**HUHTIKUISET Helmikuussa** (Ensimmäinen vauva syntynyt!)

mammamia82 miten tuo ristipurennan oikominen käytännössä tapahtuu, millainen on se koje mitä suussa pitää pitää?
4v tarkastuksessa meilläkin tuo havaittiin ja silloin suunniteltiin että 5v aloitetaan mutta kun tilanne on mitä on niin venyy ja venyy..

hapsiainen80 oliko helppo tehdä itse Runebergin torttuja? Kaverin kanssa niistä juteltiin tuossa ykspäivä ja hän muisteli että ne oli kovin työläitä tehdä..
Tekisi silti mieli koittaa onnistuisiko.

Häistä mulla ei ollut ihan perinteinen hääpuku, valkoinen alaosa ja yläosa oli tummansininen, muuten kyllä. Miehellä oli shaketti.
Muuten mentiin kyllä "perinteiden" mukaan, isot kirkkohäät ja vstaanotolla juurikin meillä oma yksityinen pöytä ja vieraat sitten ympärillä.
Tanssia ja ohjelmaa riittämiin.
Siinämielessä poikettiin perinteisistä pohjalaisista häistä että me emme tarjonneet boolia tai muitakaan viinaksia. Ja vastaanotto oli ravintolassa, tosin kylpylän ruokaravintolassa ettei mikään "räkälä"

Itse lähdettiin sieltä hyvissä ajoin ennen puoltayötä n.70km päähän hotelliin nukkumaan. Vieraat jatkoi juhlimista vissiin pikkutunneille asti.
Vieraita oli n.150 mukaan lukien aikuiset ja lapset.

Maidonkerääjistä käytin/käytän niitä vain imettäessä. Niissä kun on se reikä, ja jos ei muista että on on käytössä niin kumartelemisen yhteydessä se kyllä muistuu mieleen kun kaikki valunut maito leviää paidalle.

Niissä mun kestoissa oli se huonopuoli että niissä ei ollut mitään "kosteussuojaa" pinnalla, joten kyllähän niistäkin aikaa myöten maito tuli läpi.
Nyt tosiaan eilen tilasin ne silikonisuojat ja täytyy toivoa että ne toimii hyvin.

Aamu aloi ankeasti, keskimmäinen yskii.. ja kuulostaa vaihteeksi kurkunpääntulehdukselta :headwall: kuvittelin jo että siitä olisi päästy eroon kun pitkään aikaan ei sitä ole ollut, mutta ei. Näinköhän tuo tauti sitten kiertaa kaikki, aluksi oli mies, sitten esikoinen ja nyt tuo keskimmäinen.
Nyt vaan täytyisi ainakin itse pysyä terveenä seuraavat 3vkoa ainakin, koska olemme saaneet kutsun vierailemaan MVV:n vauvaa katsomaan.
Olemme muutenkin menossa Helsinkiin 2vkon päästä niin päästään samalla katsomaan pikkuista, suloinen hän ainakin kuvissa on, mutta niin kovin pieni.
Olin yllättynyt että vieraitakin saa käydä ja hoitava lääkärikin oli oikein toivonut että vauvalla kävisi paljon vieraita.

Kyllähän juili illalla mahassa, ei siis todellakan lumitötä enää. Illalla tuntui että jotain "lorahtelikin" housuihin, mutta tulkitsin sen vetiseksi valkkariksi kun kuitenkaan sitten pyyhkiessä ei paperi kostunut yhtään normaalia enempää.

Mutta, jos menisi suunnittelemaan tätä päivää. En tuota sairasta lasta viitti viedä edes puistoon tänään, kun äänikin on kohtalaisen karhea. Saan vielä murhaavia katseita moisesta.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

KiiajaVille

 

Huomenta!

Häät Ei olla naimisissa (ei edes kihloissa), mutta sitten kun sen aika on, niin eiköhän me maistraatissa piipahdeta. Kumpikaan ei haluta mitään isoja juhlia enkä mä todellakaan kaipaa päivää prinsessana. Eikä tosiaan kuuluta kirkkoonkaan, joten

Lapsen sukunimi Haluan aika ehdottomasti miehen nimen lapselle, jotenkin minusta on kivempi niin. Mies ei pane vastaan. Sitten joskus kun/jos naimisiin mennään, niin otan myös miehen nimen. Ei ole mitään intoa/syytä säilyttää omaa sukunimeä.

Tänään pitäisi töiden jälkeen mennä suoraan Ikeaan kaverin kanssa. Kotiudun varmaan vasta joskus kahdeksalta. :/ En ajatellut mitään ihmeempiä ostaa; huovan ja harsoja vauvalle.

Päivänjatkot! :wave:

rv29+1

 

KiiajaVille Ei ainakaan tuolla ohjeella millä minä tein Runebergit niin ollu yhtään hankalia. Tein muffinssivuokiin ja hyvin ainakin näytti eilen maistuvan miehelle.
Tuon ohjeen olen saanut äidiltäni, ei tule mitään karvasmantelia siihen ja on muutenkin mun mielestä aika yksinkertainen ohje. Voin pistää tarvittaessa ohjetta esille jos haluat vaikka testailla.

