Jännitysniska...

Täällä on aivan mahtavan hieno ja aurinkoinen päivä !

Lueskelin tuossa paljon viestejä enkä enää muista, mitä kaikkea pitikään kommentoida :headwall: . Tervetuloa kuitenkin kaikilla uusille jumisille, Ikuinen riesa: oli kiva lukea kokemuksiasi pidemmältä ajalta! Pöpölle: mulle kävi perjantaina rentoutusjumpassa sama "ilmiö" eli selällään maatessa kädet pikkuhiljaa puutuivat. Ilmeisesti selässä on jotkut lihakset niin jumissa, että pelkkä selinmakuu kovahkolla alustalla saa kädet puutumaan.

Mammax3: kiva, että vaivojesi syy näyttää sittenkin olevan harmittomampi !!

Itse olen huomannut sellaista nyt, että nukkumaan mennessä saattaa tulla sellainen "sisäinen tärinä", joka saa aikaan myös rytmihäiriötuntemuksia. Jos kuitenkin otan yhden särkylääkkeen (ihan tavallinen panadol tai muu parasetamoli), tärinä lakkaa puolessa tunnissa ja sitten tulee unikin. Eli olisiko lihakset jotenkin niin jumissa, että tarvitsevat tuon särkylääkkeen rentouttajaksi ja verenkierron elvyttäjäksi tai mistä voisi olla kyse? Ei siis ole kyse mistään hillittömästä tärinäkohtauksesta, jossa koko kroppa tärisisi vaan se kumma "sisäinen tärinä", joka selkeästi alkaa tuolta kallonpohjasta jumialueelta ja kulkee pitkin selkärankaa (?)...Se ei muuten haittaisi mutta se inhottava sydäntunne haittaa unensaantia.

 

Voisitko Tarjuska käyttäytyä asiallisesti ja jättää kommentoimatta, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa! Kiitos!

Mä olen käynyt hiihtämässä, nyt kolmena päivänä peräkkäin ja tänään olo onkin sitten taas ollut huonompi. En tiedä mitä enää kokeilen. En tiedä tohdinko kokeilla lämpöhoitoa, jos niskaa pukannut tulehdusta flunssan jäljiltä. Koska silloinhan minulla turposi kaula ja se puristava tunne tuntui juuri siinä turvotuskohdassa. Vai onko kylmäpussi sittenkin parempi?? Tulehduskipulääkekuuri??
Viikon saan vielä hoitaa kunnolla niskoja, sitten aloitan työt. Saapa nähdä miten jaksan, kotonakin täytyy makoilla 2-4 tunnin välein, alkaa ihan kädet täristä, kun ovat niin uupuneet, eikä jaksa kovin vaativia hommia tehdä, ja ajatuskin karkailee vähän väliä niskavaivoihin.
Triptyl varmaan sen verran auttaa, että ei niin tunnu nämä hermosäryt. Mutta tämä puristava tunne niska-hartiaseudulla tuntuu ja samoin alaselässä tai tuolla pyllyn kohdilla. Oisko si-nivel??? Siksipä taas fiilikset sellaiset, että jospa kuitenkin on reumaa!!!???

TätiHuoli: Hyvä, että olet huomannut, että saat paremmin unen kun otat särkylääkkeen. On mullakin ollut joskus sellainen lievä tunne maatessa, että tärisen vain vapisen... tai hieman tuntuu kuin olisi keinuvassa laivassa. En tiedä onko sama tunne???

Pöpö: Toivottavasti saat magneettikuvat mahdollisimman pian!

Mammax: Tulethan heti kertomaan, jos saat apua tuosta Fragminesta. Täytyy sitten itsekin aloittaa hoito uudestaan, jos siitä on sulle apua.

Ikuinen riesa: Oletko sinä työelämässä? Miten jaksat siellä tämän vaivan kanssa? Oletko huomannut, että flussa pahentaisi oireita? Itse epäilen, nyt sitä, kun niskat tuntuneet pahemmilta joku aika sitten flunssan aikana ja nyt sen jälkeen.

Ensi viikolla onkin kontrolli käynti lääkärillä, tarkistetaan niskan tilanne ja lääkitys, ym..
Mut kyllä on yhtä paskaa elämä tällaisen vaivan kanssa!!!
:headwall:

 

Keisari: onnea työpaikasta!! Kuulostavat kyllä aika inhottavilta nuo vaivasi ja tuo epätietoisuus on kurjaa, varsinkin kun epäilet sitä reumaa. Kyllä mullakin liikunta lisää jumia, jos en venyttely oikein kunnolla. Kuntosalin jälkeen pitää tosi huolellisesti venytellä tai muuten kallonpohjan jumi ärtyy (tai mitä nyt sitten tekeekään mutta kuitenkin alkaa puristaa). Nykyisin yritän taas olla huolellinen tuon venyttelyn kanssa....sitten se aina jossain vaiheessa "unohtuu", kun olo on hyvä.

Lähinnä kuvailin tuota sisäistä tärinää sen vuoksi, että ainakin kaksi muuta tällä palstalla on tuntenut samanlaista...en siksi, että enää olisin siitä huolissani (koska en juurikaan ole) tai siksi, että haluaisin oikein kovasti siitä valittaa. Mutta jos tuo placebo-lääke auttaisi, en panisi pahitteeksi. Harmi, että kukaan lääkäri ei ole tajunnut sitä määrätä .

 

Hei TätiHuoli!


Jospa niska on inhompi siksi, kun en ole kunnolla ehtinyt venytellä? Hyvä kun mainitsit venyttelyt. tää on vaan, just tätä!!! Aina miettiä ja pohtia mitä tein väärin, mitä olisi ehkä pitänyt sittenkin tehdä, mitä kokeilisin sitten, mitä en uskalla enää kokeillakaan???

Nyt pohdin kuumeisesti tohdinko jumpata ja sitten venytellä oikein kunnolla, jos alkaakin helpottaa. Flunssan aikaan en venytellyt, enkä jumppaillut, enkä hiihtojen jälkeenkään kunnolla, tosin en hiihtänytkään mitenkään "kunnolla" tai tosissaan. Mutta tokihan hartia niska seutu sai siinä liikuntaa enemmän kuin jos en mitään olisi tehnyt.?????

No testaan nyt kuitenkin pientä niska-hartia jumpaa, lähinnä lämmittelyä ja sitten venyttelyä!!! Jospa huomenna olen taas viisaampi.

