Huhtikuun Hurmurit 2013 *Maaliskuussa*

Heippa taas =)

Onnea kaikille vauvautuneille =) En muista enää ketkä viimeksi kun kirjoitin oli jo saaneet omat nyytit kainaloon. Mie oon niin kade, oon kurkkua myöten täynnä tätä raskautta. Mitään ei pysty tekemään ilman kauheita ponnistuksia. Aamulla vaihdoin kukkiin multia, mutta onneksi loppu multa kesken niin ei tarvinnut kaikkiin vaihtaa. Kamala ähinä ja puhina kun yritti aina kukkapurkin kans lattialta nousta.
Äsken yritin ommella imetyspaitaa, mutta sormet on niin turvoksissa ettei oikein meinannu neulat pysyä käsissä joten sekin piti jättää puolitiehen

Alkuviikosta piti käydä päivystysajalla äitipolilla kun hyppäs paineet taivaisiin, lääkäri ultrasi ja sanoi että virtaukset hyvät voi lähtee kotiin eikä lääkkeitä vieläkään aloitettu. Ensi viikolla taas kontrollikäynti.

Ei ole vielä täällä bongattu limatulppaa tai supistellut muutenkaan mistä voisi ennakoida tulevaa synnytysajankohtaa, ei tässä tosin vielä viikkojen puolesta mikään kiirusolekaan.

Jaahas, kuopus heräsi päikkäreiltä..

House 35 *poks*

 

tänään on mun viimeinen sairaslomapäivä ja huomenna olen sitten virallisesti äitiyslomalainen.. esikoinen viimeistä päivää tänään hoidossa, mä en varmaan saa hillittyä itteeni vaan väännän pienet itkut, tosin en usko että olen ainoa jolle niin käy.. mutta on se silti vähän noloa. tyttö vaan on niin hyvin siellä viihtynyt ja tädit on niin mukavia että siksikin herkistää
olisin mä voinu tuon tytön pitää hoidossa vielä kevät juhlaan saakka, mutta ois jouduttu vaihtamaan päikkyä niin tavallaan ihan sama vaikka on kotonakin. ilmoitin sen juuri kerhoon ja jos tilaa on niin sitten pari kertaa viikossa pääsee sinne sosialisoitumaan
huomenna siis äydään kaupungilla jätskillä "loman" alkajaisten kunniaksi. sitten kun mies aloitaa lomansa niin sitten taas pidetään juhlat haha, mä voisin juhlia vaikka joka viikko

mulla oli hirvee lista jutuista mitkä teen/hoidan ennen kun tyttö jää kotiin, ja tässä sitä ollaan.. puolet niistä asiosta on tekemättä noh, tehhään sitten yhessä neidin kanssa - vaikka se ehkä hieman hidastaakin tahtia hän kun on sellainen nyplääjä ja hyplääjä että varsinkin vaatekaapin inventaarioon saa kulumaan aikaa vaikka viikon

Eeevp kuulostaa kyllä aika karmeelta tuo hepatoosi, mutta kun sullakin ilmeisen kypsät on jo paikat niin ehkä et enää kauhean kauan joudu kärsimään siitä. vai voiko se jatkua vielä synnytyksen jälkeenkin?

äitituuli ei ihan putkeen oo menny nuo sun kotihommat ja hei mä luin kans sitä samaa pinoa, missä oli se kukkakaalijuttu

iniss mä olen itse syntynyt rv38+ ja mies on syntynyt aika tarkalleen laskettuna päivänä. meidän esikoinen syntyi pari kuukautta etuajassa, mutta syynä oli myrkytys.. joten en tiiä yhtään eetä voisko pitää paikkaansa se juttu siitä että jotenkin vanhempian syntymät vaikuttaa..

Meidän äiti kuulostaa niin ihanan valmiilta jo teillä meillä edelleen on tuo lasten huoneen pintaremontti tekemättä.. mies jää muutaman viikon päästä kotiin niin on sitten siinä heti alkuun sen luvannu hoitaa siksi ei vielä edes pinna sänky ole kasattuna.. hankinnat kylläkin on muuten jo aikalailla paketissa..

pääsiäisruoho laitettiin eilen, muuta ei sitten oikeen varmaan ees laitetakaan.. ehkä parit tipuset johonkin hyllyn reunalle ja thats it niin ja joku kevät kukka on hommattava

sipulisankarikin taitaa päästä kohta puoliin tosi toimiin

viljavainio kiitti vinkistä! täytyykin kysästä ens kerralla neuvolassa että mitä on tohtori sinne kirjotellut

kohdunkaulanpuudutetta mä en ainakaan tässä vaiheessa ole ajatellut ottaa.. kuulemma sattuu kamalasti, samoin kun ne aqua-rakkulat.. mähän pyörtyisin pelkästä pelosta jos niitä alettais ehottelemaan epiduraalin otan heti kun vaan saan, sen laittamisen tiedän niin ei sitten hirmusesti pelota.

mun synnytyspelko on ehkä pikkasen hälventynyt, varmaan johtuen siitä että lääkäri sanoi ettei mikään kamalan iso vauva ois tulossa.. mutta en siltikään usko että ihan täysin avoimin mielin osaan mennä.. voi kun sais vaikka sen käynnistyksen niin sit tietää että siinä jossain kohtaa se syntyy eikä tartteis viikko tolkulla kotona kauhulla odottaa..

ylläri ihanaa jos pääsette jo pian kotiin aloittamaan vauva arkea

suklaa yms. makea maistuu täälläkin. en ymmärrä miten näin yhtäkkiä voi koko ajan olla mielessä vaan suklaa taitaa sekin tehdä tehtävänsä että kaupat on pullollaan kaikenmaailman munia ja muita pääsisäisjuttuja.. onneksi en nyt ihan hirvesti oo mitään mässäilly..

sokerit on nyt sen insuliinin avulla pysyny hyvinä, ei enää paastoarvotkaan huitele missä sattuu. aika raja arvoja ne on ollukkii. mutta parempi että sain sen insuliinin nyt eikä sitten vasta joskus myöhemmin kun arvot tod. näk. ois ollu enemmän pielessä

olikohan mulla vielä muuta..

