Iso riita joulunvietosta miehen kanssa, todella vaikeaa..

  • Viestiketjun aloittaja "Joulutonttu"
  • Ensimmäinen viesti
"hmm"
[QUOTE="sipsi";30496331]Kyllä minun mielestäni aikuisen miehen (tai naisen) pitäisi tuon verran kyetä toisen toiveen mukaan toimimaan :( Kysehän ei ole vennonvieraasta kadun-perasta tai - pirkosta, vaan oman puolison äidistä. Oman lapsen mummosta. Ja muutaman tunnin vierailusta...

Mielestäni tuo on kyllä eräänlaista vallankäyttöäkin :([/QUOTE]

Miehen toiveita ei siis mielestäsi tule kunnioittaa ikinä? Aika natsimeininki.
 
vierass
[QUOTE="sipsi";30496331]Kyllä minun mielestäni aikuisen miehen (tai naisen) pitäisi tuon verran kyetä toisen toiveen mukaan toimimaan :( Kysehän ei ole vennonvieraasta kadun-perasta tai - pirkosta, vaan oman puolison äidistä. Oman lapsen mummosta. Ja muutaman tunnin vierailusta...

Mielestäni tuo on kyllä eräänlaista vallankäyttöäkin :([/QUOTE]

En kyllä sanoisi muutamaksi tunniksi, jos on iltapäivästä lähes ilta yhdeksään.

En minä ainakaan haluaisi viettää jouluaattoakuunnellen koko iltaa muiden ihmisten arvostelua (joista osaa en edes tunne) ja heidän tekemisiensä kauhistelua yms. En myöskään halua kuunnella typerää naureskelua mukanaan raahaamiensa omien itselleen tulevien pakettien kohdalle, että mitähän tässä on, en vaan tiedä, heh-heh-heh, olen itse ostanut tämän itselleni. Sen jälkeen sitten tulee hirveä kuulustelu, että MIKSI joku on antanut minulle sen minun saamani lahjan, aivan kuin minä tietäisin, mitä joku toinen on sitä hankkiessaan ajatellut. Eikä ole kyse edes yhdestä joulusta, vaan tuollaista oli aina ennen lapsia.

Olkoon kuinka yksinäinen vaan, mutta nykyään saa tyytyä siihen, että käymme aattona muutaman tunnin, eipä tarvitse muiden mollaamisia kuunnella kauaa. Minusta tuollainen ei vaan yksinkertaisesti kuulu joulunviettoon, enkä myöskään halua lapsieni oppivan sellaista. Minun puolestani saatte tuon henkilön viettämään joulua kanssanne milloin vain :xmas:

Itse en ainakaan aio vaatia lapsi jouluksi kotiin, saavat viettää sen ihan missä haluavat, ilman minua tai minun kanssani, miten parhaaksi näkevät, kun muuttavat pois kotoa. Minulle ei tule olemaan mikään ongelma viettää joulua vaikka ihan yksinään. Löhöillä rauhassa, syödä herkkuja ja lukea hyvää kirjaa.
 
"hmm"
Kai tämä oli vitsi? Jos mun mies olisi jouluaattona kalsareissa ja reikäisessä t-paidassa niin kyllä joutaisi ulkoruokintaan. Ei saatana...
No, aika moni vaihtaa rennompaa päälle sen jälkeen, kun on ensin paremmissa tamineissa käyty haudoilla, katsottu joulurauhanjulistus, juotu glögit, syöty joulupuuro, saunottu, syöty jouluruoka ja juotu kahvit ja syöty joulutortut yms. Sitten aika moni sulattelee syömisiä rennoissa kotivaatteissa ja vaikka katselee jotain elokuvaa...
 
