Inseminaatio 2012
- Viestiketjun aloittaja Scarleth
- Ensimmäinen viesti
Mä en näköjää pysy ees piinapäivien laskuissa mukana...
Eilen oli siis pp6 ja tänää pp7
Eilen oli siis pp6 ja tänää pp7
Heippa taas täältäki pitkästä aikaa. Kaks luomukiertoa teki mielelle ihan hyvää (ja parisuhteelle) vaikkei toivottua tulosta tietenkään tullu nyt odotellaan menkkoja alkavaksi ja sitte 4 ja viiminen inssi ois eessä. Sen jälkeen ollaan sitte mietitty/päätetty että tehdään yks IVF vielä tälle keväälle tai sitte heti ku klinikka aukeaa kesälomalta. Ahdistaa vain taas soittaa sinne ja kertoa, että täällä taas ne joilla ei mitenkään päin onnistu, mutta se otetaan vastaan mitä annetaan. Niinhän se menee.
nyt odotellaan menkkoja alkavaksi ja sitte 4 ja viiminen inssi ois eessä. Sen jälkeen ollaan sitte mietitty/päätetty että tehdään yks IVF vielä tälle keväälle tai sitte heti ku klinikka aukeaa kesälomalta. Ahdistaa vain taas soittaa sinne ja kertoa, että täällä taas ne joilla ei mitenkään päin onnistu, mutta se otetaan vastaan mitä annetaan. Niinhän se menee.toiveissa86: Me aiotaan pyytää lähete julkiselle puolelle ivf-jonoon.. On aika pelottava ajatus taas edetä hoidoissa Ei nää inssit näytä tuottavan myöskään tulosta. Kolmas inssi olisi mahdollisesti vapun jälkeen, mutta katsotaan nyt miltä folliultrassa näyttää. Oikeastaan odotan jo pakollista kesätaukoa. Saisi keho levähtää näistä mömmöistä.. Jaksamista!
Ei nää inssit näytä tuottavan myöskään tulosta. Kolmas inssi olisi mahdollisesti vapun jälkeen, mutta katsotaan nyt miltä folliultrassa näyttää. Oikeastaan odotan jo pakollista kesätaukoa. Saisi keho levähtää näistä mömmöistä.. Jaksamista!Mohair Mua on kans jotenkin alkanut pelottaa toi hoidoissa eteneminen sinne IVF:ään asti. Jotenkin se tuntuu niin paljon rankemmalta ja invasiivisemmalta hoidolta ja sitten mulla on koko ajan tunne että aika ja keinot vaan vähenee. Ennen jotenkin ajattelin että se IVF on niille ihan toivottomille tapauksille että meillä on niin hyvät mahdollisuudet ettei me sinne jouduta kumminkaan, ja toisaalta taas lohdutti itteensä sillä että no ainahan on se IVF. Nyt kuitenkin kun se aika tod.näk. on edessä se ei tunnukaan enää yhtään lohdulliselta, eikä edes ollenkaan niin varmalta asialta että se ainakin sitten toimii jos ei muu. Ennen kuin meillä oli edes hoitoja tehty luin sen Ihmeet tapahtuvat muille kirjan ja se ahdisti mua jo silloin ihan hirveesti. Jotenkin pelkäsin että meille käy justiinsa niin ja toisaalta mun aivot kieltäyty täysin uskomasta että sellaista vois meille tapahtua. Oon viime aikoina paljon miettinyt sitä vaihtoehtoa että mitä jos ei meille koskaan tule lasta. En ollenkaan tiedä miten siitä pääsisi yli.
waninka. kuin myön mun näppikseltä. Meillähän käytettiin inssikortit jo ja kohti ivf:ää ollaan nyt menossa. Mä kans jotenkin ajattelin aina että kun on nuori ja hoikkakin niin kyllä ne helpot keinotkin tehoaa. eipä sitten mennyt niin. toivottavasti edes sitten ivf tekis tulosta. Pelottaa vaan enemmän kuin uskallan edes ääneen sanoa. Mulla teki aukkarikin jo niin kipeää että itkin hysteerisenä. nyt sitten pelkään kuin ruttoa sitä munasolujen "imemistä" :/ Tsemppiä vielä kuitenkin teillekin. ainahan se vika inssi voi olla se mikä onnistuukin
hei taas kaikille!