Mut kiva kun voi täällä käydä kirjoittamassa olostaan, oli se sitten vakavaa, inhottavaa, ahdistavaa tai muuten vai outoa, tai kummastuttavaa. kiva kun kesä tekee kohta tuloaan!

 

Venyttely on useimmiten hyväksi mutta mulle joskus fysioterapeutti sanoi, ettei saa "ylivenytellä" eli mulla kun ylimmät niskanikamat on yliliikkuvat, niin pitää aina muistaa "pistää vastaan" samalla kun venyttää (ettei esim. venytä niskaa sivulle niin pitkälle kuin venyy vaan pistää samalla lihaksilla (toisen puolen) vastaan). Ja sitten ne venyttävät jumppaliikkeet (takaraivon venytys jne.) on myös tosi hyviä (kun vaan aina muistaisi tehdä...).

 

Olen lueskellut tätä palstaa vuoden alusta, ja tuntuu ihanalta löytää ihmisiä, joilla on ihan samanlaisia tuntemuksia joiden kanssa itse on tuskaillut jo pitkään!

Minulle on tapahtunut hurjan paljon muutaman vuoden sisällä, nuoremman lapsen syntymästä usean läheisen kuolemaan/vakavaan sairastumiseen. Näiden seurauksena (ilmeisesti) olen alkanut itsekin oireilla, vatsahapot vaivaavat ja suurimpana riesana jännityniska ja hampaiden yöllinen (ja päiväinenkin) yhteenpureminen.

Jostain syystä oikea puoli vaiva enemmän, ja naaman puutuminen, (jopa huulet), pään tukkoinen olo, huimaus, humausmaiset huimaushetket, päänsärky, niskasärky, tukkoiset ja tiukat hartiat, kasvojen oikean puolen "kiristäminen", silmien väsyminen ja haritus, vähän "hitaalla käyvän" olo, tuikahdusmaiset pääkivut ja hampaiden aristus ovat kaikki tuttuja... Joskus särkee myös alaselkää, enemmän oikealta ja joskus jopa lapaluun välisen kipukohdan "vastakappale" rinnan puolella juilii. Rytmihäiriöitä on joskus, pahoinvointia, IHAN KAIKKEA

Pää on kuvattu ja selkä, magneettikuvauksella, ja neurologeilla (ms-tautiin erikoistuneilla) juoksin muutamaankin otteeseen. Korvalääkärillä olen käynyt monta kertaa korvan äidyttyä kivuttelemaan, yleislääkärikäyntejä ei viitsi edes laskea... Fysioterapiassa olen käynyt jonkunverran, rintarangan rusautus auttaa aina. Muuten olen vähän hukassa keinojen kanssa, ice poweria, särkylääkettä, lihasrentouttajaa ja purentakiskoa yritän käytellä aina kun muistan. Pahimmat pelot siitä, että kyseessä onkin joku kamala, vakava, tunnistamaton tappava sairaus, ovat hellittäneet kun samat vaivat jatkuvat (välillä parempina ja välillä huonompina) jo kolmatta vuotta. Kai se olis jo tappanut jos siitä olisi kyse... Ja olen koittanut ajatella niinkin, että olen tutkituttanut asiaa niin paljon kuin rahkeet riittävät; nyt täytyy vaan elää tän kanssa ja nauttia silloin kun riesat eivät vaivaa. SILTI välillä pelottaa ja luulen että kohta kuolen, mutta oman miehen sairastuminen syöpään muutti asennetta jonkin verran; hänkin porskuttaa ja jaksaa ja yrittää olla huoleton, miksen minäkin?

Kettumainen tämä jännitysniska kaikkine lieveilmiöineen on, siitä ei pääse mihinkään. Ihanaa että täällä on teitä muitakin, jotka painitte samojen hölmöiltä tuntuvien pelkojen kanssa, ja on myös ihanaa kuulla että jollakulla muullakin esim. puutuu naama tai suolisto pomppii! Tuttujen joukosta sellaisia ei ole löytynyt, luulin että olen ainoa omituinen hullu

Olen itse törmännyt viime vuosina vaikeisiin sairauksiin ja viettänyt paljon aikaa sairaalassa (läheisten takia), ja tuntuu, että nämä niska- ym. oireet SAATTAISIVAT helpottaa, jos pääsisi kaikista huolista ja suruista ja saisi vaikkapa vuoden verran vain ajatella iloisia asioita ja hengähtää. Joskus olen ajatellut, että jatkuva suru, huoli ja paniikki ovat kiristäneet fysiikan niin äärimmilleen, ettei se ihan heti särkylääkkeillä ja purentakiskoilla siitä toivu...

Kiitos teille kaikille joiden kanssa täällä saa jakaa omia tuntemuksiaan!

 

Keisari hei....työelämässä ollaan ja täytyy sanoa, että onneksi. Nimittäin liikkumimen on minulle parasta!
Se flunssan, tai muuta lepoa vaativan sairauden aikana, niskat ja yllättäen myös selkä jumiutuvat, johtuen omasta mielestäni liian pitkästä levosta.
Aamut ovat pahimpia, päviän aikana helpottuu, jos olen töissä tai liikun muuten.

Se venyttely....jokainen tietää miten tärkeää se on, mutta....tosi vaikeaa. Jumiutuneena ylivoimaista ja hyväkuntoisena liian helppoa siirtää huomiseen!?
Olen toipumassa nyt hyvää vauhtia, en niinkään venyttele, vaan yritän pitää hartiat alhaalla ja rentoutua. tai kyllä venyttelenkin kepin kanssa, mutta liian vähän. Tietoinen rentouttaminen on parasta, siis minulle.

Kyllä niskajännitys ja sen aiheuttaman verenkierron estyminen, aiheuttaa todella paljon oireita. Sitä ei usko kukaan muu kuin sen kokenut.
Helpotusta tuo tutkimusten avulla poissuljetut sairaudet, mutta oireet jatkuvat.

Hiihtäminen ei ole minulle hyvä vaihtoehto, ainakin pitää suojata hartiat ja niska hyvin, ja yrittää olla jännittämättä. Niinkuin aiemmin mainitsin niin uinti on pahinta.

Liikunta, jossa kädet, olat ja hartiat voivat vapaasti liikkua on ollut parasta. Se lisää rentoutumista ja myös verenkiertoa.

Mutta jokainen löytää ajallaan sen itselleen parhaiten sopivan lajin.

