*HUHTIKUUN MASUASUKIT* ~Lokakuussa~

LAALALLE sen verran tuosta imetyksestä että tuo "mun sisko sano että imetyksen onnistuminen on ihan siitä kiinni että yrittää" loukkaa aika paljon sellasia ihmisiä joilla se ei ole onnistunut.... Minäkin olisin tehnyt mitä tahansa että imetys olisi onnistunut, mutta ei se kuule pelkällä tahdonvoimalla tapahdu vaikka mitä tekisi. Revin itseni ihan jaksamisen äärirajoille koska tuosta imettämisestä on just tehty niin tommosta että tuntee olevansa ihan toisen luokan kansalainen jos maito ei nouse tai ei vaan kertakaikkiaan onnistu. Minä imetin kaksi kuukautta, sen mitä rinnoista irtosi ja sitten siirryin korvikkeeseen. Ja voin kertoa, sydämestäni että kyllä minä yritin.

Huoh..tuo aina saa mut hermostumaan, tuo imetys aiheena. Sitä piti niin itsestäänselvyytenä että se onnistuu, vaan mikä pommi se oli kun sektion jälkeen meni kroppa niin sekaisin että maito ei vaan noussut kunnolla. Kannattaa valmistautua myös siihen ettei se ole tosiaankaan kaikilla itsestäänsanottua, että imetys onnistuu...mä en osannut varautua yhtään siihen joten oli tosiaan sen takia masennusta ja melko kovasti.

no onneksi nyt tiedän tämän toisen rakkaani kohdalla, että mikäli käy samallalailla (toivottavasti ei) niin en siitä itseäni ruoski. Parhaansa kai jokainen tekee!

Gardenia ja Kapris 13+6 (huomenna tasurit, jibii!)

 

Muaki ärsyttää tuo, et juu kyllä sä oisit saanu imetettyä ku oisit vaa yrittäny. Toki itse oon sitä mieltä, että JOTKUT ei yritäkään ja haluaa aloittaa korvikkeiden käytön nopeastikin esim. eivät imetä sen vuoks, et rinnat pysyis parempina. Mut on juurikin näitä, joilla ei vain onnistu vaikka mitä tekisi. Ja semmosille (jotka tuollaista sontaa kylvää, et onnistuu se) mä todellaki toivoisin, et kapsahtais omaan nilkkaan tuommoset sanomiset. Ilkeää sinänsä, mut niin on tuollaisen sanominenkin.

SS & mytty 14+2

 

Mulla ei ole tuo lääkekuuri auttanut yhtään... tänäänkin oli 38 kuumetta. Se tarkoittaa et huomenna taas lääkäriin.. pelkään että se on se keuhkokuume. En tiiä... :'( Viime yönä en nukkunut käytännössä yhtään. Kaksi tuntia kävin yskimässä sängyssä ja sitten poistuin toiseen huoneeseen että ees mies ja poika saa nukkua. Minä itkin ja yskin tuskissani ja lueskelin lehtiä keittiössä. Makuulle kun menee niin saman tien alkaa yskittää kovasti. Eli siis en pysty nukkumaan mitään päiväuniakaan. :'(

 

Voi miten kurjaa Umn, toivottavasti ei olisi keuhkokuumetta ja menisi mitä pikemmiten ohitse! :hug: Koita jaksaa :hug:

 

tuohon imetykseen minäkin työnnän lusikkani.. se tosiaan ei aina onnistu vaikka kuinka sitä yrittäs ja olis tahdonvoimaa mulla ei eskoikon kanssa noussu maito ollenkaan sairaalassa poika laihtu jo sen 8% joka on raja että alkaa seuraamaan syömistä. kotonakin yritin imettää mutta jos 30min pummppailun jälkeen on pullonpohjalla 20ml niin ei se kai riitä korviketta jotuvat jo sairaalassa antamaan.

 

Imetyksestä: Todellakin, se ei aina onnistu vaikka mitä tekis. Ja itse en aio siitä ottaa mitään ylimääräistä stressiä. Aion yrittää ja se onnistuu jos on onnistuakseen. Mutta mikäli ei niin sitten vaan pulloa. =)

 

En mäkää imetyksestä aio stressiä ottaa. Mä en sen huonompi äiti ole vaikkein imettäiskään. Ja joka semmosta tulis mulle väittämään ni sitä ihmistä mä en lähipiirissäni kauan kahtelis.

