Jepjep, eiliset hyvät olot olivat kuin olivatkin vain väärä hälytys. Tänään on taas pää ämpärissä maattu. Tavallaan eilinen välipäivä tuli tarpeeseen, sillä oisin varmaan muuten repinyt hiukset päästäni. Tosin, mun vointi on vaihdellut aika paljon. On päiviä kun oon aamusta iltaan hemmetin sekaisin ja pää ämpärissä. Sitten on taas päiviä kun oksentelu ajoittuu vaan aamuun ja aamupäivään, ja iltaa kohden vähä helpottaa. Oksentaminen siis, ei heikotus tai paha olo tai kakominen... Onneksi en oo joutunut vielä kertaakaan öisin oksentamaan, saa siis edes silloin levätä.
Juttelin lääkärin kanssa, joka totesi, ettei mun 4-6 kertaa päivässä oksentelu ole edes pahaa vielä! Kaikki sympatiani niille, joilla tilanne on pahempi. Mun on tällä hetkellä hankala edes kuvitella miten tilanne muka voisi olla pahempi? Toivon vaan, että oisin niin onnekas että tää oksentelu loppuisi viimeistään viikolla 10-11... Ehkä toiveajattelua. Siskoni oksensi samalla tavalla esikoisestaan viikolla 16 asti. Meillä on ollut muutenkin pelottavan paljon yhtäläisyyksiä raskauksissa ja muussakin kehontoiminnassa.
Aspen ja NeliApila: Minä samaistun Aspen täysin myös sun ajatuksiisi: oon sitä mieltä että oireita tai ei oireita, niin tietty naistyyppi (jota itse edustan ainakin) pelkää ja huolehtii keskenmenosta jokatapauksessa. NeliApila, pelkoni liittyykin siis enemmän tuohon keskenmenoon. Tottakai olisi kivempaa olla yrjöämättä ja tiedän ettei oireettomuus sinällään ole vihje mistään, mutta... mua huoletti nyt enemmän se oireiden yhtäkkinen loppuminen. Toisaalta myönnän, että olisin hulluna huolesta, jos olisin oireeton. Ja olin itseasiassa hulluna huolesta, ennen kuin tämä oksentelu alkoi. Ja sitten olin hulluna huolesta, kun tämä oksentelu lakkasi (tosin nythän se osoittautui vain tauoksi) aivan yhtäkkiä. Viikkoja on vähän liian vähän siihen, että "tilastollisesti raskausoireiden pitäs helpottaa"... Että niimpä niin... oli niin tai näin, niin pelkoa riittää. Mutta ainakin mulla suurin syy siihen on toistuneet keskenmenot, ehkä enemmän kuin mitkään muut.
Rocket: syy miksi sanoin on, että olen ymmärtänyt ettei mikään lääkitys ole alkuraskaudessa hyvästä. En siis tarkoittanut, että tippa tai nesteytys olisi pahasta tai se, että mamma joutuu sairaalaan. Mun mielestä lääkkettömyys on hyvin luonnollinen tapa suojata lasta ensimmäisellä kolmannekselle, kun kaikki on niin herkkää muutenkin. En ole lääkevastainen, mutta en niitä heti halua ensimmäisenä kuitenkaan. Siksi sanoin noin. Eli otan toki lääkettä jos siihen pisteeseen tullaan, mutta mieluummin odotan mahdollisimman kauan, että tarvitsee ottaa.
Voi Dolores Haze: Siunattu ymmärtäjä! Kiitos!
Tänään lähti sitten viikko 9. käyntiin. Keskiviikkona on aamulla neuvola, enkä kyllä tiedä yhtään miten ihmeessä menen sinne, jos tätä tahtia oksennan. Varmaan joku pussi tai ämpäri sylissä?
Tietääkö kukaan muuten Helsingin neuvoloista, suostuuko ne kuuntelemaan sydänääniä? Olen ymmärtänyt, että mitä suurempi kaupunki, sitä jäykempää, nihkeämpää ja "sääntöjenmukaista" toimintaa on neuvolassa. Paras ystäväni kävi neuvolassa pienen kaupungin pienessä kaupunginosassa, pienessä sivuneuvolassa, ja neuvolan täti ultrasi joka kerta! En ole koskaan kuullut Helsingistä moista! Päin vastoin, silloinkin kun soitin aikaa tähän neuvolaan, kerroin toistuvista keskenmenoista ja rukoilin lähetettä kunnalliseen varhaisultraan, mulle vaan todettiin että joopa joo. Ei se kuulu palveluun.
Santtu ja katkarapu 8+0