meilläkin takana III inseminaatio, nyt menossa pp 10. minkäänlaisia oireita ei ole, siinä mielessä hiukan pelkään pahinta, mutta odotellaan nyt ensin viikonloppuun ja sitten vappuun, jolloin mulla olis testipäivä. meillä tämä inssi oli hieman erilainen ja vähän oli hankaluuksia hoitolaitoksen toiminnan kanssa ennen toimenpidettä.
itse inssi oli nopea, kivuton ja lääkäri aivan ihana. joten lääkärillä todellakin on merkitys! mulla oli kaks follikkelia 20mm ja 23mm ja olivat ins.hetkellä vielä lähtökuopissaan, lääkäri arveli niiden samana iltapäivänä vielä puhkeavan. Kun mun tilanne parempi, miehen vastaavasti huonompi ja pikkukavereita saatiin matkaan vain kolmisen miljoonaa. kovasti oli kotitreenejä ennen ja jälkeen inseminaation, joten toivotaan, että sieltä pieni ihme saadaan aikaan.
ensi kierto meillä on taukoa, kesäkuussa vielä tarvittaessa IV inseminaatio ja elokuussa IVF:n suunnittelu. samoja tuntemuksia ja pelkoja täälläkin, entä jos ei tärppääkään..
plussatuulia ja ihanaa kevättä inssiläiset!
meilläkin takana III inseminaatio, nyt menossa pp 10. minkäänlaisia oireita ei ole, siinä mielessä hiukan pelkään pahinta, mutta odotellaan nyt ensin viikonloppuun ja sitten vappuun, jolloin mulla olis testipäivä. meillä tämä inssi oli hieman erilainen ja vähän oli hankaluuksia hoitolaitoksen toiminnan kanssa ennen toimenpidettä.
itse inssi oli nopea, kivuton ja lääkäri aivan ihana. joten lääkärillä todellakin on merkitys! mulla oli kaks follikkelia 20mm ja 23mm ja olivat ins.hetkellä vielä lähtökuopissaan, lääkäri arveli niiden samana iltapäivänä vielä puhkeavan. Kun mun tilanne parempi, miehen vastaavasti huonompi ja pikkukavereita saatiin matkaan vain kolmisen miljoonaa. kovasti oli kotitreenejä ennen ja jälkeen inseminaation, joten toivotaan, että sieltä pieni ihme saadaan aikaan.
ensi kierto meillä on taukoa, kesäkuussa vielä tarvittaessa IV inseminaatio ja elokuussa IVF:n suunnittelu. samoja tuntemuksia ja pelkoja täälläkin, entä jos ei tärppääkään..
plussatuulia ja ihanaa kevättä inssiläiset!
waninka: Kirjoitit todella osuvasti. Mua jo pelotti ja ahdisti inssit, kun ajattelin, että ovulaation induktiolla lapsi saadaan, mutta kun ovulaation induktiolla ei toivottua tulosta tullut, siirtyminen inssiin lohdutti ajatuksella, että josko niillä muutamilla prosenteilla nostaisi mahdollisuutta tulla raskaaksi.. Tässä sitä ollaan sitten niine (tyhjine) prosentteineen miettimässä seuraava hoitomuotoa
IVF:ssäkin on niin monta muttaa. Onhan aina IVF. Niinpä sitä on tosiaan ajatellut. Hoidoissa eteneminen on kyllä ahdistavaa ja samalla lopullista. Aina askel eteenpäin, mutta samalla hyvin paljon taaksepäin. En tiedä onko liian radikaalia verrata tätä (lapsettomuutta) kuolemaan.. Yhtä taistelua tämä tuntuu olevan, ja koska sitä sitten voi/saa/täytyy luovuttaa? (Pahoittelen, jos joku vetää herneet ja kilarit moisesta vertauksesta, mutta siltä minusta tuntuu.) En ikinä kuvitellut omalle kohdalleni tätä, että oikeasti joutuu miettimään vaihtoehtoa, ettei tule ikinä raskaaksi. IVF on hoidoista niin viimeisimpiä, ettei halua kohdata sitä vaihetta vielä vaikka aika todennäköistä se on.
Oon sen aina tiedostanut, että lapsia saadaan, eikä tehdä tai hankita, mutta en nyt näin konkreettisesti sen uskonut osuvan omalle kohdalle. Olen myös lukenut Ihmeet tapahtuvat muille. Pelkään samalla tavoin, että se on meidän kohtalo. Enkä myöskään näe mitään keinoa päästä sujuksi lopullisen lapsettomuuden kanssa. En ole varma että edes haluan.
