Jännitysniska...

nimittäin tuosta omasta tekstistään???

 

päättyi minulta, kun hammaslääkräi hioi hampaitani ja tokaisi, että nyt loppuu pureminen! Oli kuulemma niin vahvat jäljet hampaissa, että näki mitä madalsi.

Auttoihan se, mutta nyt viimeaikoina " niskajännitys" on siirtynyt ohimosta poskiluihin ja sieltä leukapieliin. Terv keskus lääkäri epäili kolmoishermosärkyä, mutta itse koen sen johtuvan niskoista. Nyt kun niskat paremmat niin tuo ed. mainittu kipukin hävisi. Välillä kipu säteili toiseen korvaan.
Näin " konkareena " uskon tuntevani oman kroppani jo paremmin kuin nuori lääkäriopiskelija enkä enään heti epäile mahd. sairauksia.
Viikonloppuna nukuin " liian" pitkään, kellon ympäri ja kroppa oli ihan jumissa, kun heräsin. Oli pakko lähteä liikkeelle ja päviän mittaan olo taas pareni.

Minua niinkään häiritse kenenkään kommentit oireistani, jokaisella omat ongelmansa ja tapansa purkaa niitä?? Pääasia, että löydämme vertaustukea ja tukea ajatukselle ettemme ole yksin vaivojemme kanssa. Minun tyyppiset, niskajännittäjät, kokevat ongelmiaan/ stressiä ehkä liikaakin fysiikkansa kautta, joku toinen taas syytämällä ahdistustaan meidän muiden niskoille....jotka niin hitsin " heikot" ......

Jatkuvat vaivat kuitenkin nöyryyttävät aikaa myöten, kun itse potee niin on helmpi ymmärtää myös muita, vaikkakin oireet olisivat toiset.

Yksi hieroja totesi kerran, että mulla samanlaiset niskat kuin hänen ystävällään, että oletko sinäkin uppiniskainen.......hmm...mitähän tuohon voisi oikein vastata.

Oireita on ja olen hyväksynyt sen, että lopun elämää, mutta tässä sinnillä päivästä toiseen.........pahempaakin voi olla edessä ennenkuin " kaali kupsahtaa?"

 

Liitän tässä tekstini tältä aamulta,kuulostaako tutulta?
Alkoi kaksi viikkoa sitten pienellä päänsäryllä ohimoilla,takaraivossa-ei jatkuvaa mutta päivän mittaan "tuikkaisi" aina jossain puolella.Ei kovaa päänsärkyä,pikemminkin inhottavaa.Ajattelin sen johtuvan tension neckistä (minulla 1v.vauva,jota olen vuoden kannellut).Niin,olen 32 v.kahden lapsen äiti,fibromyalgia joskus todettu mutta se pysynyt taustalla.
Sitten alkoi huimaus.Ensin pientä huimausta,sitten kahtena peräkkäisenä aamuna voimakas huimauskohtaus,joka kesti ehkä pari minuuttia.En osaa sanoa,kierto vai keinuttavaa,ehkä kiertoa enemmän.Tämän jälkeen sitten vilukohtaus,iho kananlihalla ja paleli.
Kävin päivystyksessä,katsoi silmänpohjat (näkeekö niistä jos aivopainetta tai muuta vakavan viittaavaa???),teki asentotestejä ym.
Verenpaine ok.Sanoi,ettei mitään vakavaa ainakaan ole.
Nyt kuitenkin tuo huimaus jatkuu,samoin pieni päänsärky joka päivä samanlaisena.lIsäksi tänään yläkroppa (hartiat ka olkavarret) tuntuivat jotenkin oudoilta,voimattomilta,mutta puristusvoima oli ihan normaali eikä mitään tärinää yms..
Olen venytellyt,ei tunnu auttavan.
Huimaus on pahin aamulla ja olo tuntuu jotenkin epätodelliselta.PÄänsärky yltynee iltaa kohden,tosin nyt asiaa mietittyäni on aamullakin inhottava särky.Ei oksentelua tms.Yöt nukun hyvin.
Olen peloissani,omaan taipumuksen ylireagoida ja pelätä aina pahinta.Kahden pienen lapsen äitinä tulee mietittyä liikaakin joskus.
En oikein tiedä mitä tässä tekisi?Aivokasvain pelottaa,samoin ms-tauti ym.joihin oireet sopivat.
Ei saisi kai selailla netistä terveystietoutta..olen kyllä itsekin terveydenhuollon ammattilainen-joskus vain on niin että tieto lisää tuskaa..

