***Huhtihiput 2008 Maaliskuussa Vol2***

Pulttis meillä tyttö sai päivittäin lisämaitoa pienen tipan kunnes 2kk iässä sekin jäi pois. alkuunhan se imetys taitaa olla kaikilla hankalaa ja kipeää ja sitten vauva roikkuukin tississä KOKO AJAN, kun tilailee lisää maitoa. mulla apuna oli perhepeti, kun en jaksanut ravata huoneesta toiseen imettämään öisin, kotikalja joka nosti maitoa paremmin kuin lääkärin määräämä metopram-kuuri tai imetystee (ja kalja maistuikin paremmalta - EI se kaupan perhekalja vaan itse uutteesta tehty ) ja imetystukilista. sille kannattaa liittyä jo vaikka ennen synnytystä niin saa sitten äkkiä vinkkejä ja niksejä jos/kun tarvitsee. ja jos käy niin ettei se imetys kuitenkaan onnistu niin ei se kenestäkään sen huonompaa äitiä tee. imetys EI ole äitiyden mitta missään määrin.
itse sen vaan koin alun pullorumban jälkeen suht helppona, vaikkakin hetkittäin ahdisti se että ensimmäiset puoli vuotta vauva on täysin äidistä riippuvainen. mutta ei se ole kuin se puoli vuotta, lyhyt aika ihmisen elämässä.

anu hikka voi kyllä tuntua ylempänäkin vaikka vauva olisikin raivotarjonnassa. tai mä sanon että vauva piereskelee jos hikotukset tuntuu kovin ylhäällä

ja esikoista synnytin 13h45min, josta vartin ponnistusaika.

tänään ollut vähän hankala olla. oksettaa, mahaa puristaa ja kivistää ja selkää särkee. mutta taitaapi olla muillakin samoja oireita näin loppumetreillä.

tiiättekö mitä? mun äiti kysyi eilen ekaa kertaa koko raskauden aikana että miten MÄ voin! tosin en ole kyllä kauheasti oloistani hälle valitellutkaan kun tuntuu että hällä on se asenne että esim. raskauspahoinvointi (joka mulla jatkuu edelleen vaihtelevasti) on ihan itsestä kiinni, siis että jos vaikka JUMPPAA tarpeeksi niin ei sitä oksentelua tule hyvissä väleissä kyllä ollaan muuten.

ai niin. siitä limtulpasta. kätilö sanoi TAYSissa että se voi tosiaan tulla niinkin ettei edes näy limana, vaan kun se irtoaa, tulee verta vähän jonka jälkeen tulppa tulee ulos hiljalleen. kun itse ihmettelin ettei se vuoto ollut kauhean limaista. eilen kyllä tuli pari kertaa sellaisia sormenpään kokoisia klönttejä, mutta ota niistä nyt selvää ovatko limaa vai valkkaria vai mitä. jokatapauksessa ei tässä enää mene kuin kuukausi niin jakaudun

 

Täällä huonosti nukuttu yö takana,heräsin taas useesti ja sitte jäin miettimään sitä poikaa ja hänen perhettään :'(

Hikasta teillä ollut puhetta,meillä ainakin tuntuu aika ylhäällä ja kyllä tuo tuolta on raivotarjonnassa ulos tulossa

Esikoista synnytin 13h50min ja ponnistusaika oli 65min

Heilille :hug: muistankin kun kerroit silloin syksyllä ystäväsi kuolleen :'( nää on aina niin kamalia asioita :'(

piitsi 37+6

 

Huomenta!

Tervetuloa takaisin mukaan Lillukka! =)

Ensin on sanottava, että nuo kamalat uutiset mitä lukee - ei niitä kestä ajatellakaan. Viime yönä, kun vessaan heräsin, jäi juuri tuo eilinen lööppi pyörimään päässä ja siitä mielikuvitus jatkoi, lopputulos se että itkin surkeana sängyssäni siellä. Pelottaa kaikki, mitä lapsille voi tapahtua. Vaan ei auta kuin parhaansa tehdä, ettei mitään tapahtuisi, kuitenkin neuroottiseksi käymättä, ja loput sitten Korkeamman kädessä... :| Piitsille :hug: , joudut kohtaamaan tuon jutun kuitenkin eri tavalla kuin muut.