IVF:ssäkin on niin monta muttaa. Onhan aina IVF. Niinpä sitä on tosiaan ajatellut. Hoidoissa eteneminen on kyllä ahdistavaa ja samalla lopullista. Aina askel eteenpäin, mutta samalla hyvin paljon taaksepäin. En tiedä onko liian radikaalia verrata tätä (lapsettomuutta) kuolemaan.. Yhtä taistelua tämä tuntuu olevan, ja koska sitä sitten voi/saa/täytyy luovuttaa? (Pahoittelen, jos joku vetää herneet ja kilarit moisesta vertauksesta, mutta siltä minusta tuntuu.) En ikinä kuvitellut omalle kohdalleni tätä, että oikeasti joutuu miettimään vaihtoehtoa, ettei tule ikinä raskaaksi. IVF on hoidoista niin viimeisimpiä, ettei halua kohdata sitä vaihetta vielä vaikka aika todennäköistä se on.
Oon sen aina tiedostanut, että lapsia saadaan, eikä tehdä tai hankita, mutta en nyt näin konkreettisesti sen uskonut osuvan omalle kohdalle. Olen myös lukenut Ihmeet tapahtuvat muille. Pelkään samalla tavoin, että se on meidän kohtalo. Enkä myöskään näe mitään keinoa päästä sujuksi lopullisen lapsettomuuden kanssa. En ole varma että edes haluan.
Heippa ystävät!
Käyn aina välillä täällä inssiketjussa vakoilemassa teidän kuulumisia, vaikken olekaan kirjoittanut tänne enää muutamaan kuukauteen. Sain luomuplussan inssien välikierrossa tammikuussa, mutta se raskaus meni kesken. Sitten sitä seuranneen yhden epäonnistuneen inssin jälkeen siirryttiin ivf:iin, joita nyt tulossa jo toinen. Halusin kommentoida näitä teidän pohdintoja hoidosta "järeämpään" siirtymisestä ja siihen liittyvästä kriisistä. Tunnistan tosi hyvin käyneeni läpi ihan nuo kaikki vaiheet ja tunteet, mistä tekin kirjoititte. En myöskään halunnut vielä puoli vuotta sitten ajatellakaan, että jouduttaisiin menemään ivf:ään saakka. Nyt kun tässä ollaan, ajatus ei tunnu musta lainkaan lopulliselta - näitähän voidaan kuitenkin pakastealkionsiirtoineen tehdä monia, monia. Ja oon myös huomannut että ajat ja olosuhteet vaihtelee, omatkin fyysiset valmiudet raskauteen on vähän erilaiset kuukaudesta toiseen jne. Tää koko hoitojuttu on alkanut tuntua musta tietynlaiselta säikeeltä joka kulkee tässä elämän varrella mun mukana ja sekä hoidot että oma suhtautuminen niihin elää koko ajan. Välillä on tosi huonoja aikoja, välillä sitten taas parempia - mutta onneksi tuntuu, että nuo huonot ajat loivenee koko ajan. Tai sitten sitä vaan itse vahvistuu. Tiedostan, että on mahdollista jäädä kokonaan ja lopullisesti lapsettomaksi, mutta en oikeastaan ajattele sitä vielä. Ja kuka sen määrittelee milloin pitää tai kannattaa lopettaa yrittäminen? Aluksi olin itse tosi jumissa sen ajatuksen kanssa, että "jos tää nyt ei x kuukaudessa onnistu niin lyön hanskat tiskiin", mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei se mitään auta. On ihan turha kiukutella tälle kohtalolle Asiat menee juuri kuten menee, enkä voi elämää yritää ohjailla näiltä osin. Jos lopetan yrittämisen, en tee sillä kiusaa kenellekään muulle kuin itselleni...
Kun oon teidän kuulumisia täällä käynyt nuuskimassa, niin oon havainnut, että aika harvakseltaan niitä plussia inseminaatioilla tulee. IVF:ään voi suhtautua myös siten, että se on tehokkain hoitomuoto ja kun siihen päästään, ollaan todennäköisimmin paljon lähimpänä onnistumista Ekan ivf:n epäonnistumiseen olin jo etukäteen valmistautunut takomalla päähäni, että ekalla kierroksella vasta vähän harjoitellaan lääkityksiä sun muuta, ja sitten toinen tai kolmas kerta ehkä tuo plussan. Tällä ajatuksella tässä parhaillaan piikittelen itseäni ja odottelen huomista seurantaultraa ja sen myötä mahdollisesti jo tietoa ensi viikon punktiopäivästä.
