Hydrangea, hyvä että kaikki oli kunnossa ja sait lääkkeen supistuksia estämään. Mullakin se lääke aiheutti tärinää ja sydämentykytystä, mutta se meni ohi muutamassa tunnissa. Hae ihmeessä sitten saikkua jos supistukset pahenee, mutta toivotaan että ne nyt helpottaisi.
Millyk, sielläkin varmasti pienokainen kohta sylissä.
Tsemppiä koitokseen.
Kerron nyt miten meillä synnytys eteni. Synnytys oli aika raju ja pelottava, joten jos synnytys kovasti pelottaa niin ei kannata lukea.
Heräsin 1.8. klo 5.30 kipeään ja napakkaan supistukseen. Menin käymään vessassa ja huomasin että pyyhkiessä tuli veristä limavuotoa ja sitten huomasinkin että supistukset alkoi heti tulemaan 4-5 min välein ja oli kipeitä. Herätin miehen ja sanoin että nyt synnytys taitaa olla käynnistynyt. Mietittiin sitten että ruvetaanko syömään aamiaista vai pitääkö lähteä saman tien sairaalaan. Soitin synnytyssalille ja siellä kehoitettiin tunnustelemaan vauvan liikkeitä ja olla kaikessa rauhassa kotona jos supistukset ei tihene ja jos vauva liikkuu. Mies alkoi sitten keittää aamupuuroa ja minä vielä tuskissani menin suihkuun ja yritin saada puuroa alas vaikka kivut alkoi olla jo sietämättömiä ja niin kovia että oksetti. Sitten oli jo pakko lähteä sairaalaan.
Automatkalla supistukset tuli tasaisesti 5 min välein ja oli tosi kivuliaita. Sairaalassa olimme noin klo 6 aikaan ja minut ohjattiin käyrälle vauvan sydänääniä rekisteröimään. Pyysin tässä vaiheessa jo kipulääkettä, mutta kätilö vain ihmetteli kovia kipujani ja sanoi että käyrällä on oltava vähintään 15 min. Toi sitten lämpöpussin selälle, josta ei juuri ollut apua.
Käyrän jälkeen siirryimme tutkimushuoneeseen, en meinannut enää pysyä jaloillani enkä saada housuja riisuttua jalasta. Kätilö tutki kohdunsuun ja totesi, että ei mikään ihmekään että olen kipeä kun kohdunsuu on 9 cm auki ja synnytys on ponnistusvaihetta vaille valmis. Pelästyin etten ehdi saamaan mitään kipulääkettä. Kätilö sanoi että minulla on todella korkea kipukynnys, koska supistukset on tässä vaiheessa jo tosi kipeitä. Oksensinkin kipujen takia.
Siirryimme saman tien synnytyssaliin, johon kutsuttiin anestesialääkäri antamaan spinaalipuudutetta. Lääkäri oli kiireinen ja jouduimme odottamaan noin 15 min. Spinaalipuuduksen saatua kivut onneksi meni heti ohi, mutta samalla supistusten väli piteni ja supistukset laimenivat, joten jouduimme odottelemaan ponnistuvaiheen alkamista varmaan noin tunnin. Aloin pelkäämään että spinaalipuudutuksen vaikutus heikkenee. Sain vielä kohdunkaulalle puudutuksen ennen ponnistuvaihetta.
Lopulta pääsimme aloittamaan ponnistusvaiheen. Kätilö oli tosi kiireinen, koska samaan aikaan oli käynnissä monta muutakin synnytystä ja joutui välillä poistumaan meidän salista. En uskaltanut kunnolla ponnistaa kätilön ollessa pois. Ponnistusvaihe venyi lopulta 54 minuutiksi ja vauvan ulos tulo pysähtyi kovan lihasvastustuksen vuoksi. Lopulta vauva päätettiin avustaa ulos imukupilla. Huoneessa oli lääkäri vetämässä imukupilla, kätilö avustamassa ja toinen kätilö painoi vauvaa mahan päältä ulos. Lisäksi vielä toinen lääkäri vastaanottamassa vauvaa. Viimeisillä ponnistuksilla spinaalipuudutteen vaikutus alkoi heiketä ja supistukset kävivät taas kipeiksi. Lopulta vauva saatiin maailmaan imukupilla ja valtavalla paineen tunteella ja minulta leikattiin väliliha. Lyhyen napanuoran vuoksi vauva nostettiin saman tien minun alavatsalle. Tässä vaiheessa kaikki kivut helpottivat ja purskahdin itkuun onnesta ja helpotuksesta.
Vauvan pää oli ollut hieman vinossa ja se oli osaltaan vaikuttanut ponnistusvaiheen pitkittymiseen. Vauva syntyi klo 10.19 ja synnytys kesti yht. 5h 55 min. Vauvan paino oli 2820 g ja pituus 47 cm. Synnytyksen kannalta vauvan pieni kokoisuus oli hyvä asia ja vauva on kaikenkaikkiaan hyvävointinen ja terve vaikka onkin pikkuinen.
Synnytys jäi painamaan mieltä ja jäi pelottavaksi kokemukseksi kovien kipujen takia. Minulle jäi tunne, että kipuja vähäteltiin kun tulin sairaalaan. Kätilö ilmeisesti arveli, että ensisynnyttäjällä avautumisvaihe ei voisi edetä näin nopeasti. Kätilö oli tosi ammattitaitoinen ja mukava, mutta kiireen tuntu ja kätilön poistuminen ajoittain salista toi pelon tunteen synnytykseen. Sain kuitenkin jälkeen päin keskustella synnytyksestä usean eri kätilön ja lääkärinkin kanssa. Varmasti joskus jos saamme toisen lapsen niin pelkään synnytystä paljon.
Fyysisesti olen palautunut synnytyksestä hyvin. Välilihan leikkaushaavakin on paranemassa hyvin. Lisäksi emättimeen tuli myös joku repeämä, joka ommeltiin, mutta lääkäri sanoi että se ei ole paha.
Kaiken tämän jälkeen saimme maailman ihanimman vauvan joka nyt tuhisee tuossa vieressä. :heart: Kaikki siis oli tämän kokemuksen arvoista. Toivottavasti tästä tarinasta ei nyt kukaan pelästy, jokainen synnytyshän on yksilöllinen ja jokainen kokee sen erilailla.
Vauva-arki on lähtenyt täällä hyvin sujumaan. Imetys sujuu ja vauvan viestejä nälästä on oppinut tulkitsemaan. Eilen kävimme neuvolassa ja vauvan paino nousee hyvin. Tänään vielä terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Nukkuminen mulla ei edelleenkään ole oikein hyvin onnistunut. Viime yönä nukuin yhteensä n.4 tuntia torkahdelleen koiranunta. Nyt olo on kuitenkin suht pirteä. Hormonitoiminta on ihmeellinen ja sitä jaksaa vähilläkin unilla ihmetellä tuota uutta pientä ihmistä. Tänään illalla ajattelimme lähteä kokeilemaan hieman ulkoilua vaunuilla.
katiri + vauva 1 vko