Täällä herättiin tänään samaan aikaan kun mies lähti töihin. Mua olis kyllä väsyttänyt, mutta Herne päätti että hän herää koska isäkin heräs. Eli nuku siinä sitten kun joku sätkii sisuksissa. Sitten tulikin nälkä joten pakko oli nousta tekemään aamupalaa. No tässä jos lähtis käymään pienellä aamukävelyllä niin sitten tuleekin tuleva kummityttö kylään. :heart:

Ai niin, mä jaan nyt tännekin mun lahopäisyyden... Olin eilen sitten uimassa ja siellä kesken uinnin tajusin että enhän mä oikein voisi olla altaassa kun lääkärihän epäili mulla toissapäivänä hiivatulehdusta johon sain lääkkeet! Mä en jotenkin yhtään muistanut koko tulehdusta, kun se on sinällään ollut oireeton, että en itse olisi osannut yhtään moista arvella... :ashamed:
En mä nyt tiiä pahentaako tuo uinti sitä mahdollista tulehdusta, mutten kuitenkaan haluaisi ajatella sitä niinpäin että siellä altaassa voi jollain muulla olla joku hiivatulehdus ja siellä se vaan uiskentelee. Jotenkin ällöä. Mutta tosiaan, noin kävi mulle sitten eilen.

Tänään kyllä on tuntunut sitten vähän tulehduksen oireitakin joten liekkö sillä uinnilla sitten osuutta asiaan vai kuvittelenko vain. No tänään viimeinen puikko ja sitten pitäisi olla ohitse.

Mutta nyt vaatteet päälle ja ulos. Mun lenkki tarkoittaa sellaista reilun puolen tunnin kävelyä, tosin normaalitilassa tuon lenkin kiertämiseen menis keskivertoihmiseltä vajaa 10 minuuttia. Että miten niin hidasta tää kävely...

- Hapsiainen ja Sätkivä-Herne 32+1

 

Laita vaan ohjetta, josko sitä innostuisi leipomaan tänään

 

Luettu

Onnea poksujille!

Noista liivin suojista ja miksei myös kestoista. Saako sen kosteussulun aikaan jos tekee yksin kertasesta fleecestä ja tukkii sen saippualla, millä sitä ei sais pestä? Meinaan ettei tuli niin paksuja kummastakaan

Täällä herätty yllättävän ajoissa Meinasin kölliä vielä pitenpään mut toukka innostu ja piti mahaa liikkeessä aikansa, joten ajattelinnousta ylös, no siitähän tuo rauhoittui

Unico ja Toukka 27+6

 

Merkkailen ja samalla kiittelen tuosta Lilypadz-vinkistä Kuulostivat niin nerokkailta liivinsuojilta että aattelinpa minäkin kokeeksi tilata. Englannin eBaystä löytyi postikuluineen reilulla 17 eurolla.

Ja sitten suunnaksi HopLop

Yeb 31+5

 

tulen tänne melkein poksumaan - huomenna on 29+0!

Loppuviikosta kirjoittelu jäi väliin kun väsytti ihan hirveesti ja menoa tuntui olevan joka ilta --- viikonloppu menikin sitten löhöillessä ja relaten - en edes käynyt surffailemassa missään vaiheessa.

Täällä olikin sitten tullut juttua ihan kiitettävästi ja kuukauden vaihduttua uuteen ketjuunkin monta sivua - kaikki olen lukenut mielenkiinnolla.

nasumasusella oli joku enkeli matkassa tosiaan - onneksi ei käynyt mitään... rekkojen kanssa jää auttamatta alakynteen. Itse olen ollut myös päälleajossa 'uhrina' mutta onneksi niin pienessä nopeudessa, ettei kenellekään tullut mitään fyysisiä vammoja - henkisesti sen sijaan olen vieläkin hieman herkkänä asian suhteen vaikka siitä on jo vuosia.

Vauvan nukkumapaikka onkin herättänyt aikamoisen keskustelun. Meillä on suunnitelmissa pinnasängyn hankinta (miel. pyörillä) ja siihen sitten aluksi istutan sen äitiyspakkauksen laatikon. Laatikkoon löytyy jopa viikonlopun vauvatarviketurneen seurauksena reunapehmustekangas ja täkki (http://www.pupujussikat.fi/?page=-1&category=1&product=20). Tämän lisäksi oikeastaan ainoa tarvikehankintani tähän mennessä on pakolla mukaan tarttunut hoitokassi (Lässigin Urban Glam, pinkki, http://www.laessig-fashion.com/site_en/produkte/img/LUB_innen.jpg), joka oli vaan niin ihana että oli pakko hankkia - mies tosin naureskeli että tulee näyttämään aika huvittavalta sen kanssa kulkiessaan...

