Meilläkin eka lääkäri takana ja nyt tästä tulikin sitten todellisempaa myös isälle! Näky nimittäin niin selvästi ultrassa asukki, ettei jääny epäselväks. Sydämensykekin näky, ja kun lääkäri vähän laitteellaan härkki, niin vaavikin heräs ja vaihto vauhdilla kylkee! Oli aika huisin näköstä se! =)
Sikiön koko (6,1 cm) vastas viikkoja, eli la on siinä yhdeksännen päivän tienoilla. Korttiin merkittiin 10.4. eli jos Miron äiti haluaa sen muuttaa, niin käy meille.
Niskapoimu oli alle millin, oisko ollu jotain 0,6mm. Ei siis nähty tarpeelliseks mennä lisätutkimuksiin. Tai verestähän ne sen vielä katsoo, mutta soittaavat sitten jos jotain tulee. Tällä hetkellä ainakin iloitaan täysillä!
Tai toisaalta iloa lannistaa aika paljon se, että toinen kissamme jouduttiin lopettamaan eilen, ku se meni niin huonoon kuntoon. Oli sillon pari viikkoo sitten kolarissa (taisin kertoakin siitä..), ja nyt sitten jostain syystä keuhkot ja sisäelimet romahtivat täydellisesti. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Totta kai tiedostan menettämisen riskit, kun otan lemmikin, mutta sitä vaan aina toivoi, että se lähtö olisi ollut nopea ja kivuton. Nyt ei todella ollut sitä. Eläinlääkärikin totesi, ettei ollut "kaunis" kuolema. Vilma oli kuitenkin elämässäni mukana yli 8 vuotta, niin kyllä siitä aika läheinen ehti tulla.. :ashamed: :'(
Mutta aika kuluu, ja toivottavasti se parantaa. Pitää vaan kovasti katsella noita ultrakuvia ja miettiä tuota uutta, ihmeellistä elämää. On se vaan kumminkin niin ihmeellistä, että minunkin ruumiini pystyy tuollaista tekemään.. :/
Mut nyt nukkumaan, ettei huomenna tarvitsisi päiväunia ottaa. Voisi käyttää päivän tehokkaasti ja siivota ahkerasti!
:wave: