Huhtikuun hurmurit 2015 - Lokakuu-

Bebebandino, mulla aina välillä tulee selkään ja alavatsaan menkkamaisia jomotuksia, mutta luotan siihen että ovat ihan normaaleja "kipuja". Silloin varsinkin jos istuu kauan niin tulee sellaisia aaltomaisia jomotuksia.

Torstaina ultraan, iik! toivottavasti kaikki hyvin

veepu & sintti 11+5

 

Onko joku käyttänyt tälläistä dobleria?

Online Shop - UnbornHeart

Olisi hulluilla päivillä 39.90.
En tiedä minne olen meidän vanhan laittanut ja en jaksaisi alkaa koko varastoa ja vaatehuonetta tyhjentämään :-/

Mulla kutittelee mahaa nyt joka päivä. Ihan kuin siellä olisi perhonen. Vau kirjan mukaan niitä potkuja voisi tuntea rv 15 alkaen.
Voisiko ne muka jo oikesti tuntua?

Silvia ja pikkuinen 11+6

 

Ite tilasin juuri tuon samaisen dopplerin Raskauskeijulta ja toimituskuluineen hinnaksi tuli lähes 80e, tuo on siis aikas hyvä tarjous.

Olisin halunnut kysyä teiltä jotka ensimmäistä odotatte että onko teillä samanlaisia ajatuksia kuin minulla siitä, että raskauden onnistuneesti loppuun meneminen ja vauvan syliin saaminen on jotenkin sellainen haavekuva että se on melkein mahdoton saavuttaa heti ensimmäisestä raskaudesta? Tuntuu että kaikilla on keskenmenoja ja kohtukuolemia historiassaan.. Voinko minä todella kuulua niihin onnekkaisiin joille ei niin käy?! Keskenmeno pyörii mielessä päivittäin, kaiketi siksi että tällä hetkellä se tuntuu kamalimmalta mahdolliselta asialta elämässä.

 

Katkarapu, henk koht olen sitä mieltä, että ei kannata olla jatkuvasti miettimässä sitä kamalinta. Tottakai ne negatiiviset ajatukset mielessä pyörii, varsinkin kun esikoista odottaa ja vielä enemmän , jos yritystä on takana pidempi aika. Mutta mielestäni raskausaika on sen verran lyhyt, että jos koko sen ajan käyttää murehtimiseen ja pelkäämiseen, ei lopulta nauti raskaudesta täysin. Kuulostaa karulta ja ymmärrän täysin tunteesi, koska mieheni on super pessimisti ja joka ikisestä oireesta on aina ajattelemassa negatiivista ja pelkää pahinta. Joten I feel you :heart:

Jos olet jo pienokaisesi nöhnyt ultrassa ja kaikki oli hyvin, niin mielestäni voit hyvällä omalla tunnolla nauttia jokaisesta hetkestä itsellä vielä melkoinen pelko persiissä, kun nt-ultrassa en ole käynyt ja viimeksi nähny pikkuisen vkolla 7. Joten en tiedä onko kaikki kunnossa ym. Kuitenkin pyrin kääntämään sen positiiviseksi ja olen onnellinen jokaisesta nipistyksestä ja jomotuksesta joita tunnen

Nautitaan tästä ja ollaan onnellisia , että saadaan olla tässä tilassa

 

Alavatsan jomotukset yms. kuuluvat ihan asiaan. Mulla on aiemmissa raskauksissa ollut päivittäin teräviä ja nopeasti ohi meneviä kipuiluja, ns. repäisykipuja. Tässä raskaudessa puolestaan on sellaista tasaista "paineen tunnetta" joka on parhaimmillaan kestänyt koko päivän. Kai mulla on paikat venyneet jo valmiiksi, ettei tartte kipuilla
Eri asia on jos kipu on todella kovaa ja pitkäkestoista. Silloin voi ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysyä asiasta.

