V
vivi
Vieras
Edellisiä keskusteluja lukematta hyppään nyt takas meidän remmiin. Eli ZAU ja ISO halaus kaikille! Lueskelen aikasempia juttuja heti kun vaan on aikaa...
Meille sitä on viime viikkoina sattunut ja tapahtunut niin kaikenlaista että en ole tännekään päässyt. Ensin koko kesän odotin mieheni lomaa kun kuuta nousevaa. No, se loma siirty ja lyheni kokoajan ja yks kaks mies tuli kotiin ja ilmoitti että olisi töitä Englannissa jossakin pikku kylässä. Kaikki meni ihan sekasin ja uusiks kun mietittiin että muutetaanko, matkustetaanko jnejne. Sitten se työ muuttuikin Dubliniin... ja taas sama rumba. No, lopulta mies meni Irlantiin kahdeksi viikoksi komennukselle ja mä kävin siellä sitten yksin pidennetyllä viikonloppumatkalla. Sain lennot 30v. lahjaksi mieheni vanhemmilta ja mun oma äiti katto poikaa sen ajan. Kaikki meni mukavasti ja nyt ollaan taas takasin arjessa. Ja se miehen lomakin on sitten nyt, vihdoinkin =)
Meidän pikku mies kasvaa ja kehittyy, hyvä kun ite mukana pysyy. Pieni kokoinenhan hän on mutta menee tasaisesti ihan omalla käyrällään. Yöt nukutaan edelleen entiseen tahtiin, kiinteitä syödään jo toista kuukautta. Voi kamala, kun en tiedä teidän muiden kuulumisista mitään!! Ihan avuton olo, en tiedä mitä kirjottaisin. Tarvii kyllä vielä tänään lueskella teidän muiden kuulumiset niin tiedän missä mennään.
Mä en enää imetä (imetys loppui tuohon Irlannin reissuun) ja seksikin on alkanut luistamaan =) Rahat on vähissä kun olen ihan hurahtanut osteskelemaan pojalle vaatteita. Mutta kohta ne työtkin taas alkavat, kamalaa! En millään haluaisi lähtee täältä kotoa töihin... ja mä kun ennen synnytystä luulin että aika tulee täällä kotona pitkäksi. Voi taivas!
Vellin syöttämistä olen tässä harkinnut kun poika on alkanut yöllä olemaan vähän levoton, tuntuu siltä että pelkällä maidon voimalla ei öitä enää kauaa nukuta. Ja 4kk neuvolassa pituus oli 62,3, paino 6,6kg ja pipo 42,4.
Ihanaa viikonloppua kaikille!! Nyt mä alan kelaileen noita teidän aikasempia juttuja niin pääsen tarinoihin mukaan. Ja etsin tietoa noista velleistä että miten ne kannattaa alottaa....
Meille sitä on viime viikkoina sattunut ja tapahtunut niin kaikenlaista että en ole tännekään päässyt. Ensin koko kesän odotin mieheni lomaa kun kuuta nousevaa. No, se loma siirty ja lyheni kokoajan ja yks kaks mies tuli kotiin ja ilmoitti että olisi töitä Englannissa jossakin pikku kylässä. Kaikki meni ihan sekasin ja uusiks kun mietittiin että muutetaanko, matkustetaanko jnejne. Sitten se työ muuttuikin Dubliniin... ja taas sama rumba. No, lopulta mies meni Irlantiin kahdeksi viikoksi komennukselle ja mä kävin siellä sitten yksin pidennetyllä viikonloppumatkalla. Sain lennot 30v. lahjaksi mieheni vanhemmilta ja mun oma äiti katto poikaa sen ajan. Kaikki meni mukavasti ja nyt ollaan taas takasin arjessa. Ja se miehen lomakin on sitten nyt, vihdoinkin =)
Meidän pikku mies kasvaa ja kehittyy, hyvä kun ite mukana pysyy. Pieni kokoinenhan hän on mutta menee tasaisesti ihan omalla käyrällään. Yöt nukutaan edelleen entiseen tahtiin, kiinteitä syödään jo toista kuukautta. Voi kamala, kun en tiedä teidän muiden kuulumisista mitään!! Ihan avuton olo, en tiedä mitä kirjottaisin. Tarvii kyllä vielä tänään lueskella teidän muiden kuulumiset niin tiedän missä mennään.
Mä en enää imetä (imetys loppui tuohon Irlannin reissuun) ja seksikin on alkanut luistamaan =) Rahat on vähissä kun olen ihan hurahtanut osteskelemaan pojalle vaatteita. Mutta kohta ne työtkin taas alkavat, kamalaa! En millään haluaisi lähtee täältä kotoa töihin... ja mä kun ennen synnytystä luulin että aika tulee täällä kotona pitkäksi. Voi taivas!
Vellin syöttämistä olen tässä harkinnut kun poika on alkanut yöllä olemaan vähän levoton, tuntuu siltä että pelkällä maidon voimalla ei öitä enää kauaa nukuta. Ja 4kk neuvolassa pituus oli 62,3, paino 6,6kg ja pipo 42,4.
Ihanaa viikonloppua kaikille!! Nyt mä alan kelaileen noita teidän aikasempia juttuja niin pääsen tarinoihin mukaan. Ja etsin tietoa noista velleistä että miten ne kannattaa alottaa....