Jensku: Outoa työkkäriltä ja sossulta tuota vaatia? En ole koskaan kuullutkaan että joku "pakotettaisiin" jäämään kotiin kolmeksi vuodeksi ilman että hakisi töitä.
Meillä esikoinen syntyi 2004 ja kakkonen 2005. Sitten jossain vaiheessa alkoi seinät kaatumaan päälle eli 2006 loppu vuodesta. Irtisaouduin töistäni mistä olin siis hoitovapaalla ja ilmottauduin työttömäksi työnhakijaksi.
Maaliskuussa 2007 aloitin työt. Siinä mielessä ihan hyvä että näin sitä työelämää ja palautui mieleen mitä se on sillä erotuksella että kaksi pientä lapsta oli olemassa.
Herätti hyvin siihen että oikeesti kotona on ehkä sittenkin parempi olla. Ehkäpä sen vuoksi meille se kolmas sitten syntyi
Vähän vaan jarruteltiin yrittämisen aloittamisen kanssa, etten ihan heti lähtenyt äitiyslomalle kun sen jonka äitiyslomasijaisena olin oma loma päättyi, se olisi kyllä näin jälkeen päin ajateltuna ollut paljon viisaampaa mutta aina sitä ei osaa ajatella niin pitkälle ja fiksusti.
Tuli hieman hankaluuksia esimiehen kanssa työsuhteen jatkumisesta ja muista siihen liittyvistä asioista. Kuumia viestejä mun ja liiton lakimiehen välillä vaihdettiin useasti.
Tosin mulle sijaisen löytäminen oli äärimmäisen hankalaa, ensimmäistä koulutin 2kk sen jälkeen kun olin jäämässä pois, mun pitikin jatkaa koska hän päätti ettei tämä työ ole hänelle.
Toista koulutin 2vkoa kunnes itse jäin kesälomalle, hän jatkoi vielä 2vko ja päätti myöskin ettei tykkää siitä työstä, vaikka oli aikaisemmin ihan samaa työtä tehnyt edellisessä paikassa, nyt vaan tuli "muutama" uusi asia hoidettavaksi.
Hänen jälkeensä tullut sijainen (edelleen) sitten jäi kunnes se vakkari lopetti hoitovapaansa. Taisi esimies hiillostaa tarpeeksi että oli "pakko" palata töihin.
nasumasunen :hug: kovasti tsemppiä! ajattelin jo alkuviestissä että nythän voitaisiin nähdä uudemman kerran, mutta parantukaahan kunnolla ja katsotaan sitten joulun jälkeen tai tammikuussa jos kerettäisiin kaffittelemaan jossain välissä.
Meihen oma-aika on myös välillä meillä puheenaiheena. Tietysti ymmärrän täysin, töissä päivät ja illat perheen/lasten kanssa niin onhan se toisaalta rasittavaa, ei ole semmoista aikaa että pääsis nollaamaan ajatuksensa. Joten koska minä olen kotona, vaikka työtä sekin on, niin se ei ole sama asia (kuulemma) kuin että se että käy töissä kodinulkopuolella.
Tavallaan totta, mutta ihan täysin en lähtisi sitäkään allekirjoittamaan.
Aina palautuu mieleen heinäkuu 2007 kun mies oli kotona lasten kanssa ja minä töissä. Hyvin vähän sinä aikana päivisin teki kotitöitä, siis pientä siivousta ja pyykin pesua. Se mikä ärsytti erittäin paljon oli se että vain muutamana päivänä tuon kuukauden aikana ruoka oli valmista kun tulin töistä.. ei useammin jouduin tekemään ruoan koko väelle sen jälkeen kun tulin töistä kotiin vaikka mies oli ollut koko päivän kotona.
Ei vissiin muistanut sitä että kun minä olin päivät kotona ruoka oli aina, joka ikinen päivä valmiina kun hän tuli töistä. Ja on edelleen
Miten näinkin pienen ja yksinkertaisin asian ymmärtäminen voi olla niin vaikeaa välillä?
Puolustukseski täytyy sanoa että tuona heinäkuuna ensimmäiset 2vkoa esikoinen oli vesirokossa ja toiset 2vkoa nuorempi samassa taudissa, onneksi oli hellettä ja lapset pulikoi piha-altaassa lähes koko päivän. Tietysti heitäkin piti valvoa kun jo silloin olivat varsinaisia vesipetoja ja pää vedenalla suurimmaksi osaksi.
Eiliset juhlat meni hyvin, rankkaa oli ja tupa täynnä vieraita mutta siinä mielessä hienoa että pärjättiin yhdellä päivällä. Heti kun viimeiset oli lähtenyt lähdettiin miehen kanssa kaupungille, kauppaan, Makuuniin ja sitten vielä mutka Subwayn kautta kotiin sohvalle mussuttamaan patonkia ja katsomaan elokuvia. Hieno päätös rankalle illalle.
Nyt mies salilla ja kunhan tulee sieltä niin taas kaupungille viimeiset jouluostokset ja sitten vaan lekotellaan..
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
KiiajaVille