Meillä on mieheni kansa yhteinen sukunimi jonka otin kun menimme naimisiin (tätä ennen minulla oli ex-mieheni sukunimi, josta pääsin samalla iloisesti eroon). Jos minulla olisi ollut harvinaisempi sukunimi kuin miehelläni, olisimme varmaan pysyneet eri nimisinä ja lapsemme olisivat saaneet minun sukunimeni. Minusta ei ole yhtään kummallista että nykyaikana nainen pitää naimisiin mennessä oman nimensä, varsinkin jos siihen on joku erityinen syy. Tunnen useita sellaisia aviopareja.

Elämänkaareni on aika 'moniosainen', joten jos ette halua lukea pitkää sepustusta siirtykää suoraan seuraavaan kappaleeseen - lähdin lukion jälkeen ulkomaille, jossa sitten suoritin yliopistossa MA-tutkinnon. Vuoden verran opiskeltuani tapasin kesälomalla Suomessa ensimmäisen mieheni vuonna 1998, jolloin olin 20-vuotias. Opintojen jälkeen muutin takaisin Suomeen ja menimme kihloihin ja naimisiin isoin menoin vuonna 2004 - näiden oli tarkoitus olla elämäni ainoat häät ja siksi panostimme niihin todella paljon. Valitettavasti aika pian naimisiinmenomme jälkeen meille kävi selväksi että siinä missä olimme kaivanneet jotain lisää yhteiseloomme, naimisiinmeno oli ollut väärä valinta - olimme kuin kämppikset tai kaverit ja meidän olisi pitänyt tajuta erota ystävinä. Tämä ei ollut kuitenkaan helppoa kun olimme jo niin hyvin 'lokeroituneet' ja pitäneet yhtä jo niin monta vuotta. Vuonna 2006 jouduin lisätutkintoni myötä ulkomaille työharjoitteluun ja päätimme että takaisin tullessani etsin itselleni asunnon ja laitamme avioeron vireille. Eron yli minut auttoi miespuolinen opiskeluaikainen ystäväni ja ennen pitkään vuonna 2007 olimme yhdessä töissä ulkomailla samassa paikassa ja huomaamattamme myös yhdessä. Tunsin itseni onnellisemmaksi ja oli kuin olisin vihdoin 'saapunut kotiin' sen oikean luokse - liekö vahva ystävyys pohjalla auttanut tässäkin. Tavatessamme olimme kummatkin olleet suhteissa omilla tahoillamme ja sitten kun olimme yhtäkkiä kummatkin sinkkuina samaan aikaan, kaikki vain loksahti kohdalleen. Muutimme sitten työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen ja yhteiseen asuntoon ja 2008 joulukuussa hän kosi minua.Naimisiin menimme kauniissa tilaisuudessa siviilivihkimisellä Venetsiassa viime kesänä ja vaikka mieheni oli koko vuoden töissä ulkomailla ja minä Suomessa onnistuimme siis järjestämään häämme ja sen perään häämatkamme niin että saimme paikalle vanhempamme, sisaruksemme ja yhden ystäväpariskuntamme - meitä oli yhteensä 11 henkeä ja häämme olivat ikimuistoiset. Olimme päättäneet että naimisiin mentyämme ehkäisy jää pois ja tulin raskaaksi heti ensimmäisellä mahdollisella kerralla. Ja humps pääsemmekin tarinassa tähän päivään .

Tulen olemaan 32-vuotias kun esikoiseni syntyy ja en usko että ex-mieheni kanssa olisin koskaan tuntenut minkäänlaista kaipuuta hankkia lapsia, mutta maailmani todellakin mullistui 'sen oikean' löydettyäni. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista 'vauvakuumetta', enkä koskaan edes leikkinyt nukeilla pienenä koska se oli minusta tyhmää . En koe olevani mitenkään liian vanha vaan juuri oikean ikäinen kun ajattelen ihan oikeasti asiaa omalta kannaltani. Lieneekö tämä minulle ihan luonnollista siksi kun omatkin vanhemmat ovat olleet kolmekymppisiä kun minä ja veljeni olemme syntyneet.

Lapsia on haaveissa kaksi kappaletta ja en haluaisi että heille tulee suurta ikäeroa - luonnollisesti ikäni asettaa myös rajoituksia jonkin verran joten voipi olla hyvinkin että en ota mitään ehkäisyä synnytyksen jälkeen käyttöön vaan seuraava saa tulla jos on tullakseen.

Työsuhteeni loppuu äitiysloman alkuun yhteisestä sopimuksesta. Onneksi ehdin olemaan kunnollisella palkalla reilut puoli vuotta, joten tuo ansiosidonnaisuus mahdollistaa talouden pystyssä pysymisen äippälomalla.

Eilen tuli vihdoin Kelan päätökset sekä äitiysavustuksesta että -rahasta. Tulisipa se laatikkokin pian.... kaksi viikkoa luki vielä menevän korkeintaan.