Selkäkivut olivat aamuyöllä astetta kovemmat. Ei auttanut tyynyn vaihto, eikä tyynyn asettelu jalkojen väliin. Oli huono nukkua selällään, kyljellään ja mahallaan. Edellisen päivän siivousurakka ja pitkä lenkki rattaiden ja koiran kanssa varmaan tekivät tehtävänsä :| Joku kohta tuolta alhaalta "naksahtaa", joten voi olla että pitää käydä näyttämässä lääkärillä. Äidilläni on välilevyvaivoja sekä hermokipuja selässä..Toivottavasti ei mitään sellaista ilmene.

Raskaudesta kertominen: nyt tietää ystävät asiasta omille lapsille olisi tarkoitus kertoa huomenna kun ollaan molemmat miehen kanssa kotona. Huomenna pitää myös soittaa esimiehelle ja kertoa tulevasta äitiyslomasta...Kelan sivujen mukaan äippäloma alkaisi 2.3.2015; eihän tuohon ole kuin viisi kuukautta!

Unet: Onpa kiva kuulla, että muillakin on outoja unia....En oo enään edes miehelle viitsinyt kaikkea kertoa kun on sen verran sekopäisiä

Katkarapu: Mulla oli aika naiivi kuva odotuksesta ekassa raskaudessa. En olettanut keskenmenoja tms. vaan ajattelin, että yleensähän kaikki menee hyvin. Ei ollut omakohtaisia huonoja kokemuksia, keskenmenoja tms.
Olen huomannut tässä raskaudessa etsiväni paljon tietoa netistä vaikka ei ole mitään viitteitä ollut siitä, että asiat olisivat huonosti. Ja tietohan lisää tuskaa..Nykyään se on paljon helpompaa ja tietoa löytyy ihan mahdottomasti, laidasta laitaan.
Tiedän paljon ensiodottajia, joilla on mennyt kaikki hyvin (itseni mukaan lukien ), joten tsemppiä ja onnea odotukseen

 

Siinä vaiheessa kun tuntee päivittäin vauvan potkut ja hikan, niin helpottaa henkisesti.
Mulla on vielä viikon piina. Tajusin että menen su iltavuoroon ja aamulla klo 9 pitää olla jo kättärillä. Pitää herätä ihan järkky aikaisin. Taidan mennä hakemaan tytön silloin vasta ennen muskaria, jotta saan nukkua kotona ultran jälkeen.

Ihana tunne, kun huomenna on jo rv 12.

Unet: Mä kans näen ihan sekopäisiä unia. Yhtenä kertana unohdin tytön metroon ja monta kertaa olen nähnyt ahdistavan unen että miehellä on toinen nainen. Toivottavasti ei ole mikään enne uni :-(

No mulla on tukiverkosto, jos huonosti käy ja työpaikka löytyy kun palaan takaisin työelämään. Ja kotona ollessa olen muutenkin ajatellut tehdä keikkaa, jos mummi vaan jaksaa olla kahden lapsen kanssa.

 

Katkarapu, vaikka monella on takanaan kaikenmoista ikävää, suurimmalla osalla asiat menevät hyvin jo ihan ekassa raskaudessa. Itse luotan kuuluvani heihin, en osaa pelätä, enkä halua kaikkia negatiivisia uhkakuvia ja mahdollisuuksia miettiä. (Synnytystä en halua vielä ajatella). Kaikenmoista ikävää voi sattua muutenkin ihan arjessa, mutta jos kaikkea pelkää, jää paljon ihanaa kokematta ja tekemättä.
Murehtimista ei tietysti pysty lopettamaan vain päättämällä, mutta pienillä askelilla, pieniä ilahduttavia juttuja arjesta ja odotuksesta etsien.