Keppijumppaa harrastan taas uudestaan, sen nostaminen toistoineen ja " ristiinnaulittuna " oleminen eivät rasita liikaa lihaksia.

Hyvä, että käytte tutkimukset läpi ja saatte mielenrauhan silel ettei mistään vakavasta ole kysymys, vaikkakin oireet ovat todella moninaiset. On kuitenkin helpompaa yrittää rentoutumista yms, kun vakavan sairauden pelko on suljettu pois.

Näin, kymmenien vuosien taustan jälkeen ajatellen....

 

Kiisa....sairaudet ja kuolemat yms kokemukset lisääntyvät ikää myöten. Toiset suhtautuvat niihin kevyemmin ( ehkä myös päästämättä tuskaansa tajuntaan) ja toiset taas reagoivat omalla fysiikallaan, kuten minä.

Uskon, että itse ainakin kerään kaikki stressitilanteet " niskaani", joku toinen taas vatsaansa, suolistoonsa....olemme niin yksilöllisiä.

Jos yhtään lohduttaa niin luulin itsekin nuoren ensimm lapsen jälkeen, että olen vakavasti sairas ja en edes kehdannut luetella ( juuri sinun kertomia oireita ) kellekään. Surin vain mielessäni sitää ettei lapseni näe minua aikuisena.
Nyt neljän nuoren äitinä ja kahden lapsenlapsen mummina olen edelleen hengissä ja ilman vakavaa sairautta, ilman mitään sairautta, paitsi tämä niska ja sen tuomat oireet.

Tsemppiä sinullekin!

 

En tiedä mikä Tarjuska sinun " ongelmasi" on, mutta tapasi viestittää tunteitasi ei kanna hedelmää eikä anna muille tunnetta siitä ,että tarvitset apua.

 

Juuri noin olen joskus ajatellut, että lapset eivät ehdi nähdä minua aikuisena!

Molemmat vanhempani kuolivat nopeasti peräkkäin, ja minulle jäi tunne, ettei ole enää ketään jolle kertoa hölmöistäkin peloista. Miehelle en viitsi aina valittaa, kun hän on itse sairastanut aivosyövän, ja se kuitenkin on vähän isompi juttu kuin nämä epämääräiset oireet. Ihanaa ja kiitos, kun kirjoitat noin valoisasti ja rohkaisevasti!

 

Yhdyn tuohon Ikuisen riesan näkemykseen siitä, että joillakin stressi ja ikävät kokemukset kasaantuvat sinne niskaan, toisilla jonnekin muualle. Ei mikään ihme, että ikävien tapahtumien ja elämänjaksojen jälkeen joku paikka alkaa oireilla ihan fyysisesti. Itsellä ainakin stressi ja ahdistavat tilanteet saavat aikaan sen, että jännitän huomaamattani niskaa, joka sitten puolisalaa menee täysin jumiin aiheuttaen kaikenlaisia kummia oireita, mikä sitten taas lisää sitä huolta...jne. . Mulla on jännitysniskaoireet olleet enemmän tai vähemmän päällä 14 vuotta (en tarkkaan muista...) mutta välillä siis lähes täysin poissakin . Pahimmillaan on ollut kokoaikaista huimausta, jalkojen ja käsien puutumista, kovia vihlovia kipuja raajoissa, juuri tuota "pöhnäisyyden" tai hitauden tunnetta jne. eli hyvin samantyyppistä kuin sinulla. Pahimpiin kausiin kunnon säännöllinen annos fysioterapiaa yhdistettynä venyttelyyn on auttanut mutta se on vienyt aikaa!

Vuosien varrella olen jo "oppinut", mitkä oireet kuuluvat niskaan mutta uusi asia mulle on ollut se, että nämä oudot sydänoireet voinee myös laittaa niskan piikkiin. On silti ihana huomata, että meitä on näin monta! Kyllä mullekin on tuttua tuo pelko siitä, että kaiken takana onkin joku vakava ja salakavala sairaus ja siitä, että lapset jäävät äidittömiksi yms. mutta aika hyvin olen päässyt jo niistä tunteista eroon. Tämä palsta on tosiaan erinomainen kanava vatvoa näitä kummia oireita vertaisseurassa , itse kun en välitä näistä muualla puhua.

Tsemppiä!!!!

 

Kun tässä nyt muistelee aikoja taaksepäin, kun lapset olivat pieniä ( 4 lasta ) niin on se kyllä aika symbioosia lasten kanssa. Me äidit jouduttiin/ joudutaan venymään ja venymään ja toistuvat huolet lasten terveydestä ja siitä että teenkö nyt oikein. Yölliset valvomiset/ heräilemiset, ja toisen aikuisen puute ( yleensä) lisäävät stressiä. Myöhemmin työelämän ja perhe-elämän sovittelua jne...
Tuohon aikaan itsellänikin alkoivat niskaongelmat. isäni kuoli yllättäen ja perin vielä hänen omaishoitajuuden eli sain äitini meille kahdeksi vuodeksi, 60-vuotiaana dementikko.

Ei siinä ollut aikaa eikä kykyä rentoutua.

Mitä nyt tekisin toisin jso olisin nuori äiti?

Yrittäisin pihistää itselleni enemmän aikaa, jättää kodin huollon vähemmälle, ja tavata " omia" ystäviäni enemmän ilman huonoa omaatuntoa. Rentoutunut äiti jaksaa enemmän, mutta siihen tosin vaaditaan myös aktiivinen isä perheensä suhteen.

Mutta onhan aika pienten lasten kanssa myös sitä parhainta ja onnellisinta aikaa, sitä vielä kaihoten kuitenkin muistelee. Olisi vaan pitänyt enemmän vaatia puolisolta sitä omaa aikaa ja myös itse ymmärtää etteivät ne silitykset ja tiskaukset ole niitä tärkeimpiä asioita.

Voimia vaan kaikille pienten lasten äideille, älkää unohtako omia tarpeitanne " vaipparumban" keskellä!

 

Hei Ikuinen riesa!

