Iso kiitos kaikille onnitteluista! :heart: Kiitos myös kauniista sanoistanne. :heart: Ihan samaa voin sanoa teille muillekin. Olette olleet korvaamattomana tukena raskaiden hoitojen aikana ja raskausaikana, kun on huolettanut. Kiitos. Tulen varmasti muistamaan teidät kaikki aina. Kiitos varsinkin
skorppari ja
Neppu, kun olette jaksaneet tukea jo Clomittarista asti. :heart:
Nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä masu täynnä, niin ehdin varmaan kirjoittelemaan vähän synnytyksestäkin.
Kävin siis ke kokoarviossa äippäpolilla. Sen jälkeen limatulppaa irtoili ke ja to. To kävin päivällä vielä kaupassa ja kirpparilla ja olin varma, että saan odottaa käynnistystä.
To sain nukuttua vajaan kaks tuntia kunnes vessahätä herätti noin klo 00.45. Ennen kuin nousin sängystä, tuli kaksi napakkaa supistusta. Sitten mahasta kuului poks. Arvasin heti mistä oli kyse. Vessaan kävelessä siteeseen tulvi lapsivettä. Supistukset alkoi heti säännöllisinä noin 5 min välein. Herätin miehen puolen tunnin jälkeen ja soitin synnärille ohjeista.
Kävin suihkussa ja kun suppareita oli tullut noin tunnin verran, laitettiin TENS. TENS auttoi heti hyvin kipuihin viemällä niistä suurimman terän. Supistukset tuntui alamahalla ja säteili reisiin. Noin klo 3 päätettiin lähteä synnärille. 20 min automatka oli tuskaa, kun täytyi istua paikallaan.
Synnärillä otettiin ensin käyrää ja sitten tehtiin sisätutkimus. Olin 4 cm auki. Vauva oli ylhäällä, eikä vieläkään kiinnittynyt. Koska suoli ei ollut tyhjentynyt itsellään, halusin peräruiskeen kätilön sitä ehdottaessa. Sen jälkeen saatiinkin siirtyä suoraan saliin.
Salissa seisoin, kävelin ja istuin haarat levällään jumppapallolla. Pystyasennossa oleminen helpotti kipuja valtavasti! Kätilön ehdotuksesta kokeilin myös ilokaasua. Ensin tuntui, että se ei auta mitään, mutta oikean hengitystekniikan oppiminen vaati vähän aikaa. Ilokaasu sai aikaan kuin nousuhumalan. Se ei vienyt kipua pois, mutta teki siitä siedettävää. Ja TENS, se oli mahtava!!! Kipujen kasvaessa kasvatin siinä hiljalleen tehoja ja painelin boost-nappia suppareiden tullessa.
Aukesin kivalla tahdilla 8 cm asti. Siinä vaiheessa käskettiin sängylle makaan, että saatiin laitettua anturi vauvan päähän. Kipu yltyi makuuasennossa ja kätilön ehdotuksesta suostuin kohdunkaulanpuudutteeseen. Se vei kivut pois kahdeksi tunniksi, mutta laimensi suppareita ja sai synnytyksen hidastumaan.
Siinä vaiheessa päätettiin ottaa oksitosiini käyttöön. Sain uudestaan kohdunkaulanpuudutteen, mutta se pystyttiin laittaan vain toiselle puolelle, kun toiselta puolelta oli jo reuna kadonnut. Lisäksi laitettiin pudendaali. Kummastakaan ei mielestäni ollut tuossa vaiheessa enää juurikaan apua. Paras teho oli yhä ilokaasulla ja TENS:illä.
Pian alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Sain alkaa ponnistaan passiivisesti (ts. annoin supparin ja ponnistamisen tarpeen tulla vapaasti, mutta en vielä ponnistanut tosissani) kontillani sängynpäätyyn nojaten. Vauva oli yhä ylhäällä ja laskeutumista odotettiin vielä tunnin verran. Ehdotettiin spinaalia, mutta kieltäydyin.
Lopulta ponnistamisen tarve oli niin voimakas, että en pystynyt oleen enää ponnistamatta. Sain alkaa ponnistaan eka kyljellään. Sitten pyydettiin meneen selälleen ja nostaan jalat jalkatuille. Ponnistaminen auttoi valtavasti kipuun. Kätilö kehui, että jaksoin ponnistaa todella voimakkaasti ja oikeaa suntaan. Vauva liikkui synnytyskanavassa mutta hitaasti. Supparit oli lyhyitä, joten en ehtinyt yleensä ponnistaa kuin 1-2 kertaa sen aikana ja vauva pakeni sen takia aina hitusen takaisin päin. Lopulta tukka tuli näkyviin. Ponnistelin siinä pitkään, mutta laimentuneiden supppareiden ja mun kireiden kudosten takia pää ei päässyt millään viimeisen kynnyksen yli. Paikalle kutsuttiin erikoistuva lastenlääkäri ja selvisi vauvan olevan tulossa ohimo edellä ja siksi hän pisti niin vastaan. Päädyttiin avustamaan vauva maailmaan. Sali oli hetkessä täynnä porukkaa. Eppari leikattiin ja erikoistuva lääkäri laittoi imukupin. Yksi kätilö painoi mahan päältä ja mä ponnistin kaikilla voimillani. Imukuppi ei meinannut pysyä paikalla, joten paikalle tuli kokenut lastenlääkäri, joka vaihtoi erikoistuvan lääkärin kanssa paikkoja. Sitten alkoi tapahtua ja vauvan pää oli vihdoin ulkona! Hartiat ottivat vielä hieman vastaan ja mies sanoi jälkikäteen pelänneensä, että rikkovatko solisluun, mutta onneksi ei tarvinnut. Tyttö syntyi napanuora kerran nilkan ympärillä. Kätilö kutsui häntä Niiskuneidiksi.
Tyttö oli niellyt hieman lapsivettä ja siksi hengitys hieman rohisi. Muuten heti virkeä ja terve tyttö. :heart: Avautumisvaiheen kestoksi merkittiin 11 h 44 min ja ponnistusvaihe 54 min.
Onnellinen Hydra ja pikkuinen suloisuus 5 vrk