Kevis + itu 14 + 4

 

Käynpä kommentoimassa nuista sokerirasituksista. Nehän on nyt varulta laitettu pitkin Suomea likipitäen kaikille. Ikävämpi juttu siinä on, että oikeasti testin oletetaan olevan vaaraton sikiölle, mutta se valtava sokeriryöppäys joka siis menee myös sikiöön, ei minun järkeilyllä voi olla hyväksi. Omasta "järkeilytaustastani" voin kertoa että olen lukenut mm. neuropsykologiaa. Itse siis olen kieltäytynyt rasitustesteistä, kun en ole ylipainoinen tai muutoinkaan riskiryhmässä. Nehän eivät ole pakollisia, ja niistä voi kieltäytyä. Jos taas oireita ilmaantuu, niin testeihin pääsee kyllä myöhemmin. Eipä muuta, hyvää odotusta kaikille!

 

Tänään luvassa nt-ultra. Yllättävän hyvin on mennyt tämä odottelu, vaikka täällä muiden ultrakuulumisia lukiessa on malttamattomuus kasvanut

Katkarapu, mulla oli todella paljon pelkoja ensimmäisessä raskaudessa menetyksen pelon suhteen. Eka ultra helpotti asiaa, sitten pelko kasvoi taas seuraavan ultran lähestyessä, mutta meni sen jälkeen ohi. Loppuraskauteenkin mahtui pelon tunteita, mikä oli jotenkin hassua, kun raskaus oli kaikin puolin helppo. Olin ajatellut, että nyt toisessa raskaudessa osaisin olla luottavaisemmin mielin, kun takana on yksi onnistunut raskaus, mutta kyllä ne pelot taas jyllää. Nytkään en osaa vain ajatella, että tänään nt-ultrassa pääsen näkemään vauvan, vaan ajattelen jopa, että ehkä siellä ei olekaan yhtään mitään. Kai se on niin yksilöllistä miten näihin asioihin suhtautuu, mutta täällä on siis yksi kanssaodottaja, joka pelkää kaikkein pahinta, vaikka kerran kaikki on jo mennyt hyvin. Ja pelkohan ei välttämättä tarkoita sitä, että jokin olisi pielessä!

 

No niin, täällä maataan kirurgian osastolla tipassa.. Leppoisan sunnuntaisen illan kaava; voimakkaiden oikeanpuoleisten vatsakipujen vuoksi päivystykseen, reilu kuusi tuntia labroja, testejä ja eri lääkäreitä, umppariepäilyä ja aamukolmelta antibioottitippaan ja osastolle yöksi. Mainittakoon, etten oo koskaan ollut yötä sairaalassa eikä mulle ole laitettu tippaa saati nukutettu... Tylsää, väsynyttä, epävarmaa ja inhottavan tuntuinen tippa kämmenselässä, hip helvetin huraa. Ainoa oikeasti hyvä puoli on kyllä se, että ultrasivat myös pikkutyyppiä ja kaikki on kunnossa hänellä. Jaksaa ehkä odotella sitä viikon päästä olevaa oikeaa ultraa, kun nyt jo näki, että ihan vauvan näköinen kaveri siellä oli muusta ei sitten tiedetäkään.

Mutta tällainen turhautunut avautuminen tähän väliin! Täälläkin vaivaa myös ne selkäkivut ja kummalliset unet, että ihan hengessä mukana

 

Ohhoh naeli, selvisikö vatsakipujen syy? Toivottavasti ei mitään vakavaa ja kiva kuitenkin, että pääsit näkemään pikkukaverin

 

Hei vaan hei!

Tänään käytiin nt- ultrassa, ja sieltähän löytyi pieni ja I-H-A-N-A pienokainen! :heart:
Niskaturvotus oli 1,9 mm, eli ihan ok, ja kaikki muutenkin kunnossa.
Kerroin esikoisellekin tuossa,että hänestä tulee vihdoinkin isoveli, ja itkuhan multakin pääsi,kun näki miten onnellinen toinen oli tästä tiedosta! :heart:

Mitenkäs naeli siellä nyt voi?