"vvvv"
...Teillä nyt on kuitenkin aika helppo tilanne. Voisihan se vaikka olla, että molempien vanhemmat ovat eronneet ja kaikki haluaisi olla teidän kanssa joulun. Anoppi vaatisi että tulette heille, appi olettaa että tulee teille, omat vanhempasi molemmat itkevät ja pyytävät teitä jouluksi kylään. Kukaan ei ole alkoholisti, kaikki ovat rakkaita,
nii arvoppa sit siinä kenen luona olette joulun, aina joku loukkaantuu.
 
"sipsi"
Minun mielestäni, kun Joulu vain kerran vuodessa on, on kyllä hirveää jos jompikumpi puolisoista ei saa kutsua omaa vanhempaansa kylään. Natsimeininkiä sitten varmaan on, voidaan sopia niin. Ei olisi mieleen aikanaan tullut kieltää omaa miestä kutsumasta äitiään meille. Tai että hän eväisi minun vanhemmiltani minun niin toivoessani tulon aattona meillä käymään.

Mutta kukin toki tavallaan. Kunhan vaan omia ajatuksiani kirjoittelin, kun ap:n tekstin luin.

Ja näinhän se on, että kaiken hyvinvointimme keskellä yksinäisyys on eräs suurimpia sosiaalisia ongelmia. Miksiköhän lienee.
 
"mii"
Itse olen henkeen ja vereen jouluihminen.
Oltiin kerran appivanhemmilla joulu. Aattona tarjolla lipeäkalaa ja pieni kinkku. Koko aaton mies auttoi appiukkoa autonlaitossa. Ruokapöydässä appiukko vittuili,haukkui ja huusi.

Oli viimeinen joulu siellä. Eikä tarvitse miehelle perustella miksi joulut on vietetty aina minun vanhemmillani :D Mieskin on mieluummin siellä..
 
"hmm"
[QUOTE="sipsi";30496443]Minun mielestäni, kun Joulu vain kerran vuodessa on, on kyllä hirveää jos jompikumpi puolisoista ei saa kutsua omaa vanhempaansa kylään. Natsimeininkiä sitten varmaan on, voidaan sopia niin. Ei olisi mieleen aikanaan tullut kieltää omaa miestä kutsumasta äitiään meille. Tai että hän eväisi minun vanhemmiltani minun niin toivoessani tulon aattona meillä käymään.

Mutta kukin toki tavallaan. Kunhan vaan omia ajatuksiani kirjoittelin, kun ap:n tekstin luin.

Ja näinhän se on, että kaiken hyvinvointimme keskellä yksinäisyys on eräs suurimpia sosiaalisia ongelmia. Miksiköhän lienee.[/QUOTE]

Se on myös miehen joulu ja olisi reilua olla vaikka joka toinen joulu oman perheen kesken ja joka toinen joulu kutsua äiti kylään.
 
Vierras
Joulu kestä monta päivää.. Voihan sen mummon kutsua kylään vaikka joulupäovänä jos haluaa aattona olla omalla porukalla. Varlasti joku järkevä kompromissi löytyy.
 
V M P
Huutoäänestys anonyymien uusfeministien kansoittamalla internetpalstalla on paras tapa ratkaista kaikki parisuhteessa ja/tai perhe-elämässä ilmenevät erimielisyydet.

Mies on aina, AINA väärässä/itsekäs/sika/narsisti/you name it. Omaa harkintakykyä, neuvottelutaitoja tai minkäänlaista halun hiventäkään ymmärtää omaa puolisoaan ei tällä vuosituhannella yksikään nainen tarvitse kun on kaksplus.

Huoh. Jatkakaa.
 
Mallioppimista.
Sitten kun miehesi on vanha ja yksin, teidän lapsenne tuskin pyytää häntä jouluksi luokseen, jos on jo lapsuudesta saanut sen mallin, että isoäitikin homehtui yksin kotinaan jouluaaton.
 