No niin nyt olen kyllä turinoinut ihan tarpeeksi tylsän työpäivän kunniaksi ja suuntaan lounaalle.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille! :flower:

 

Neuvolakuulumisia poksupäivältä 31+0, suluissa edellisen käynnin arvot 27+6
- Hb 123 (viimeksi ei mitattu)
- Verenpaine 131/74 (121/74)
- Paino 79,2 (79)
- Sf 26 (21) Keskikäyrän alapuolella menee, mutta nätisti kuitenkin omalla käyrällä kasvaa. Ihan samalla lailla meni esikoisen kanssa.
- Syke 130 (138)

Kaikki siis hyvin toistaiseksi. Tosin Sulo köllöttelee tällä hetkellä perätilassa, mutta en taida vielä huolestua asiasta. Vielä ehtii ja mahtuu heittämään kunnon voltit. 35 viikolla sitten yritetään kääntää, jos vielä silloin on samassa asennossa. Neuvolan tätsy joutui oikein ultralla katsomaan vauvan asennon, kun ei kertakaikkiaan saanut käsillä tuntumaa siitä, missä se pää oikein on. Seuraava käynti onkin vasta kolmen viikon päästä, kun kaikki on mennyt niin hyvin eikä mitään hälyttävää näköpiirissä.

Mä käytin esikoista imettäessäni maidonkerääjiä ja hyvinhän niillä sitä maitoa sai pakastimeen kerättyäkin. Imetysten välissä käytin kestoliivinsuojia (kankaisia) ja ihan hyvin niillä pärjäsin. En siis vuotanut juurikaan muulloin kun imettäessä.

Meillä on miehen kanssa sama sukunimi, otin miehen nimen kun menimme naimisiin. Oma sukunimeni on todella yleinen, jote sen sukupuuttoon kuoleminen ei tunnu niin kovin pahalta.

Oman syntymäpainon vaikutusta lapsen syntymäpainoon hiukan epäilen. Itse olen painanut 3950 g ja esikoinen painoi 3150g, joten melkein kilon heitto oli ainakin miellä noissa painoissa ja hän siis syntyi viikolla 40+5. On siis varmaan aika monen asian summa sekin...

manteli ja Sulo 31+0

 

Neuvolassa käyty,ja tämä hatara pää unohti viedä sitte pissa näytteen sinne,samoin neuvola tädiltä lainaaman dvd:n...seuraavaan neuvollaan varmaan unohdan sitte jo itse mennä paikalle kaikki ok,ihme kyllä myöskin se verenpaine,jota epäilin että ois matala tämän huimauksen vuoksi,mutta ei,kaikki kunnossa.Huimauksesta ei osannut neukkatätikään sanoa juuta ei jaata,totesi vain että tuskin mitään vakavaa ja kuitenkin olo paljon parempi kuin viimeviikolla...Meinasin varata sitä uutta lääkäri aikaa siellä samalla,no,nyt oli tullut lääkäri pula,toinen sairaana ja yksi lääkäri vain töissä(yli työllistettynä)joten jäi se aikakin saamatta sitten.No,maanantaina jos saisin puhelin ajan jommalle kummalle,niin saisin edes jatkettua sairaslomaa...Vauva oli tädin mielestä pää alaspäin,ja juuri kun eilen tunnustelin ja oli aivan varma että on toisin päin,eli ilmeisesti vauvan peppua luulin sen pääksi,huono äiti täällä kun ei oman vauvan peppua erota päästä
Nimistä etunimi pikkasen vielä hakusessa,toinen nimi päätetty(tai ainakin minä olen päättänyt) ja vauva saa varmasti miehen sukunimen,jotenki sen vaan kuuluu mennä niin ja kuitenkin kun Norjassa asutaan ja miehellä täkäläinen sukunimi,niin paljon helpompi.
Pähkynä,mulla on kans noi pupujussikat reunapehmusteet ja täkki,erin väriset vain.Vähän vain ihemtyttää kun siinä ei erikseen ollut pussilakanaa,vain se täkki,että kun se likaantuu,niin menee koko täkki pesuun,jotenkin tuntuu että ei ole tuon suunnittelija ajatellut asiaa ihan loppuun asti.
Lilybadzeista täällä kans yks joka tilas ne :wave:
Häistä,me ei olla naimisissa,ei edes kihloissa ja yhdessä ollaan oltu reilu 2vuotta.

Hemmi ja Masu-Ukko 31+2

 

Kerrankin poika on päikkäreillä. Mulla ei siis ole enää ollut päivisin paljoa vapaata, koska esikoinen (1,5v) ei enää nuku kunnon päikkäreitä. Vain max 0,5h. Nyt se sitten nukahti luhyempien yöunien takia jo nyt, joten annan suosiolla nukkua ainakin tunnin. Joten pävsen tänne kirjottelemaan! =)

Eilen poksuin: rv 31!!!

nasumasunen Hui!! Todellakin oli suojelusta matkassanne. Varmasti tuo tapahtuma on mielessäsi vielä pitkään :hug:

Olen nyt käyttänyt kertakäyttöisiä liivinsuojia. Esikoisen raskausaikana eikä imetysaikana minun tarvinnut käyttää suoia ollenkaan! Nyt on käytössä joka päivä, ollut jo monta kuukautta. Pitäisi kyllä ostaa kestot mutten ole vaan saanut aikaiseksi..