 

Täällähänoli tullut imetyksestä suuri haloo
No oma mielipiteeni on että paljn siihen pystyy itse vaikuttaan,mutta ei aina..Ekaa itekki imetin 1kk ja sitten ei vain mait riittänyt ja aloin itse myös sen jälkeen kärsiä migreenikohtauksista..Toista imetinkin sitten 9kk kun poitsu sitten viimein itse sano imetyssopimuksen irti.. Nykyään täälläpäin aiankin sanotaan synnytyssairaalassa että eivät mielellään anna korvikkeita kun sitten äidin oma maito ei nouse kun lapsi ei ime tarpeeksi..
Toisesta sitten sitkeästi imetin ja imetin ja alkoihan se sitten maito noustakkin..Poika söi kotonaki tunnin välein ja melkein joka kerta pumppasin samalla toisesta ja sellaset 100ml-200ml aina kerralla.Lisääkin olis varmaan tullut mutta ei jaksanu pumpata..Olis varmasti kannattanu luovuttaa maitoa kun sitä kerran tuli ja pumppasinki..
Nyt tästä aion kyllä sitten harkita vakavasti luovuttamista jos vain samalla lailla tulee maitoa..
Kumma kun näin pienistä rinnoista voiki tulla niin paljo..Mutta oli ne kyllä kovat ku kivikiekot aina ku ehti täyttyä
Mutta todellakin imetyksestä ei saa ottaa pakkomiellettä eikä paineita,muuten ei välttämättäonnistu...Ja kaikkeen täytyy varautua..
Yks tuttu ei imettäny sen takia kun poltti tupakkia niin ei viittiny tervalitkua kuulemma juottaa......
No ajatukset kullakin..
Lapselle kuitenkin on tärkeää se oman äidin maito,eikä sitä kyllä oikein käsitä jos joku ei halua imettää..
Mutta nämä vain minun aatteita..
Älkööt kukaan ottako nokkiinsa..
Pysytään sovussa ja toivotaan että kaikilla alkais imetys hyvin!!!
Hyvää illan jatkoa kaikille..

Vaavimasu ja napukka 13+4

 

VAAVIMASU: Niin, ne on sitten IHAN ERI JUTTU ne äidit jotka ei TAHDO imettää. Sehän nyt on ihan naurettavaa ettei halua imettää jottei tissit ala roikkumaan tai muun itsekkään syyn takia. Tässä on kyse nyt niistä jotka tahtoisi vaan se ei syystä tai toisesta täysin siinä onnistu.

 

Moikka tasapuolisesti kaikille!
On vierähtäny aikaa ko tänne on näpytelly, mutta lukemassa oon käyny parin päivän välein. Oon jääny ihan koukkuun tuohon Facebookiin

ja onnea kaikille ihania ultrauutisia saaneille! Mieki näin pikasesti oman Wauwin ultrassa vaikkei siitä sen enempää hyötyä ollu, ens viikolla sitte ihan oikea ultra ja pätevän lääkärin kera.

Millipilli toivotaan että saatta asiat miekkosen kanssa kuntoon! :heart:

Neuvolatäteistä Oon tosi ilonen omastani, mies ei vain jostain syystä hänestä kauheasti tykkää...ruukaa aina tinkauttaa sitä

Liikkeitä en oo vielä tuntenu, kovasti jo oottelen kutinoita ja kuplimisia!

Ja sitte siitä [/b]imetyksestä...mulla oli kauheat paineet esikkoa oottaessa koska sitä pidettiin äitiyden mittana joka paikassa. Totuus oliki karvas pettymys... alkohan se imetys ihan hyvin ja nautin siitä todella, kunnes maitoa tuli niin paljon että typyllä oli vaikeuksia imeä sitä ja sai mahottomat ilmavaivat...kaikki konstit kokeiltiin, etumaitoa lypsettiin pois yms. Itkut ylty vaan ja lopulta oltiin kaikki niin väsyneitä että me vaan itkettiin ja yritettiin imettää, Mies oli ihanasti tukena.. Neuvolassa puhuin tästä ongelmasta jatkuvasti. Sitte sain tarpeekseni ja aloin lypsämään omaa maitoa pakkaseen ja siirryin pulloruokintaan. Maidontulo lakkasti yllättävän nopeaa. Tässä vaiheessa tyttö oli 2 kk. Täysin korvikkeella oli 3 kk iästä lähtien. Mutta elämä helpottu huomattavasti ku lopetin imetyksen. Itkut väheni ja tyttö oli rauhallisempi ja isä tunsi ittensä tarpeelliseksi saadessaan syöttää tyttöä pullosta. Neuvoalssa ei imetyksen lopettamisesta syyllisetty ollenkaan, onneksi. Koen tehneeni oikein, koska ei se imetys vaan aina onnistu ja tässä tapauksessa se ei edes kannattanu. Oli ihan kauheaa ko lapsi vaan suuttuu rinnalla ja on silti nälissään :'(
Nyt toista oottaessa lähen kyllä puhtaalta pöydältä ja toivon saavani imettää ja toivon että se onnistuis, mutta en mie siitä paineita ota! Tiiän millon kannattaa lopettaa, jos tilanne menee vaikeaks.
Huh, mullaki tää imetys nostattaa suuria tunteita |O

ihanaa syksyä kaikille ja koitetaan nauttia elämästä
:heart: :heart: :heart:

Kompleksinen äiti ja wauwi 14+5

 

Onnittelut vähän myöhässä kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille,
varsinkin Unicornin uutisia odottelin =) hienoa että kaikki on kunnossa.