Sinä jaksat olla niin kannustava! Kiitos siitä! Mitenkähän minä saisin itseni rentoutettua pidemmäksi aikaa? Äsken tein rentoutusharjoituksen cd:n avulla, olo oli ihana ja rento. Ja heti 5 min sen jälkeen alkoi niska-hartiaseutu puristamaan ja tietty heti sitten rupean stressaamaan, että rentoutuksesta ei ollutkaan mitään hyötyä. Ja miten jaksan sitten töissä, kun kotonakin on kokoajan paska olo. YHYYY!!! Siellä ei ole mahdollisuutta makoilla. ja Pitäs pystyä olemaan täysillä mukana ja skarppina. Jo tämä pelkkä oleminen on painajaista saati sitten kun pitäisi jotain pystyä tekemään. Työ on sitten vielä istumatyötä!! Ja saattaa olla vielä asiakkaiden palveluakin!! Ou nou! Pelottaa jo että jos pyörryn, tai en pysty keskittymään kuuntelemaan ohjeita, olen hajamielinen, sitä olen nykyään kokoajan.

Mammax3: Yv

 

Keisari moi....se istumatyö on pahinta mitä voisin kuvitella itselleni!! Aikoinaan jouduin luopumaan rakkaasta harrastuksestani ompelusta juuri niskojeni takia ja nyt olen uudemman harrastuksen eli sukututkimuksen ( eli päätteellä istuminen ) jättänyt pariksi viikoksi väliin.
Nyt on niskat taas paremmat ja ajatukset tuntuvat kulkevan, mutta ruokatauolla lautasen ääressä tänään taas yht`äkkiä heitti niin , että piti ottaa pöydästä kiinni.
Noissa tilanteissa, kun huimaa, niin yritän taivuttaa niskaa taaksepäin, pudottaa olat, ja kevyesti heilauttaa päätä sivuille.
Joskus auttaa , kun tuen toisella kädellä niskaani, ihme kyllä.

Se pelko huimauksesta lisää tuntemusta huimauksesta, ja siitä eroon pääseminen vie pahuksesti aikaa, ja on todella rampauttavaa. Onneksi itse voin, ja joudun liikkumaan koko ajan, sillä en varmaan kestäisi työtä missä pitäisi vallan istua.

Noissa tilanteissa, kun huimaa ja " pelottaa " niin yritän ajatella positiivisesti. Keksin jotain, kuten tänäänkin, että on pe ja viikonloppu vapaa, että ihanaa, että taidan ostaa viiniä ja rentoutua ja nukkua...jne..

En anna enään periksi tälle vaivalle, olen päättänyt olla vahvempi, jos niin voi sanoa. Olen tullut niin sinuksi näiden oireiden kanssa.....mutta vuosia tähän on mennyt.

Vaivamme ei ole "tappavaa", ellemme anna henkisesti sitä tapahtua. Pitää lisätä itselleen kannustusta liikkumiseen ja rentoutumiseen. Kasetti tai cd.....
Tahdonvoimalla ja ajatuksin luotu positiivinen tunnelma voi olla parempi kuin kasetin kuuntelu.

Pitää oppia rentoutumaan myös niissä tilanteissa missä oireita esiintyy, kuten istumiset ja meetingit.

Hienoa tekstiä minulta, mutta ei aina niin helppoa itsellekään. Oman ongelman tiedostaminen on kuitenkin se paras juttu ja sitten myös " kantapään" kautta opitut asiat tilanteen helpottamiseksi.

Jos teet istumatyötä ja asiakaspalvelua, niin yritä luoda tilanteesta positiivinen kuva ja samalla rentoutua, sen "jännittämisen" sijaan. Siihenkin oppii.

Olen hyväksynyt tämän ongelman ja "vaivan" osaksi elämääni. Tämä ei todellakaan tapa eikä etene, mutta estää kylläkin joitain toimintoja. Opimme kuitenkin aikaa myöten tuntemaan ja tietämään oman kapasiteettimme ja sietokykymme, niin henkisten kuin fyysisten paineitten suhteen, ja terveelisin/ helpoin tapa niistä on kait niska, jos vaihtoehtona on esim .sydän!?

Tsemppiä Keisari.......opit aikaa myöten tuntemaan oireesi ja tilanteet jotka eivät sinulle sovi ja hyväksymään, että olemme sympaattiselta tms hermostolta herkkiä ihmisiä. Osaamme tulkita psyykkistä traumaa ja jännitystä fyysisillä oireilla ja säilymme hengissä!?

Villieläimet, jos olette luonto-ohjelmia katsoneet, purevat myös hampaitaan ja leukaluitaan, kun tulee stressitilanne ja niihin olen verrannut myös itseäni. Olen kohdannut vaikeat tilanteet kuin myös " hammasat purren."

vastauskeni oli vähän sekava, työstä juuri tullut ja väsynyt..........

Mutta tsemppiä sinulle, ihmiset jotka reagoivat tapahtumiin ovat oikeita " ihmisiä", koemme kaiken mitä pitääkin emmekä kätke niitä pois tästä päivästä.

Näin minä ajattelen....

 

Minä olen aina ollut, siis koko ikäni jännittäjä-luonne, ja olen aina jännittänyt aivan kaikkia tilanteita, mutta en ole koskaan kokenut niitä mitenkään isoksi ongelmaksi, olen hyväksynyt sen että jännitän. Aina olen kuitenkin selvinnyt kaikista tilanteista mallikkaasti ja hyvin. Silloin en oireillut jännittämistä kovinkaan fyysisesti. Ei tullut niskat kipeiksi, ei huimannut, ei oksettanut tms. Tai ehkä oireilinkin niskalla, mutta en sitä huomannut.

Eri asia nyt sitten kun huomaan jännittämisen heti niskassa. Yritän kyllä ajatella positiivisesti ja valoisasti, ei se haittaa vaikka jännitän, ei haittaa vaikka olen kipeä, selviä kyllä, ja jossain vaiheessa pääsen tästä vaivasta eroon. Ja kun olen aina tykännyt kovasti tehdä kaikkea käsilläni, juuri sellaisia hommia mitkä rasittavat oikein kovasti niskaa!!! ja hartioita ja käsiä!! Tykkään laittaa kotia, maalata ja tapetoida, nikkaroida vaikka puusta kukkalaatikoita, ommella, kaivaa lapiolla pihalla maata, kantaa kiviä ym.ym, todella fyysistä. Pakko jättää nämä mieltä rentouttavat hommat nyt vähemmälle, koska ne kuormittavat niin kovasti niskalihaksia!! En vain tiedä mitä sitten keksin niiden tilalle, jotain kevyttä liikuntapainoitteista varmaankin jota voin tehdä lasten kanssa kotona.