Pulttis, jos pitkä imetys on tavoite, olen ainakin siinä onnistunut loistavasti, liiankin Kohtahan tuota on jo 2,5 vuotta takana... En silti tiedä, miten siinä oikein neuvoisi, pikemminkin ehkä kannattaa tosiaan saada se imetys hiljalleen sujumaan niin, että sitä on luontevaa ja vaivatonta sitten jatkaa niin kauan kuin haluaa. Tässä vähän meidän imetyskertomusta, mutta tosiaankaan näin sen ei tarvitse muilla mennä: Meillä takkusi alkumetreillä, mutta maitoa riitti, ehkä osittain siksikin, että en antanut ollenkaan korviketta vaan tarvittaessa omaa pumpattua maitoa, sitäkin harvoin. Itse asiassa toivoisin, että toinen lapsi huolisi tuttipullosta vähän esikoista helpommin, vaikka omaa maitoa pyrin tällekin syöttämään. Imetykseen saattoi alkuun mennä tuntienkin rupeama. Imetin missä vain ja kenen tahansa nähden, vaikka ennakkoon ajattelin, etten varmasti niin tee. Kuitenkin imetysasennon löytäminen oli sen verran työlästä, ettei paikkaa oikein voinut katsoa - tietysti pyrki rauhalliseen tilanteeseen jo ihan lapsen keskittymisen kannalta. Sitten on niitä ikäkausia, jolloin kaikki alkaa kovasti kiinnostaa vauvaa, eli muutaman kuukauden iässä se keskittyminen saattaa erityisesti häiriintyä. Kysymys ei ole silloin siitä, että maito olisi loppumassa. Toisaalta joskus lapsen täytyy lisätä saamansa maidon määrää ja tuntuu, että rinnalla viihdyttäisiin koko ajan - moni tulkitsee senkin maidon loppumisen merkiksi, mutta imemällä tiuhempaan vauva itse asiassa saa äidin tuottamaan enemmän maitoa. Kai siinä imetyksen sujumaan lähtemisessä on tärkeää luottamus siihen, että ajan mittaan homma helpottuu ja että kroppa voi tuottaa riittävän määrän maitoa. Tuttavien kokemuksesta päättelen, että korvikkeesta on aika vaikea päästä irti, vaikka se välillä hiljalleen onnistuukin, joten jos vain maitoa millään saa varastoon pumpattua tai lypsettyä, sitä kannattaa kokeilla ensin. Kuitenkin olen samaa mieltä kuin muut ovat edellä sanoneet: imetys ei todellakaan ole mikään äitiyden mittari eikä mitään syyllisyyksiä kannata imetysasioista ottaa. Kyllä lapsi pärjää korvikkeellakin. No joo, tulipas tekstiä, jossa ei ehkä päätä häntää, mutta imetystukilista tosiaan on hyvä ja imetystukipuhelimeenkin voi soittaa. Mulle voi kans laittaa yksityisviestiä, oon mukana paikallisessa imetystukiryhmässä yhtenä vetäjistä, vaikka mulla kyllä rajoittuu tietämys lähinnä omaan kokemukseen.

No jos tässä puistoilemaan yrittäis lähteä, ja kirjastoonkin piti yrittää mennä...

T. Kalenteri ja täysaikainen Paapau, tasan 37 viikkoa :heart:

 

Täällä ollut synnytysten kestosta puhetta: Mulla esikoisella meni vesi edellis iltana ja koska omat supistukset eivät alkaneet, niin oksitonitipalla vauhditettiin ja siitä noin 4 ja puol tuntia tyttö syntyi, ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia ja tyttö oli siis perätilassa!Toinen synnytys kestikin pitempään noin 17h, mutta ponnistusvaihe 9 minuuttia!KOlmas synnytyskesti noin reilu 7tuntia, ponnistusvaihe 6min!