 

mianna, kovin on tutun oloiset oireet sinulla. olen 35v. kolmen lapsen äiti (nuorin 1,5v). minulla alkoi viime syksyllä huimauskohtaukset, joita tuli öisin (paniikkituntemuksia) ja aamut olivat/ovat raskaita. herätessä olo epätodellinen/epävarma, huimaava olo ja särkyjä eri puolilla kehoa. minulla todettu vuonna 2000 fibromyalgia (hoidettu Reuma sairaalassa Heinolassa kuntoutus omaisesti, sekä yliliikkuvat nivelet. Huimauksen takia hoidettu korvaklinikka (tehty tasapainotestejä, otettu magneettikuva) tulokset puhtaat. Lääkärit rauhoitelleet, että hyvin tyypillisiä oireita pienten lasten äideille. epäluulo ja pelko lisää oiretuntumaa (huimaus foobista,paniikkituntemuksia). sain ohjeita käydä OMT terapeutilla hoidattamassa hartioita/kaularankaa sekä terkkari neuvoi rentoutumisen tärkeyttä ja uskoa tietoon, että kaikki ok. päänsärky oli minulla jopa 3kk :'( ja pelkäsin lopulta jopa aamuja ja kaikkia niitä tunteita ja tuntemuksia joita päivä pahimmillaan voisi tuoda!!! Olen aika varma kertomuksesi pohjalta, että mitään vakavaa ei ole ja huimaus saattaa ainakin helpottua asentohuimausharjoitteilla. itselläni kirja Huimaus :Mikael Ojalan kirjoittama /(neurologi) ja siinä harjoitteita. niitä saa myös terveysasemalta. Hyviä vointeja sinulle =)

 

Kovin tutulta kuulostavat oireesi :hug: ! Minulla alkoivat ensimmäisen jännitysniskaoireet vuosia sitten juuri tuolla lähes jatkuvalla päänsäryllä, joka takaraivolla saattoi olla hyvin repivää. Nykyään sitä on aina kostealla ja kylmällä ilmalla (samoin tuulisella ilmalla, jos tuuli pääsee vähänkään ottamaan päähän...) ja on siis hyvin tuikkivaa. Niskasärky usein pahenee iltaa kohden, kun niska ja pää alkavat väsyä. Huimauskausia mulla on ollut kaksi. Tuohon huimaukseen helposti liittyy noita vilunväristysjuttuja sun muita, koska se huimaus itsessään hermostuttaa :headwall: eli ikävä oire synnyttää muita oireita. Viimeksi kun mulla oli paha niskakausi, mulla oli juuri voimattomuutta käsissä ja jopa jaloissa (fysioterapeutti totesi, että olen supertukossa ja jäykkä reisistä asti ). Eli kyllä nuo oireesi todennäköisesti vaarattomia ovat. Toivottavasti saat tätä ketjua lukiessasi tukea tuohon omaan kurjaan oloon, täällä yhdellä sun toisella on vastaavaa ja tuo hermoileminen ja pahimman pelkääminenkin on tuttua . Tervetuloa!

 

Juu eli eilinen päivä oli sen verran hirveä kokemus,että päädyin varaamaan ajan Mehiläiseen neurologille.Halusin sulkea pois mahdollisuden johonkin vakaampaan..hmm...kuten varmaan moni muukin täällä
Kaikki oli kunnossa,teki lukuisia testejä ja arvaatteko,hyvät kohtalotoverit,mikä mahtoi olla diagnoosi?!Eli sen otsikon alla olemme :saint: ,sain Dolan kuurin pahimman jännityksen ylipääsemiseksi ja käskyn liikkua.Liikun runsaasti muutenkin,joten tuntuu hassulta että vielä pitäisi tehostaa niska-hartia,sekä kaulalihasten kuntoa.
Mutta arvaatteko mitä (varmaan tämäkin monelle tuttua).Eilen illalla lääkärikäynnin jälkeen särki julmetusti päätä (ohimoita),mutta tänään ei ole huimannut yhtään ja pääkin tuntuu siedettävältä.Maksoin tuosta käynnistämuuten reilun sata euroa kelakorvauksen jälkeen vielä,mutta kai se oli tämän arvoista.
Mukavaa päivää kaikille ja kiitos kommenteista!