Vauva tulee nukkumaan meidän huoneeseen. Ensin pinnikseen jossa on koppa/kehto ja kun kasvaa siitä ulos niin pinnikseen. Esikoista odottaessa suunnittelin että hän nukkuu heti omassa huoneessa Ja hah. Poika söi tunnin kahden välein ensimmäiset 4,5 kuukautta, jonka jälkeen en enää jaksanut ja alettiin antaa iltamaito korvikkeena, joten sain nukkua ensimmäisen välin 3 tunnin ajan.. Eli poika oli perhepedissä. En todellakaan jaksanut edes nostaa omaan sänkyynsä häntä yöimetyksen jälkeen. Itse taisin nukahtaa aina imetyksen alkaessa. Kyllä sitten viisastuin kun luin kätkytkuolemasta ja äidin ja lapsen yhteisestä unirytmistä... Meillä mennään siis vauvan ehdoilla. Jos hän imee harvemmin niin saatan jaksaa pitää häntä omassa sängyssään. Ja kun alkaa nukkua lähes koko yön putkeen, niin siirretään veljensä kanssa samaan huoneeseen.

Me olemme menneet naimisiin maistraatissa. Ja vielä salaa Todistajat olivat maistraatin henkilökuntaa, ja ilmoitimme läheisille korteilla seuraavanan arkipäivänä. Saimme juhlia ihan kanhdestaan Itse olen prinsessatyyppiä, mutta mies kärsii keskipisteenä olemisesta, joten siksi näin.. Eipä meillä olisi varaa ollutkaan häitä pitää, joten tulipa halvemmaksikin

Itse pesin esikoisen äippäpakkauksen kaikki tekstiilit. Nyt otettiin rahana, koska kaikki on tallessa eikä poika niitä enää käytä (paitsi peittoa, pitäisi ostaa isompien peitto)

Synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta oli mun kohdalla itkuisuutta mitä pienimmistä ja haissuimmista asioista. Itkien sanoin mm. "kulta ei enää tykkää mun pimpistä"
Liittyisikö tuohon hormonien epätasapainoon myös se yksinäisyyden tunne? Tulee kuulemma aika monille tuoreille äideille..

Kyllä te olette taas kirjoitelleet monta sivua!! Nyt jää jotakin kommentoimatta :ashamed:

(.)
Lumitöitä olen tehnyt, yöllä sitten olen siitä saanut kärsiä kun paikat huutaa hoosiannaa. Muuten ei ole olossa muutoksia.. Kävelemään pystyn nykyään taas paremmin, vaikka kipu selässä on muttei niin voimakkaana enää.
Huomenna on neuvola ja äippäloma alkaa!!!

Nyt vielä nauttimaan päikkäriajasta. Aah tätä rauhaa!

Greddy ja Piksu 31+1

 

onpa tänne taas tullut tekstiä Nopsaan lueskelin kaikki ja yritän samalla miettiä et mitä en oo vielä kommentoinut.. Mullakin huomenna 28+0, eli aika menee nopeasti!

Joku kysyi naimisiinmenosta: mentiin melko pitkän seurustelun jälkeen naimisiin toissa kesänä. Vihkiminen tapahtui mieleisessä kirkossa ja jatkot oli sitten merenrannalla, mistä oli vuokrattu tila viikonlopuksi. Mulla oli yksinkertanen valkoinen puku ja valkosia gladioluksia kimppuna (ei muuta). Vieraita oli noin 60. Tunnelma ja kaikki oli niin kuin halusimmekin. Vihkimnen olisi voinut olla aikasemmin, mutta kirkko oli jo niin varattu kun sen soitin..

sukunimestä vielä meillä on molemmilla harvinainen sukunimi, mun nimi on kyllä vielä harvinaisempi ja oonkin miettinyt, että kiva jos oma suku vielä jatkuisi. Ehkä pitääkin ottaa vielä toi nimiasia esille. Koska mieheni ei halua ottaa minun sukunimeä niin en näe syytä miksi mun pitäisi sitten ottaa miehen nimi. Ilman muuta ottaisin mieheni nimen jos pitäisin siitä.

Ristiäisistä:
Ei vielä tiedetä pidetäänkö ne meillä kotona vai mun vanhempien luona. Vanhempien luona ois enemmän kyllä tilaa..

Pähkynän elämänkaareen mahtuu kyllä kaikenlaista.

Niin koen itsekin, että on ihan hyvä että saadaan lapsia vasta nyt. Jotenkin se tuntuu luonnolliselta. Äitinkin oli minua vain n. 7 kk vanhempi kun sai esikoisen eli minut! Jos lapsia olisi saanut nuorempana niin sitten olisi tietenkin sen tilanteen mukaan eletty. Kuitenkin koin nuorempana, että on kiva käydä ulkona miehen ja kavareitten kanssa ja matkustellakin..