MUlla ruenu tosissaan tuo issias vaivaamaan, meinaa välillä oikea jalka pettää alta, kun vihlasee niin kipeästi ja jalkapohjat koko ajan kipeenä...Illalla nukkumaan mennessä alkoi supistella ja oli jo muutama kipeäkin, isäntä jo kyseli että lähetäänkö synnärille, no kävin sit juomassa ja vessassa niin supistukset rauhottu ja sain yön nukuttuakin ihmeen hyvin, vessassakaan ei nyt tarvinu hypätä niin tiheään!Meillä tuo mies on jo niin malttamaton, sanoinkin että tässä saattaa mennä viel useampi viikko ennen kuin pikkunen tuolta yksiöstä haluaa pois! :heart:
Toivottavasti ei kovin yliajalle mene, kun sisko pyysi niiden vauvan kummiksi meitä ja ristiäiset on 6.4!!!

Oli tarkotus komentoida muutakin, mutta en nyt muista mitä, joten jaksuja ja voimia kaikille! :flower:

Pitäs jotain leipoa ja keksiä huomiselle, kun on 5.v hääpäivä!

anri&vauveli rv 37+5

 

Heili muuten, miten sen ystäväsi perhe jakselee? Yritähän jaksella ikävän kanssa :hug:

Vuotaraaputtimellakin oli huonoja uutisia ystävästään, :hug: teille molemmille ja toivotaan pikaista paranemista. Tuon taudin ennustehan on kait yleensä onneksi hyvä, vaikka se tosi rankka paikka onkin.

 

Niin piitsi: ikäviä aina tuollaset, jaksuja sulle!
Samoin Heili ja vuotaraaputin :hug:

 

Pulttikselle imetyksestä Saitkin jo hyviä vastauksia imetyksen sujumisesta. Minä imetin esikoista 1v 5 kk. Aluksi kannattaa käyttää hyödyksi sairaalan henkilökunnan osaaminen. Eli, jos vähänkin tuntuu epävarmalta tai imetysasennon löytymisessä on hankaluuksia tai jos imetys sattuu, niin kannattaa soittaa henkilökuntaa apuun. Ja muuten jo etukäteen kannattaa lukea tietoa imetysoppaista (esim. Minni Niemelä: Imetysopas ja sitten taisi olla muistaakseni jotain Ritva Kuusiston kirjoja).

Lisämaidon antoa kannattaa yrittää välttää ja aluksi pullon käyttöä. Jos lisämaitoa tarvitaan, sitä kannattaa antaa hörpyttämällä tai lusikalla, sillä pullosta vauva saa maidon aika helposti, eikä sen jälkeen välttämättä suostu enää rinnasta imemään. Minä imetin aina kun vauva halusi. Uskon, että vauva kyllä osaa itse säädellä ravinnontarvettaan ja tilata tiheillä imuilla lisää maitoa. Ja aluksi tosiaan tuntuu, että vauva on koko ajan tississä kiinni! Rankkaa se on, mutta palkitsevaa.
Meillä oli hankittuna Aventin Isis pumppu, mutta sille ei ollut paljon käyttöä. Joskus pumppasin sillä rinnan vähän pehmeämmäksi ennen vauvan imetystä ja kiinteitä aloittaessa pumppasin sillä pienet maitolirut esim. perunan kanssa soseutettavaksi. Koskaan en pumpannut sillä täyttä tuttipullollista vauvalle juotettavaksi, vaan meillä vauva joi kaiken aina suoraa rinnasta. En tiedä, olisinko niin paljon saanut tulemaankaan pumpulla.

Synnytyksen kesto Minulla kesti esikoisen synnytys kovista säännöllisistä supistuksista laskettuna reilut 13 tuntia. Sairaalassa oltiin 9,5 tuntia. Ponnistusvaihe kesti 1h 15 min. Kivunlievityksenä oli vain ilokaasu. Toivottavasti nyt sujuu nopeammin.