 

Voisin liittyä mukaanne :wave: Olen selaillut viestejänne ja tunnistan itseni niin monesta!!

Olen kahden pienen lapsen äiti ja kärsinyt niska ja hartiavaivoista jo vuosia, johtuen ihan istumatyöstä ja liikunnan puutteesta. Olen sellainen että innostun helposti jostain uudesta liikuntalajista, mutta kyllästyn äkkiä. Koiralenkit ovat ainoa liikunnan lähteeni tällä hetkellä. Vaunulenkit ovat kielletty, koska siinä ei pääse kädet rennoksi.

Oireista, kärsin 24h kestävästä keinutuksesta, joka vaikuttaa kovasti näkööni. Mun on vaikea seurata tv-ohjelmia koska teksti pomppii, tuntuu että kuva liikkuu liian nopeasti, en ehdi mukaan. En pysty lukemaan kirjoja tai lehtiä, koska kirjaimet ja teksti pomppii siinäkin. Tietsikalla roikun liikaa, vaikka sen valo tuntuu himmennettynäkin liian kirkkaalta, väsyttää nopeasti silmiäni ja teksti myös pomppii siinä. Autolla ajaminen on tuskaa kun ei tahdo sada kontakia tiehen, en voisi edes kuvitella ajavani maantiellä. Kaupunkiajo vielä menettelee vaikka siinäkin ahdistaa olo ja tulee jopa paha olo keinutuksesta. Voin myös pahoin melkein koko ajan, poskia kuumottaa, iho tuntuu kosketusaralta, päänsärkyä silloin tällöin, lihakset hyvin kipeät koko ajan ja tämä lasten kantaminen vaan pahentaa. Epätodellinen olo on jatkuvasti läsnä, olen masentunut ja pelottaa mikä vika mulla voisi olla

Kävin vuosi sitten neurologilla, ei löydetty mitään poikkeavaa, samalla kävin silmälääkärillä (mulla on silmälasit mutta näkö ei huonontunut). 7v sitten pääni magneettikuvattiin koska olin ulosajossa auton kanssa ja tarkistettiin rajujen päänsärkyjen takia pääkoppa, selkä ja lannealue mutta ei mitään vikaa, silloinkin kävin neurologilla ja tosiaan 2006 loppuvuodesta uudestaan keinutuksen takia. Olen syönyt ties mitä lääkettä, jopa rauhoittavaa mutta ei apua. Olen kokeillut fysikaaliset hoidot, hieronnat, naprapaatiti, kiropraktikot, omt yms mutta mikään ei auta.

Välillä keinutus ja muu oireilu on lievempää mutta nyt taas on paha vaihe menossa. Kasvot puutuvat ja päässä tuntuu sähköiskumaisia kipuja, kylmiä värejä yms kivaa. Miten voin uskoa ettei mitään ole vialla? Enhän voi elää näin loppuelämääni? Kaikkea olen kokeillut, paitsi liikuntaa..sen kävelyn lisäksi. Onko muilla näin epätoivoinen olo? Miten voin uskoa että kaikki on ok?

 

Hei Minna-73......sinua ei varmaan lohduta tieto siitä, että minulla on taustalla samanlaisia oireita jo kymmeniltä vuosilta. En halua pelästyttää sinua, että vaivaa on loputtomasti vaan kertoa ettei ainakaan kohdallani kyseessä ollut mitään vakavampaa.
On aivan uskomatonta miten monenlaisia oireita voi niskajännittäjällä olla. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee ettei verenkierto aivoihin toimi normaalisti. Itse en voisi edes kuvitella ajavani autoa, koska pitkällä matkalla, ihan kyydissäkin, alan oirehtimaan. Aikoinaan istuin auton kyydissä kotiini n 900 km ja päädyin kotonani lattialle, jalat pöydälle, kun niin huimasi/keinutti. Tauoilla huoltoasemilla oli vaikeaa syödä, kun oli pakko liikkua, ettei pyörtyisi, tai ainakin siltä tuntui.