Jotkut olikin vastaneet tohon työkysymykseen. Mullakin on määräaikainen sopimus helmikuun loppuun mutta oon tehnyt viimesen 6-7 kk vain osa-aikatyötä. Varmaankin ihmiset aattelee eri tavoin, että jotkut haluaa sen vakituisen työpaikan ennen lapsia ja jotkut haluaa lapsia ennen työelämään siirtymistä. Mulla jatkuu vielä kyllä sivutoimiset opiskelut ja toivot. sitten joskus alalata vakituista työtä kun on pätevyyskin.

 

*merkkaus*

En ehtiny edes kaikkea lukea saatika kommentoida. Jospa viikonloppuna.

JääKyynel ja Tuittu 31+2

 

KiiajaVille Tässä Runebergin torttujen ohje, miksei myös muillekin.

Sori kun kerkeen kirjoittamaan ohjeen vasta nyt, mutta oli pienen pieni vieras tässä äsken. Tuleva kummityttö oli kyläilemässä. :heart:

Runebergin tortut:

150 g margariinia
1½ dl sokeria
2 munaa
½ dl mantelirouhetta
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
3/4 dl maitoa

pinnalle: vadelmahilloa ja sokerikuorrutetta (sokerikuorrute: n. 1 dl tomusokeria + 1-2 tl vettä)

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina muffinssivuokiin.
Paista 175 asteessa noin 25-30 minuuttia. Koristele hillolla ja sokerikuorrutteella.

Tällä ohjeella sain just mahtumaan muffinssivuoat yhdelle pellille.

Mä en nyt ehdi muuta tänne kommentoida, mutta palailen myöhemmin.

- Hapsiainen

 

Poksutaanpas sit heti alkuun!
Elikkäs 29. viikko lähtis sit käyntiin, jiihaa!

Häistä Me mentiin siis viime heinäkuussa naimisiin, ja kirkossa oli vihkiminen, vaikka mulle olis kyllä paremmin käyny joku muukin paikka, kun en kauheen uskonnollinen oo, mut miehen mieliks sit kirkossa Mä aina ajattelin, että en halua valkoista pukua, mut sit kun kävin pukuja sovitteleen, niin ensimmäisten joukossa oli valkoinen a-linjainen olkaimeton puku vaal.sinisillä kirjailuille, mun unelmapuku! Ja sen sit onneks loppujen lopuks sainkin! =) Halusin siis, että puvussa on muutakin "väriä" kun valkosta, ja myös viininpunanen oli yks vaihtoehto kirjailun väriks. Miehellä oli kans valkoinen puku, koska en hälle mustaa halunnut (eikä kyllä hän itsekään), koska se on niin tavallinen. No joo, ei puvuista sen enempää.
Hääautona meillä oli serkkuni hommaama aivan upea vanha jenkki, vaal.sininen sekin, joten sopi hyvin meidän häihin. Juhlat oli sit sellasessa juhlapaikassa, mihin mahtui kuin mahtuikin meidän kaikki 120 vierasta, huh!
Bändinä meillä oli miehen tuttavan suomirock bändi, joka soitti alkuun ihan tanssimusiikkia, että saatiin pakolliset tanssit tanssittua, ja sit loppuillan kaikkee suomirockia, jonka tahtiin siellä sit jytäiltiin ei siis haluttu mitään humppaorkesteria
Yöllä tultiin sit romanttisesti kotiin yöks
Kaasot oli onneks käyny koristelemassa makkaria ja jättäny sinne herkkukorin millä saatiin herkutella :heart:
JOS meillä olis ollut rajaton budjetti, niin olisin aivan ehdottomasti halunnu sellaset ns. jenkkihäät, mut oon kyllä tosi tyytyväinen meidän häihin! =)

Tais tulla pitkä sepustus häistä


Nekkunen Onnittelut tyttölupauksesta! =)
Mun kohdalla ei kyllä pidä paikkaansa toi, että lapsen syntymäkoko määräytyy äidin syntymäkoon perusteella. Mä oon nimittäin itse ollu syntyessäni 3600g ja meidän poika oli syntyessään 2700g.. Mutta joo, voihan se siis jollain pitää paikkansa

 

Vauvamme tulee nukkumaan ehdottomasti meidän makuhuoneessa, pinnasänky minun vieressä kiinni meidän sänkyssä. Ja edellisten paikalla ainakin se on loppunut siihen, että oikeasti se nukkuu vieressäni. Varsinkin kuopuksen aikana aina aamuyöstä vauva "löytyi" vierestäni, en edes tiennyt, milloin olin sen sinne nostanut ja imettänyt. Nukahtanut on kumpikin illalla omaan sänkyyn. Olen eri huoneessa nukkumisesta sama mielta kuin syysmama.

