[QUOTE="huhhuh";30498725]Ennen oisin itsekin saattanut vaatia "vanhaa sairasta äitiäni" meille jouluksi, mutta vuosien terapian ja mieheni huomautusten kautta olen oivaltanut, etten säälistä kutsu meille ketään. Enkä ole enää yleensäkään tilivelvollinen äidilleni (tai muillekaan sukulaisillemme) tekemisistämme ja menemisistämme. Ja tajusin sen, että olen aikuinen ihminen, niinkuin on äitini ja miehenikin. Joten me miehen kanssa muodostamme nykyisen perheen joka on prioriteetti numero 1. Ja tämän perheen sisällä teemme päätökset. Siispä, jos toinen meistä haluaisi viettää joulun oman perheen kesken, se ehdottomasti suotaisiin. Mikä ihmeen pakko on säälistä ketään kutsua yhtään mihinkään!? Ei se ole kenellekään oikeasti kivaa! Aikuinen terve ihminen kyllä aistii, jos joku ei hänen läsnäoloaan kaipaa.
Jos olisin yksinäinen vanhus, kyllä saattaisin haluta sen aaton viettää yksinkin. Joulupäivänä voisi vaikka syödä yhdessä perheen kanssa.
Meillä näin: viime joulu oltiin miehen suvun kanssa mieheni toivomuksesta. Minä en nauttinut. Tänä jouluna vietämme joulun omalla pienellä perheellämme ja oikein odotan miten saan itse laittaa jouluruuat ja toimia tasan kuten meillä on ollut tapana. Ja nautin kun saan illalla pötkötellä sohvalla ja lueskella kirjoja ja syödä makeisia... eikä ole velvollisuuksia tai mitään.
Itselle joulu merkitsee juuri rentoutumista, oman perheen kesken läheistä yhdessäoloa, pelailua yms. Enkä osaisi rentoutua jos meillä olisi joku säälistä kutsuttu "yksinäinen vanhus"...[/QUOTE]
Minä pidän äidistäni ja isästäni ja sisaruksistani. En ottaisi heitä meidän joulunviettoon säälistä, vaan siksi, että perheeni on minulle tärkeä. Minusta tuntuisi pahalle, jos en jouluna viettäisi aikaa lähimpieni ja rakkaitteni kanssa, vaan päättäisin terapeutin avustuksella, että minä olen aikuinen ihminen, ja mulle mun yksinäisen äidin fiilikset on ihan se ja sama. Koska mä olen aikuinen ja mä voin tehä mitä mä tahon, eikä kukaan mua määrää.
