymistä tapahtuakaan ja olin jo ihan epätoivoinen, kun oli kerran kierto vaan sen 24pv. Mulla aivan ihana gyne sanoi, että aivan normaalin kierron rajojen sisällä mennään, ettei ole syytä huoleen. Toivotaan, kuitenkin, että jatkossa tuota tarrautumisaikaa jäisi meille molemmille tarpeeksi!
Me mennään
vaniljaisen kanssa näköjään aika samoilla piinailupäivillä. Säkään et ole vielä testaillut kuitenkaan? Mä en ole kertaakaan vielä testaillut ennen menkkojen myöhästymistä ja useesti sit testauksen jälkeenhän ne pärähtää tunnin sisällä menkat päälle...Hyvältä kuulostaa nuo sun oireilut ainakin. Toivotaan, että tuo oireiden erilaisuus merkkaisi tällä kertaa jotain POSITIIVISTA =)
raphaella kyllä se pitkäaikainen yrittäminen jossain vaiheessa alkaa puuduttaa ja on fiilikset alhaalla... itelläkin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän käynyt mielessä, ettei taida luomuna mitään tapahtua. Kun tietäisi edes syyn niin sitten sille voisi alkaa jotain tekemään... Mutta kummasti se jännitys vaan aina kasvaa ennen menkkoja ja jostain se toivo nostaa onneksi päätään. Kyllä meille vielä se oma nyytti tulee!
ON: Viimeksi kun kirjoittelin niin sanoin, ettei tällä kierrolla ole ollut oikein kummempia oireiluja viime viikkoista väsymystä lukuunottamatta... NO... lauantaina alkoi vatsassa uudenlaiset fiilikset, aiempien kiertojen pienten nippailujen sijaan voin sanoa, että nyt ymmärrän, mitä jotkut tarkoittavat vatsan kuumottavalla tunteella. Tuo kuumotus ja juiliminen kohdistui selkeästi oikealle puolelle kohdun yläseutuville (luulisin, on tämä anatomia hallussa
). Sitä parisen tuntia sillai selvästi juili ja kuumotteli (muttei kuitenkaan sattunut) ja sitten sohvalta noustessa samasta kohdasta vihlaisi reilummin, niin, että säikähdin. Vihlaisu kesti ihan pari sekuntia... Sitten oon muistellu, että aiemmin mulla tuli tissit kipeeksi aika pian jo oviksen jälkeen, mutta nyt ne tulivat herkiksi ja vähän kipeähköiksi, muttei nyt mitään valtavia kipuja vielä ainakaan niin vasta lauantaina tai sunnuntaina... väsymystä ei enää samalla lailla jatkuvasti ole kuin viime viikolla, mutta mutta... täällä ihan tosissaan jännittää nyt kovasti:O Aina aika ajoin jotain tuntemusta on vieläkin mahassa aika ajoin, juilimista, muttei läheskään niin voimakasta kuin menkkakivut (jotka mulla on aikamoiset)
Nyt oonkin pohdiskellut, että pitäskö tällä kertaa tehdä jo testiä vähän etuajassa, kun yleensä oon ootellu vasta siihen, kun menkat on myöhässä... jos siellä olis ainaki jotain aluillaan niin tietäis, että tuleeko mitään haaleaa viivaa edes. Aattelin, että jos ne menkat sieltä sitten kohta tupsahtaa niin tietää, onko edes kemiallista tai jotain ollut, kun jotenkin noi oireet nyt ei enää voi aivan kuviteltujakaan olla... Tähän asti, kun ei mitään toivetta juurikaan oo edes ollut siitä, että jotain tuolla tapahtuis... nyt olis siis kait dpo10, että kohtahan sieltä vois jotain jo saada testattua eiks niin?!
Miehelle en oo tällä kertaa oireiluistani sanonu sen enempää. Se jo muutenki kuvittelee mun olevan aivan vainoharhainen, kun tuntuu sitä ja tätä
Sen vaan tietää, että menkkojen alkaessa on pettymys valtava, mutta voisko ne kerranki olla alkamatta?! Mulla on jo ehtiny ajatukset vaeltamaan vaikka minne, vaikka oon yrittäny olla menemättä asioiden edelle, mut kait sitä joskus saa haaveilla eiks niin?
Hei siitä tuliki mieleen, että millä tavoin te yritätte viedä ajatuksia muualle näistä vauvapuuhista? Tässähän saa hyvinkin helposti ittensä pimahtamaan?
Mä alotin nyt vähän kuntoilu ja laihiskuuria tässä ja opettelen juoksemaan, mitä oon aiemmin aina inhonnu. (varsinaisesti syytä laihikseen ei suuresti ole, mutta lähinnä alkoi tuntua, että saisko sitä joskus edes kontrolloitua omaa kroppaansa, kun tässä vauvajutussa siihen ei kauhiasti näköjään voi vaikuttaa)