"Sirkkeli"
Mun mielestä on todella järkyttävää käytöstä sun mieheltä. Kyllä lastenhoitoapu kelpaa, mutta jumalauta ei juhlita yhdessä. Kusipää on, ja oot kyllä tyhmä, jos suostut moiseen. Sä oikeasti tulet katumaan tuota myöhemmin. Kun ajatteletkin, aattona, että miten sun mutsis voi yksin himassaan, niin taatusti voit pahoin.
 
viera.s
[QUOTE="sipsi";30496443]Minun mielestäni, kun Joulu vain kerran vuodessa on, on kyllä hirveää jos jompikumpi puolisoista ei saa kutsua omaa vanhempaansa kylään. [/QUOTE]

Joulu on kerran vuodessa myös aloittajan miehelle. Eikä kukaan ole edes ehdottanut, etteikö hänen pitäisi yhtään joustaa, vaan on ehdotettu esim. että jonain jouluna anoppi tulisi kylään jonain muuna joulunpyhänä kuin jouluaattona.

Itse en tosin kannata suoraan vaan jotain vuorotteluperiaatetta (jokainen kärsii vuorollaan) vaan sellaisia ratkaisuja, joilla kaikkien onnellisuus kollektiivisesti maksimoidaan ja kärsimys minimoidaan. Kaikkien onnellisuus on lähtökohtaisesti yhtä tärkeää. Ehkä sinulla on ajatus, että miehelle aiheutuu vain lievää epämukavuutta anopin vierailusta, mutta anoppi olisi ihan murheen murtama, jos joutuu viettämään jouluaattoillan yksin. Mutta eihän se välttämättä näin ole. Vai onko sinulle vaan jostain syystä jonkun toisen onnellisuus tärkeämpää kuin toisen?

Omia vanhempia ajatellessani isä jätettäisiin siis jouluaaton viettoon kutsumatta, koska hänen läsnäolostaan todennäköisesti kärsisivät kaikki muut. Vaikka isä saattaisi olla onnellisempi verrattuna siihen että joutuisi viettämään joulun yksin, muiden kärsimys painaa vaakakupissa enemmän. Toki sitten muuten vierailtaisiin tai hänet kutsuttaisiin jouluaattona aamupäiväksi kylään, koska se ei meille kenellekään olisi kuin pieni vaiva, ei mikään kärsimys ja isälle varmaankin tärkeää.

Jos taas ajattelen äitiäni, tiedän hänen suhtautuvan asiaan samoin kuin pari ketjuun kirjoittanutta isoäiti-ikäistä. Hän ei siis olisi murheissaan, vaikka olisikin joulun yksin. Jos nyt sitten edes olisi, todennäköisesti järjestäisi muuta ohjelmaa ja seuraa. Toisaalta miehelleni ei pitäisi aiheutua hänen kyläilystään kuin korkeintaan pientä epämukavuutta, kun ei olisi ihan niin rentoa kuin oman perheen kesken ja me muut (eli minä ja lapsi) pääosin koettaisiin äitini vierailu positiivisesti. Joten todennäköisesti vuoroteltaisiin, siis vietettäisiin jouluja eri vuosina eri tavoin.

Emme tiedä aloittajan tilanteesta kovin tarkasti mitään. Ilmeisesti miehelle anopin vierailu on kuitenkin ihan merkittävästi onnellisuutta vähentävä tekijä, kun noin vahvasti asiaa vastustaa. Aloittajan äidin suhtautumisesta yksin vietettyyn aattoiltaan emme tiedä mitään. 2-vuotiaalle lienee tärkeintä, että kaikki läsnäolijat ovat positiivisella mielellä, ei niinkään se näkeekö mummoa juuri jouluaattona. Aloittaja on vedonnut vain äitinsä yksinäisyyteen, ei omaan onnellisuuteensa. Näillä tiedoilla minusta ei kuulosta siltä, että olisi syytä jyrätä miehen tahdon yli joka joulu.
 