Jomotuksia ja vihlontaa löytyy täältäkin, varsinkin ponnisteluja vaativissa tehtävissä,niinkun vaikka nenää niistettäessä

mä taidan tulla kirjottelemaan myöhemmin lisää, oon niin onnesta sekaisin nyt täällä,et ei tästä kirjoittamisestakaan mitään tuu.

Olin siis ihan varma,ettei siellä enää ketään ole,ainakaan kunnossa!

nunnukka ja nökö 12+5

 

niin juu ja nyt munkin tiedot saa päivittää tonne,eli

15.4/ nunnukka89/ 24v./ 2. /K-SKS

 

Heippa !

Mulle saa päivittää tiedot 22.4/_mena/27v./3. ja 4./?

Synnäri on vielä epäselvä minne joutuu synnyttään.

Nt-ultra oli viime viikolla. Kaikki hyvin. Nt mitat A-sikiö 1,2mm ja B-sikiö 1,0mm. Kumpikin vastasivat samoja viikkoja, pää-perämitat : A: 45,4mm ja B: 45,2mm

Nyt pitää rientää tallille

Ps. keskiviikkona pyörähtää rv 12 , jes !

 

POKS 12+0

Hermoilu viikko nyt edessä. Ja pahoivointia on ollut nyt n. 9 viikkoa ja näköjään edelleen jatkuu.

Paleltaako teitä muita koko ajan? Mentiin lauantaina kylään ja mä lepäsin peiton alla umpi jäässä ja myös pahanolon takia.
Muutenkin olen nyt pitkään palellut. Energiaa saan kun syön usein. Ja oksentamisen jälkeen syön heti kun taas pystyn.

Silvia ja pikkuinen 12+0

 

Mä taidan päästä kotiutumaan täältä. Vihdoin! Umpparista ei ollut kyse ja kivutkin on kadonneet, mutta syytä eivät tiedä... Kuulemma on voinut olla tulehdus tms kun antibiootin alotuksesta on oireet helpottaneet tai sitten on kyse jostain raskauden tuomasta vaivasta ruuansulatuksessa, kuulemma voi aiheuttaa todella voimakasta kipua jos jotenkin kramppaa. Pääasia kuitenkin, että mitään ei leikellä, kotiin pääsee melko pian ja pääsen tästä tippaletkusta eroon! Kamala kamala tippa, joka piti vielä yöllä siirtää ärtyneestä suonesta toiseen..

Mutta joo, elossa ollaan ja torstaina saa mennä töihinkin jo. Olipas tää taas.

 

naeli Hyvä kuulla, että voit jo paremmin ja pääset kotiutumaan. Omasta kokemuksesta tiedän, että niin sanotusti harmittomat vaivat voivat tosiaan aiheuttaa aivan poskettoman kovia kipuja. Toivottavasti eivät toistu ja saat naatiskella odotusajasta tästä eteenpäin.

katkarapu Eiköhän meille kaikille tule aina välillä niitä hetkiä, että miettii kauheuksia ja pelkää pahinta. Itseäni niinä hetkinä auttaa eniten se, että muistutan itselleni, etten voi asialle mitään. Koitan maalaisjärkisesti toimia masun suhteen fiksusti, mutta touhuan ja puuhaan (nyt kun vielä voin) normaaliin tahtiin töissä ja harrastuksissa. Päivisin harvoin ehtii edes ajatella, että masussa joku kasvaa, eikä silloin siis ehdi pelkäämäänkään. Iltaisin sitten käperryn mahan ympärille, luen neuvolakirjaa, juttelen miehen kanssa, suunnitellaan tulevaa jne. Ehkä semmoinen aktiivinen tulevan suunnittelu ja positiivisen kautta ajattelu auttaa pitämään myös pelot poissa. Toki menetys tuntuu ehkä vielä himpun verran pahemmalta, jos on antanut itsensä tuudittautua onneen ja iloon. Mutta tuntuuko oikeasti? Eikös se menetys olisi joka tapauksessa ihan kamalaa? Eikö siis mieluummin kannattaisi iloita niin kauan kuin iloa kestää, parhaassa tapauksessa synnytykseen asti (ja siitä sitten loppuelämänsä ajan)? Voi miten harmittaisi ainakin itseäni raskauden lopussa, jos olisin koko raskausajan pelännyt ja unohtanut nauttia. Ja ihan turhaan! Nyt on se aika, kun kannattaa meidän ensisynnyttäjienkin haaveilla vauvantuoksusta, miettiä kodin järjestelyjä ja valmistautua vauvan tuloon, ei sen menetykseen... Jos menetyksen sitten kohtaa, niin sen surutyön ehtii tehdä sitten kun on sen aika. Tsemppiä!