Yritän siis sanoa, että vaikka ajatus esim. ivf:istä aluksi tuntuu pahalta, niin se on tähän hoito"kriisiin" kuuluva vaihe, ja menee ohi yllättävänkin nopeasti. Rohkein mielin siis kohti kaikkia tarjottuja mahdollisuuksia ja parempia hoitoja! Halauksia ja paljon voimia itse kullekin. Palkinto tulee todennäköisesti kaikille meistä, kunhan emme lopeta yrittämistä!
Käyn aina välillä täällä inssiketjussa vakoilemassa teidän kuulumisia, vaikken olekaan kirjoittanut tänne enää muutamaan kuukauteen. Sain luomuplussan inssien välikierrossa tammikuussa, mutta se raskaus meni kesken. Sitten sitä seuranneen yhden epäonnistuneen inssin jälkeen siirryttiin ivf:iin, joita nyt tulossa jo toinen. Halusin kommentoida näitä teidän pohdintoja hoidosta "järeämpään" siirtymisestä ja siihen liittyvästä kriisistä. Tunnistan tosi hyvin käyneeni läpi ihan nuo kaikki vaiheet ja tunteet, mistä tekin kirjoititte. En myöskään halunnut vielä puoli vuotta sitten ajatellakaan, että jouduttaisiin menemään ivf:ään saakka. Nyt kun tässä ollaan, ajatus ei tunnu musta lainkaan lopulliselta - näitähän voidaan kuitenkin pakastealkionsiirtoineen tehdä monia, monia. Ja oon myös huomannut että ajat ja olosuhteet vaihtelee, omatkin fyysiset valmiudet raskauteen on vähän erilaiset kuukaudesta toiseen jne. Tää koko hoitojuttu on alkanut tuntua musta tietynlaiselta säikeeltä joka kulkee tässä elämän varrella mun mukana ja sekä hoidot että oma suhtautuminen niihin elää koko ajan. Välillä on tosi huonoja aikoja, välillä sitten taas parempia - mutta onneksi tuntuu, että nuo huonot ajat loivenee koko ajan. Tai sitten sitä vaan itse vahvistuu. Tiedostan, että on mahdollista jäädä kokonaan ja lopullisesti lapsettomaksi, mutta en oikeastaan ajattele sitä vielä. Ja kuka sen määrittelee milloin pitää tai kannattaa lopettaa yrittäminen? Aluksi olin itse tosi jumissa sen ajatuksen kanssa, että "jos tää nyt ei x kuukaudessa onnistu niin lyön hanskat tiskiin", mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei se mitään auta. On ihan turha kiukutella tälle kohtalolle
Asiat menee juuri kuten menee, enkä voi elämää yritää ohjailla näiltä osin. Jos lopetan yrittämisen, en tee sillä kiusaa kenellekään muulle kuin itselleni...Kun oon teidän kuulumisia täällä käynyt nuuskimassa, niin oon havainnut, että aika harvakseltaan niitä plussia inseminaatioilla tulee. IVF:ään voi suhtautua myös siten, että se on tehokkain hoitomuoto ja kun siihen päästään, ollaan todennäköisimmin paljon lähimpänä onnistumista
Ekan ivf:n epäonnistumiseen olin jo etukäteen valmistautunut takomalla päähäni, että ekalla kierroksella vasta vähän harjoitellaan lääkityksiä sun muuta, ja sitten toinen tai kolmas kerta ehkä tuo plussan. Tällä ajatuksella tässä parhaillaan piikittelen itseäni ja odottelen huomista seurantaultraa ja sen myötä mahdollisesti jo tietoa ensi viikon punktiopäivästä. Yritän siis sanoa, että vaikka ajatus esim. ivf:istä aluksi tuntuu pahalta, niin se on tähän hoito"kriisiin" kuuluva vaihe, ja menee ohi yllättävänkin nopeasti. Rohkein mielin siis kohti kaikkia tarjottuja mahdollisuuksia ja parempia hoitoja! Halauksia ja paljon voimia itse kullekin. Palkinto tulee todennäköisesti kaikille meistä, kunhan emme lopeta yrittämistä!