Jumittaako muillakain nämä sivut usein? Minä yritin äsken lähettää tätä viestiä, niin ei millään lähtenyt. Ja kun yritin tulla uudelleen Kaksplussan sivuilla, niin ne eivät enää auenneet. Onneksi kopsasin tekstin, ettei tarvinnut uudelleen kirjoittaa.

Delfiini ja masuvauva 37+3 :wave:

 

Äitiyspolilta kuulumisia:
Vauva on kuulemma elämänsä kunnossa ja lapsivettä on normaalisti. Kerrankin näin. Painoarvio oli 2,2kg ja tasasesti kasvaa keskikäyrällä. Nyt on hyvä mieli.

Viime yönä sain nukuttua kylläkin tällä rauhoittavalla lääkkeellä ja tämä lääkäri sano et tarvittaessa voin jopa kaksinkertaistaa annoksen jos uni ei tuu. Ja prenalle saan mennä jos vähänkään tuntuu siltä. Unettomuus ja stressi on kuulemma paljon haitallisempaa vauvalle kuin tämä lääke. Tosi ihana ja sydämellinen lääkäri oli tällä kertaa paikalla. Oli aikaa kuunnella ja paljon kaikkia neuvojaki antoi. Kuten sen että kannattaa palstailla netissä samanhenkisten ihmisten kanssa. Se oikeen suositteli että tää saattaa tehdä hyvää, eli lääkärin määräyksestä jatkan täällä palstailua..

:hug: kaikille! Mä lähden vähän ostoksille ja rentoutumaan. Hyvää viikonloppua kaikille!
sh07 rv 34+1

 

Jep, mun teksti katos kun yritin lähettää. Kirjotin pitkät pätkät, nyt ei kyllä jaksa uudestaan... :headwall: :headwall:

 

Meillä esikoisen synnytys kesti16 tuntia ja 40 min ponnistuksen jälkeen otettiin imukupilla, kun pää ei liikkunut ja sykkeet alko heikkenemään. Epiduraalin sain puolen välin paikkeilla ja sit jouduttiinkin antaan oksitosiinia, kun supistelu heikkeni. Ponnistusvaiheessa kirosin tuon epiduraalin syvimpään :kieh: . Oli tosi vaikea ponnistaa oikeaan aikaan, kun en ensimmäistäkään supistusta tuntenut. Tisseistä polviin oli tunto ihan pois. No ei kyllä sit tikkaaminenkaan sattunut. Sain peräti 22 tikkiä...

Imetystä kesti meillä vain 3kk. Koko ajan tuli tosi hyvin maitoa, mut sit poika sairastui flunssaan eikä saanut imettyä. Viikon ajan pumppasin maidot ja juotin pullosta. No sit mulle tuli itelle sama flunssa ja siihen loppui maidon tulo. En tiedä olisko noussu uudelleen jos olis vaan sitkeästi rittänyt, mutta ku homma oli sellaista huutoa, niin paloin iteltäkin mielenkiinto :ashamed: . Nyt olis toiveissa pidempi imetysaika... jos edes tuplattua sais, niin olisin onnellinen =)

 

Häpyliitoskivuista kyselisin: tuntuuko ne siis tuossa häpyluun päällä tai alla? Itse kävin nimittäin eilen ihan hissuksiin käyttämässä koiraa iltapissuilla. Kävely sujui suht hyvin, mitä nyt maha pingisteli vähän väliä. Mutta voi tsiisus, kun kävelyn jälkeen (matkaa kertyi ehkä n. 600 m) istahdin soffalle ja yritin siitä ylös, niin eipä eteen päin menosta tullut mitään, kun häpyluuhun sattui niin maan perk....sti! Ennen ei ole tuollaista kipua ollut... Yö oli myös jonkinmoista tuskaa tuon kivun kanssa, mutta nyt on jo helpompi, vaikka kipu ei ole kokonaan hävinnytkään.