Millipillille tsemppiä parisuhdeasioihin :hug:

Laalan siskon kommentit särähti korvaan täällä. Ekaks se ettei liikkeitä vois tuntea näin aikasten eli rv12-> . Mä tunsin liikkeet ekassa raskaudessa rv16 ja nyt oon viime viikolla tuntenut liikkeitä tästä masukista. En kyllä joka päivä, pitää olla vaavilla sopiva hetki ja itsellä just silloin aikaa kuulostellla mut ihan varmoja liikkeitä oli eikä siis mitään pieruja. Nimittäin monen vuoden kokemus on ilmavaivoistakin joten uskoisin osaavani erottaa ne

Ja imetys mun miehen sisko myös sanoi että imetys vaatii vaan kärsivällisyyttä ja voi hitto mitkä paineet mulla asiasta oli! maito nousi vasta kuudentena päivänä synnytyksestä (eli kotona) vauva oli keltainen osastolla niin lisämaitoa sai pullosta vaikka kuinka paljon. Se kai se viivästyttikin sitä maidon nousua. Itkin kyllä melkoisesti kun ei imetys sujunutkaan vaikka mulla muka oli sitä kärsivällisyyttä ja tahtoa. Ei kellekään pitäis sanoa tollaisia kommentteja!!
miltä ne kommentit kuulostaa sellaisen korvaan joka ei ole voinut imettää vaikka sen takia että vauva on pitkään teho-osastolla? ei pumppaamalla kuitenkaan pääse samaan tulokseen. Joo, tää on sellainen aihe että voisin paasata vaikka kuinka pitkään. Imetys on helppoa ja vaivatonta silloin kun se luonnistuu. Kaikilla se ei vaan onnistu ja on väärin syyllistää siitä tuoreita ja herkässä mielentilassa olevia äitejä. Mulla meni kolme kuukautta ennenku imetys alkoi olla helppoa ja siitä vielä pari kk ennenkuin pääsin rintakumista eroon, imetystä kesti yhteensä 8kk ja tän toisen kohdalla ei ole kyllä mahdollisuutta antaa imetykselle yhtä paljon aikaa kun on toi esikoinen vahdittavana. Katsotaan sitten miten sujuu. En minäkään halua riitaa haastaa kenkään kanssa, haluan vaan sanoa että omasta jaksamisesta pitää myös pitää huoli (siis jos imetys alkaa olla ylivoimaista).

Raha-asiat ei huoleta vielä ainakaan, hyvin pärjättiin kun vasta olin äipparahalla kotona. Nyt hoitotuella kyllä ollut huomattavasti tiukempaa. En muuten meniskään tässä välissä töihin mut on aika pakko.

Painoa tullut nyt kai kilo. Viime raskaudessa tuli 12 ja kaikki lähti noin kuukaudessa.

Neukkutäti on mukava. Mitähän kysymyksiä muita oli..? no jos tässä oli tärkeimmät. Palailen taas :wave:

Ai niin Usvametsän neidolle paranemisia :hug:

Ai niin vielä ne viikot, tänään 13+3

 

Tittidii mäkin tuun tunkee imetyskokemuksiani =) Esikoisesta olin jo melkeen päättäny että en aio imettää, oli jotenki kauhee kammo (katsoin joskus jonkun 4D dokkarin ja siitä se sitten lähti) No, synnärillä oli ihanat kätilöt jotka sitten kannusti, mutta ei "pakottamalla" ohjannut oikeaan suuntaan. Ja jotenkin se tuntuikin tosi luonnolliselta kaikkien niiden ihme kauhukuvitelmieni jälkeen..

Alku oli rankka, paino vauvalla putosi ja verensokerikin oli 2,2 luokkaa. Sairaalassa saatiin 20ml korviketta ja sen avulla sokerit kohosi ja tyttö jaksoi taas imutella ja olla hereillä harjoittelemassa, vaikkakin erittäin huonolla tekniikalla. Kotiin päästiin ja maidonnousun jälkeen itkua tuherrettiin ja hammasta purtiin (sekä vauva että minä), mutta saatiin kuin saatiinkin homma luistamaan. Tosiaan istuttiin ekat pari kuukautta varmaan ainakin 15-20 tuntia vuorokaudesta tissitellen.. Mutta imetys sujui hyvin ja painoa tuli tosi hyvin (kilo kuussa). Loppujen lopuksi imetin yhteensä 8kk joista 5kk täysimetyksellä.

Nyt mielessä pyörii imetyksen suhteen semmonen ajatus että mitenkäs se onnistuu, siis 20 tuntia vuorokaudessa imettäminen ja että saa imetyshommat luistamaan kun on tuo esikoinenkin.. Alku oli siis tosi takkuinen ja en kyllä tiiä jaksaako sitä uudestaan kun on kuitenkin enemmän tekemistä eikä kaikkea aikaa voi viettää imetellessä.. Esikoisen aikaan ei muita "velvollisuuksia" ollu joten mun oli aika helppoa valita toi imetyksen toimimaan saaminen, mutta mutta.. Saapi nähdä kuinka käy.. Mitään paineita en aio ottaa asian suhteen, mutta kyllä mä sen sanon että tuo imetys sopii mulle kuin nenä päähän. (olen sen verran laiska pullottelija)

Neuvolantäti on ihana. On ollu mun äitiysneuvolassa ja sitte on myös tuon tytön neukkutäti. Tullaan hyvin juttuun ja se on tosi kannustava, ei lue liikaa käyriä ja sääntöjä. Osaa hyvin käyttää maalaisjärkeä eikä tuomitse, vaikken ihan ohjekirjan mukaan eläkkään =)

Millipillille :hug: Toivottavasti saatte asiat sujumaan miehen kanssa.
Unicornille Onnittelut ultrasta =)

Nyt mulle tuloo puhdasta postia tuolta kylppärin suunnalta. Loppuilta sujuukin sitte brie- ja chilijuuston sekä suolakeksien kanssa tv:tä kahtellessa.