Hei! olen uusi täällä 31 vuotias ja mies 36 vuotias ja ensimmäinen inseminaatio tulossa ensi maanantaina. Ultrassa tiistaina näkyi oikealla kaksi 11mm follikkelia ja siitä lääkäri laskeskeli että Pregnyl piikki sitten sunnuntaina!! Mutta juuri äsken tikutin ovisplussan!! . Apuaa, tuliko ovis nyt liian äkkiä, vielä monta päivää aikaa tuohon piikkiin ja inssiin, auttakaa jotkut jotka näistä tietää enemmän, kiitos, taidan heti aamulla soittaa klinikalle
HelgeR: sinuna soittaisin hoitajalle/lääkärille ja kysyisin hänen mielipidettä ja ohjetta
nyt sain lääkärin kiinni, käski laittamaan Pregnylin tänään! ja yhdyntä tänään, huomenna ja sunnuntaina. Jos rakkula on nyt 17mm nii kypsyttääkö Pregnyl sitä tarpeeksi? Ihme etteivät pyytäneet mua ultraan tänään? olen käynyt tampereen Ava klinikalla. No kai mä sesn piikin sitten laitan kun kerran sellaiset ohjeet tuli
Tiistaina folliultrassa vas. 9,5mm folli ja kohdun limis 8mm. Tänään perjantaina folli 13mm ja kohdun limis 5mm. Lääkäri ei osannut sanoa mistä johtuu. Onko muilla tapahtunut kohdun limakalvon ohenemista kesken kierron?
Silti inssi keskiviikkona, vaikkei tilanne nyt hyvin valoisalta näytä. Lääkäri kehoitti vielä syksyllä sittenkin unohtamaan ivf:n ja jatkamaan inseminaatioita. Pyysi palaamaan elokuussa takaisin asiaan (sanoi että jos/kun en ole ovuloinut ikinä ja nyt ollaan vasta 2 ovulaatiota saatu aikaiseksi niin se vastaisi "normaalien" pariskuntien YK2 ja vuoden niitäkin kehoitetaan yrittämään ennen hoitoihin hakeutumista). Eli tässä ketjussa pyöritään vielä ensi syksynäkin.
Silti inssi keskiviikkona, vaikkei tilanne nyt hyvin valoisalta näytä. Lääkäri kehoitti vielä syksyllä sittenkin unohtamaan ivf:n ja jatkamaan inseminaatioita. Pyysi palaamaan elokuussa takaisin asiaan (sanoi että jos/kun en ole ovuloinut ikinä ja nyt ollaan vasta 2 ovulaatiota saatu aikaiseksi niin se vastaisi "normaalien" pariskuntien YK2 ja vuoden niitäkin kehoitetaan yrittämään ennen hoitoihin hakeutumista). Eli tässä ketjussa pyöritään vielä ensi syksynäkin.
Mä sain tänään elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin. Kyseessä pregcheck tms. liuskatesti joita myydään prismoissa, en tiedä tuon tarkkuutta sitten. Aamupissasta tein(tosin en siitä ekasta) ja viiva oli ihan selkeästi nähtävissä vaikkakin paljon haaleampi kuin kontrolli. Mulla siis tänään pp12.
Jotenkin todella sekava olo nyt. Mulla ei vieläkään ole yhtään mitään oireita, jotka poikkeais kahdesta edellisestä inssikierrosta, paitsi kuukautiskipujen puuttuminen, mutta oletan että se johtuu lugeista. En oikein osaa yhtään uskoa enkä luottaa tähän. Ensimmäisenä tarkistin netistä voisko Ovitrelle vielä näyttää plussaa, mutta sen tuoteselosteessa puhuttiin 10 päivästä. Ovitrellen pistosta on nyt 14 päivää.
Jotenkin todella sekava olo nyt. Mulla ei vieläkään ole yhtään mitään oireita, jotka poikkeais kahdesta edellisestä inssikierrosta, paitsi kuukautiskipujen puuttuminen, mutta oletan että se johtuu lugeista. En oikein osaa yhtään uskoa enkä luottaa tähän. Ensimmäisenä tarkistin netistä voisko Ovitrelle vielä näyttää plussaa, mutta sen tuoteselosteessa puhuttiin 10 päivästä. Ovitrellen pistosta on nyt 14 päivää.
Kyllä kolmas inssi oli kyseessä. Folleja tuli yksi, kokoa en kysynyt ja limis oli sitä 7mm luokkaa inssipäivänä. Ilmeisesti jotain hyötyä kumminkin noista lugeista ollut. Mietin nyt vaan kuinka pitkälle niitä pitäis jatkaa? Mulla ilmeisesti ei kumminkaan se keltarauhanen toimi kunnolla ja noita kapseleita on nyt ens viikon torstaille asti jäljellä. Onko kellään ollut lääkärin kanssa puhetta tästä?