Joku (Katyana?) kysyi liivinsuojien kankaista. Aion ommella (kunhan joskus saisi aikaankin...) sellaisia, jossa sisäpinta kuiva (fleece, coolmax), välissä muutama kerros imevää ja sitten kosteudensuoja. Pul ehkä, tai villakangas, mutta se viimeinen on hankala pesun kannalta. Kertakäyttöisistä en tykännyt, mutta en tykännyt yhtään myös tavallisista marketin kestosuojista (Ainu?), ilman kosteussulkua ja ällöttävän märän tuntuinen flanelli sisäpinta. Niitä en suosittele kenellekään!

Sukunimi on meillä kaikilla miehen nimi. Itse epäilin aikoinaan pitkään, jättäisikö oman tai ei. Silloin mies sanoi, että minä saan jättä, mutta lapset tulevat saamaan hänen nimensä. Ihmettelin silloin, mistä sai ollenkaan päähän, että voisin haluta lapset minun nimelle, mielestäni se oli päivänselvä, että lapsilla on isän sukunimi. Nyt vasta tajuan, että joillakin on lapsilla äidin sukunimi, vaikka isä onkin kuvioissa ihan "virallisesti" mukana. Olen varmaankin himpun vanhanaikainen.
=)

Mirabel 32+6

 

Nyt on Runebergin torttumuffinssit uunissa! Tein puolikkaan annoksen.. Toivottavasti onnistuvat. Kiitos hapsiainen! =)

 

Onpa ollut läheltäpiti-tilanne nasumasusella, onneksi selvisitte säikähdyksellä!

Meillä vierähti aamupäivä ton 3v:n kanssa perhekerhossa. Tuntuu että täytyy jossain alkaa käymään säännöllisesti ton muksun kanssa kun on melko ujoa sorttia, onneksi kerhossa käy myös hyvä ystäväni lapsineen joten tuttujakin on. Päiväkerhoon tyttö ei varmaan yksin jäisi joten tuo perhekerho on ihan kiva vaihtoehto =)

Me ei olla naimisissa, kihloissa ollaan oltu viimeiset 9v Ja jos mennään naimisiin, niin tilaisuus tulee olemaan tosi pienimuotoinen ja vaatimaton, mä en osais olla päivää prinsessana keskipisteenä, eikä mieskään perusta "kunnon" häistä. Ehkä tämän vauvan ristiäiset voisivat olla hyvä ja käytännöllinen tilaisuus mennä naimisiin, pappi ja vieraat jo "valmiiksi" kotona ja kahvit sun muut tarjottavat. Eikun sitä siis miettimään kanssasisaret, siis te jotka ette ole vielä naimisissa

Minäkin taidan kokeilla noita Runebergintorttuja hapsiaisen ohjeella. En oo ikinä ennen tehny, olen ajatellut niiden olevan jotenkin monimutkaisia tehdä. Mut nyt kyllä kokeilen.

Näin ne vaan viikot vierähtää, huomenna on taas perjantai ja sitte viikonlopun viettoon!

:heart: Lanfear 30+1 :heart:

 

Nyt alkoi tehdä mieli jotain herkkua kun lueskelin tuon hapsiaisen ohjeen... Saas nähdä mitä sitä tulee tänään vielä kehiteltyä!

Häät vietettiin mökillä järven rannassa pienellä porukalla (n.20hlö ). Minulla oli vihkimisen ja kuvaamisen ajan tummansininen mekko, jonka mies valitsi ja loppuillan rennommat kuteet, jotka eivät kiristäneet vaikka ruokaa tuli syötyä aivan hillittömän paljon. Suunnitelmissa oli ensin suuremmat juhlat, mutta mieli muuttui matkalla ja mies varsinkin oli tyytyväinen kun ei tarvinnut kestitä kumminkaimoja jne... Kummallakin on suuri suku. Vaihtoehtoina oli siis kutsua vain lähimmät tai sitten pari sataa henkilöä. Välimuotoa harkittiin, mutta rajanveto olisi ollut niin vaikeaa, että vähemmän saatiin "vihoja niskaan" kun valittiin kutsuttavaksi vain lähimmät.

Kelan päätös vanhempainpäivärahasta viipyy edelleen. Soitin jo eilen Kelaan ja kyselin, että onhan kaikki tarvittavat paperit tulleet perille kun asiassa kestää. Kaikki kuulema on tullut ja päätöksen pitäisi tulla viimeistään ensi viikolla. Olisi ihan mukavaa saada se päätös piakkoin niin voisin hoitaa myös veroasiat kuntoon.

Donu ja Pikkuinen 29+2

 

Merkkailen vaan nopeesti ja hehkun kun ei mitään löytynyt toisesta pissanäytteestä!!! Jipii, puhdas oli... Kaipa vaan sit ekas näyttees olleet plussat tulivat siitä kun en ollut juonut.. Mut nyt vaan tällanen nopea merkkailu- ja hehkutuskäynti!

Myöhemmin sitten tarkemmin kommentoimaan ja kuulumisia päivittelemään.