Mutta, vuosien kuluttua, erilaisten hoitojen ja tutkimusten jälkeen, olen hyväksynyt oireiden yksinkertaisen syyn. Olen ollut myös vuosia oireeton, lapsien kasvaessa ja liikunnan lisääntyessä, ja nyk oirekausi kestää aika lyhyen aikaa enään.

Mutta se noidankehä, kun oireilee, se on kompastuskivi. On vain pakko päästä peloista keinumisen ja huimauksen kuin sairaudenkin. On liikuttava ja paljon. Myös säännöllinen hieronnassa käynti, hyvässä vaiheessa n kerran kk:essa auttaa.

Itse vältän pitkään istumista, vaikkakin teen vapaa-ajallani koneella sukututkimusta, ja liikun reippaasti kävellen päivittäin. Onneksi liikun myös nyk työssäni paljon ja se on parasta mikä minulle sopii. Uiminen, hiihtäminen tms eivät minulle sovi.

Olet känyt tutkimuksissa ja se on ihan ok. Nyt vain yrität päästä pelostasi vakavamman sairauden suhteen ja tehdä työtä rentoutumisen eteen. Pienten lasten äitinä on omat stressinsä, mutta yritä " pinnata " arjen velvollisuuksista ja tehtävistäkin minkä voit. Näin minä neuvon sinua ja omaa tytärtäni kahden pienen lapsen kanssa, toinen lapsenlapsi on vasta kk:en ikäinen.

Tämä palsta on todella hyvä meille kaikille, myös minulle, joka jo ohittanut omien pienten lasten hoidon. Mutta haluan kertoa kuinka tuttuja vaivanne, ja minun vaivani ovat. Itse katson nyt aikaa taaksepäin ja huomaan miten paljon ja turhaan keräsin stressiä lasten ollessa pieniä ja silloin niskavaivani alkoivat ja olivat pahimmillaan.

Meistä jokainen, toivottavasti, löytää oman tavan rentoutua. Ei ole mitään väliä mikä se tapa on, kunhan se antaa hyvänolon tunteen. Kaikki eivät nauti liikunnasta, vaikka siihenkin oppii.
Vertaistuki on hyvä!!
Itselläni ei aikoinaan ollut siihen mahdollisuutta, ei ollut tietokoneita, ja koin olevani täysin yksin. Eikä kukaan ymmärtänyt että niskani on nyt sellainen etten voi tulla sinne tai tänne tai että minua huimaa. Ei läheiseni ymmärtäneet sitä.

Tsemppiä sinulle.......panosta omaan aikaasi, rentoutumiseen ja uskoon siihen, että vaivasi johtuvat todellakin huonosta verenkierrosta aivoihisi ja voit yrittää parantaa niiden toimintaa monin tavoin. Hieroja, säännöllinen, ja mahd voimistelutunnit yms antavat myös tukea ajatukselle ettei tämä ole mitenkään vaarallista vaikkakin todella " vammauttavaa!"

 

Taas jumittaa niskat ja on kyllä niin kipeet ettei aikoihin ole ollutkaan... Ilmeisesti johtuu tyynystä, olen nukkunut viikon verran tavallisella tyynyllä kun kaverini lainasi ergonomista tyynyäni...täytyypi käydä hakemassa tänään takaisin ettei vaivat äidy vieläkin pahemmaksi. Vitsi kun voittais lotossa niin menisin heti ostamaan sellaisen patjan joka suunnitellaan vain mua varten, luulen että meidän ihanan pehmeä jenkkisänky on pääsyyllinen näihin selkä ja niskavaivoihin.
Taas on huimannut muutamana päivänä hiukan, mutta ei onneksi niin pahasti kuin joulun alla. Ja päätä ei ole särkenyt moneen viikkoon...ihanaa, täytyykin koputtaa puuta ettei ala särkemään
Huomasin tänä aaamuna etten ole pitkään aikaan kärsinyt löysästä vatsasta, kun koko talven oikeestaan on ollut vatsa ihan löysällä, ja yleensä sekin on liittynyt nukkumaanmenoaikaan, en tiedä sitten olisiko kyse jostain jännittämisestä ja ahdistuksesta kun kaikki oireet mitä minulla on niin pahenevat aina yöaikaan. NYt olen muutaman viikon saanut nukuttua kuin tukki enkä ole kärsinyt mistään sydäntykytyksistä tai kuolemanpelko kohtauksista, toivon todella että oloni pysyisi mahdollisimman pitkään näin hyvänä.

Kaikille uusille tervetuloa, meitä niskavaivaisia onkin jo paljon täällä ja kaikilla samanlaiset oireet. :hug:

 

Minulla on on tällaisia oireita:

-Niska ja yläselkä tosi jäykät ja ajoittain kipeät.
-Välillä aamuisin voimakasta pääkipua ja sellainen tunne et pitää kokoajan vain venyttää niskaa.
-Muutaman kerran nukkumaan mennessä tullut todella voimakasta korvien soimista ja kestänyt muutaman sekunnin ja sit loppunut.
-Huimausta ja kerran tippunut tuolilta kun menin tajuttomaksi ( siitä tuli sairaalareissu ja tutkimukset vielä kesken)
-Tajunnan häiriöitä, eli jos joku puhuu minulle, niin asiat vain sinkoilee pois mun päästä. Sit ei ajatus pysy niin kauaa kasassa et pystyisin muodostamaan lauseen.
-Oksettavaa oloa ja jännitystä mahassa.
Voisikohan nämä olla jännitysniskan oireita ja miten saan ne kuntoon?

 

Täällä kans yks jolla niskavaivat aiheuttaneet aika rajujakin oireita kuten just kasvojen puutumisia ja muiden ruumiinosien puutumisia,näköhäiriöitä,karmeita päänsärkyjä joissa oksennuskohtauksia.Pääni kuvattiin muutama kuukausi sitten eikä mitään ollut vialla.
Vaikea tosin vaan sitä uskoa kun oireet ovat päivittäisiä ja vaikka tiedän niiden johtuvan niskoista niin tulee aina ajateltua jotain vakavampaa!

 

Kiitos ikuinen riesa :flower:

Olo on todella kaamea. Keinutus tuntuu aivan koko ajan, ei ole edes 1min päivässä poissa. Nuorin lapsi on muutaman kuukauden ja hänen kantaminen kun mies on töissä on tuskasta eikä helpota oloani. Kärsin tästä huimauksesta tai keinutuksesta eniten, se invalidisoi elämääni. En pysty ajamaan autoa, en pysty leikkimään ja touhuamaan lasten kanssa, en pysty lukemaan kirjoja, en katsomaan tv:tä. Olen kuitenkin vasta 35v ja minun pitäisi olla elämäni kunnossa.

Miten kauan voin luottaa siihen ettei päässäni ole vikaa? Tosiaan magneettikuvaus tehtiin 2001, mutta en haluaisi siihenkään uudestaan mennä. Eihän se tieto mitä silloin sain päästäni (eli ei mitään vikaa) ole ikuisesti voimassa!

Olen muutamana päivänä tehnyt kävelylenkkejä koiran kanssa, rauhallisesti mutta kuitenkin niin että kädet saavat heilua. Tämä vaan pahentaa oloani, tulee oikein oksettava olo ja pelottavakin kun huimaa niin pahasti. Olen yrittänyt tehdä jumppaliikkeitä, ei auta mutta ei myöskään liikkumattomuus=lepo, se on todistettu. Eli mitä voin tehdä ja koska reipas kävely alkaa tuottaa tuloksia? Nappasin taas panacodin naamaani, poden siitäkin huonoa omatuntoa kun vielä imetän nuorinta lasta, vaikkakin se lääke on imetyksen kannalta ok.