AS
[QUOTE="sipsi";30496261]Kyllä minä pidän nimenomaan itsekkäänä sitä, ettei puolison yksinäinen äiti voi tulla jouluaattona muutamaksi tunniksi kylään tyttären, v'ävyn ja lapsenlapsen luo. Voi hyvänen aika. Niitä "kolmestaan pienen perheen kanssa" päiviä varmaan vuoteen mahtuu. Kyse ei ole viikon kyläreissusta, vaan muutamasta vaivaisesta tunnista, jotka tuntuvat olevan tärkeät ap:lle.[/QUOTE]

Olen tästä aivan samaa mieltä.
Mä en missään tapauksessa jättäisi perheenjäseniäni yksin jouluksi nököttämään himaan... tosin ei mun mieskään sellaista vaatisi.
 
fgkfgjl
[QUOTE="hmm";30496434]No, aika moni vaihtaa rennompaa päälle sen jälkeen, kun on ensin paremmissa tamineissa käyty haudoilla, katsottu joulurauhanjulistus, juotu glögit, syöty joulupuuro, saunottu, syöty jouluruoka ja juotu kahvit ja syöty joulutortut yms. Sitten aika moni sulattelee syömisiä rennoissa kotivaatteissa ja vaikka katselee jotain elokuvaa...[/QUOTE]

Siis kalsarit ja reikäinen t-paita. Niistä tässä oli puhe. Mun mies ei koskaan ole kotona kalsareissa ja rikkinäisessä t-paidassa saatikka sitten jouluna. Sulle se kai on ihan normaalia.
 
"huhhuh"
Ennen oisin itsekin saattanut vaatia "vanhaa sairasta äitiäni" meille jouluksi, mutta vuosien terapian ja mieheni huomautusten kautta olen oivaltanut, etten säälistä kutsu meille ketään. Enkä ole enää yleensäkään tilivelvollinen äidilleni (tai muillekaan sukulaisillemme) tekemisistämme ja menemisistämme. Ja tajusin sen, että olen aikuinen ihminen, niinkuin on äitini ja miehenikin. Joten me miehen kanssa muodostamme nykyisen perheen joka on prioriteetti numero 1. Ja tämän perheen sisällä teemme päätökset. Siispä, jos toinen meistä haluaisi viettää joulun oman perheen kesken, se ehdottomasti suotaisiin. Mikä ihmeen pakko on säälistä ketään kutsua yhtään mihinkään!? Ei se ole kenellekään oikeasti kivaa! Aikuinen terve ihminen kyllä aistii, jos joku ei hänen läsnäoloaan kaipaa.

Jos olisin yksinäinen vanhus, kyllä saattaisin haluta sen aaton viettää yksinkin. Joulupäivänä voisi vaikka syödä yhdessä perheen kanssa.

Meillä näin: viime joulu oltiin miehen suvun kanssa mieheni toivomuksesta. Minä en nauttinut. Tänä jouluna vietämme joulun omalla pienellä perheellämme ja oikein odotan miten saan itse laittaa jouluruuat ja toimia tasan kuten meillä on ollut tapana. Ja nautin kun saan illalla pötkötellä sohvalla ja lueskella kirjoja ja syödä makeisia... eikä ole velvollisuuksia tai mitään.

Itselle joulu merkitsee juuri rentoutumista, oman perheen kesken läheistä yhdessäoloa, pelailua yms. Enkä osaisi rentoutua jos meillä olisi joku säälistä kutsuttu "yksinäinen vanhus"...
 
Vier
[QUOTE="huhhuh";30498725]Ennen oisin itsekin saattanut vaatia "vanhaa sairasta äitiäni" meille jouluksi, mutta vuosien terapian ja mieheni huomautusten kautta olen oivaltanut, etten säälistä kutsu meille ketään. Enkä ole enää yleensäkään tilivelvollinen äidilleni (tai muillekaan sukulaisillemme) tekemisistämme ja menemisistämme. Ja tajusin sen, että olen aikuinen ihminen, niinkuin on äitini ja miehenikin. Joten me miehen kanssa muodostamme nykyisen perheen joka on prioriteetti numero 1. Ja tämän perheen sisällä teemme päätökset. Siispä, jos toinen meistä haluaisi viettää joulun oman perheen kesken, se ehdottomasti suotaisiin. Mikä ihmeen pakko on säälistä ketään kutsua yhtään mihinkään!? Ei se ole kenellekään oikeasti kivaa! Aikuinen terve ihminen kyllä aistii, jos joku ei hänen läsnäoloaan kaipaa.