 

Vielähän mun piti Talvitieltä kysellä että olitkos sa Kuopion suunnalta? laita vaikka yv:tä jos et halua paljastaa tarkempaa kotipaikkaa julkisesti. Mä oon täältä päin, kiinnostaisko pistää treffit pystyyn? =)

Piin, hienoa että tulee puhdasta postia :hug:

 

unicorn: onnittelut turvotuksen häviämisestä :flower: joko pääsette rauhallilemmin mielin odotusen patiin..? :heart:

mimuli: mulla myös tuo kotidoppler ja aluksi olin aikas paniikissa, kun ei saanut kun niitä viuh, viuh ääniä kuuluviin. sitten kun ne oikeet äänet kuului, niin nyt ne on ollut suht helppo löytää neuvolassa sanoi että ne on istukan virtausääniä, eli istukan pitäisi toimia ja vauvalla olevan kaikki hyvin silloin kun ne kuuluu :heart:

millipillille: :hug: tsemppiä paskaan tilanteeseen!! ymmärrän hyvin miltä sulle tuntuu. meillä ollut myös samantapaisia ongelmia pitkän yrityksen takia. ja nyt ne petipuuhat muutenkin jäänyt vähäiseksi tämän raskauden myötä :/ toivottavsti asiat menee paremmin ja miehesikin ymmärtää ettei sen teot ole oikein!!

liikkeistä: pieru-hukassa ilmiöitä on tuntunut, mutta myös sellaita erilaista kuplintaa. ennemminkin voisin sanoa että tuntuu kun kännykkä soisi toppatakin läpi taskussa. ne tuntemukset on tuntunut aina samassa kohtaa sivulla. en sitten tiedä..istukka kun sijaitsee mulla edessä. toisaalta olen valmistautunut odottaan liikkeitä pitkäänkin, kunhan vauvalla on kaikki hyvin :heart:

ultrassa pikkuinen meni meillä kovaa vauhtia. teki kuperkeikkoja, potki ja nyrkkeili. viimeksi neuvolassa sydänäänet kuului heti, mutta väliin kaveri potkas, käänsi kylkeä ja taas sai etsiä. neuvolantädin mukaan liikkuvainen kaveri ja oikein virkeä :heart:

painoa kahden neuvolan välillä (6viikkoa) tullut 1.2 kg. lähtöpainosta en ole varma. mutta kyllä sittä nyt on liikaa kesän aikana kumminkin tullut :ashamed: mulla pituutta 177cm ja painoa viimeksi torstaina 75,2 kg :ashamed:

imetyksestä haluan imettää niin pitkään kun pystyy ja teen kyllä kaiken jaksamani sen eteen. meillä suvussa paljon allergioita, josko imetys siihen vaikuttaisi. eikö äidin terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio imetysaikan vaikuta maidon tuotantoon??!

huomenna taas töihin, plaah :headwall:

JJ-t ja mussu 15+2

 

Minäkään en riitaa haasta, enkä tosiaankaan tuosta imetys asiasta mitään riitaa haluakaan =) Mutta kyllä tuollaiset tietämättömän kommentit ottaa joskus tosi pahasti korvaan ja ärsyttää vaikka ensisynnyttäjä sitten olenkin. Maailma ku ei oo niin mustavalkonen.

 

Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ketään...
Koen, että sisko lähinnä mulle kannustukseksi sanoi niin. Sanoi, että jos tulee ongelmia imetyksen kanssa, niin soitan heti sille tai toiselle siskolle, että he on kokenu paljon vastoinkäymisiä imetyksen kanssa, mut silti molemmat imetti täysimetyksellä puolvuotiaaks (Tai toinen ei ihan niin pitkään, ku tytön kasvu alko hidastuu vaik paino kyl nous niin oli pakko alkaa antaa kiinteitä lisäks) Totta kai mua hermostuttaa itseäni että onnistuuko se, eikä ollut tarkoitus ketään suututtaa... Ite esikoistani odottelen, joten OMAA KOKEMUSTAhan mulla ei asiasta ole. Mut uskon kyllä että paljon pystyy itse vaikuttamaan. Valmiiksi on jo selaimen kirjanmerkeissä Imetyksen tuki ja Maitolaituri.
Ja siis itsestäni tiedän että olen niin perfektionisti, että kaikki suunnitelmat on jo valmiina, ja tiedän etten tule onnistumaan. sen takia synnytyksen jälkeinen masennus pelottaa mua kovin. Koska oon aiemmin sairastanu syömishäiriötä, ja tiedän miten herkkä mieli on järkkymään, niin pelkään myös että se on mulla riskinä.
Niin ja liikkeistä mä en ihan oikeesti usko, että ne liikkeet voi tuntua jollain raskausviikolla 10. Sitä niin paljon itse toivoo tuntevansa jotain, että johan niitä tuntemuksia kehittää. Mut se on tietty kuka tulkitsee mitäkin milläkin tavalla. Rv10 vaan kun ei käsittääkseni vauvalla ole edes sellaisia raajoja vielä että niillä mitään koputeltais.

Mut ehkä mä vaan olen hiljaa kun saan kaikki suututettua. :'(

Surullinen Laala ja tuntumaton Punkero rv 12+5

 

Eilisen ja tämän päivän kommentit luettu läpi. Onpas tullut PAAALJON tekstiä!

Millipilli toivon että saatte asiat kuntoon. Mä voin ainakin tunnustaa itsestäni, että jos meillä ei petipuuhat suju niin ei suju mikään muukaan sitten. Mä luulen että oon jotenkin öhöm.. ekstra seksuaalinen tai jotain koska mulle seksi on aina ollut tärkeetä suhteessa. Vähän niinku perusta kaikelle. Tosin nyt sekin käsitys on tässä muuttunut tai ainakin joutunut koetukselle kun itseltä on mennyt halut ja sitten kuten jo aiemmin kerroin, jos väli on ajallisesti liian pitkä, ei siitä ole oikein iloa mulle kuitenkaan.
Mutta siis toivon että saatte asiat kuntoon. :hug:

liikkeistä:en tunnista. Yhden hipaisun tunsin kerran, mutten usko että se oli masuvauva kuitenkaan. pieru hukassa varmaankin.

painosta: Oon ihan järkyttyny noista teidän pienistä lukemista! Mulla on elopainoa jo alusta alkaen 80,5 ja oon vaan 162 pitkä. Painoa mulle ei ollutkaan onneksi tullut yhtään lisää ekan neuvolan jälkeen. Pelkään nimittäin sitä raskausajan diabetesta kuin ruttoa ja mua on kyllä sillä peloteltukin.. toivotaan että paino pysyy kurissa jatkossakin.

neuvolantäti / lääkäri: Neuvolan täti on tosi mukava. Sen kanssa on helppo jutella ja se on miellyttävä ja iloinen. Lisäksi kertoo hyvin ja kattavasti asioista. Mein lääkäri taas on semmonen yli 50v mies, gynekologi ihan. Mulla ei ole mitään mies lääkäriä vastaan, etenkään gyneä, ne on paljo hellempiä.

imetys: Onpas tämä tunteita herättävä asia! Mä en ole oikeastaan ajatellut paljon asiaa. Toivon, että se ajallaan tullee onnistumaan niin että siitä on iloa meille molemmille. Ja kun mulla on ISOT tissit niin toivon että nyt niistä tulee sitten ihan oikeasti hyödylliset. Se on sitten sen ajan murhe jos ei onnistu, luulen että ehdin murehtia sitä sittenkin. Mies vaan säälittää, se kun on semmonen ns. tissimies, elikkkäs kovin innoissaan niistä. Se jo kerran sanoikin että on se harmi sitten kun niiden merkitys muuttuu. No, elämää se kai vaan on.
Mutta tuohon vielä että joku ei halua imettää sen takia että tissit pysyy hyvinä, en voi sanoa kuin että oliskohan kannattanut miettiä etukäteen että haluaako ihan oikeasti sitä lastakaan. Koko kroppahan siinä muuttuu, ainakin jotenkin. Onpas iljettävän itsekästä ajattelua. Pardon me.

raha-asiat: En usko että tarvitsee kovasti huolehtia. Mulle on annettu hyvät eväät elämään. Mä olen niin pitkään töissä kuin voin ja miehen tuloilla kyllä pärjätään. Lisäksi mun vanhemmat ja uskoisin että miehenkin vanhemmat osallistuu joihinkin pakollisisiin, lähinnä rattaat ja kaukalo, ostoksiin. En aio tätäkään hurjasti murehtia.

 

Imetyksestä Tää ei ole mikään isotissinen Ja esikoista odottaessa paineet oli tosi kovat. Se tosiaan tuntui äitiyden mitalta, että saa imetettyä... Alku oli meillä tosi hankala. Poika oli neljä päivää teholla sokeri seurannassa ja sai lisämaitoa pullosta. Sektiolla siis syntyi. Ja koska en saanut poikaa heti rinnalle ja olin itse niin huonona niin pääsin vasta 2.pvänä poikaa katsomaan kunnolla. Ja sekään ei helpottanut, että tehon hoitaja sanoi mulle, että voi sullahan on matalat rinnanpäät... Tyyliiin voi olla hankala imettää ja vauvan saada otetta.

Imetys lähti vasta viikko pojan syntymän jälkeen pelittämään, ja alkuun rintakumilla. Se imetys vaan sen kanssa oli niin hankalaa, että pyysin neuvolan tädiltä apua imetysongelmiin. Olikin ihana, kun tuli meille kotiin ja neuvoi kaikki otteet ja muuta ja katsoi vieretä että lähti sujumaan. Ja kun alkuun huudon kanssa imetin poikaa ehkä noin viikon verran ja lapsen tahtisesti (tyyliin tissi suussa koko ajan) niin se lähtikin sujumaan. Hermoja repi ja raastoi kaikki se hankaluus alkuunsa, mutta halusin yrittää. Se oli vähällä jäädä kesken.

Loppujen lopuksi maitoa alkoi nousta niin valtavasti, että piti lypsää... Se oli niin työlästä touhua, että patistin miehen kauppaan hakemaan aventiksen käsikäyttöisen pumpun. Sekä käytin maidonkerääjiä, joista kippasin suoraan mingrip pussiin ja pakkaseen. Meillä maitoa pursusi pakkasen täydeltä ja olinko hiukan onnellinen äiti. Tunsin olevani tärkeä. Niin hölmö sitä on.

Imetin poikaa 1v2kk. Ja lopetus oli alkuun tosi hankalaa, kun sitä maitoa tosissaan tulvi.

Mutta en tuomitse ketään enkä halua kenenkään tuntevan huonoa mieltä, jos imetys ei vaan suju. Oli meilläkin niin monesti jäädä kesken. Olen kyllä tosi kiitollinen, että homma lähti pelittämään, mutta oli siinä taistelua kerrakseen.

Ja mulla ei mitkään matalat rinnanpäät enää olleet, kun maitoa alkoi tulla

 

liikkestä: tuntuu lähes joka päivä jotain, jos istuu etukenossa (jalat levällään) niin tuntuu ihan selkeitä pieniä hipasuja. esikoisen kanssa rv 16 alkoi tuntumaan.

painosta: mua kauhistuttaa.. esikoisen kanssa painoin viimesilläni 81kg (pituus 160cm) ja nyt 76kg lähtöpaino 72kg joten 4kg tullu ja paljon siitä on turvotusta nyt tuntuu vähän laskeneen kun sormukset jo pyörii kädessä. esikoisen kanssa alkuraskaudessa painoin 65kg joten taitaa toi 81 nyt paukkua aika pahasti yli

neuvolatäti on entuudestaan tuttu kun on pojalla sama täti. sellanen hissukka mutta ihan mukava.

raha-asiat: hmm joo.. itse oon osa-aika työssä joten palkka on pieni. mies on työttömänä ja tulot on siis molemmilla pienet ja lapsia yhteensä kun on jo 3 niin välillä meinaa vähän kiristää mut eiköhän toi ukkeli oo töissä sitten kun vaavi syntyy viimestään.

Nellah ja 15 + 1

 

VAAVIMASU: Niin, ne on sitten IHAN ERI JUTTU ne äidit jotka ei TAHDO imettää. Sehän nyt on ihan naurettavaa ettei halua imettää jottei tissit ala roikkumaan tai muun itsekkään syyn takia. Tässä on kyse nyt niistä jotka tahtoisi vaan se ei syystä tai toisesta täysin siinä onnistu.

Sanoinhan minäkin ettei aina tietenkään onnistu..Sitä en ole tässä väittänyt etteikö joskus kävisi niin ettei vain pysty..Juurihan kerroin omankin kokemukseni joka on jo hyvä esimerkki siitä..Olisin halunnut ekaa imettää mutta maitoa ei vain tullut.. Vauva itki vain tissillä kun pikkasen oli koittanut imeä..Tuskastui kun mitään ei tullut..Niin ja aluksi jouduin esikosta käyttään rintakumia melkein heti aluksi kun nännit meni heti ihan verslihalle..Oli jo laitoksella niin kipeät että itsen pyysin että antaisivat korviketta että saa nännit rauhoittua,mutta kumilla vaan käskivät mennä..Ja itku silmässä imetin sitten väkisin ja rasvoja aina välillä käytin ja siitä se lähti.Varmasti suurimalla osalla on esikon kanssa jonkin verran vaikeuksia..Varmasti se toinenkin aina helpommin menee.
Nämä imetysasiat on sellasia mitkä monesti kouhuttaa tunteita kun ne esille vedetään,mutta mielestäni kenenkään ei saisi ottaa mistään kommentista nokkiinsa ja pitää pitää se oma mielipide.Vinkkejähän toisten tarinoista voi saada joten kuitenkin aina kannattaa lueskella..


Piin ja Gimli Kyllä se imetys luonnistuu ihan hyvin vaikka siinä onkin toinen lapsi vahdittavana Keksii aina siksi aikaa tekemistä toiselle tai käskee tulla viereen istuun(mikä varmasti kiinnostaakin ainaki aluksi)
Mulla mies oli isyysloman heti toisen syntymän jälkeen eli alku oli kiva kun mies oli kaverina niin sai itse keskittyä siihen imetykseen.

Liikkeistä että eilen illalla lueskelin pojille iltasatuja niin tunsin jo ihan selviä liikkeitä.Tähän mennessä on tullut muutama hipaisu joita olen epäillyt liikkeiksi mutta nyt olin varma..Ihana kun alkaa tuntea liikkeet!

Raha-asioista.. Meillä mies on kirvesmies ja tällähetkellä vielä töissä,mutta saa nähä miten nyt kun rakennusala alkaa vähän hiipua..Luultavasti nyt saavat taas uuden hallin tehtäväkseen että töitä pitäis riittää..
Itse olen tammikuussa aloittanut oman yrityksen joten tuloja ei itellä vielä hirveesti ole...Mutta onneksi äippärahaa sitten saa ihan kivasti..Eli en usko että tarttee olla huolissaan vaikka kinaahan siitäkin asiasta aina tahtoo tulla ku se on sitä että ennen tilin tuloa saa kituuttaa ihan tosissaan kun ei vain rahat riitä..

Onkos täällä ketään muuten jolla olis ollu synnytyksen jälkeinen masennus?
Itse epäilin välillä jo sitäkin edellsiestä,mutta sitten keksin kyllä oikean syyn siihen masennukseen..
Se kyllä pelottaa että jos sellainen tulee kun on jo kaks lasta niin tuntuu että miten sitte jaksaa..Mutta ajattelinki siksi että jos pojat olis osapv hoidossa nin ehtis sitten ite tehä jotai kotihommiaki paremmin ku ei ois hirvee härdelli koko ajan päällä...
Muistan niin sen tunteen kun toinen oli syntynyt ja isi ja esikko tuli kattoon laitokselle meitä! Se oli jotenki niin epätodellista että lapsia oliki nyt kaks!
Onko se kolmaskin samallalailla vai joko se on niin tuttua että ei tunnu missään...?

Näin viimeyönä unta että synnytin lapsen ja sitten avasin kapalon että katon kumpi se on..Tyttöhän se oli ja minä aloin itkeen ihan onnesta sekasi!
Sitte näin myös unta että alettiin remppaamaan vanhaa hirsitaloa(unelmani)..Oli kurja herätä ku olisin halunnu kattoa loppuun sen unen
Kauheeta mua alkaa ihan hävettää ku tällasia kirjoja kirjotan tänne..
Sori..
Nyt loppuu...

Hyvää päivää ja hyviä vointeja ja pikkuisia potkuja kaikille!!! Ootte kaikki tärkeitä!!!

Vaavimasu ja napukka 13+5

 

Laala, ei ollut mulla ainakaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä vaikea minunkin on uskoa että liikkeitä alkais tuntumaan jo rv10. Mutta jos joku sanoo että tuntee liikkeet niin saa minun puolesta niin tuntea. Raskausaika on niin jännä ja ihana kokemus että jokainen saa kokea sen niinkuin haluaa.

Ollaan naiset armollisia itseämme ja toisiamme kohtaa, jookos? imetys-asioissa ja muissakin. Kyllä tässä matkan varrella tulee varmasti vielä monta mielipiteet jakaavaa keskustelua. Tuetaan toisiamme ja kannustetaan yli vaikeiden hetkien.
Jaetaan kokemuksia eikä tuomita :heart:

Vaavimasu, niin mäkin toivon että imetys luonnistuu vaikka esikoinen onkin vahdittavana. Luulis että imetys olis nyt tutumpaa ja ehkä vähän helpompaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Ainakin niin toivon..

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Gimli ja masukki 13+4

 

Ollaan naiset armollisia itseämme ja toisiamme kohtaa, jookos? imetys-asioissa ja muissakin. Kyllä tässä matkan varrella tulee varmasti vielä monta mielipiteet jakaavaa keskustelua. Tuetaan toisiamme ja kannustetaan yli vaikeiden hetkien.
Jaetaan kokemuksia eikä tuomita :heart:

Samaa mieltä! :xmas:

 

Huomenta kaikille!

Ihan siitä onnesta että tänään on taas tasurit, niin pitää toivottaa hyvät huomenet Oon ihan tosissani miettiny että pitäskö varata ultra-aika parin viikon päähän...jotenki tuntuu pitkältä ajalta olla näkemättä Kaprista vasta ku rakenne-ultrassa joulukuussa seuraavan kerran. Hassua sinänsä, että esikoiseltahan jätettiin koko np-ultra väliin niin alkuraskauden uä:n jälkeen odotin sinne rakenne-ultraan ihan rauhassa...toista se on nyt B) Se on vaan niin ihanaa käydä kurkistelemassa mitä sinne mahaa kuuluu...noh, ans kattoo nyt miten hermo pitää! Ja ukkohan se pitäisi eka suostutella rahanmenoon....

jaa, lähtis juomaan kupposen teetä. Ihanaa kun sekin on jo alkanu maistumaan!