Heippa täältäkin pitkästä aikaa!
Meillä oli tuossa viime kierto taukoa pääsiäisen takia ja nyt jännätään, että miten seuraavan eli kolmannen inssin kans käy, kun vappu sattuu just "kriittiseen" aikaan. Tänään kävin folliultrassa ja tällä kertaa oli uusi lääkäri, joka oli vähän epävarma inssin suhteen, että milloin se tehdään, kun follit oli 9, 10 ja 12 mm. Menen nyt sitten sunnuntaina käymään ultrassa ja katotaan uudemman kerran, että miten edetään. Inssi on joko maanantaina tai sitten keskiviikkona eli kp 12 tai 14.
Meille tuli syyskuun loppupuolelle aika ivf-suunnittelukäynnille julkiselle puolelle, mutta nyt sitten alkoi mietityttämään, että miten onnistuu kaikki ne käynnit reilun parinsadan kilometrin päässä niin, että saa meistä kumpikin työvuorot soviteltua niiden mukaan.
Toisaalta tuli yllätyksenä sekin, että ivf tehdään Naistenklinikalla eikä lähempänä yksityisellä, jossa käydään inseminaatioissa. Laittaa miettimään, että pitäisikö kuitenkin mennä ivf:ään yksityiselle ja maksaa siitä, koska se muuten on helpommin toteutettavissa kun on lähempänä.
Nyt haluaisinkin kysyä teiltä ivf:ssä käyneiltä, että kuinka monta käyntiä noin suunnilleen tulee ivf:n aikana kontrolleihin ym.?
Ja jos olette käyneet yksityisellä puolella, niin paljonko täytyy varata ylimääräistä rahaa sen päälle, mitä klinikan hinnastossa on (esim. jos ivf:n hinnaksi on laitettu n. 1700 euroa), poislukien lääkkeet, kun suunnilleen tiedän paljonko niihin menee. Eli täytyykö varautua erikseen labra-, ultra- ja käyntimaksuihin vai sisältyykö ne ilmoitettuun ivf-hintaan?
Olisin kiitollinen kaikista vastauksista.
Mukavaa vappua kaikille ja onnittelut vielä plussanneille ja tsemppiä muille
Meillä oli tuossa viime kierto taukoa pääsiäisen takia ja nyt jännätään, että miten seuraavan eli kolmannen inssin kans käy, kun vappu sattuu just "kriittiseen" aikaan. Tänään kävin folliultrassa ja tällä kertaa oli uusi lääkäri, joka oli vähän epävarma inssin suhteen, että milloin se tehdään, kun follit oli 9, 10 ja 12 mm. Menen nyt sitten sunnuntaina käymään ultrassa ja katotaan uudemman kerran, että miten edetään. Inssi on joko maanantaina tai sitten keskiviikkona eli kp 12 tai 14.
Meille tuli syyskuun loppupuolelle aika ivf-suunnittelukäynnille julkiselle puolelle, mutta nyt sitten alkoi mietityttämään, että miten onnistuu kaikki ne käynnit reilun parinsadan kilometrin päässä niin, että saa meistä kumpikin työvuorot soviteltua niiden mukaan.
Toisaalta tuli yllätyksenä sekin, että ivf tehdään Naistenklinikalla eikä lähempänä yksityisellä, jossa käydään inseminaatioissa. Laittaa miettimään, että pitäisikö kuitenkin mennä ivf:ään yksityiselle ja maksaa siitä, koska se muuten on helpommin toteutettavissa kun on lähempänä.
Nyt haluaisinkin kysyä teiltä ivf:ssä käyneiltä, että kuinka monta käyntiä noin suunnilleen tulee ivf:n aikana kontrolleihin ym.?
Ja jos olette käyneet yksityisellä puolella, niin paljonko täytyy varata ylimääräistä rahaa sen päälle, mitä klinikan hinnastossa on (esim. jos ivf:n hinnaksi on laitettu n. 1700 euroa), poislukien lääkkeet, kun suunnilleen tiedän paljonko niihin menee. Eli täytyykö varautua erikseen labra-, ultra- ja käyntimaksuihin vai sisältyykö ne ilmoitettuun ivf-hintaan?
Olisin kiitollinen kaikista vastauksista.
Mukavaa vappua kaikille ja onnittelut vielä plussanneille ja tsemppiä muille
Gonal-f:ää piikittelin sen 15 päivää ja sitten Ovitrelle ja luget. Mulla se clomifeeni ilmeisesti haittad limakalvon kehitystä ja luget on omasta mielestäni kyllä tullu ihan tarpeeseen.waninka: Aivan mahtavat onnittelut!