aijoo, mä oon nettiä selaillu ja tuli vastaan jotain että sairaalassa ei hevillä lisämaitoa anneta ja pitäis vaansitkeesti yrittää imettää itse. niin meinaatteko ottaa sinne omat lisämaidot mukaan? joku jossain pinossa sellastakin suositteli.. onko se ihan "sallittua", kun mä mietin että jos mä salaa annan lapselle korviketta, niin sittenhän siellä hoitajilla on ihan väärää tietoa mun imettämisasiasta.. vai voiko suoraan sanoa että tuntuu ettei onnistu - annan omia korvikkeita.. ?

viikonlopusta onkin tulossa taas vähän erilainen, esikoinen menee kummitätinsä luo askartelemaan lauantaina ja mies lähtee työreissulle helsinkiin.. oon ihan koko päivän itekseni. mitähän mä osaan tehdä.. olenhan mä siis viikollakin kotona yksin mutta kun sattuu viikonlopulle niin oon ihan kuutamolla oisin kyllä voinu lähteä miehen matkaankin, mutta matkaa on kuitenkin se n.250km suuntaansa + pitkä päivä siellä kierrellä ja pyöriä itekseen niin päätin sitten että ehkä on viisainta jäädä kotiin. selkä ei varmasti kestäis moista istumista

m-m & hippu 34+4

 

Ylläri ihana ku jaksat päivittää meille sairaalasta! Toivottavasti arvot on hyvät ja pääsette kotiin <3

House ja kaikki muut tuskastuneet Ihan samassa veneessä! Eilinen oli se raskauspäivä jolloin esikoinen syntyi, niin tää on mulle nyt ihan uutta. Tokat lapset tulee muka aikasemmin... P*skan marjat! Äitiyslomallaki oon nyt ollu jo kuukauden ja ku olin sitä ennen saikulla ni en yhtään jaksais löllöillä enää! Ja olis mulla opiskeluhommia tekemättä, mutta ku en yhtään jaksa keskittyä ja sitte tulee vielä huono omatunto ku en saa aikaan, vaikka olis aikaa. Kaipaisin jotain sosiaalista tekemistä! Pää hajoaa jo kotonaoloon, vaikka ollaan me käyty esikoisen kaa monissa paikoissakin. Sitte sitä miettii et ompa hyvä hajota kotona oloon jo ennen ku vauva on syntyny. Aika paljon tätä lajia on luvassa jatkossa. Näin unta jo töistäkin ja tulee semmoinen olo et olis sama mennä sinne ku ei tää kerta synny. Nyt just tuntuu ettei tää synny ikinä. Varmasti ihan naurettavaa ku eihän tässä voi olla ku kolme viikkoa ja muutama päivä, vaikka 42+ menis, mutta miksi se tuntuu ikuisuudelta? Yritän jo hokee itelleni et nauti ku joku ei oo joka hetki mussa kiinni, mut ku haluisin jo nähä vauvan ja oon niin hyvin levännykki ku vaan nyt ylipäätään voi olla et ihan hyvin voisin jo hoitaa vauvaa ja valvoa. Ku vaan jotenki saiski synnytyksen käyntiin ni sen tekisin. On kyllä kaikki Ässät jo kokeiltu ja lisäksi pyöräily autotietä pitkin ku se on sulana. En osaa ees ressata synnytystä tai
miettiä kivunlievityksiä yhtään ku haluisin vaan ne kivut nyt heti tänne että tapahtuis jotain. Äh, nyt meen pois ruikuttamasta. Minä en oo ollu paikalla ku on kärsivällisyyttä jaettu.

Moika ja Nuppu 38+6

 

Voi Moika! Ihan kuin minun kynästä oli tuo kirjoituksesi! Olen kans aivan kypsä tähän odotteluun. Kotona ollut jo marraskuusta, joten kyllä: riittäis tätä lajia. Toivottavasti vauva-arki on niin erilaista, että sen jaksaa paremmin. Väsy on ihan järkyttävä ja itseärsytys siitä, kun ei jaksa mitään tehdä, vain pahentaa asioita. Pientä masennustakin ehkä ilmassa, en tiedä. Tää lääkityksen vähentäminen tulevan imetyksen vuoksi on ottanut yllättävän koville, vaikka luulin selviäväni siitä leikiten. Huoh.

Karen 38+2

 

Karen Voi kohtalotoveri! Halauksia!

 

Eeevp kovasti tsemppiä hepatoosin kanssa, kuulostaa juuri siltä, mitä ei kaipaisi lisäkärvisteltäväksi tässä vaiheessa.

Sipulisankarin tilanne kuulostaa lupaavalle

Hyvin huomaa, että porukka alkaa käydä kärsimättömäksi jo mä en vielä tuskaile, maha ei hirveesti menoa haittaa ja olo muutenkin ihan ok. Ens viikolla aika äippäpolille ja pitäis tehdä päätöstä kääntöyrityksen ym kanssa ja se vähän ressaa, toivois melkein, että olisi vielä enemmän aikaa, että tytsä ymmärtäis omia aikojaan kääntyä.

Toive 35+4

 

Heipsan!
Ei sen hepatoosin pitäisi olla kuin raskauden aikana.. Onneksi! Tänään kävin antamassa verinäytteet ja huomenna saan tietää taas sappiarvot, jos ne ei ole laskeneet yhtään niin käynnistäminen on pian eessäpäin. Liian suuret sappiarvot saattaa aiheuttaa kohtuunkuoleman, ja sen riski kasvaa mitä pitemmälle raskaus etenee.
Lääke vaan vetää pään aivan sekaisin, ja aivan voimaton olo aina monta tuntia. Kaiken lisäksi se aiheuttaa pahoinvointia! Tähän asti olen saanut vielä pidätettyä oksennusta, mutten kauan enää jaksa tätä...
Onneksi on jo niin kypsät paikat mulla, ettei tiedä milloin sairaalaan lähtö koittaa..
Voimia teille muille kärvisteleville!!

 

Huomenta.

Kirpeä pakkasaamu olis täällä, ei tartte ihan heti lähteä ulkoilemaan.