Gardenia ja Kapris 14+0 :heart:

 

"Mun sisko sano että imetyksen onnistuminen on ihan siitä kiinni että yrittää, maito ei lopu jos vaan imettää lapsentahtisesti (ja syö ite tarpeeksi)... "

Laala :hug: ei henk.koht. sinulle taikka siskollesi molemmat tarkoitatte hyvää.. Imetys on vain sellainen asia että joko sujuu tai ei suju tai riittää tai ei riitä. Se on kylmä fakta, minä ja kaksi ystävääni hyvät esimerkit jokainen. Ja siihen ei vaikuta tissien koko
Minä imetys täydellä 3kk sen jälkeen maito ei riittänyt ja jatkettiin kuitenkin 10 kk korville aina ilta, aamu ja päivä tisutteluilla kun kaveri tahtoi.
1. ystävä. helvetillinen synnytys, 4 asteen repeämä, haasteikas vauvam hyvin tempperamenttinen = alku vauva-aika vituiksi (sori) ystäväni eli usvassa ja pillereiden voimalla kun leikkaushaava vielä infektoitui joten voitte uskoa että imetys ei ollut pääasia vaan äidin mielenterveys (joka oli vaakalaudalla) + päälle maitoallergia jeejee !! . Hyvin ja voi paksusti poika vaikka täysin korvike vauvana kasvanut :heart:
2. ystävä) äitinsa imetti alusta asti mutta maidon tuotanto ei vain riittänyt alkujaansakaan ja luopui siitä sitten parin kk iässä kokonaan kun vauva alkoi vierastamaan rintaa.. hänkin kovin syytti ja sätti itseään siitä mutta eip sille mtn voi. Kuten edellinenkin hyvin terve ja hyvinvoiva poika tänä päivänä.

Tulin ja olen aikaisemminkin tullut siihen johtopäätökseen että se on täysin Henkkoht asia ja kellään muulla (ei siskolla ja ystävällä / muulla ulkopuolisella joka ei imetä sitä lasta) ei ole mitään sanavaltaa päätökseen joko imettää tai ei. Voidaan vain hypoteettisesti sanoa mikä on parasta mikä ei (muka). Itse pidän siitä ja koen sen läheisenä suhteena vauvaan mutta pulloimetys ei minusta vie pois sitä henkilökohtaisuutta sen enempää. PISTE! tuki on tärkeää kuten Laalaa jo ensimmäisessä viestissään sanoi joten eihän enään tuomita toisiamme vaan tosiaan tuetaan päätöksiä ja jos on ihmettelyn aihetta niin ihmetellään mutta yleisesti ? eiks jeh :hug:

Millipilli(hapamp) :hug: Omani myönsi samaa tehneensä mutta itse en suhtautunut yhtä tunteikkaasti siihen kuni sinä, pahalta kyllä tuntui kun en itseäni tuntenut seksipommiksi esikoista odottaessani mutta keskustelemalla siitäkin selvittiin ja hänen pelkonsa lähinnä koskivat vauvan menetystä jos sanoin että hänen kikkinsä ei beibeä tapa tai ulos saa tulemaan ei ole sellainen halko kuitenkaan ukko näytti vähän hölmistyneeltä kun en sitten ollut sen enempiä vihainen mutta oli tyytyväinen että olin saanut selville ja asiasta juteltu. Ne on vain miehiä loppupeleissä ja olin tyytyväinen että oli virtupokea ei ketään toista jakorasiaa millä ois käynnyt sentäs, ko niistäkin kuulee

Liikkeet emmä tiiä tunnenko tai en, välillä ehkä välillä täysin varma ja seuraavalla sekunnilla tuleva kaasupurkaus perää teorian taas takavasempaan.. :|

Money hmm.. aina arveluttava ihan ok jää käteen äippärahana ja toimeen tullaan mutta hoitovapaa jos jään sille kakkosen jälkeen toviksi kuten ajattelin voi tehdä tiukkaan mutta sen näkee sitten.

Masennus: moon päättänyt että ei o eikä tule yritän kaikkeni pitää sen poissa ja käsken miestäkin tarkkailemaan synnytyksen jälkeen että jos oon wierdo niin heti tekee jotain asialle..

AM & hippunen 14+0 (räts poks)

 

Hei taas kaikille! Vaikea pysyä perässä, kun tekstiä tulee näin paljon!

Liikkeet: Eipä vielä tunnu, vaan eipä vielä pitäisikään. Ultrissa on kyllä ollut niin tehokkaasti liikkuva kaveri, että vähän hirvittää, minkälainen myllerrys minun mahassani pian on!

Tunteminen: Vaikka ensikertalainen olenkin niin kyllä minäkin tunne, missä vauva majailee. sen itse asiassa erottaa ihan paljaalla silmälläkin. On koko ajan viihtynyt vasemmalla laidalla.

neuvolantäti/lääkäri: Neuvolan täti on varmaan ihan ok. ekalla kertaahan meillä oli sijainen ja nyt toisella kertaa oli harjoittelija ja varsinainen terkkari vain valvoi, joten kovin ei olla ehditty tutustua. Lääkäri sen sijaan ei oikein herättänyt luottamusta. Tuntui olevan vähän pihalla :/

imetys:Enpä aio asiaa kauheasti stressata. Joko maitoa tulee tai sitten ei tule.

Paino: Paino oli kahden ekan punnituksen välillä tipahtanut 200g mikä ihan lohduttavaa! lähtö paino oli 81,5kg ja nyt siis 81,3kg pituutta ei ole kuin 163 cm.

Masennus: Vähän pelottaa, kun muutenkin taipuvainen kaamosmasennukseen! Täytyy olla tarkkana!

raha-asioita enemmän stressiä aiheuttaa opiskelut ja niiden loppuunsaattaminen. Jännittää kovasti, että saako tässä kaikki opinnot suoritetuksi.

Amy ja Hipsukka 13+2