Tykkään kovasti keväästä, jospa se auttaa rentoutumaan, saan tutkia pihalla, mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta ja mitkä sipulikukat alkavat kasvamaan. Taidan jättää pihan laiton vähemmälle tänä kesänä ja keskittyä nyt kerrankin nauttimaan siitä.

 

Hei Kiisa.
Sinun oireet oli aivan kuin minulla. Ainut mitä mulla ei oo, on rytmihäiriöt. Sain jotain apua jo omt-fysioterapiasta. Esim. huimaus ja puutuminen poistui kokonaan sekä päänsärky väheni. Jos en olisi ihmeellisesti kipeytynyt, olisin ihan varmasti saanut enemmänkin apua. Suosittelen kokeilemaan, jos mahdollista.
Ei näistä vaivoista kannata liikaa sressata, varsinkin kun huomaa, että niitä on muillakin, eikä niihin kuole :hug: Minun on tietysti hyvä näin sanoa, kun en niistä samalla lailla stressaa kuin toiset. Ja onhan mullakin ollut joskus kausia, että pelottaa esim halvautuminen puutumisen vuoksi, mutta sekin meni ohi, kun pääsin puutumisesta eroon fysioterapiassa.
Suakin oli kuvattu ja lääkäri tutkinut eikä mitään vakavaa pitäisi olla. Jännitysniska saattaa tosiaan aiheuttaa vaikka minkälaista vaivaa.

Meille päin on luvattu huomisesta alkaen lämpimämpää keliä. Taitaa olla kevät tulossa kovaa vauhtia. Jospa se piristäisi kaikkien mieliä :hug:

 

Joka viides kärsii luulosairaudesta
9.3.2008 9:49

Turhat tutkimukset käyvät yhteiskunnalle kalliiksi.
Fyysiset oireet voivat johtua mielenterveyden ongelmista.
Fyysiset oireet voivat johtua mielenterveyden ongelmista. (RIITTA HEISKANEN)

Noin viidennes terveyskeskusten potilaista kärsii oireista, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä, kertoo Sunnuntaisuomalainen.

- Ihmiset voivat oireilla jopa vuosikymmeniä, sanoo Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson.

Oireita, joille ei löydy lääketieteellistä syytä, pidetään usein kuviteltuina. Kyse voi olla kuitenkin somatisaatiohäiriöstä. Ne ovat mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ilmenevät fyysisinä oireina.

Vaikka somatisaatiohäiriö aiheuttaa terveydenhuollolle paljon kustannuksia, sitä ei läheskään aina tunnisteta tai siitä ei uskalleta puhua. Usein on takana paljon erilaisia tutkimuksia ennen kuin lääkäri lopulta kertoo potilaalle, että psyykkiset tekijät saattavat aiheuttaa monenlaisia oireita.

Sunnuntaisuomalaisen mukaan säästöt olisivat huomattavat, jos somatisaatiohäiriö tunnistettaisiin perusterveydenhuollossa nykyistä paremmin.

Somatisaatiohäiriö on tunnettu pitkään, vaikka sen tautiluokitus on melko tuore. Selittämättömät oireet ovat naisilla kuusi kertaa yleisempiä kuin miehillä. Usein oireet pahenevat vaihdevuosien ja eläkeiän välissä.



Kun tauti ei näy kokeissa
Hypokondria eli luulosairaus
teksti: Eve Hietamies
Julkaistu 1. elokuuta 2005

Hypokondrinen eli luulotautinen on ehdottoman vakuuttunut vakavasta sairaudestaan ja voi väittää, ettei häntä ole tutkittu tarpeeksi tai häntä huijataan. Hypokondriaa ei kuitenkaan saa vähätellä, sillä pahimmillaan mitätöimisen seuraukset voivat olla kohtalokkaita.


Suurimmalle osalle on tuttu tilanne, jossa stressin ja vastoinkäymisten keskellä alkaa äkkiä kuunnella omaa ke-hoaan - kummallinen päänsärky on kestänyt jo päiviä, ei kai nyt kaiken päälle tule vielä jotain aivosyöpää? Kun stressaava tilanne rauhoittuu, myös sairauden pelko menee itsestään ohi.

Ääripäässä on ihminen, joka käy kymmeniä kertoja vuodessa lääkärin vastaanotolla. Hän on hirveän?peloissaan ja varma siitä, että sairastaa jotain kuolettavaa tautia. Potilaalle tehdään toistuvasti testejä, jotka eivät kuitenkaan osoita mitään fyysistä sairautta. Testituloksen jälkeen potilas on hetken helpottunut, mutta lopulta ahdistus palaa takaisin. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa uskoa olevansa terve.

Terveysasemilla heitä kutsutaan lyhenteellä JPK eli "joka paikka kipeä". Psykiatrian puolella heitä kutsutaan hypokondrisiksi. Tavallinen kansa sanoo heitä luulotautisiksi.

HUS:n Lapinlahden sairaalan psykiatrian professori, ylilääkäri Hasse Karlsson ei pidä sanasta luulotauti.

- Se on harhaanjohtava termi, joka mitätöi koko asian. Tosiasiassa kysymyksessä on tilanne, jossa ihminen on hirveän peloissaan ja ahdistunut joistakin oireista, joita hänen ruumiissaan esiintyy. Jos ajattelee näiden ihmisten kärsimyksen astetta, kysymyksessä on vakava sairaus. Hypokondriaan liittyvä pitkäaikainen ahdistusoireilu kuluttaa voimat, ja siitä seuraa yleensä depressio. Masennuspotilaiden yleisin kuolinsyy on itsemurha.

- Pahat hypokondriset tapaukset voivat siis ajautua hyvinkin epätoivoisiin tilanteisiin. Siinä mielessä on julmaa, että tautiin liittyy tausta-ajatus, ettei näitä ihmisiä tarvitse ottaa vakavasti.

Aids tai vatsasyöpä
Hypokondria on pelkoa siitä, että sairastaa jotain vakavaa sairautta, jonka ihminen itse pystyy nimeämään.

- Sairauteen liittyy voimakas, lähes paniikinomainen ahdistus siitä, että omassa ruumiissa on tapahtumassa jotain sellaista, joka johtaa kuolemaan tai aiheuttaa huomattavaa kärsimystä - joko niin, että ihminen on vakuuttunut asiasta tai sitten hän pelkää sitä, professori Hasse Karlsson kertoo.