).( Höhöö... Oli pakko pistää oma napa noin päin, sillä meikäläisen turvotus oli tänä aamuna melkein poissa ja sain kiskaista ihkaomat strech farkut jalkaan! Uulalaa... Saas nähdä manaanko valintaani jo iltapäivällä, mutta vielä ainakin on hyvä mieli.

Jomotuksia ja kolotuksia tuli itsellenikin urheilun seurauksena. Käytiin sunnuntaina miehen kanssa kapuamassa rappusia treenimielessä, ja sen seurauksena on nyt sitten molemmat lonkat kipeät. En ole ihan varma onko kipu jossain lihaksessa vaiko nivelissä, mutta veikkaan nivelpusseja tms. Enkä tiedä johtuuko raskaudesta, mutta ei mulla ennen ole rappusista lonkat kipuilleet, joten arvelut kohdistuvat masuvaikutuksiin.

Ylihuomenna on NT-ultra! Jänskää... Kotidopplermetsästykset eivät ole sen yhden onnistuneen kerran jälkeen tuottaneet tulosta, joten mies ei ole vielä sydämen pompotusta kuullut. Noh, kohta... Kohta...

tamariini ja maha 12+4

 

Jeps, kirjoitin vaikka mitä. Sittenpä tökkäsin sormellani johonkin väärään kohtaan tässä kännykän näytöllä, kun tämä näkyy nykyään olevan puoliksi täynnä mainosta. Ja tadaa - koko teksti hävisi sen siliän tien! Argh!

No, kysyn nyt lyhkäisesti kummempia kommentoimatta, että missä vaiheessa sydänäänet kuunnellaan ekan kerran?! Vu:ssa ei (rv 6+1), ekassa neuvolassa (rv 9+1) ei ja nt-ultrassakaan ei (rv 13+3) - ainakaan mun kohdalla. Eli mahtaneeko lääkäri sitten huomisen lääkärin tarkastuksessa sydänäänet kuunnella (rv 14+4)? Vai meneekö niiden kuuntelu rv 20 tienoille? Muistelin, että esikoisesta kuunneltiin jo melko varhaisessa vaiheessa (siitä jo lähemmäs 10v aikaa), siksi ihmettelen miksi viimeksi nt-ultrassa lääkäri ei niitä tarkistanut?!

Mitäs kaikkea lääkäri nykyään tutkii ekalla käynnillä? Selviääkö siellä seulan, verikokeen ja sokerirasituksen tulokset? Minkäänlaista ohjeistusta näistä asioista en saanut. Luulisi, että olisivat yhteyttä ottaneet, mikäli niissä olisi paljastunut jotain huolettavaa.

Huomennahan se viimeistään selviää..

Bebe ja pikkuinen 14+3

 

Mulla ainaki kuunneltii eka käynnillä ku sanoin että oon huolissaan, eli rv10.

Tulin vaan tänne poksumaan!
11+0 POKSS! Alkaa jo huomaamaan mahan, aamulla jo näkyy. en malta oottaa potkuja<3

 

Heippa!
Vieläkö otatte mukaan?

TÄSSÄ OLISI TIEDOT:
27.4/Sitkeäsissi/5./KOS

Eli siis viidettä odotellaan ja lapset ovat nyt: 1v4kk, 2v10kk, 5v ja 7v.