Cataliina ja masuasukki 30+4

 

Pikavisiitille tulin :wave:

Kiitos Katyana =) Niin ja kyllä mullakin kieltämättä kävi mielessä että liekköhän tuo vauvan koko ihan jokaisella on riippuvainen äidin syntymäpainosta, mutta kovin varmasti tää ultraaja tämän asian esitti

Sukunimiasiaa kommentoin sen verran että meillä myös ollaan miehen sukunimellä, hitusen harmitti luopua omastani. Meillä molemmilla sellaiset sukunimet jotka eivät ole yleisiä, mutta miehen sukunimellä kulkee vielä vähemmän kuin minun.

Minullakin heräsi mielenkiinto tuota hapsiaisen runebergin torttu ohjetta kohtaan ja suunnittelinkin, että huomenna vois kokeilla onnistuuko. Ei vaikuttanut kovin monimutkaiselta tuo ohje =)

Nekkunen ja Iita 30+1

 

Hyviä tuli Suosittelen!
Mies kehui paremmiksi kuin kaupan (johtunee myös siitä että laitoin kuorrutetta aikas paljon)

 

Kuorrute noissa ruunebergeissä on parasta sitä sais mun puolesta olla välissäkin, mut ite teden saa sopivia kun sa matalampia Tosin tälle vuodelle en oo jaksanut väsätä.

hemmetti kun just näyttää et on parantunut flunssasta niin tuntuu et se alkaa tulemaan takas, ei oo reilua, olisin halunnut tehä jotain muutakin kun olla kipeänä ja saada tätä kroppaa paremmin liikkeeseen. No josko vaan säikyttelis.

 

Greddy Hyvä, että maistui. Meilläkin on hävinnyt jo melkein kokonaan ne eilen leipomat... Ei tainnu siis kestää huomiseen asti, jolloin tuo Runebergin päivä olis.

Ja se ohje ei tosiaankaan ole monimutkainen, joten kokeilkaa vaan muutkin.

Mä kävin tänään ostamassa Herneelle vaatteita ja sitten ostettiin hoitoalusta ja pinnansuojus. Nyt vois seuraavaksi askeleeksi ottaa noiden vaatteiden pesemisen ja kaappiin laittamisen. No, se sitten vaikka ensi viikolla ohjelmaan.

Mulle on tullut jotenkin "tyhmä" olo kun mietin sitä että menen huomenna palauttamaan tavarat töihin ja kasaan sieltä kamppeeni. Jollain tavoin haikea olo. Ostin töihin vietäväksi kinuskikakun, sinänsä hassua että ostin kakun kun tykkään kuitenkin leipoa ja aikaakin siihen olisi ollut, mutta ajattelin kerrankin päästä helpolla ja päätin ostaa. Oli niin herkullisen näköinen kakku.

Mutta nyt telkkarin ääreen.

- Hapsiainen ja Herne 32+1

 

Se on sitten 32+0.

Pakko tulla kertoo tän päivän hankinnosta. Löysin yhden kaupan missä oli käytettyjä lasten vaatteita. (ei varsinainen kirppis) Vaatteet oli tosi siistejä ja ihan uuden veroisia. No niitä lähti sitten "kassillinen" mukaan.
Toinen hankinta oli kaukalopussi. Menin yhteen liikkeeseen ja siellä oli tasan kaks jäljellä. Toinen oli esittely kappale ja toinen "sekunda". No siinä sekundassa oli vikana ettei sitä saanut toiselta puolelta kiristettyä vaan sanoivat et naru on irti. Tarkemmin kun katoin niin ei naru ollut irti vaan se oli ommeltu saumaan kiinni. Sain sen reilusti alle puolen hinnan. Kotona kun rupesin sitä purkamaan niin reilun sentin matkalta sitä purin ja ny se toimii ihan täysin ei mitään vikaa. Eikä kukaan tiedä että sille on mitään tehty.

Häistä olitte puhuneet. Me ollaan kyllä kihloihin asti päästy. Mut sit suutuin miehelle ja totesin etten koskaan mene hänen kanssaan naimisiin. Ja se on jo 15 vuotta pitänyt.

Vauvan nukkumapaikka Meillä myös vauva tulee nukkumaan samaan huoneeseen meijän kanssa. Sitä en ole vielä päätänyt mihin kohtaan sänky tulee. Luultavasti vähän edemmäs meidän sängystä. En kuulu perhepedin kannattajiin. Mie en vaan saa itse nukuttua jos siinä vieressä on jotain muuta kuin kissa, tuo meijän Herra Hurtta tai mies. Ja kun nuo elukat on tottuneet viereen tulemaan niin on siinä oma vaaransa jos vauva samassa sängyssä on.

Mie taidan kans tehdä huomenna noita Runebergin torttuja kahvin kanssa kun kaveri tulee kylille pitkästä pitkästä aikaa.

Mut mie häviän suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Väsymys on hirveä. Tosin olen kyl joutunu heräämään aamulla tavallista aikaisemmin ja sen kyllä huomaa.

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne.

Saimaanrannan äippä ja "neiti" aprillipila 32+0

 

*POKS* 32+0 *POKS*

:heart: :heart: