Hei Minna-73......sinua ei varmaan lohduta tieto siitä, että minulla on taustalla samanlaisia oireita jo kymmeniltä vuosilta. En halua pelästyttää sinua, että vaivaa on loputtomasti vaan kertoa ettei ainakaan kohdallani kyseessä ollut mitään vakavampaa.
On aivan uskomatonta miten monenlaisia oireita voi niskajännittäjällä olla. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee ettei verenkierto aivoihin toimi normaalisti. Itse en voisi edes kuvitella ajavani autoa, koska pitkällä matkalla, ihan kyydissäkin, alan oirehtimaan. Aikoinaan istuin auton kyydissä kotiini n 900 km ja päädyin kotonani lattialle, jalat pöydälle, kun niin huimasi/keinutti. Tauoilla huoltoasemilla oli vaikeaa syödä, kun oli pakko liikkua, ettei pyörtyisi, tai ainakin siltä tuntui.
Mutta, vuosien kuluttua, erilaisten hoitojen ja tutkimusten jälkeen, olen hyväksynyt oireiden yksinkertaisen syyn. Olen ollut myös vuosia oireeton, lapsien kasvaessa ja liikunnan lisääntyessä, ja nyk oirekausi kestää aika lyhyen aikaa enään.
Mutta se noidankehä, kun oireilee, se on kompastuskivi. On vain pakko päästä peloista keinumisen ja huimauksen kuin sairaudenkin. On liikuttava ja paljon. Myös säännöllinen hieronnassa käynti, hyvässä vaiheessa n kerran kk:essa auttaa.
Itse vältän pitkään istumista, vaikkakin teen vapaa-ajallani koneella sukututkimusta, ja liikun reippaasti kävellen päivittäin. Onneksi liikun myös nyk työssäni paljon ja se on parasta mikä minulle sopii. Uiminen, hiihtäminen tms eivät minulle sovi.
Olet känyt tutkimuksissa ja se on ihan ok. Nyt vain yrität päästä pelostasi vakavamman sairauden suhteen ja tehdä työtä rentoutumisen eteen. Pienten lasten äitinä on omat stressinsä, mutta yritä " pinnata " arjen velvollisuuksista ja tehtävistäkin minkä voit. Näin minä neuvon sinua ja omaa tytärtäni kahden pienen lapsen kanssa, toinen lapsenlapsi on vasta kk:en ikäinen.
Tämä palsta on todella hyvä meille kaikille, myös minulle, joka jo ohittanut omien pienten lasten hoidon. Mutta haluan kertoa kuinka tuttuja vaivanne, ja minun vaivani ovat. Itse katson nyt aikaa taaksepäin ja huomaan miten paljon ja turhaan keräsin stressiä lasten ollessa pieniä ja silloin niskavaivani alkoivat ja olivat pahimmillaan.
Meistä jokainen, toivottavasti, löytää oman tavan rentoutua. Ei ole mitään väliä mikä se tapa on, kunhan se antaa hyvänolon tunteen. Kaikki eivät nauti liikunnasta, vaikka siihenkin oppii.
Vertaistuki on hyvä!!
Itselläni ei aikoinaan ollut siihen mahdollisuutta, ei ollut tietokoneita, ja koin olevani täysin yksin. Eikä kukaan ymmärtänyt että niskani on nyt sellainen etten voi tulla sinne tai tänne tai että minua huimaa. Ei läheiseni ymmärtäneet sitä.
Tsemppiä sinulle.......panosta omaan aikaasi, rentoutumiseen ja uskoon siihen, että vaivasi johtuvat todellakin huonosta verenkierrosta aivoihisi ja voit yrittää parantaa niiden toimintaa monin tavoin. Hieroja, säännöllinen, ja mahd voimistelutunnit yms antavat myös tukea ajatukselle ettei tämä ole mitenkään vaarallista vaikkakin todella " vammauttavaa!"