 

Mä sain sen uuden "viisi-taskus-tyynyn". Yhden yön olen nukkunut sillä ja heti kipeydyin lisää. Takasin tuli myös tuttu puutuminen, kasvot, käsi, jalka. Tyyny käy ilman muutoksia 2/3 käyttäjistä. Mutta mun pitää alkaa vähentämään täytettä siitä. Oli ihan liian korkea mulle. Vaikka se tietysti menee ajan kanssa kasaankin jonkin verran.
Lomailtiin vkonloppuna kolme päivää ja se teki hyvää. Ei tarvinut ylimääräisiä kumarrella eikä kotitöitä tehdä. Kipujakaan ei siksi ollut juuri yhtään.

Selkä on ollut ihmeellisen hyvä (kop-kop, koputan puuta). Ei pahempia kipuja ennen lomaakaan. Tosi kivasti mennyt. En tiedä mistä johtuu. Vaihtoehdot on Fragmin-lääkitys tai omt-fysioterapian loppuminen (toi ne kauheat kivut alaselkään) tai ylimääräisistä ja raskaimmista kotihommista luopuminen (eli laiskottelu ). Kauheaa rutinaa ja pauketta kyllä kuuluu joka puolelta rankaan, kun liikkuu ja kääntyilee. Ilmeisesti yliliikkuvat nivelet siellä aukeilee aina välillä.

Margellakin oli hyvä uutisia =) Toivottavasti jatkuu edelleen samaan tahtiin parantuminen!

Nyt pitää mennä nukkumaan. Tänään tuli nuorimmalle oksennustauti. Toivottavasti pikkuinen ei yöllä oksentele.

 

Jopas onkin väki lisääntynyt..

Jännitän tässä ylihuomista tuomiopäivää (punktion tulokset). Onneksi muuten on suunta parempaa päin, yhä keinuttaa, mutta niin vähän että vain makuulla tai istuessa sen huomaan. Olen muuten havainnut, että mulla tuo keinutus menee pois makuu-asennossa kun vetää selkää kaarelle taaksepäin ja päätä vähän takakenoon.. Eli joku siellä kiristää sen kait muuten. Ja vähän jomottelee niskaa, mutta huomattavan vähän.
Eilen käytiin kylpylässä, tuli kyllä ihanan rento olo sen jälkeen ja hyvä paikka oli, niin matalaa joka puolella että pääsin kävelemään, kun en yhtään uskaltanut uida ettei rasittuisi.

Niin, ja mullehan fysioterapeutti totesi että paras tyyny olisi pyyhe rullalla niskan alla. EI SAA OLLA LIIAN KORKEA!! että niin. ja on se kyllä huomattu joo.
Koulussakin pystyin vihdoinkin tekemään jotain ettei sattunut sormiin (metallialan artesaani), mutta ei nyt vielä saisi hötkyllä, huomaa kun on hartiat korvissa saman tien jos ei asiaa ajattele.

 

Hei Minna

Sinulla on ilmeisesti niskat niin " jumissa " ettei verenkierto ole ihan normaalia ja sen laukaiseminen itse, samalla vauvaa hoitaen, on aika vaikeaa. Sinuna pyytäisin lääkäriltä, vaikka neuvolasta, lähetettä hierontaan jossa kävisit alussa 2-3 X vk;ssa. Samalla saisit kuullä ammatti-ihmisen mielipiteen niskoistasi.
reipas kävely yht`äkkiä lisää kyllä verenkiertoa, mutta jos niskasi huonossa jamassa, niin kyllä sekin aiheuttaa huimausta. Se on pahuksenmoinen noidankehä!!

Olit kuvattavana 2001 ja jos sinulla olisi silloin ollut, tai tullut muutama vuosikin sen jälkeen jokin sairaus pääkoppaan, niin kyllä tässä ajassa olisi tullut jo muitakin oireita. Kuitenkin, jos asia vaivaa ja lisää jännitystä, niin voithan pyytää lääkäriä lähettämään tutkimuksiin.

Itse kävin säännöllisesti naapurissa olevalla hierojalla, kun odotin ja lapset olivat pieniä. En olisi muuten selvinnyt. Kävin yhden sarjan niksauttajallakin, mutta en pitänyt siitä pään niksauttamisesta ( pelottavaa ) ja ei se hoito mitään auttanut. Sain nyt kuitenkin kuulla hyvinkin pätevältä ihmiseltä, että niskani olivat aivan jumissa ja lukkoja löytyi.