Eilen oli rd-n takia äitiyspolikäynti. Oon ollu huolissani vauvan hyvinvoinnista, koska mun mahan koko on paljon pienempi, mitä neljässä aikaisemmassa odotuksessa on ollut. Kahella viimeneuvolakerralla oon huoleni ilmaissu, mutta neuvolatäti ei oo ottanut asiaan kantaa. No, nyt kuitenki tutkittiin hyvin ja vauvalla on kaikki hyvin. Painoarvio tällähetkellä oli 2900g, virtaukset hyvät. Mutta lapsivettä oli niukasti, joka selittää vatsan pienemmän koon. Siitä laitettiin kontrolli kahen viikon päähän. Helpotti omaa oloa, kun lääkäri sanoi, ettei kuitenkaan tarvi murehtia. Huh.

mansikka-maija, en oo ikinä kuullu, että omia korvikkeita sairaalaan pitäis viedä. Riippuu varmaan kätilöstä-hoitajasta tuo lisämaidonantamisen nihkeys. Kyllä mä ainaki aion vaatia lisämaitoa, jos imetys ei jostain syystä onnistu heti alkuun tai eihän se maito edes välttämättä heti nouse.

kohdunkaulan puudutteesta oli ollut puhetta. Mä en sitä voi suisitella. Toisessa synnytyksessä se mulle laitettiin ja se otti niin h.lvetin kipiää, että en ikinä enää itteeni anna sitä laittaa. Mutta eihän se sitä meinaa, että kaikilla se kipiää tekis. Aqua-rakkuloiden laittamista en tuntenut ollenkaan.

Voi kun pääsiski jo tositoimiin. En jaksaasi olla enää yhtään raskaana!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

silkkii ja itu 36+3

 

Hirmusesti onnea kaikille jo pienokaisen syliin saaneille =) <3

Mulla ei ole mitään kiirettä saada tätä nyyttiä vielä syliin ku oli viime viikolla ultrassa niiiiiiin pieni ( 36+2 2300g)... Käyrillä käyny parina päivänä ja ne on ollu ihan ok...

Sitten neuvolakäynti: 37+3: paino: +350/vko (yht.6kg), RR: 115/75 (jes, noussu yli sadan yläpaine), hb: 119, Sf: 34, RT, sykkeet 138, liikkeet ++; pissa ok.
Seuraava neuvola 2.4 ja sano että peru jos olet jo synnyttäny, mie vain että älä pelkää, tulen varmasti =) Esikoinenki meni sen 9 päivää yli....

Ens tiistaina taas käyrät + kasvukontrolli UÄ, eli sitä ootellessa.....

37+5

 

Moikka,

heti alkuun isot onnittelut teille, jotka olette saaneet tämän raskausmaratoonin loppuun asti saatettua. Me muut tullaan sitten perässä ja toivottavasti minulla menisi ainakin laskettuun aikaan niin saisi nuo kouluhommat tehtyä loppuun

Ja Eeevp tsempit kutinaan ja mindille puutumiseen! Ei kuulosta kivalta! Tsempit muillekin loppuajan "ihanuuteen"

Mulla maha on kokoajan pinkeänä kovana pallona, olo on melko tukala mutta muuten jakselen aika ok. Aikamoinen stressi on tosta lopputyöstä, haluaisin sen valmiiksi ennen vauvaa. limatulppaa kyttäilin viime raskaudessa kokoajan, enkä huomannut mitään. Muitakaan ennakoivia merkkejä ei oikein ollut. Mulla ja äidin synnytysajoilla ei ainakaan ollut yhtenäisyytä ekan lapsen kanssa mutta tosin äitilläkin on kaikki lapset syntynyt eri aikaan?!?

Kivunlievityksestä oli juttua, viimeksi mulle laitettiin joku puudute, joka ei mennyt ihan putkeen. Se puudutti vaan mun toisen jalan, ja se oli aika huvittavaa Sen jälkeen kokeiltiin aqua rakkuloita mutta niiden laittaminen sattui tosi paljon ja kieltäydyin ekan rakkulan jälkeen. Viimeisenä kokeiltiin epiduraalia ja se meni ihan nappiin. Sain jopa parin päivän valvomisen jälkeen torkahdettua puoleksi tunniksi ja loppusynnytys meni aika jouhevasti. Tosi paljon istuin jumppapallolla kotona ja synnytyssalissa, helpotti ihan sikana. Lisäksi lämpökääreitä käytin selässä ja kätilö lämmitti välilihaa hauteilla ja repeämiä ei juurikaan tullut, johtuiko siitä vai ei?!? Suihkussa kävin useasti mutta en ole ihan vakuuttunut auttoiko vai ei, olipahan ainakin jotain tekemistä Eväät ei tosiaan maistunut supisteluiden aikaan, sairaalan tarjoaman viilin oksensin. Saa nähdä miten tällä kertaa menee, toiv saan miehen mukaan (riippuu siitä saadaanko hoitaja esikoiselle paikalle).

pääsiäisestä' me laitettiin kanssa ruohot kasvamaan. Vitsoja väsätään
tänään, esikoinen (3v.) menee ekaa kertaa tänä vuonna virpomaan, muutamalle naapurille tosin vaan. Mummoille askarreltiin kanat ja laitettiin postissa. Olen siis jotain saanut aikaiseksi vaikka välillä tuntuu ettei mitään jaksa, saa tehtyä.. Viime raskauden aikainen pesänrakennusvietti on aika lailla loistanut poissaolollaan. Vielä arvotaan kehdon ja pinnasängynkin välillä. Haluaisin kattoon roikkuvan kehdon, veisi vähemmän tilaa meidän makkarissa mutta epäselvää on vielä kattoon kiinnitys (missä tukirakenteet jne..). Onko jollain ollut kattoon laitettava kehto, kauanko vauva nukkui siinä?

Neuvolassa kävin tänään, paino oli laskenut (vähän mutta kuitenkin). Onko muilla käynyt samaa? Sf mitta oli ennallaan, ei sekään kasvanut mutta kuulemma normaalia näin loppuviikoilla jos vauva esim painautunut alemmaksi. Sydänäänet ok joten tuskin syytä huoleen.

Jees mutta koneen äärelle kirjoittamaan. Lähettäkää mulle voimia lopputyön tekoon

 

Eepekka Tsemppiä lopputyöhön!

Pinnasänky + kehtoMeillä on sekä kehto, että pinnasänky. Kehto tosin on semmonen perinteinen maassa oleva mallli. Esikoinen nukkui siinä tosi hyvin. Nyt ostettiin sellainen pinnasänky lisäksi mistä saa laidan pois. Esikoisella oli perinteinen pinnasänky. Aattelin, et jos alkuyöstä laittais vauvan kehtoon ja sit yöllä jos onnistuis imettään makuultaan, vois laittaa vauvan siihen pinnasänkyyn, joka on mun puolella sivuvaununa. Esikoinen tulee usein aamuyöstä väliin, niin en kyllä enää vauvaa sinne samaan väliin halua, niin pitää olla joku turvapaikka pienelle. Esikoisella on tarrataulu omassa sängyssä kokonaan nukutuille öille, mut aika usein tulee siis väliin enkä siihen välttämättä ees herää ku sinne kömpii.

Eeevp Jaksamista sen hepatoosin kanssa!

(.) Viikot poksuu, 39+0 tänään. Luin synnytyksen alkamisesta, että yleensä 1-7vrk menee synnytyksen käynnistymiseen limatulpan tulosta... No viikko sitten keskiviikkona se alkoi tulla ja suurin köntti tuli viime perjantaina. Mua on selvästi huijattu ku mitään ei tapahu. Viime viikolla vielä odotin ihan innoissaan, et koska tulee lähtö ja nyt vaan pelkään et käynnistykseen menee enkä usko yhtään et tää osais itsekseen lähtee tulemaan. Muutenkaan en enää yhtään tajua, että se lapsi joka tapauksessa syntyy ja tulee meille. Jotenki luulen nyt olevani ikuisesti raskaana ku tämä ei syntynyt samoin kuin esikoinen. Ai miten niin olen joko tai -ihminen...

Moika ja Nuppu 39+0

 

:wave:

Eepekka: tsemppiä lopputyöhön, toivottavasti saat valmiiksi!!! =)

Nitta: Hienoa, että kaikki on kunnossa, vaikka vauva pieni onkin! :heart: hyvä, että kasvua seurataan!

limatulpasta: tuli noin viikkoa ennen synnytystä. Aikaa olis kulunu enemmänkin, mutta sitten viikko siitä käynnistettiin (ihan muista syistä). Olen kuullut, että parhaimmillaan saattaa mennä parikin viikkoa limatulpasta... :O

kivunlievityksistä: epiduraalin sain, mutta en kuollaksenikaan muista sainko muuta..ja aikaakin on vierähtänyt tovi, niin ei tuu kyllä heti mieleen..... olen valmis ottamaan kaiken mikä kipua helpottaa. Mulla ei ole mitään tavotteita mennä ilman kivunlievityksiä, vaikka toki haluisin kokeilla suihkua, jumppapalloa ym. lääkkeettömiäkin vaihtoehtoja ensin.

kyllä on huhtikuiset vauvat täsmällisiä, kun vasta muutama vauva syntynyt ja kohta kuu vaihtuu!!! Mutta hyvä tietysti näin. :heart: Ei mee kauaa kun alkaa vauvoja sadella ihan rytinällä!

35+5 :heart:

 

Ainiin oli mulla muutakin...

Äidin synnytysajoista Minä olen synytynyt 6 päivää ennen laskettua aikaa. Tarkistin silloin esikoisen aikaan neuvolakortistani ku LA oli silloin melkein sama ku mulla. En tiedä miten toisen lapsen kohdalla meni. Mutta hassua, että nytkin mun LA on samassa kuussa kuin äidilläkin toisen lapsen laskettu aika. Jännää.

Kivunlievityksistä synnytyksessä Ilokaasusta tykkäsin, vaikkei se kaikkea kipua viekään, mutta roikuin siinä kuin hukkuva. Amme oli muuten hyvä, mutta kun sinne ei saanut ilokaasua niin halusin pois. Kätilön idea oli se amme, sanoi että se vois laittaa vauhtia hommaan ja hän laskelmoi, että jos jaksaisin olla ammeessa ainakin puol tuntia, aukeaisin varmaan niin paljon, että saisin epiduraalin. Sen ajatuksen voimalla jaksoin olla siellä. Amme+ ilokaasu olisi varmasti tosi paljon parempi.

Epiduraali oli ihan mahtava kun olin jo reilu 2 vuorokautta valvonu supistuksia. Oli ihanaa nukahtaa hetkeksi. Epiduraali ei mulla hidastanut synnytystä, ehkä päinvastoin enemmänkin. Sen jälkeen loppu meni 2,5 tunnissa 3 sentistä syntymään ku siihen asti oli tosiaan kestäny... Tunsin myös oikein hyvin ponnistuksen tarpeen ja tiesin mitä piti tehdä. Ponnistus ei sattunut kamalasti vaan tuntoa oli juuri sopivasti ja ponnistusvaihe oli helpoin koko synnytyksessä. Ei tehty episiotomiaa, eikä tullut kuin pieniä nirhaumia, vaikka se kävi 6 minuutissa. Tosin vauvakin oli pieni, tasan 3kg. Tietysti siihen epiduraaliin vaikuttaa se, että laitetaanko se oikein ja oikeessa vaiheessa, et aina on riskejä, mut suosittelen erityisesti silloin, jos on tosi väsynyt. Se antaa mahdollisuuden kerätä voimia ponnistamista varten. Mulla ei ole tälle kerralle mitään ehdotonta suunnitelmaa. Kaikki riippuu siitä meneekö aikaa muutama tunti vai yli 2 vuorokautta niin kuin viimeksi. Jos en ole kovin väsynyt voisin kokeillakkin kuinka kauan jaksan ilman puudutteita ja pyytää sitten ehkä spinaalin loppuvaiheeseen, mutta ihan hyvin sen epiduraalinkin voin pyytää taas jos haluan aikaisemmin kivut pois. Ammetta + ilokaasua haluan ensin kokeilla siis, jos vaan onnistuu ja ehkä yritän joka tapauksessa ammeeseen pakottaa itseni ainakin hetkeksi. Luin, että se voi myös vähentää repeytymiä kun vesi venyttää kudoksia.

Ponnistus tapahtui viimeksi puoli-istuvassa asennossa. Mitään muuta ei olis ehtinytkään. Odotin turhan kauan ponnistamisen tunteen kanssa ja nukahdinkin välissä ja näin unta, että vauva syntyy... Kun sitten lopulta painoin kelloa vartin verran jo tunnettuani tarvetta ponnistukseen, kätilö säikähti ja rupesi touhuamaan koska pää näkyi jo, enkä saanut vielä ponnistaa ja se oli vaikeinta koko hommassa estää sitä kun lapsi puski niin vauhdilla. Tuntui että se olisi tullut ulos vaikka mitä oisin tehnyt, että kroppa ponnisti ihan itse. Saas nähdä meneekö nyt yhtä helposti ku olis isompi lapsi tulossa kuin viimeksi. Voi olla, että nyt joutuu ihan töihin ja asentojakin ehtii miettiä.