Jos olisin yksinäinen vanhus, kyllä saattaisin haluta sen aaton viettää yksinkin. Joulupäivänä voisi vaikka syödä yhdessä perheen kanssa.

Meillä näin: viime joulu oltiin miehen suvun kanssa mieheni toivomuksesta. Minä en nauttinut. Tänä jouluna vietämme joulun omalla pienellä perheellämme ja oikein odotan miten saan itse laittaa jouluruuat ja toimia tasan kuten meillä on ollut tapana. Ja nautin kun saan illalla pötkötellä sohvalla ja lueskella kirjoja ja syödä makeisia... eikä ole velvollisuuksia tai mitään.

Itselle joulu merkitsee juuri rentoutumista, oman perheen kesken läheistä yhdessäoloa, pelailua yms. Enkä osaisi rentoutua jos meillä olisi joku säälistä kutsuttu "yksinäinen vanhus"...[/QUOTE]

Jos toinen perheenjäsen ei halua tehdä kompromissia vaan yksinään tehdä päätöksen, eihän se ole perheen sisällä päättämistä. Terapiaa ei tarvita sen tajuamiseen. En osaa kuvitella että kutsuisin säälistä yksinäisen vanhuksen vaan rakkaudesta. Tulee aika jolloin ei enää ole ketä kutsua, ja se voi tulla yllättäen ja pian.
Ihan samalla tavalla voi pötkötellä sängyllä ja syödä makeisia vaikka olisi "yksinäinen vanhus" kylässä.
 
"sipsi"
[QUOTE="huhhuh";30498725] Itselle joulu merkitsee juuri rentoutumista, oman perheen kesken läheistä yhdessäoloa, pelailua yms. Enkä osaisi rentoutua jos meillä olisi joku säälistä kutsuttu "yksinäinen vanhus"...[/QUOTE]

No voihan :( Mutta jollainhan toki voi olla omaan äitiinsä sellaisetkin välit, ettei hän muutaman tunnin aattovierailulla ole "joku säälistä kutsuttu yksinäinen vanhus."

Mutta, edelleen, kukin tekee toki tavallaan. Surullista vaan mielestäni se, että ap itse kovasti haluaisi kutsua äitinsä jouluksi. Ja mies kieltää.

No, näissä asioissa aika tekee tehtävänsä. Meidänkin joulu on luonnollisista syistä supistunut hyvin hyvin pieneksi. Meitä lapsia on monta, ja omat vanhemmat ovat täysin tervetulleita jokaisen luo.
 
"tonttutorvinen"
En lukenut kaikkia kommentteja, joten voi tulla kertauksena..
Ehdottaisin jtn kompromissia tilanteeseen. Jos siis äitisi on ollut viime vuonna aattoillan luonanne, niin jos hän nyt tänä vuonna olisi luonanne esim.aattoaamupäivän. Kävisitte yhdessä haudoilla,söisitte riisipuuron, leikkisitte yhden tonttuleikin porukalla tms.
Tai jos hän tulisikin luoksenne koko joulupäiväksi, söisitte hyvin,ulkoilisitte yhdessä,kävisitte kirkossa esim.
Mielestäni miehesi mielipidekin on otettava huomioon, vaikka ymmärrän hyvin sinun tunteesi.
Pystytkö keskustella asiasta äitisi kanssa? Hän voi hyvinkin ymmärtää, eikä loukkaannu kun asiasta reilusti keskustellaan aikuisten kesken...tai sitten ei.