Tuo tyynyjuttu on aika mielenkiintoinen, totta tosiaan. Itse nukuin välillä vaellustyynyni kanssa, lähes vauvatyynyn kokoinen ja pehmeä ja sitten gollegepusero pään alla ( pyyhe oli liian kova ) ja sitten " käärmeen " kanssa, jollaista hierojani käytti, mutta olen todennut, että kun niskat jumissa niin mikään ei ole hyvä.

Toienn hieroja suositteli tyynyä niin, että myös olat ovat tyynyllä, ja toinen sitten tosiaan iste nukkui käärme niskan alla.

Olen kokeillut kaikkea mahdollista, ja todennut, että kun niskat ovat kunnossa niin KAIKKI KÄY!!

Koskahan joku lääkäri erikoistuisi näihin meidän vaivoihin? On kyllä fysiatreja ja ortopedejä, mutta en ole törmännyt yhteenkään lääkäriin joka ymmärtäisi miten hankaloittavia oireita nämä voivat olla.

Itse en koe juurikaan kipua niskassani, mitä taas joku fysioterapeutti ihmetteli, vaan sitä huimausta, pään outoa oloa ja voi kohta sanoa että toimintaakin. Jos ja kun on kipuja, niin ne ovat aivan muualla kuin niskassa.

Menne Minna ihmeessä hierojalle ja kysele häneltä niskasi tilannetta, kannattaa pyytää lääkärin lähtete, jotta selviät halvemmalla. Ja jos löydät hyvän hierojan ( eroja on! ) niin kuntoutuessasi voisit silti jatkaa siellä esim n kerran kk.essa ja samalla kuntoutumisen myötä lisätä reipasta kävelyä. Se kävely , kun olet paremmassa kunnossa, on itselleni A ja O!!

Lisäksi hierojalta saat halutessasi niskan jumppaohjeita.

Fysioterapeutit eivät hiero vaan antavat erilaisia lämpö- ja ultrahoitoja jotka minun kohdallani ovat menneet kuin " Kankkulan kaivoon!"

Tsemppiä sinulle Minna.....yritä rentoutua minkä arjeltasi ja vauvan hoidolta ehdit ja ensitöiksesi menet hakemaan itsellesi sen lähetteen ja sitten keskustelet hierojan kanssa ja jos et koe saavasi häneltä apua niin kokeile toista.

Vauvan hoito on niskoille käyvää.....

Kerrohan kuulumisisasi ja musita ettet oel vaivoinesi yksin!

 

Minna hei...en tiedä missä asut, mutta itse kävin viimeiset vajaat 10 v SPR:än fysioterapiassa hierojalla, siellä on myös mahd. muihin hoitohin kuten akupunktioon, ja maksamalla ns jäsenmaksun niin hoidot olivat 10% halvempia jäsenille koko vuoden.

Ainakin hoitajat olivat ammattitaitoisia.

 

Minä olen käynyt aikoinaan hieronnassa tavallisella hierojalla ja fysioterapeutilla (ei omt). Minä tykkäsin kaikista eniten näistä fysioterapeuteista. Hieroivat ihan tavallisella tavalla, mutta löysivät jotenkin paremmin ne oikeat kipukohdat. Hieronta oli myös jotenkin monipuolisempaa. Osasivat myös tarvittaessa naksauttaa pieniä lukkoja auki.

 

Elikkäs mulla aina ollut tuo vasenpuoli niskasta ja hartiasta kivuliaampi ja vaivaisempi, noin kuukausi sitten huomasin että vasenta tissiäni vähän vihloo ja se tuntui koskettaessa aralta, pari päivää kesti aivan kuin olisi ollut raskaana ja mutta ei ole ja vain toinen rinta on kipeä. Ja nyt taas sama homma, alkoi eilen koskemaan tuohon rintaan ja olen kokeillut löytyykö patteja mutta en löytänyt...joten voisikohan tuo johtua näistä niskavaivoista?
niin ja siihen rintaan koskee vain tuohon sivulle eli kyljen kohdalta mutta kuitenkin tississä...ööö kylläpä taas oudosti selitin...

