Nasumasunen :hug: kauhea juttu tuo onnettomuus, onneksi ei käynyt huonosti!
Vauvan sukunimestä; kun esikoinen syntyi oli meilläkin mietintä kumman sukunimi valitaan, emme olleet silloin vielä naimisissakaan. Molemmilla meillä on melko harvinaiset sukunimet, mun tyttönimeni vielä vähän harvinaisempi kuin miehen suvun nimi. Minun sukunimeäni vaan on joutunut tavaamaan ja tavaamaan joka paikassa, harvoin, jos koskaan menee kerralla oikein, vaikka on ihan -nen päätteinenkin. Päätimme sitten yhdessä, että miehen nimi olkoon lasten sukunimi. Pari vuotta sitten menimme naimisiin, ja nyt koko perheellämme on sama sukunimi, kaksoisnimeäkin mietin hetken, mutta se olisi ollut jotenkin vaikea. Mietin kyllä pitkään, mitä sukunimeni kanssa teen, ja mieskin sai odottaa päätöstäni siihen saakka kun tuomari tulevan nimeni julkaisi.
Nimijuhlista, me emme kuulu kirkkoon, eikä lapsiamme ole siis kastettu. Pidämme taas perhepiirin nimiäiset vanhempieni luona, sillä sukumme asuu aivan eri suunnalla Suomea kuin me. Täällä olevien ystävien ja tuttavien kanssa pidämme varmasti vielä toisetkin juhlat, kyllä vauva useammatkin juhlat ansaitsee!
Haltijakummeja tulee olemaan tällä tulokkaalla saman verran kuin isosiskoillaankin, eli 5kpl, jos vaan kummeiksi aikomamme suostuvat tehtävän vastaanottamaan. Kohtapuoleen olen ajatellut kysellä, en aio odottaa vauvan syntymään saakka. Itseasiassa yksi kummi on jo tehtävään lupautunut, äitini siskoa pyysin kummiksi jo melkein heti kun testi plussaa näytti, tätini kun on minulle todella läheinen ja tärkeä.
Nukkumisjärjestelyistä, meillä on aika ahdas asunto, eikä vauvalle ole omaa huonetta järjestymässä ennen kuin seuraavan asunnon yhteydessä korkeintaan. Pinnasänky, ja ensialkuun rottinkinen ensisänky sijoitetaan makuuhuoneeseemme parisängyn viereen minun puolelleni. Jos vauva tuntuu olevan perhepetiainesta, teemme pinnasängystä sivuvaunun. Ihan kokonaan omaan sänkyymme en vauvaa vastasyntyneenä uskalla ottaa, sillä isommat sisarukset tunkevat yöllä unenpöpperöisinä väliimme nukkumaan, eivätkä taatusti osaisi vauvaa varoa. Toisaalta, vaikka esikoinen meillä olikin suoranainen kainalossa nukkuja, ei kuopus taas kyennyt missään vaiheessa nukkumaan samassa sängyssä kanssamme, uni oli levotonta ja vauva natisi ja natisi. Lopulta tajusin että tämä lapsi nyt vaan sattuu olemaan erilainen kuin siskonsa. Vaikka imetin pitkään, öisinkin vuoden ikään saakka, siirsimme kuitenkin kuopuksen 7kk ikäisenä nukkumaan samaan huoneeseen kuin siskonsa, sen jälkeen kaikkien yöuni parani merkittävästi. Esikoinen taas nukkui samassa huoneessa kanssamme melkein 3-vuotiaaksi... Lapsen ehdoilla siis aiomme mennä tälläkin kertaa.
Mulla piti olla maanantaina lääkäriaika, mutta peruin sen kun perheeseen iski vatsatauti. Kukaan muu kuin esikoinen ei kuitenkaan tähän mennessä ole sairastunut, toivottavasti ei enää sairastukaan. Lääkäriaika on mulla kuitenkin nyt sitten vasta ensi maanantaina. Sokerimittauksesta juttelin terveydenhoitajan kanssa puhelimessa, siitäkin oli tarkoitus keskustella maanantaisella käynnillä, mutta sekin siirtyi. Koska mulla on arvot kotimittauksella olleet koko ajan kunnossa, pyysi neuvolantäti (hassua sanoa tädiksi, kun on itseäni nuorempi...) että mittaisin nyt tällä viikolla vain aamun paastoarvoja, sillä se oli se ainoa raja-arvo, joka mut sokerirasituksessa kiinni nappasi. Tähän saakka on aamuarvotkin olleet koko ajan kunnossa, korkeimmillaan 5,1 ja siihenkin vaaditaan että olen illalla syöpötellyt reilummin sämpylää, pullaa tai karkkia. (Olen tietenkin uteliaana testaillut, mitä mikäkin ruoka-aine mulle tekee...
) Ja siis tuon arvon pitäisi kotimittauksissa pysyä alle 5,5. En siis ole ollut yhtään huolissani mahdollisesta sokerivauvasta.
Jukra kyseli
Äitiyspakkauksesta, meillä siis 3. lapsi, enkä ottanut pakkausta, en ottanut sitä kakkosellekaan. Esikoisenkin pakkauksesta jäi osa lähes käyttämättä, ja jotenkin en vaan kokenut sitä silloinkaan tarpeelliseksi. Nyt oli vielä sisältöön tullut muutoksia niin, että villavaatteiden määrää oli lisätty, ja mä olen ihan toivottoman allerginen villalle. Ei ollut siis vaikea päättää mitä teen. Rahan aion käyttää turvakaukalon ostoon, joskin sillä saa vain sen kaukalon, ei jalustaa, jonka senkin olen ostoslistalle lisännyt. Nyt muuten on tässä kuussa Stockalla kanta-asiakastarjouksena Maxi-Cosi Cabriofix, joka on juuri se kaukalo, jonka olen meille päättänyt tulevan. 135? maksaa, ja Easybase-jalusta saman verran lisää. Olen vielä kahden vaiheilla tuon jalustan kanssa, sillä tarkoitukseni oli ostaa Easyfix-jalusta, joka siis on isofixiin kiinnitettävä. Meillä ei autossa kyllä tällä hetkellä isofixia ole, mutta auto on menossa vaihtoon ja luulen että kaikissa uudemmissa autoissa se taitaa jo olla. Easyfix-jalusta vaan maksaa paljon enemmän kuin tuo toinen...
mutta tämä täältä tällä kertaa, pitkä sepustus taas tulikin väkerrettyä, mä en näköjään osaa kirjoittaa mitään lyhyesti...
Bliss ja pikkuinen (joka hikkailee ihan jatkuvasti...) 29+1