Viime keväänä vapun tienoilla olin raskaana ja ensimmäinen ultra rv12+. Ultrassa selvisi että sikiö oli menehtynyt jo viikolla 9.
Siitä alkoi kirjaimellisesti helvetti! Lääkkeellinen tyhjennys,verenhukka,ja lopulta kaavinta. Kaikki päättyi lopulta vielä johonkin kohtutulehdukseen. Henkisesti rankka kokemus js toki myös fyysisestikin...

Nyt pelonsekaisin tuntein odotan ultraa joka on siis ensi viikolla rv12+4.

Viikko sitten jouduin lähtemään päivystykseen kovien vatsakipujen vuoksi. Kävellä en pystynyt ollenkaan ja kipu säteili reisiin ja alaselkään. Syytä ei löytynyt mutta vilkas pieni nyytti siellä ultrassa näkyi Helpotti vähän kun jo sai pienen varaslähdön pikkuisen kurkkimiseen

Edessä oleva 9kk kestävä matka pelottaa mutta toiveikkaana eletään päivä kerrallaan!

Nyt en osaa kommentoida ketään kun en ihan vielä ole jutuissa mukana...

Ultrassa käyneille onnea hyvistä kuulumisista!

Ai niin! NAELI -millaista se sinun kipusi oli? Lähtikö jalat alta? Pystyitkö liikkumaan? Oliko jatkuvaa? Itsellä nuo kipuilut sijoittuu taas enemmän tuonne vasemmalle puolelle mutta on siis aivan järkyttävä kipu! Panacod/Burana yhdistelmällä helpottaa vasta! :O

No niin eiköhän tässä ole jo romaani kirjoitettu!

Sitkeäsissi & masumato 11+1

 

Tervetuloa mukaan, Sitkeäsissi, ja muut uudet: tänne kyllä mahtuvat kaikki joilla on la huhtikuussa 2015. (tai siis, kuinkahan paljon meitä on yhteensä? Jos ikäluokka Suomessa on n. 60 tuhatta lasta, kuukaudessa syntyy (jos arvioidaan syntyvyys tasaiseksi, vaikka se ei ole) 5000 lasta, osa kaksosina.. no joo

Naeli, voisiko sinulla olla ollut sappikohtaus? Jouduin joskus umppariepäilyn kanssa sairaalaan, ja silloin eivät saaneet tolkkua mikä oli, mutta myöhemmin selvisi sappivaivat. Sappiruokavaliota voi googlata (vältä kaalia, rasvaisia ruokia, tuoretta kurkkua ym.) Puristava kipu, joka tuntuu heijastuvan selkään ja käsiinkin, todella tuskaista. Kannattaa pyytää lääkäriä tutkimaan sappiarvot, jos ei muuta, niin sen poissulkemiseksi.

Meillä nt-ultrassa kuunneltiin sydänäänet (12+1)

Meillä oli tänään 2. neuvola, siellä kuultiin kaikki tähänastisten verikokeiden ja pissanäytteiden tulokset ja sokerirasituksesta myös, kaikista hyvät arvot, verenpaineet ja hemoglobiinit hyvät, ja paino oli pudonnut edellisestä käynnistä puoli kiloa, vaikka masu on kyllä kasvanut selkeästi. Pelkäsin, että olisi tullut reilusti lisää painoa, kun oon syönyt usein ja hyvällä ruokahalulla.
Kuunneltiin sydänäänet, mieskin pääsi viimein kuulemaan ne :heart:, kun ei päässyt viime ultraan. Joudun kuitenkin taas 22-24 vko uuteen sokerirasitukseen, vaikka nyt ei ollut mitään pulmaa, päinvastoin tosi hyvät arvot. Ikä ja BMI sen tekee ilmeisesti.