- Ihminen pelkää siis yleensä yhtä tiettyä sairautta, jota ei kuitenkaan tutkimuksessa löydy. Oireet ovat kestäneet vähintään kuusi kuukautta. Siinä ovat hypokondrian?diagnoosin kriteerit.

Kaikilla ihmisillä voi joskus esiintyä hypokondrista huolta eli kaikki ovat taipuvaisia tulkitsemaan niskaoireet, päänsäryt sekä vatsakivut jonkin vakavan sairauden oireiksi. Taudiksi hypokondria muuttuu silloin, kun se alkaa haitata ihmisen arkielämää.

Hypokondrinen ei keksi uusia oireita vaan tulkitsee oireeksi myös sellaista, mikä tapahtuu kehossa normaalisti. Niskan jomotukset ja vatsan kurinat merkitsevät hypokondriselle jotain vakavaa sairautta.

- Hypokondriasta on olemassa myös variaatti, joka on itse asiassa aivan eri tauti. Sitä kutsutaan delusionaaliseksi hypokondriaksi. Deluusio tarkoittaa harhaluuloa.

- Tavalliselle hypokondrialle on tyypillistä, että ahdistus helpottuu vähäksi aikaa, kun ihminen saa kuulla, ettei hänellä ole sairautta. Potilas ei koskaan ole niin vakuuttunut sairaudestaan, ettei hän jossain tilanteessa ymmärtäisi, että pelko on epärealistista. Deluusiol-?le on taas turhaa yrittää todistaa yhtään mitään - hän on täysin vakuuttunut sairaudestaan, Karlsson kertoo.

Hypokondrisen pelot kanavoituvat niihin vakaviin sairauksiin, jotka ovat lehtien otsikoissa: 20 vuotta sitten pelättiin kuppaa, nyt pelätään aidsia.

Ruumiillinen vamma
Netistä: "Minulle on tehty elämäni aikana noin 30 röntgenkuvausta (skolioosi, luunmurtumia, epilepsia, mahavaivoja, sitten näitä muita), niin että sädekiintiö on taatusti täynnä. Kuolen leukemiaan, muuta vaihtoehtoa ei ole."

Hypokondrisia ihmisiä näkee useammin terveyskeskuksissa kuin psykiatrisissa hoitolaitoksissa.

- He eivät hakeudu psykiatrille, koska luulevat, että heillä on joku ruumiillinen vamma. He käyvät yleislääkäreiden vastaanotoilla tai kääntyvät sisätautilääkäreiden ja neurologien puoleen. Vasta kun tilanne on kärjistynyt tosi pahasti ja somaattisen puolen lääkärit ovat huomanneet, ettei tässä ole kysymys ruumiillisesta vammasta, hypokondriset saatetaan ohjata psykiatrille, Hasse Karlsson sanoo.

- Koska näitä potilaita on niin paljon, varmasti jokainen terveys-?keskuslääkäri on joskus näihin potilaisiin törmännyt ja joutunut heitä hoitamaan. Hypokondria siis tunnetaan, mutta lääkärit eivät tiedä, mitä näille ihmisille pitäisi tehdä. Ehkä potilaita lääkitään oireenmukaisilla lääkkeillä?

Pahimmillaan vaiva saatetaan mitätöidä, sanoa potilaalle, että "sinulla on luulotauti", ja näyttää ovea.

Nuorten aikuisten vaiva
Hypokondria on pääasiassa nuorten aikuisten vaiva.

- Oireet alkavat 20-30-vuotiaana ja liittyvät usein siihen, että siinä elämänvaiheessa pitäisi alkaa oikeasti itsenäistyä. Elämäntilanne luo epävarmuutta, joka ruokkii tällaisia hypokondrisia pelkoja, Hasse Karlsson sanoo.

- Olen kuullut sellaisia arvioita, että satunnaisista terveyskeskuspotilaista 5-10 prosentilla olisi joitakin hypokondrisia tai sen sukuisia oireita. Äärivaikeat tapaukset ovat selvästi harvinaisempia, lukua en uskalla antaa.

- Hypokondriassa ei ole sukupuolieroja. Luvut ovat yhtä suuria miehillä kuin naisilla, joten on alettu miettiä, että hypokondriassa saattaisi olla jotain samaa kuin pakko-oireisissa häiriöissä. Pakko-oireissa ihmisen ajatukset alkavat pyöriä vain yhden asian ympärillä, ja hypokondriassa on sama mekanismi.

Ketkä hypokondriaan sairastuvat?

- Sairaus vaatii tietynlaisen persoonallisuuden rakenteen, johon liittyy ahdistusherkkyys sekä perusturvallisuuden puute, huono itsetunto. Ahdistuneisuus on usein pelkoa tuntemattomista ja uhkaaviksi koetuista asioista, ja näiden peruspelkojen kanssa ollaan myös hypokondriassa tekemisissä: kuolema, hylätyksi tai avuttomaksi tuleminen.

Lääketieteen opiskelijoista 30 prosenttia on kokenut jossain opiskelun vaiheessa kohtalaisen vakavia hypokondrisia oireita, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet pysyviksi.

h2>Hoitoja löytyy

Netistä: "Minä tiedän, että minulla on syöpä. Jos ei ole nyt, niin tulee. Lausunnon mukaan menee välillä harhojen puolelle. Ei se mitään harhaa ole, kaikki oireetkin täsmäävät. Miten sitä hoidetaan? Syto-staatteja en halua. Oikeasti, miten tästä pääsee? Paranenko vasta sitten, kun saan syöpädiagnoosin ja voin sanoa kaikille, että siinä teille harhoja."

- Sairautta on tutkittu kauhean vähän, eikä hyviä hoitotutkimuksia ole tehty kuin kourallinen koko maailmassa. Se varmasti johtuu osittain myös siitä, että potilaat käyvät yleislääkäreiden vastaanotoilla, ja nämä eivät ehkä ole oireyhtymästä niin kauhean innostuneita. Potilaita ei siis näy psykiatrian puolella, vaikka meidän alan ihmisiä tämä saattaisi kiinnostaa. Nämä potilaat jäävät vähän sellaiseen katvealueeseen, Hasse Karlsson kertoo.

On kuitenkin pari asiaa, jotka saattavat auttaa:

- Ensinnäkin masennuslääkkeet, jotka vaikuttavat ahdistuksensäätelymekanismiin. Välillä näkee dramaattisiakin oireiden paranemisia, kun potilas on aloittanut tällaisen lääkityksen.