 

Hei,
Ihanan paljon kirjoituksia, mulla on vierotusoireita kun maaliskuiset on siirtyneet suljettuun ryhmään!

Omista syntymäajoista: pätee täällä! Esikoinen on syntynyt 2 tuntia ennen laskettua aikaa, Keskisisko pari päivää jälkeen ja minä aikanaan pari päivää ennen.

Kivinlievityksestä: Ilokaasu rules! Sitä aikani höngittyäni meinasin ettei tää mitään auta ja jätin pois. Se päätös kesti noin minuutin! Suihku oli ihana (ammetta ei ollut) mutta tarkkailusta tykkäävänä en tykännyt kun se vauvan päähän asennettava anturi piti ottaa sen ajaksi pois. Hassua sinänsä, että ystäväni ykköstoive synnykyksessä oli, ettei koko anturia saa laittaa paikalleen: hänestä se oli kamalaa luonnonvastaisuutta ja osoitus kontrollifriikistä yhteiskunnasta.
Esikoisen kanssa epiduraali auttoi kuin nuijanukutus: nukuin ja kaikki oli ihanaa pitkän aikaa. Keskisiskon kanssa tuli joku ihme horkka, tärisin ja palelin. Eli yksi-yksi on tilanne sen kanssa.
Molemmat neidithän tuli lopulta väärässä tarjonnassa eikä siinä mikään puudutus auttanut (toinen naama edellä, toinen olkapäät väärin), joten loppuvaiheen kivunlievityksestä ei ole tietoa...

(.) Juuri kun perheen sain hiihtoreissulta kasaan niin pahemmaksi menee. Keskisisko lähtee ihan koko suvun kanssa pohjoiseen, mies työmatkalle Saksaan 3 päiväksi ja me Esikoisen kanssa jäädään tänne. Kaikki lastenhoitajamme ovat siellä pohjoisessa! Oikeesti tuollaisen 8 v:n saa hyvin naapuriin hoitoon, mutta en kyllä niitä naapureita synnytykseen ajatellut ottaa...:|

Äitituuli rv 37 +2

 

Ettepäs arvaa! Täällä alkoi ihan just sataa lisää lunta!!!! Jee, talvi sen kuin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... :O

Jotenkin nämä viimeiset viikot ovat musta ihania! En ole taas muutamaan yöhön saanut nukuttua kunnolla kaikkien vaivojen vuoksi, mutta silti! Se odotus, että koska tulee lähtö vs. se tunne, että "älä ihan vielä kuitenkaan tule" :heart: Musta odottaminen on aina ja kaikessa se ihan paras juttu (odotushan on siis TÄYSIN eri asia kuin jonotus.... ) Otetaan vaikka esim joulu! Odottaminen kestää viikkoja ja fiilis on mahtava, ei malttaisi odottaa, mutta sitten se itse h-hetki menee niin kovin nopeaan ohi ja jälkeenpäin jää miettimään, että tässäkö tämä taas oli? Ok, alan sekoilemaan jo omiani, mökkihöperöksi muuttuminen on virallisesti alkanut...

Kivoja lukea juttuja noista kivunlievityksistä Aika yksilöllisiä, mutta tuo epiduraali näyttää kyllä kaikilla auttaneen väsymykseen (samoin kävi itselläni esikoisen kanssa). Noita aqua-rakkuloita en ollut muistanutkaan... Suihku auttoi itselläni niinhin "ei-kaikkein-kipeimpiin" supisteluihin, mutta sitten senkin teho loppui

On ihan outoa ajatella, että täällä on jo äitejä 39+ viikoilla! Itsellä tuntuu olevan vielä kuitenkin piiiiitkä aika tuohon laskettuun Tsemppiä vaan kaikille viimeisille päiville!

Aika sekopäistä tajunnanvirtaa tästä taas tuli, mutta laitetaan unenpuutteen piikkiin

36+4

 

Äitituuli No ompa kurjaa, että tukijoukot reissaa just nyt. Mut toivottavasti sit ku h-hetki tulee niin on väkeä paikalla!

Meillä on ennen ja jälkeen pääsiäisen esikoisen hoito kondiksessa ja periaatteessa pääsiäiseksi jo varapaikka olemassa. La kun on pääsiäisenä, niin katotaan kuoriutuuko tämä pääsiäistipu just sillon.

Sipulisankari Ihana ku oot niin kärsivällinen! :heart:

Keksin muuten hyvän teorian sille, että huhtikuiset vauvat viihtyy niin hyvin masuissa: Kylmä kevät! Jos nämä muksut ei halua tulla ulos kylmään maailmaan ennekuin täällä on päästy edes plussan puolelle. No, katoin just säätiedotteen, niin pikkuhiljaa rupe lämpenemään. Ehkä tässä on toivoa vielä. (Tosi tieteellistä!)

 

Kivunlievitys Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin. Ilokaasua en saanut, kun olin niin pahoinvoiva ja joillain se lisää pahoinvointia. Mulla on hirveä neulakammo, mutta onneksi uskaltauduin ittamaan puudutuksen, oli se taivas. Ponnistusvaiheessa ei ollut enää mitään puudutetta jäljellä. Minä koin ponnistusvaiheen synnytyksen pahimpana. Kesti kyllä tunnin, poika oli väärässä tarjonnassa ja loppujen lopuksi syntyi imukupilla ja episiotomia tehtiin tästä johtuen, niin ja vauva oli 4,4kg. Mutta oli se sen arvoista:heart:

Mulla puutui kans kädet ihan yhtäkkiä tänään.Ihan voimaton olo ja niveliäkin särkee. Jalatkin puutuilee ajoittain. Ikävää! Sympatiat siis muillekkin samasta vaivasta kärsiville!

Omista syntymäajoista: Esikoinen tuli viikon myöhässä, samoin kuin minäkin. Mies on syntynyt kaksi viikkoa myöhässä. Olisi siis todella iloinen yllätys, jos tämä syntyisi ennen 41+0, mutta enpä oikein usko. Mutta tulee kun on tullakseen:heart:

Limatulppa tuli esikoisesta ehkä kaksi päivää ennen synnytystä ja sitä oli todella paljon! Ei ollut veriviiruja. muutama viikko sitten tuli veriviiruista limaa vähäsen ja aina silloin tällöin limaa vähäsen. Nyt tosin hetkeen ei ole tullut.

Toivottavasti Äitituuli tosiaan ihmiset on paikalla, sitten kun tosi on kyseessä

Nitta, ihanaa, että kaikki on hyvin ja kasvua seurataan

Alapäässä tuntuu aivan järjetön paine. Paineentunne on koko ajan ja välillä lisääntyy ihan hirveäksi. Kuvittelen, että vauva olisi laskeutumassa? Esikoinen laskeutui vasta synnytyksessä kunnolla.

Hjannah&Pallero rv 38+4:heart:

 

Iltaa, onko teillä kellään ollut mahasta kuuluvaa poksahtelua? Mulla on poksahdellut koko illan ja poksahtelu ääni kuuluu melko kovaa. Googlailin asiaa, voisi olla sikiökalvoista tuleva ääni ja monella oli mennyt vedet siitä?!? Mulla on nyt poksunut jo monta tuntia eikä oo vedet mennyt joten tuskinpa menee. Nooh, unille nyt.

Eepekka, rv 37+4

 

Aamuyötä!

Täällä istutaan masunahka pinkeänä ja arkana, mutta sitkeästi edelleen erittäin raskaana :kieh:
Mulla on Moika ihan samanlainen hölmö tunne kuin mistä sinä kirjoitit, että tuntuu kuin tää raskaus olisi nyt ikuisesti pysyvä tila Että meidän perheeseen nyt sattuu vaan kuulumaan äiti, isi, esikoinen ja se masuvauva, eikä tilanne siitä muutu No, ehkä se kuitenkin tässä muutaman viikon sisällä muuttuu...

Sipulisankari, keksisuklaata löytyy ainakin meillä päin varmimmin aina prismasta Joissakin K-kaupoissa on myös, mutta niistä löytyy vaan tuurilla. Käärepaperi on hieman muuttunut, aiemmin vaalean keltainen väri on vaihtunut oranssimmaksi tai tummemman keltaiseksi, sekoittuu helposti pähkinäsuklaaseen. Tarkkana vaan karkkihyllyllä

Mansikka-maija, nuo pienet juhlahetket herkkuineen tekee arkipäivistä paljon nautittavimpia
Ei stressailla noista to do -listoista. Ei se elämä siihen vauvan syntymään lopu, sen jälkeenkin voi tehdä asioita =)

Äitituuli, sulla on tosiaan rautaiset hermot Muutamat päivät menee kuitenkin nopeasti, ja toivottavasti sitten tukijoukot pysyvät siinä lähettyvillä

Eepekka, oon lukenut, että monet tuntee ja kuulee tuota poksahtelua raskauden loppuvaiheessa, ja että se saattaa liittyä juurikin noihin sikiökalvojen ääniin. Omakohtaista kokemusta mulla ei ainakaan toistaiseksi kuitenkaan asiasta ole.

Limatulppaa taitaa mulla irrota edelleen, ainakin luulen sen eritteen olevan sitä

Kivunlievityksestä. Esikoisen syntymää tein sairaalassa noin kaksi vuorokautta. Alun supistelut mulla oli heti kipeitä ja niitä tuli noin 5 minuutin välein, ne ei vaan pitkään aikaan saaneet oikein mitään aikaan tuolla alapäässä. Siinä vaiheessa sain kipuihin petidiiniä. Synnytyssalissa istuskelin jumppapallon päällä, mistä oli jonkin verran apua. Ilokaasua kokeilin hengitellä, mutta siitä en saanut oikein mitään hyötyä. Jotenkin se maskin käyttö vaan ahdisti siinä tilanteessa. Oon kyllä halukas kokeilemaan sitä nyt uudelleen, epäilen että en vaan hallinnut oikeaa tekniikkaa Tosin mun kaksi lasta synnyttänyt isosisko sanoo ihan samaa, ettei saanut ilokaasusta oikein apua. Liekö sitten sukuvika Mutta se epiduraali! Voi ihanuutta, miten se auttoi rentoutumaan ja tuli myös mulla tosi tarpeeseen, kun oli kaikki lihakset pinkeitä ja väsyneitä yli vuorokauden tiheän supistelun jälkeen. Sitä kyllä toivon tähän toiseenkin synnytykseen. Ammetta ei synnytyssalissa ollut, ja tuota kohdunkaulan puudutetta en tiennyt edes pyytää.

Me päätettiin pyytää tukijoukot eli mun vanhemmat ja yksi sukulainen tänne meille sieltä kaukaa jo sunnuntai-iltana. Ovat sitten valmiina paikalla, kun tulee synnärille lähtö. Ehtii tuo esikoinenkin tottua heihin, ja keretään täällä meillä kattelemaan rauhassa kaikki valmiiksi. He kun ovat kaikki eläkeläisiä, niin pystyvät olemaan täällä tarvittaessa vaikka useammankin viikon, jos sattuu yliajalle vauva menemään. Mun hermot ei enää kestäneet sitä, että jos tuleekin tosi nopea yllätyslähtö, eikä esikoisen hoito oiskaan hanskassa : / Tavallaan rankkaa jos kotona on ekstraihmisiä pitempään, mutta toisaalta ovat myös sitten jo ennen synnytystäkin apuna, kun olo alkaa tosiaan olla aika väsy ja tukala. Ja ehkä esikoinenkin nauttii vaihtelusta, kun saa olla lähisukulaisten kanssa, joita harvoin näkee

Mutta jospa sitä yrittäis nyt saada vielä nukuttua, ettei mee ihan koko yö valvoessa
H-hetket lähenee itse kullakin! Tsemppiä kaikkiin olotiloihin!

Viljavainio ja Pikkumuru, 38+5

 

sipulisankari sitä kirottua lunta tuli täälläkin eilen, ja yön aikana sen verran että autot oli ihan lumen peitossa, PERKELE etten paremmin sanois.
mä haluan sen kevään NYT!
onneks ensi viikolle on luvattu jo lähelle nolla keliä, alkaa tuo lumni saamaan kyytiä kun vielä aurinkokin lämmittää

mä olen nyt viimeiset pari yötä nukkunut tosi hyvin. en tiedä mitä enteilee tai enteileekö mitään mutta on kyllä väsymykset niiiin kaukana tästä mammasta.

