Moikka!
Sh07, inhottavaa tuo unettomuus. Mulla muuttunut nukkuminen katkonaisemmaksi, mutta vielä kuitenkin ihan hyvin nukuttaa. En ole tullut ajatelleeksikaan, mutta tuo Anun ehdottama päivärytmi kyllä kuulostaa järkeenkäyvältä idealta, itsekin tunnen helpommin saavani unen päästä kiinni, jos elämä on ollut edes suunnilleen säännöllistä.
Dacapo, tsempit sinne ja ymmärrän kyllä, miten ärsyttävä tilanne mahtoi olla ukkelin kanssa. Tuossa kiteytyi aika lailla se, mitä olen itselleni yrittänyt sanoiksi pukea: suututtaa, että miehelle tulee tuosta vaan mieleen edes ehdottaa, että hän nyt lähtisi sinne tai tänne, oisko ok? Kyllähän toki ei on myös sallittu vastaus, mutta mulla vaan tulee huono omatunto sanoa sillä tavalla - no, aikuiselle ihmiselle. Sitten yleensä nyrpistelen ja sanon eka ei mieluusti mutta perun kohta kuitenkin puheeni ja annan ukon mennä. Ollaan sitten molemmat huonolla mielellä, ei hyvä. Mies sanoo, että jos mä pyydän päästä jonnekin, hänelle on selvää, että se käy, ellei ole hyvää syytä miksi ei kävisi. Mutta enhän mä kovin usein pyydäkään. Kun haluan viettää aikaani hänen kanssaan ja toivon että hänkin mun kanssa, murrr. Mitenhän aina pääsenkin aiheeseen miehen parjaaminen? =) Kuitenkaan en omaani vaihtaisi pois, ja osaa hän olla ihanan huomioonottavainenkin, useimmissa asioissa enemmän kuin itse osaan...
Huh mikä kauppareissu, paitsi että oli nuijalla lyötyä niin tuli lisäksi aika kipeää supistusta ja paineentunnetta. :/ Kotona sitten huilasin hetken ja olo on taas ihan passeli, paitsi tuo jokapäiväinen lonkkien sijoiltaanolon tunne, joka etenkin pienen istumisen jälkeen iskee.
Mä näin viime yönä unta, että Paapau syntyi. Ei eletty vielä laskettua aikaa vaan reilua viikkoa ennen. Tämä varmaan johtuu siitä, että arvelen erään kaverini saaneen juuri toisen lapsensa, pari päivää sitten laittoi sähköpostia, että limatulppa on poistunut ja paikat auenneet, hänellä tuolloin jotain viikko tai vähän yli laskettuun. No unessa poika syntyi ja melkoisen kivuttomasti sittenkin, synnytykseen meni aikaa 3 tuntia 50 minuuttia. Kun kerroin äidille synnytyksen kivuttomuudesta, hän sanoi (oli jostain syystä ollut paikalla), että mähän karjuin minkä jaksoin ja menin tajuttomaksikin, kun teki niin kipeää. Aattelin, että mitä väliä sitten, itselleni jäi kuitenkin tosi hyvä mieli. Lapsi oli kuin pienoiskokoinen Antto, vähän erilaiset kasvonpiirteet ja silmien väri kyllä. Oli vastasyntynyttä isompi tai ainakin vanhemman näköinen.
Sitten harkitsen kodin järjestelyn ja ompelutöiden välillä, poika nukkuu ja isi lukee sarjakuvaa.
T. Kalenteri ja Paapau 34 + 1
Sh07, inhottavaa tuo unettomuus. Mulla muuttunut nukkuminen katkonaisemmaksi, mutta vielä kuitenkin ihan hyvin nukuttaa. En ole tullut ajatelleeksikaan, mutta tuo Anun ehdottama päivärytmi kyllä kuulostaa järkeenkäyvältä idealta, itsekin tunnen helpommin saavani unen päästä kiinni, jos elämä on ollut edes suunnilleen säännöllistä.
Dacapo, tsempit sinne ja ymmärrän kyllä, miten ärsyttävä tilanne mahtoi olla ukkelin kanssa. Tuossa kiteytyi aika lailla se, mitä olen itselleni yrittänyt sanoiksi pukea: suututtaa, että miehelle tulee tuosta vaan mieleen edes ehdottaa, että hän nyt lähtisi sinne tai tänne, oisko ok? Kyllähän toki ei on myös sallittu vastaus, mutta mulla vaan tulee huono omatunto sanoa sillä tavalla - no, aikuiselle ihmiselle. Sitten yleensä nyrpistelen ja sanon eka ei mieluusti mutta perun kohta kuitenkin puheeni ja annan ukon mennä. Ollaan sitten molemmat huonolla mielellä, ei hyvä. Mies sanoo, että jos mä pyydän päästä jonnekin, hänelle on selvää, että se käy, ellei ole hyvää syytä miksi ei kävisi. Mutta enhän mä kovin usein pyydäkään. Kun haluan viettää aikaani hänen kanssaan ja toivon että hänkin mun kanssa, murrr. Mitenhän aina pääsenkin aiheeseen miehen parjaaminen? =) Kuitenkaan en omaani vaihtaisi pois, ja osaa hän olla ihanan huomioonottavainenkin, useimmissa asioissa enemmän kuin itse osaan...
Huh mikä kauppareissu, paitsi että oli nuijalla lyötyä niin tuli lisäksi aika kipeää supistusta ja paineentunnetta. :/ Kotona sitten huilasin hetken ja olo on taas ihan passeli, paitsi tuo jokapäiväinen lonkkien sijoiltaanolon tunne, joka etenkin pienen istumisen jälkeen iskee.
Mä näin viime yönä unta, että Paapau syntyi. Ei eletty vielä laskettua aikaa vaan reilua viikkoa ennen. Tämä varmaan johtuu siitä, että arvelen erään kaverini saaneen juuri toisen lapsensa, pari päivää sitten laittoi sähköpostia, että limatulppa on poistunut ja paikat auenneet, hänellä tuolloin jotain viikko tai vähän yli laskettuun. No unessa poika syntyi ja melkoisen kivuttomasti sittenkin, synnytykseen meni aikaa 3 tuntia 50 minuuttia. Kun kerroin äidille synnytyksen kivuttomuudesta, hän sanoi (oli jostain syystä ollut paikalla), että mähän karjuin minkä jaksoin ja menin tajuttomaksikin, kun teki niin kipeää. Aattelin, että mitä väliä sitten, itselleni jäi kuitenkin tosi hyvä mieli. Lapsi oli kuin pienoiskokoinen Antto, vähän erilaiset kasvonpiirteet ja silmien väri kyllä. Oli vastasyntynyttä isompi tai ainakin vanhemman näköinen.
Sitten harkitsen kodin järjestelyn ja ompelutöiden välillä, poika nukkuu ja isi lukee sarjakuvaa.
T. Kalenteri ja Paapau 34 + 1