- Sitten ovat erilaiset psykologiset hoitokonstit, joista tällä hetkellä eniten tiedetään kognitiivisesta psykoterapiasta. Hypokondrian?taustalla on taipumus katastrofiajatteluun eli pienet jutut laajenevat merkitsemään kuolemaa tai muuta kamalaa. Tätä ajatusmallia voidaan kognitiivisessa terapiassa muuttaa vähitellen eli tehdään ihmisen omista ajatuksista vähemmän pelottavia.

- Kolmas, mitä suositellaan krooniselle tapaukselle, on hyvä hoitosuhde sellaiseen lääkäriin, joka ottaa vaivat vakavasti. Tarvittaes-?sa siis tutkii, jos tulee uusia oireita, ja lievittää ahdistusta sanomalla, että tässä ei ole mitään hätää, mutta tavataan kuitenkin parin viikon päästä. Näin potilaalle syntyisi jatkuvuuden tunne ja pitkäjänteinen hoitosuhde, joka loisi turvallisuutta - turvallisuuden tunteen puuttuminen on näillä potilailla yksi perusjuttu.

Älä mitätöi
Netistä: "Joskus olen mennyt, ja kun tutkimuksissa on todettu terveeksi, se on auttanut vain hetkeksi: 'Okei, minulla ei juuri nyt ollut syöpää, mutta tulee vielä, tai ehkä se ei vielä näkynyt kokeissa...' Olen perunut lehtitilauksia ja hävittänyt arkaluontoisia papereita siltä varalta, että kuolen. Nyt olen alkanut pelätä myös mm. keuhkoveritulppaa ja aivoverenvuotoa ja muita äkillisiä sairauskohtauksia, heräilen yöllä vapisten ja hikisenä henkeä haukkoen."

Mitä tehdä, jos tunnistaa läheisessä hypokondrisia oireita?

- Ensinnäkin: älä mitätöi. Liian usein näiden ihmisten kohtalona on tulla mitätöidyksi. Eli jos ihminen pelkää viikkokausia päänsärkynsä takia aivokasvainta, asia on selvitettävä. Jos mitään ei löydy, omaisten ja läheisten tehtävänä olisi tukea potilasta luottamaan siihen, että kysymys ei ole vakavasta sairaudesta, Hasse Karlsson sanoo.

Voiko hypokondriasta parantua kokonaan?

- Siitä ei ole pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, mutta lääketieteellinen kansanviisaus tässä asiassa on suunnilleen seuraava: noin puolet paranee tästä vaivasta joko hoidon avulla tai ilman sitä ja kolmanneksella se jää krooniseksi - mutta kenellä sairaus kroonistuu, siitä ei ole paljon tietoa. Niillä, joilla on taipumusta tällaisiin oireisiin, saattaa elämässä olla myös oireettomia jaksoja. Jopa näillä hiljalleen kroonistuvilla tapauksilla on pidempiäkin jaksoja, jolloin oireet ovat poissa.

- Tärkeintä on, ettei lähde ruokkimaan hypokondrisuutta siinä vaiheessa, kun tiedetään, ettei ihminen ole sairas.

- Pitäisi osata sanoa, että sinut on nyt tutkittu eikä tässä ole mitään hätää, mutta jos olet epävarma, niin voihan sen testin käydä tekemässä uudestaan. Että kaikki on kuitenkin ihan hyvin, Hasse Karlsson neuvoo.

 

Tuo oli varmasti meille kaikille luulotautisille lohdullista luettavaa (lue: ei kaikille tälläkään palstalla vaan meille, jotka tunnistamme itsessämme taipumuksen luulotautisuuteen ja sen oireita lisäävään voimaan). Allekirjoitan oikeastaan kaiken noissa teksteissä. Se ei kuitenkaan omalta osaltani poista sitä tosiseikkaa, että jännittäjätyyppinä (joksi myös itseni tunnistan) saan niskani ihan oikeasti jumiin...se ei siis ole vain hypokondrisesti jumissa . Sen sijaan siitä aiheutuvat oireet voivat lisätä ahdistusta muistuttamalla juuri niitä vakavien sairauksien oireita. Itse en enää niinkään huolestu esim. huimaamisesta (koska olen jo oppinut vuosien varrella, mistä se johtuu) mutta jostain toisenlaisesta oireesta ehkä saatankin huolestua.

En usko, että tuossa kuitenkaan oli kenellekään murehtijalle mitään uutta. Sen sijaan uutta siinä saattaa olla sellaiselle ihmiselle, joka vähättelee huolehtijoiden tarvetta keskustella oireistaan keskenään...Kuten jo aiemmin sanoin: tämä palsta on yhteiskunnallisesti hyvin, hyvin halpa terapiamuoto!

 

Lihastulehdusten, venähdysten ja yleensäkin kiputilojen syitä on vaikea selvittää. Lääkärit voivat todeta lihasten jäykkyyden ja niiden aiheuttamat verenkierrolliset ongelmat, mutta ei niinkään syytä.
Onko kyseessä " luulotauti" vai ei, sillä mitään merkitystä jos lihakset oireilevat ja aiheuttavat lisäoireita.
Diagnooseja voidaan kirjoittaa taudeille joita tunnetaan ja uusia diagnooseja syntyy vuosittain, sitä ennen syyt oireille voivat olla esim psykosomaattisia.
Jännitysniska ei sinänsä ole " sairaus", mutta aiheuttaa todella paljon oireita ja ammatti-ihmiset kykenevät toteamaan lihasten jännitystilat.
Varsinainen " luulosairaus" on sairaus siinä missä muutkin mielenterveydelliset sairaudet. Hoitoa sekin vaatii ja asiaan perehtyneen hoitohenkilöstön. Kukaan ei tieten tahtoen pode " luulosairautta!"

 

Oli muuten mielenkiintoinen jumppaohjelma tänään telkkarissa. Minulle aivan vieras.

Tutustuin juuri aiheen sivustoihin:

www.kinestologia.fi

 

sorry, se oli


www.kinesiologia.fi

 

jahas.. kirjottelin eilen taas, mutta eipä tallentunut.