 

onko sinulla tutkittu epilepsiaa? ystävälläni oli tuollaisia kohtauksia ja hänellä todettiin epilepsia, siis just poissaolokohtauksia ym.
Oireesi kuulostaa kyllä tosi rajuilta, mutta eiköhän tutkimuksista selviä paremmin että mikä johtuu mistäkin, niskatkin kyllä aiheuttavat liudan tosi karseita oireita.

 

Itselläni myös aina vasen puoli kipeämpi, jäykempi. Hieroja sanoi, että se johtui ( silloin kun lapseni olivat pieniä) siitä että kun olin oikeakätinen ja kannoin lastani oik kädellä niin se jännitti vasenta puolta.
Menkkojen alussa minulal on myös vasemman rinnan ulkoreuna kipeä, eli nestettä kerääntyy.

Mutta kaiken tämän niskajutun jälkeen totesin äsken, että nyt on totaalinen pääongelma....MEILLÄ ON TÄITÄ!!!! Löysin pojan päästä eli koulusta saatua ja osasin seurata!

Fysioterapeutit eivät yleensä hiero, ainakaan täällä Turussa, ei kuulu heidän toimenkuvaan.

 

ikuinen riesa: kiitos vastauksestsi, rupesin tuossa miettimään sitä hormonaalista vihlomista ja huomasinkin että ainahan tuo vihlominen oin siinä muutamaa päivää ennen menkkojen alkua..joten siitä varmaan on kyse.

 

onko sinulla tutkittu epilepsiaa? ystävälläni oli tuollaisia kohtauksia ja hänellä todettiin epilepsia, siis just poissaolokohtauksia ym.
Oireesi kuulostaa kyllä tosi rajuilta, mutta eiköhän tutkimuksista selviä paremmin että mikä johtuu mistäkin, niskatkin kyllä aiheuttavat liudan tosi karseita oireita.

Voi ei! Toivottavasti ei olisi epilepsiaa, mut mulle tehdään kyllä se aivosähkökäyrä jossain vaiheessa. Oliko ystävälläsi juuri samoja oireita mitä tuossa laitoin?

 

Minulla on on tällaisia oireita:
-Tajunnan häiriöitä, eli jos joku puhuu minulle, niin asiat vain sinkoilee pois mun päästä. Sit ei ajatus pysy niin kauaa kasassa et pystyisin muodostamaan lauseen.
-Oksettavaa oloa ja jännitystä mahassa.
Voisikohan nämä olla jännitysniskan oireita ja miten saan ne kuntoon?

Tuo ei kuulosta epilepsialta. Epilepsissa kohtauksen aikan ei kuule eikä näe mitään saati sitten potisi kipuja esim niskassa. Epilepsiassa on totaalisesti poissaoloa.

 

Moi marge...noi tissijutut....jännää kun oik rinta aina tulehtui imetyksestä ja on isompi kuin vasen, mutta nyt ikää myöten ja ennen menkkoja vain vasen reagoi menkkoihin...ei koskaan oikea! Nämä ovat näitä mystisiä juttuja!? Mutta välillä arkuus on tosi voimakasta.

 

Kevätesikko: en kovin hyvin tiedä kaverini oireista mutta sen muistan ainakin että hänelle tuli sellaisia poissaolokohtauksia, eli oli filmi ihan poikki joltain kohtaa päivää eikä muistanut mitä oli tehnyt, nuo katkokset oli muistaakseni jotain 5-15minuutin pituisia.
Itselläni jäykkä niska kyllä välillä aiheuttaa sellaista pään pökkelyyttä ei oikein muisti kulje ja tuntuu että unohtelee kamalasti asioita.

Ikuinen riesa: Juu tissivaivat ei ole kyllä kivoja, tuntuu välillä siltä että toinen rinta olisi täynnä maitoa, siis oikein pakkautunutta maitoa... viimeksi olen imettänyt 1,5vuotta sitten että tuskinpa siellä maitoa on