Houkuttais tuo hulluilla päivillä alessa olevan kotidoppleri, mutta sekoonko mä sitten jokapäivä etsimään sydänääniä ja huolestun hulluna, jos en löydä niitä aina?

Kevis 14+6

 

Kevis, oon pienemmillä viikoilla (tänään 12+0 POKS!)
Kuuntelen yleensä kerran viikkoon sydänääniä miehen kanssa yhdessä, ja on nyt jo pari kertaa löytynyt suht helposti. Etköhän sinäkin pienen harjoittelun kanssa ala muistaa, mihin kohtaan se doppler kannattaa laittaa Suosittelen kyllä, se ainakin omalla kohdalla vähentää huolehtimista, kun vasta ekan kerran nähdään ylihuomenna meidän sintti ultrassa.

 

Kotidoppleri saapui eilen ja vaikka se on vempele joka kovasti jakaa mielipiteitä niin minun kohdallani kyllä rauhoitti mieltä. Päätin että kuuntelen sillä vain sellaisina iltoina kun seuraavana päivänä on mahdollisuus hätätapauksessa päästä neuvolaan (jos en saa ääniä kuulumaan). Nopeasti kuitenkin löytyivät.

Mukava kuulla että muillakin on samanlaisia ajatuksia ja pelkoja odotusajasta. Jo se että tietää ettei ole aivan hullu murehtimisensa kanssa itse asiassa vähentää murheita.

 

Ei ole vielä neuvolassa kuunneltu sydämen ääniä.
Ultrassa ei muistaakseni kuunneltu silloin kun tytöstä siellä kävin.
Tokassa neuvolassa ne silloin kuunneltiin.
20.10 on näköjään toinen neuvola.

Silvia ja pikkuinen 12+1

 

Hips kukkuu todella pitkästä aikaa tännekin!

Menipä hetki lueskelessa.. ensin vanhaa ketjua ja nyt tätä uutta.. wautskis. Ja niin vaan suurimmalla osalla alkaa olee ns. turvaviikot saavutettu, ihania ultrakuulumisia on ja uusiakin nassuja tullut, tervetuloa vain! =)

Vaatteista ollut puhetta, mulla omat vaatteet osittain alkaneet puristamaan.. ja viihdynkin löysemmissä kuteissa.. takit varsinkin on jääneet rintavarustuksen takia pieneksi.. netistä löytynyt aika kivasti äippävaatteita, itse varmaan laitan britteihin tilauksen menemään, koska siellä ne on suhteessa edullisempia - en niitä tosin hirveästi ajatellut haalia. Myös zalandolla näyttää olevan aika kivat valikoimat, toki hintaakin on osassa tuotteita ihan kiitettävästi. HUH!

Oloissa on edelleen oksetuksia, pyörrytyksiä ja kipuja kohdun suunnalla. Milloin on vasenpuoli, milloin oikea. Vihlonnat ja muut ei mua pelota, kunhan ne ei kohdistu kohtuun suoraan (keskelle sitä siis vaan ainoastaan reunoille) eikä ne tunnu supparimaisille.. tänään nt- ultrassa löytyi kystakin.. eipä ookkaan koskaan ennen sellaisia ollut.. kooltaan oli 1,5 cm, että aika pieni vielä, ja lääkäri lupaili, että itsekseen ottaa ja katoaa ajan kanssa, eikä aiheuta vahinkoa vauvalle tai riskejä raskaudelle...

Minä olen siis HYSTEERINEN odottaja vissiin.. Katkarapu voin hyvin sympata sua pelkojen kanssa, minä pelkään ihan kaikkea, mutta yritän nyt kovin vältellä kaikkea tietoa, joka aiheuttaisi ahdistusta ja keskittyä niihin hyviin asioihin.. mun piti lopettaa hetkeksi kaikki palstailu ja melkein koko internetin käyttö, kun ahdistuin niin kovasti... nyt hieman helpottanut, koska hankin kotidopplerin jolla sain sykkeet kuulumaan toisella kuuntelukerralla 11+4 muistaakseni, samana päivänä siis, kun laite kotiin saapui. Ja tänään sain vielä lisää helpotusta pelkoihin, kun olimme aamulla nt-ultrassa.