Mammax3: Sain siis fysiatrilta lähetteen fysioterapiaan, jota antaa hänen vaimonsa. Sikäli hyvä paikka tuo, kun pystyvät keskenään juttelemaan potilaista, eikä tarvi itse alkaa taas selittään kaikkea alusta asti. Niin ja joulua ennen sain omalääkäriltä lähetteen, en muista kuinka tarkasti oon tätä mun juttua selittänyt, mutta tuo eka fysioterapeutti ei ollut kovin asiantunteva, ja siellä käytyäni kaikki oireet paheni kun niska ärtyi käsittelystä.
Nyt uskon olevani paremmissa käsissä.
Ja tukipohjalliset on helpottanut mun selkä ongelmia, ei toki poistanut, mutta ei kipeydy niin nopeasti. Huomaa jos kävelee pari päivää ilman noita, että ei tule mitään. Suosittelen kyselemään asiantuntijalta että kannattaisiko hankkia, kallis satsaus tuokin on. Mulla on pysyny yhdet hyvänä aina noin nelisen vuotta ja niitähän pystyy sitten vähän korjailemaankin, jos tulee jotain syytä.

Triptyl on tosiaan vähentäny hermosärkyä, vaikka jaloissa vielä välillä vihloo ja reisissä on tuntohäikkää. Nostettiin annostusta 20 mg. Niin, ja rytmihäiriöt on vähentyny, mutta ei poissa vielä kokonaan. Ja sitä ihme värinääkään ei enää juuri ole ollut..
Ihanaa aina huomata, että ei ole pitkään aikaan ollut jotain, mikä vielä hetki sitten oli jokapäiväistä... äkkiä sitä näköjään unohtaakin.

Peruuntu sitten tän viikon fysioterapia, kun oli flunssa, vaikkei ollut kuumettakaan niin totesi ettei koske muhun, kun olen niin rajamailla muutenkin ja limaa oli kyllä ihan tarpeeksi. Kauhee paine päässä.. Ja niska kyllä ärtyikin niistämisestä ja aivastelusta ihan kiitettävästi.

Seuraava aika on kolmen viikon päästä ja kahden viikon kuluttua saan punktion tulokset, selviääpä sitten että onko se ms vai ei. hieman jännityttää.

 

Heips,

Kysyisin teiltä paremmin asiasta tietäviltä, että voiko jännitysniskan kivut tuntua alaleuassa saakka. Mä en usko, että mulla olis hammassärkyä, sillä kipu tuntuu jännästi leuassa ja sen alapuolen lihaksissa. Niskat on mulla kipeät ja kipua säteilee yläselkään saakka. Onko siis mahdollista, että kipu säteilisi myös leukoihin?

Kiitos jo valmiiksi, jos joku jaksaa mulle vastata .

 

Olipas tullut paljon juttua sitten viime käyntini. Olimme tuossa vähän lomailemassa niin ei ole tullut netissä käytyä.

Tänä aamuna heräsin ja niskat oli ihan jumissa, no venyttelin sängyllä hetken ja nousin ylös ja kumarruin ottamaan vaatteita lattialta niin niska naksahti ja jumaliste mikä kipu tuli...ilmeisesti joku jumi vähän laukes aiheuttaen uuden jumin, nyt onkin sitten koko aamupäivän särkenyt tuosta olkapään ja niskan seutuvilta ihan älyttömästi, tuntuu kuin olisi kova suonenveto kokoajan, ilmeisesti siis tämä on sellainen niinsanottu piiskaniska vamma, tai siltä se ainakin tuntuu :/

Tarjuska: tuosta kirjoituksestasi sen verran että luulotautisia tosiaan varmasti on todella paljon, mutta mielestäni on hyvä että terveyskeskuslääkärit eivät sitä ala diagnosoimaan kaikille potilailleen koska joku kuitenkin voi olla ihan oikeasti sairas, esim. syöpä se voi olla aika vaikeasti havaittavissa ja useat syövät löytyvätkin ihan sattumalta muiden tutkimusten yhteydessä. Toki sellaiset ihmiset joilta kaikki kokeet ja testit sun muut on jo otettu ja vakavat sairaudet on poisuljettu ja silti kyseinen ihminen pelkää kuolevansa johonkin tautiin, niin silloin voisi miettiä lähetettä terapiaan ym. mutta jos joku nyt käy kerran kaksi valittamassa jotakin vaivaa joka ei parane millään niin mielestäni on kyllä syytä tutkia kaikki fyysiset oireet ennen mielenterveysongelmien toteamista. Ja tokihan jokainen ihminen joka kipeäksi tulee niin haluaa saada apua vaivoihinsa. Itse olen todella kyllästynyt tähän niskaongelmaani ja tekisin mitä vain että tämä paranisi, olen jumpannut,venytellyt, syönyt särkylääkettä,hierotuttanut, kuvauttanut röntgenissä käynyt fysiaterapiassa mutta ei ole auttanut vielä, toivottavasti auttaa edes joskus. Ja niskavaivathan tutkitusti aiheuttavat liudan muitakin oireita kuten täällä palstalla kirjoittelijat varmasti tietävät. Ja tälläinen palsta on todella hyvä juttu meille vaivaisille luulotautisille, onpa ainakin ihmisiä ympärillä jotka painivat samojen ongelmien kanssa kuin itse. Mutta kiitos silti tuosta kirjoituksestasi, hyvähän se on lukea että meitä luulotautisia on noinkin paljon olemassa, eli aika yleinen vaivahan tuo on.

 

Jännitysniskakipu voi kyllä säteillä leukaluuhunkin. Minäkin kävin hammaslääkärissä, kun olin varma, että mulla on reikä hampaassa. Mutta eipäs löytynytkään reikää. Hammaslääkärin mukaan kipu johtui jännitysniskasta. Huomaan, että ihan selvästi jännitän leukaakin silloin, kun niska on oikein jumissa. Puren myös hampaita yhteen päivisin ja öisin ja se tuo myös särkyä leukaan. Ja tämä pureminen johtuu myös niskasta. Joskus kipu säteilee poskipäihin asti.
Tuossa kaulan puolella on myös nyökyttäjälihakset, jotka on ollut mulla myös tosi kipeenä joskus. Hieroja on niitä hieronut ja on helpottanut. Niitä ei kannata oikein itse mennä hieromaan, kun ihan lähellä on kohta, joka aiheuttaa mm. oksennusrefleksin. Näin mulle hieroja sanoi. Ja hieronta oli sellaista, että fysioterapeutti otti tämän kapean lihaksen sormiensa väliin ja sitä tosi kevyesti puristeli. Oli tosi kipeä, mutta nopeasti helpotti.

Kiva kuulla Margestakin =)