Tänään on sitten se ensimmäinen inssi tehty. Miehen simppanäyte oli huomattavasti parempi kuin silloin viimeksi ja pesun jälkeen mukavasti erittäin hyvin liikkuvia simppoja saatiin matkaan mukaan. Lääkäri oikein kehaisi, että harvemmin pesun jälkeen näin hyvää näytettä on saatu. Mies tietenkin tyytyväisenä tuloksesta....
Itse toimenpide oli yllättävän nopea, en edes oikein huomannut, kun se oli jo ohi. Sen jälkeen on vatsa ollut hieman kipeä, mut muuten ok olo. Mitään tukilääkitystä mulle tosiaan ei loppukiertoon aloitettu, kun ei mitään tiputtelua ole ollut ja ilmeisesti kohdun limakalvokin sit oli riittävä. Lääkäri meinas, että meille vielä yksi inssi sitten vielä tehtäisiin ja sit siirryttäisiin jo ivf:ään. :O En kyllä tosin huomannut kysyä, miks inssejä ei useampia tehtäis. No, mutta toivottavasti ei sinne asti tarvis mennä.
Waninka varovaiset onnittelut plussasta!
Mies tietenkin tyytyväisenä tuloksesta.... Itse toimenpide oli yllättävän nopea, en edes oikein huomannut, kun se oli jo ohi. Sen jälkeen on vatsa ollut hieman kipeä, mut muuten ok olo. Mitään tukilääkitystä mulle tosiaan ei loppukiertoon aloitettu, kun ei mitään tiputtelua ole ollut ja ilmeisesti kohdun limakalvokin sit oli riittävä. Lääkäri meinas, että meille vielä yksi inssi sitten vielä tehtäisiin ja sit siirryttäisiin jo ivf:ään. :O En kyllä tosin huomannut kysyä, miks inssejä ei useampia tehtäis. No, mutta toivottavasti ei sinne asti tarvis mennä.
Waninka varovaiset onnittelut plussasta!
Viimeksi muokattu:
Onnea waninka, ihanaa! Pidän peukkuja, että plussa vahvistuu entisestään. Minua hymyilyttää, kun muutama päivä sitten olit kirjoittanut, että olet varma, ettei kierto onnistunut.
Tervetuloa mukaan HelgeR! Aika jännä, jos follit olisivat kasvaneet noin nopeasti, mutta ehkä ne lääkärit tietää. Tehdäänkö sinulle silti maanantaina inssi, vaikka pistät pregnylin jo tänään? Tsemppiä siihen, että tärppäisi.
DronttiEdvard höh tylsää, että limis oli ohentunut. Mitä lääkkeitä sulla oli käytössä, clomithan joillain ohentaa tuota limistä? Mutta sitä ajatellen hassussa kohtaa kiertoa sinulla oli oheneminen tapahtunut. Toivotaan kuitenkin, että keskiviikon inssi onnistuu.
Täällä oli keskustelua siitä, miten tulevat hoidot pelottavat. Minä olen ihan samoilla linjoilla kuin te. Meille on nyt tehty kolme inssiä ja pelkään tulevaa ihan kamalasti. En pelkää itse hoitoja, vaan sitä, etteivät ne tuo sitä kauan kaivattua tulosta. Toisaalta odotan innolla, että pääsisimme siirtymään insseistä ivf:n, sillä siellä kuitenkin se onnistumisprosentti paljon suurempi, mutta toisaalta se tuntuu niin lopulliselta. Se tuntuu siltä, että viimeinen oljenkorsi on käytössä. Vaikka tiedänhän minä, että yrityksiä ja mahdollisuuksia on vielä edessä paljon, mutta silti pelottaa. Scarleth kiitos kannustavista sanoistasi ja voimia sinulle tuleviin koitoksiin. Haluaisin niin kovasti pyyhkiä tämän lapsettomuusasian pois elämästäni ja ajatuksistani edes hetkeksi. Huomaan, että olen välillä tosi väsähtänyt ja surullinen tähän koko tilanteeseen. On sellainen epätoivoinen olo, ettei tästä ikinä tule yhtään mitään. Onneksi elämässä on paljon iloja, joita on hyvä muistaa kaivaa esille tämän tarpomisen, hoitojen, lääkkeiden, päivien laskemisen, kuukautisten ja kyynelten takaa. Kyllä se naiset tästä!