Moika hyvä teoria! näin se varmasti on, nää meidän vauvat on niin mukavuudenhaluisia ja lämpimän ystäviä ettei ne tule ennen kun kuulevat että; "onpa ihanan lämmintä" tai että "NYT se kevät on vihdoin tullut"

eepekka täällä myös masu napsuu/poksuu. on napsunu jo useita viikkoja. esikoista odottaessa kuului myös noita napsauksia, ja n. viikko sen jälkeen kun kuulin ekan kerran niin meni lapsivedet. ajattelin jo tässäkin raskaudessa että kohtako tässä saa oottaa vesiä meneväksi, mutta edelleen on kalvot kasassa
mä myös googlettelin tuota mutta ei liene vaarallista. jotain luin että vauva nappaa kynsillä kiinni kalvosta ja kun laskee irti niin kuuluu se ääni, joku oli myös kirjoittanut että lapsivesi saa vauvan nivelten naksumisen kuulumaan ulos asti.

keksisuklaa, hmm.. kuulostaa NIIN hyvältä että on melkein pakko lähteä käymään prismassa

mä taidan tänään kattoa jos saisin tuota ensisänkyä laitettua, tai lähinnä ommeltua siihen jonkun kivan "lakanan", ajattelin että se ois sellanen mikä peittää koko korin ja sit kuminauhaa että pysyy hyvin laitojen yli. ois kiva löytää vielä joku sellanen helmalakana.. mutta käytettynä ei oikein ole mieleistä löytynyt ja nyt mietinkin että viitsinkö maksaa 30€+ postit uudesta.. jos voisin yhtähyvin ommella itse.. mutta sitten taas TOISAALTA pääsisin niin paljon helpommalla kun ostaisin valmiin

mukavaa lauantaita kaikille!

m-m & hippu 34+6

 

Aurinkoista lauantaiaamua!

Erikoista tosiaan, että huhtikuiset on pysynyt näin pitkälle näin hyvin vatsoissa! Hyvähän se vaan on, että ovat mahdollisimman valmiita tullessaan maailmaan vaikka pitkiähän nämä viimeiset viikot tuppaavat olemaan... Itselläkin on hieman ristiriitainen olo kun toisaalta toivoo, että menisi vikkelään loppuaika mutta kun tod.näk. kyseessä on viimeinen raskaus niin on hieman haikeakin olo. Ja jollain tapaa raskaus pukee minua vaikkei nämä valasviikot niitä kauneimpia enää olekaan

Äitituuli taitaa olla aika sissi! Toivottavasti pysyt kuitenkin kasassa kunnes saat perheen takaisin kotio...

Maanantai ja tiistai olis vielä töitä ja sitten lomille lomps! Eilen juotiin jo kakkukahveet ja sain tosi söpön vaippakakun kollegoilta kun moni aloitti pääsiäislomansa jo nyt. Omituista ajatella että 16 kk:n päästä vasta takaisin tähän arkeen.

Meilläkin on tarkoitus laittaa sekä pinnasänky (meidän makkariin), että kehto (yläkerran oleskelutiloihin) kuten esikoisenkin kohdalla tehtiin. Ja tällä kertaa vaihdetaan sit kehto leikkikehään (onkohan sana suomea..?) jonkun ajan kuluttua, jotta saa vauvan turvaan niin esikoiselta kuin koiraltakin ettei tartte ihan koko ajan vahtia.

Limatulppaa en muista viimeksi bongaaneni laisinkaan. Valkovuodon määrä on lisääntynyt viimeisen viikon aikana niin että välillä on jo epäilyttänyt onkohan se kuitenkin lapsivettä. Mutta tuskinpa. Muistelisin pähkäilleeni ihan samaa edelliselläkin kerralla...

Kukkaruukkuja meinasin lähteä kohta hakemaan, jos vaihtais tänään mullat. Ja pienimpiä vaatteita keräilin eilen pesukoneen viereen, jos niitä alkaisi pikkuhiljaa pesemään... Ja ukkelille jo vihjailin että eikös vaan pääsiäisenä oliskin hyvä aika maalailla vähän seiniä ja kasailla sänkyä, kehtoa ja siirrellä huonekaluja ynnä muuta ynnä muuta. En sanois, että hyppi innoissaan tasajalkahyppyjä mutta jospa se siitä inspiroituisi?! Kai se on pesää alettava rakentamaan vielä kun jotain jaksaa/pystyy tekemään. Mun vanhemmat on onneksi tulossa pääsiäisen jälkeen pitkäksi viikonlopuksi kyläilemään ja ovat sellaista Puuha Pete -sorttia, että yleensä alkaa tapahtua kun maisemiin saapuvat... Haaveilenkin jo puhtaista ikkunoista ja pihan keväthommien etenemisestä!

Nimiasiakin taas on ehkä hieman edennyt. Esikoista odottaessa oli yksi tytön nimi, jonka mies silloin blokkasi (omasta mielestäni...) ihan pöllöillä perusteilla... Nyt kaivoin sen yllättäen esiin uudestaan ja sehän olikin yllättäen paljon positiivisempi ko. nimeä kohtaan! Eli kampanjoin nyt ko. nimen puolesta ja katson mihin se johtaa

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pihlaja79 ja typy 35+2

 

Pääsiäisasrkartelut hoituvat täällä kaksijakoisesti: ensin me olemme tehneet tuhdin nipun virpomisvitsoja ja nyt niitä on satanut meille koko aamun. 24 munaa ja yli 20 suklaatipua on jo kadonnut koreihin ja kahvipannuihin: molemmat lapset ovat onnellisesti lähikoulussa ja -tarhassa, joten tuttua noitaa riittää. Kohta pitäisi etsiä Esikoinen jostain tuolta turuilta ettei hänen suklaasaaliinsa ihan mahdottomaksi ylly.

Kiitos tsempityksistä!!!! =) Mies lähti äsken reissuun ja myönsi itsekin hölmöilleensä kun tämän keikan kalenteriinsa otti! Ehdoton masustapoistumiskielto on nyt päällä.