CRL oli 6,5, niskaturvotus 1,0mm ja kaikki näytti oikein hyvälle ja normaalille. Vauvan koko vastasi viikkoja 12+6 muttei muutettu enää laskettua siitä, mihin se aiemmin oli laitettu eli 18.4. Mistä tulikin mieleen, että pitää pyytää muuttamaan se ekasivulle. Kuvia saimme 7 kappaletta mukaamme, mikä tuntui aika luksukselle. :heart:

Mistähän muusta täällä oli puhetta.. seksistä? Meillä alkuun se tuntui pahalle, sitten tuli kielto koska oli vuotoja ja sitten tuli pelko, että se stimuloi vuotoja ja nyt sitten tuntuu, ettei normaalisti "käyttämämme" asento enää tunnu hyvälle, koska vatsa on alkanut sen verran kasvaa.. joten aikamoista kokeilua tässä ollut, mutta pikkuhiljaa taitaa molempien pelot lievetä.. minun vuotopelko ja miehen Satutan vauvaa pelko..

Onko kukaan muu hurahtanut tekemään SUKUPUOLI TESTIÄ? Minä tein sellaisen gendermaker testin.. ja sen mukaan, hyvin vahvasti, tulisi tyttö, vaan eihän niihin luottaa voi. Rakenne ultrassa sitten joulukuun alussa selviää, ehkä, kumpaa sukupuolta pikku ipana on..

Onko muilla hemoglobiinin kanssa ollut jo vaikeuksia? Mulla on laskenut hb ihan satasen rajalle ja rautavarastot on likipitäen tyhjät, S-fe arvo oli vain 3. Ongelma on, kun mikään rautalääke mitä tähän saakka on kokeiltu ei tunnu sopivan, vatsa ei kestä mitenkään päin. Nyt sain vielä yhtä merkkiä kokeiltavaksi, ja jos sekään ei sovi, saan rautaa suoneen.. jotenkin ärsyttää, kun on vielä tavallista enemmän väsynyt.. jo raskaus, mutta sitten vielä anemiakin.. uhhuh...

Vauvan tarvikkeista oli puhetta kanssa.. meillä on sänky tulossa sekä yhdistelmävaunut - käytetyt, mutta hyvin pidetyt ja hyvän malliset ja merkkiset.. todella uuden oloiset. En olisi muuten huolinut, mutta tulevat tutulta, ja ovat samantyyliset, joita itse katselin ja väriltääkin oikeat. Vaatetta taitaa tulla ovista ja ikkunoista, sen verran on pientä väkeä lähipiirissä vielä.. mitään ei ole vielä siis kotiin tuotu ja toivon, ettei tänne mitään kuskatakaan ennen rakenneultraa. Ja tässä välissä on vielä seulatuloksetkin tulossa.. huh.. pelottaa nekin, että millainen riskiarvio sieltä tulee..

Silvia kyseli palelusta: minä palelen. KOKO AJAN ja jokapaikassa. Todella rasittava vaiva, tuntuu ettei mikään kertakaikkiaan auta. Kuumassa suihkussakin tulee aiemmin pahaolo kuin lämmin. :kieh:

Onko muilla paino nousut jo paljon? Tai paljonkohn sen pitäisi olla noussut näin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen? Mulla alkuun tuli varmaan 4 kiloa, mutta ne lähti pahoinvoinnin myötä pois ja nyt olen 300-500g painavampi kuin raskauden alkaessa. Toki bmi on jo valmiiksi 30, että eipä tässä tartte painoa paljoa tullakaan...

Mutta nyt lepäämään, iltaoksetus iskemässä... facebook ryhmään voisin tässä jonain päivänä pyrkiä..



Starangel ja beebe 12+4