Lilla_myy73 toivottavasti teillä saadaan alkuviikosta inssi tehtyä ja tulevia ivf-hoitoja ei tarvitsisi edes miettiä. Mutta tosiaan varmasti mietityttää tuo pitkä matka hoitoihin, sillä se tuo mukanaan omat haasteensa. Itse tuntuu välillä siltä, ettei meinaa saada molempien aikatauluja järjestymään, vaikka asumme ihan klinikan lähettyvillä. Minuakin kiinnostaa nuo ivf:n kustannukset, koska me olemme päättäneet tehdä ainakin yhden ivf:n yksityisellä puolella. Mutta minun käsityksen mukaan yksityisten klinikoiden ilmoittama hinta pitää sisällään kaiken (paitsi lääkkeet) vai onko näin? No tämäkin käytäntö saattaa vaihdella eri paikoissa, joten täytyy ottaa omalta klinikalta selvää.
Täällä meneillään pp4 ja ei tietenkään mitään oireita. En millään jaksa uskoa, että tämä kolmaskaan inssi toisi sen toivotun tuloksen...
Ihanan aurinkoista viikonloppua ja hauskaa vappua kaikille. Tsemppiä!
Tervetuloa mukaan HelgeR! Aika jännä, jos follit olisivat kasvaneet noin nopeasti, mutta ehkä ne lääkärit tietää. Tehdäänkö sinulle silti maanantaina inssi, vaikka pistät pregnylin jo tänään? Tsemppiä siihen, että tärppäisi.
DronttiEdvard höh tylsää, että limis oli ohentunut. Mitä lääkkeitä sulla oli käytössä, clomithan joillain ohentaa tuota limistä? Mutta sitä ajatellen hassussa kohtaa kiertoa sinulla oli oheneminen tapahtunut. Toivotaan kuitenkin, että keskiviikon inssi onnistuu.
Täällä oli keskustelua siitä, miten tulevat hoidot pelottavat. Minä olen ihan samoilla linjoilla kuin te. Meille on nyt tehty kolme inssiä ja pelkään tulevaa ihan kamalasti. En pelkää itse hoitoja, vaan sitä, etteivät ne tuo sitä kauan kaivattua tulosta. Toisaalta odotan innolla, että pääsisimme siirtymään insseistä ivf:n, sillä siellä kuitenkin se onnistumisprosentti paljon suurempi, mutta toisaalta se tuntuu niin lopulliselta. Se tuntuu siltä, että viimeinen oljenkorsi on käytössä. Vaikka tiedänhän minä, että yrityksiä ja mahdollisuuksia on vielä edessä paljon, mutta silti pelottaa. Scarleth kiitos kannustavista sanoistasi ja voimia sinulle tuleviin koitoksiin. Haluaisin niin kovasti pyyhkiä tämän lapsettomuusasian pois elämästäni ja ajatuksistani edes hetkeksi. Huomaan, että olen välillä tosi väsähtänyt ja surullinen tähän koko tilanteeseen. On sellainen epätoivoinen olo, ettei tästä ikinä tule yhtään mitään. Onneksi elämässä on paljon iloja, joita on hyvä muistaa kaivaa esille tämän tarpomisen, hoitojen, lääkkeiden, päivien laskemisen, kuukautisten ja kyynelten takaa. Kyllä se naiset tästä!
Lilla_myy73 toivottavasti teillä saadaan alkuviikosta inssi tehtyä ja tulevia ivf-hoitoja ei tarvitsisi edes miettiä.
Mutta tosiaan varmasti mietityttää tuo pitkä matka hoitoihin, sillä se tuo mukanaan omat haasteensa. Itse tuntuu välillä siltä, ettei meinaa saada molempien aikatauluja järjestymään, vaikka asumme ihan klinikan lähettyvillä. Minuakin kiinnostaa nuo ivf:n kustannukset, koska me olemme päättäneet tehdä ainakin yhden ivf:n yksityisellä puolella. Mutta minun käsityksen mukaan yksityisten klinikoiden ilmoittama hinta pitää sisällään kaiken (paitsi lääkkeet) vai onko näin? No tämäkin käytäntö saattaa vaihdella eri paikoissa, joten täytyy ottaa omalta klinikalta selvää.Täällä meneillään pp4 ja ei tietenkään mitään oireita. En millään jaksa uskoa, että tämä kolmaskaan inssi toisi sen toivotun tuloksen...
Ihanan aurinkoista viikonloppua ja hauskaa vappua kaikille. Tsemppiä!