Eilen ostin vaunut, kimmeltävät Brio Racet nyt tuossa takanani valtaavat huoneen. Esikoinen sai valita värin, oikein nätti tumma turkoosi tuli. Mitähän Keskisisko olisi valinnut, 5-v varmuudella pinkin? Olen tosin antanut heidän valita fiilistelyvaatteita vauvalle ja tosi sinisiä ovat. Lapset ovat konservatiiveja! * muoks, vauvan pitäisi siis olla poika.

Sängyistä. Pinnasänky tulee makuuhuoneeseen, en ole tosin vielä etsinyt sitä katsastaa. Tulee lainaan tyttöjen serkulta enkä kehdannut kysyä meneekö siitä se laita alas. Olis ihana jos menis! Mutta ei lahjahevosta kehdannut etukäteen analysoida...
Olohuoneeseen tulee sellainen 50-luvun metallinen ensisänky. Se on käynyt varmaan parilläkymmenellä lainaajalla sitten Esikoisen, oikeastaan harmittaa etten ole pitänyt listaa ketkä siinä ovatkaan uinuneet! Siinä on pyörät alla, mikä menee meillä ihan hukkaan kun talo on hassuissa puolikerroksissa, joten sillä voi sitten rullata olohuonetta ympäri.

Nyt lähden noitajahtiin hakemaan sen Esikoisen.

Iloista Palmusunnuntaita toivottaen,
Äitituuli rv 37+4

 

Laakari oli perjantaina ja 1 cm paikat auki ja kanavaa puolet jaljella. Painoa on tullut 9.5 kg. Turvotusta on. Vauvan paa oli viela ylhaalla.

Limatulppaa en ole ikina nahnyt edellisissa raskauksissa joten siita en osaa sanoa mitaan.

Sanky on pedattuna vanhempien makuuhuoneeseen, mutta jossain vaiheessa siirretaan se sielta pois.

Kaikkeni teen etta vauva tulisi pihalle, mutta sitkea sissi asustaa masussa. Kayn edelleen 90 min spinning tunneilla, mutta painoja en voi nostaa taman kaden puutumisen takia enaa kun kasiin koskee niin paljon ja painot voivat putoilla kasista. Maha on usein kovana mutta supistukset eivat satu mitenkaan ihmeellisesti. Vessassa saa juosta ihan koko ajan.

Mindi16 36+2

 

Poksista 36 *POKS POKS*



Täällä on ommeltu, pesty pyykkiä, maalailtu seiniä ja nautiskeltu auringon paisteesta! Vieläkään en oo malttanut heittäytyä sohvan pohjalle rötväämään, vaikka kovasti näin uhosin mammaloman alun viettää. Olo vaan on niin levoton etten hetkeäkään malta paikallani maata.
Viime yönä synnytin unissani ainakin 6 kertaa ja taas valvoskelin klo 3:30-5:00, kun ei vaan uni enää tullut..
Vatsanahka tuntuu pikkuhiljaa repeevän ja alapää on jatkuvasti hellänä.. Kävelen kuin pingviini ja rollaattorimummotkin menee heittämällä ohi! Lämpötyynyt on ahkerassa käytössä näin iltasella, lievittää kipuilua ihanasti! Enää ei oo montaa päivää jäljellä, onneksi!

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille kanssamasuilijoille! :wave:

 

Hautomolta hei..

Sunnuntai-iltaa!!

Onkos täällä mammat synnyttämässä vai loppuvalmisteluja tekemässä? kiva että jotkut ehtii kirjotteleen, kohta luulis satelevan poksumis uutisia.

Ylläri taitaa olla kotona nyyttinsä kanssa? Miten siellä lähteny sujuun?

Aika hautojia huhtikuulaiset jos vasta 3 syntynyt, eikös toukokuunkin pinossa jo 3?

Moika Ootko päässyt jo tositoimiin? Mun piti oikein kahdesti lukea kun kirjotit että oot pyöräilly sulia teitä?! Wau, ja Mindi tais olla viel spinnings käyny. Aika supermammoja ootte. Mä kävin eilen tunnin kävelylenkillä ja saunoin illalla, tuloksena tänään koko päivän häpyluu kipuillu, nyt kaurapussi lämmittää haarovälissä samalla kun istun koneella.

nitta Toivotaan että vaavi kasvais vielä vähän, aina hieman helpompaa isomman vauvan kans alku ettei tarvii herätellä ja olla huolissaan painonnoususta. jne.

Sipulisankari Kohta täällä on LA:n ohittaineita yhdessä koossa ja rv36-37 joilla nyytti sylissä. Tasan ei käy onnen lahjat ja on niin arvoitus koska vauva päättää maailmaan tulla.

Pihlaja79 Hyvää äippälomaa näin pari pv etukäteen!

Meidän äiti Muhkean kokonen masu sulla, ihana! Täällä kans toinen pingviini!

Viljavainio Helpottaa lähtöstressiä kyllä kun hoitaja paikalla, meidän hoitaja lähtee pääsiäiseks kauemmaks ja meidän äiti sano että tulis treelta mut mielummin ehkä sit yks kaveri tai on mul siskokin mut sil on ylivaikee 3,5v jonka se sit varmaan joutuu ottaa mukaan jos yöaikaan lähtö tulee. Sormet ristiin että syntys ennen torstaita!!

Supistelee ja tuntuu kyl et joku puskee kohta haarovälistä, kyljen kääntö oma operaatio yöllä ja mitähän vielä.. Vatsa onneks toimii hyvin, johtuneeko just supisteluista kuten joku jossain kirjotti (en muista missä?!) esikoisellta kun lopussa tuntu että oli ummetusta loppuviikoilla.

Manzana81, rv 39+4, jos syntys kuten kuopus niin tiistai ois The Day, mut kai mä joudun neuvolaan meneen ke:na.. ihan LA:n kunniaks! On nää viimeset päivät tai pitääkö alkaa asennoista VIIKOT tuskien taivalta kun pitää kuitenkin 4,5 ja 2v hoitaa, kerhoon viemisiä ym.

Kyselyitä JOKO? Alkanu sateleen kiitettävästi, textareita, fb-viestejä "vieläkö yhessä koossa?" ja naapurin mammakin totes perjantaina kun tulee usein vastaan kun vien esikoista kerhoon ja hän omaa eskarilaista, "joo mä totesinkin että vielä yhdessä koossa." Hymyilin että joo niin ollaan