Oma kokemukseni yhdestä menneestä joulustamme; Mieheni oli reissuhommissa,siis paljon poissa kotoa. Parikin viikkoa kerrallaan. Olin siis pienten lastemme paljon yksin. Odotin joulua ja joulun pyhiä kuin lapset pukkia, syystä että mieheni olisi liki kaksi viikkoa kotona kanssamme. Äitini oli päättänyt puolestani, minulta kysymättä, että he isäni ja parin veljeni kanssa tulevat meille aattoa viettämään. Me taas halusimme viettää aaton ihan oman perheen kesken ns.rauhoittuen ja ehdotin äidilleni,että jos he tulisivat meille koko joulupäiväksi,koska halusimme itsekin viettää aikaa ja joulua heidän kanssaan. MIEHENIKIN HALUSI MINUN EHDOTTAMAANI JÄRJESTELYÄ. Äidilleni tämä vaan ei sitten käynyt. Hän loukkaantui ja syytti minua heidän joulunsa pilaamisesta :(
Mielestäni asiaa olisi huomattavasti auttanut,että äitini olisi kysynyt meidän mielipidettämme/suunnitelmiamme joulun vietosta.
Toivottavasti itse muistan kysyä aikanaan aikuisilta lapsiltani em.mainittuja asioita enkä vaan jatka päättämistä heidän puolestaan.
 
Vapina
Satu on Zacharias Topeliuksen ja nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tässä aiempi vastaus:

"...perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa, ja lopulta asettavat hänet syömään nurkkaan puupurtilon kanssa. Perheen nelivuotias poika vuoleskelee puupalikkaa, ja vanhempien tiedusteltua mainitsee siitä tulevan purtilon. Eikä suinkaan porsaalle, vaan isälle ja äidille, jotka vanhoiksi tultuaan pääsevät siitä syömään nurkkaan, kuten isoisäkin. Tämä saa vanhemmat tajuamaan oman kiittämättömyytensä ja kovasydämisyytensä. Seuraa anteeksipyyntö isoisältä ja lupaus kunniasijasta perheen ruokapöydässä. Sadun lopussa muistutetaan neljännen käskyn merkityksestä. Sama aihe esiintyy myös Grimmin sadussa Vanha vaari ja pojanpoika.
Topeliuksen satu löytyy mm. kokoelmista Topelius, Zacharias : Lukemisia lapsille. Toinen osa. WSOY, 1982 (näköispainos), Topelius, Zacharias : Lukemisia lapsille 3. WSOY,1922 ja Penttilä, Aarni : Hyvästi aapiskukko (lyhennelmä). Gummerus, 1985. Grimmin satu puolestaan on mm. kokoelmissa Grimm, Jacob : Grimmin sadut III : Lumikki. Tammi, 1999 ja Grimm, Jacob : Grimmin sadut. Karisto, 1978."
 
"heihei"
En jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea läpi. Mulle ei ole siis selvinnyt että onko ap sun äiti ns. kamala anoppi vai ihan ok välit myös sun mieheen vai mistä moinen vastenmielisyys ettei äitisi voisi tulla? Joku syyhän siihen on ettei miehesi voi olla rennosti. Vai tarkoittaako miehes kenties jotain sellaista rentoa että pitäisi juoda rennosti alkoholia vähän reippaammin ja nyt ei sitä voi anopin nähden tehdä?

Tämmöisiä mulle heräsi mieleen.

Jos mun äiti jäisi ihan yksin niin en mä antaisi sen joulua yksin viettää ellei ihan itse sitä haluaisi! Onhan se ihanaa sille lapsellekin että oma mummi on mukana joulun vietossa!
Kuuntele sydäntäs ja anna miehes mököttää, mokoma aikuinen muka. Jos ei tosiaan ole sen ongelmallisimmista väleistä kyse.
Onhan sillä miehelläs aatonkin jälkee vielä joulua jäljellä ihan teidän perheen kesken, eikö se kelpaa vai onko hän täys kakakara???
 

Yhteistyössä