Tarkoittaako tuo kipu nyt sitä, että häpyliitos alkaa antaa periksi?

Mavi ja IitaEemeli 36+2

 

kiitos hikkatietoudesta, on se jännä ku oppii aina uutta... esikoisesta tosiaan aina tuntui
alhaalla ja niin tästäki tähän saakka joten säikähdin tosissaan et on kääntynyt.

esikoista synnytin virallisesti 15h 45min josta ponnistus 20-30min, en muista tarkaan.. ja mun synnytyksen kivuliain vaihe, istukan syntyminen kestikin sitten 50min.

lyhyt synnytyskertomus:
tulppa tuli pe-la 24h aikana, supisteli jo vähä kipeempää mut ne loppu ku tulppa tuli ulos (lauantaina oli laskettu aika)
lapsivedet lähti tihkumaan sunnuntaina, tiistaiaamuna alettiin käynnistämään, käynnistyneeksi katsottiin tiistaina klo 13 eli meni keskiviikkoon että syntyi vaikka vettä tuli jo sunnuntaina ja kipeät mutta epäsäännölliset supistukset alkoi maanantaina illalla.

Imetyksestä- hyviä neuvoja saitkin. Mun mielestä kans kannattaa etukäteen vähä lukea vaikka netistä asiasta.. Sit sairaalassa pitää viitsiä vaivata kätilöitä eli summeria soittamaan AINA jos imetys sattuu tai ei saa vauvaa tarttumaan rintaan tms. Ne kätilöt on siellä äitejä varten joten ikinä ei voi pyytää liikaa apua imetykseen.
Sit jos stressaa niin toki se voi vaikuttaa maidontuloon.. Mullaki oli ristiäisten aikaan tosi hankala vaihe imetyksessä, mutta kummasti parin päivän kuuri johon kuului mm. iso annos pastaa pari kertaa päivässä (hiilaripitoinen hyvä ruoka imettäjälle) sauna ja siihen päälle ihan perinteinen saunaolut (kolmonen tai ykkönen, mistä nyt tykkääkin- mä join reilusti kolmosen) niin johan mamma rentoutui ja alkoi maitokin taas nousta!

Jaa sit mun ajatus katkes. palaan asiaan jos tulee jotain mieleen

 

Nyt on jotenkin alkanut jännittämään tämä koko homma.. Oon jotenkin voinut olla ajattelematta tätä tilannetta sillä, että oon töissä käynyt ja olokin ollut niin hyvä.. Olo on siis vieläkin ihan huippu, mutta kaksi työpäivää enää jäljellä ja sitten alkaa ÄIPPÄLOMA.. iik.. En tiedä miksi stressaan tuosta loman alusta näin paljon.. Jotenkin vaan ahdistaa ajatus siitä, että yli kuukausi laskettuun aikaan, joten varmasti yli kuukausi siihen, että vauveli olisi mitenkään päin tulossa maailmaan.. Mitä mie oikein teen.. ?!? :x

Mulla tosiaan ei ole tuo vauveli varmastikaan maailmaan tulossa vielä lähiaikoina.. Eilenkin koko päivän oli ihan tuossa ylämahassa sellaisena yhtenä möykkynä.. Koko alamaha oli kuin tyhjää täynnä ja ylämaha taas (siis ihan tuossa tissien alla oleva alue) pöhöllä ja kovana sekä kaikki liikkeet ihan siinä.. Nyt on maha taas tasaantunut, on yön aikana siis siirtynyt suoremmaksi.. Saas nähdä miten päin se tuolla sitten on .. Pari viikkoa niin näkis tilanteen..

Nyt syöpötteleen, työvaatteet ylle toiseksi viimeistä kertaa ennen lomaa ja sitten töihin... Onneksi on tulossa kiva ja kiireinen ilta niin tuntee tekevänsä töitä..

Sofku + Pikkuinen 34+3

 

Pikaiseen eilisiä neuvolakuulumisia...supistelee |O

painon muutos/viikko 560g
rr 127/68
turvotus +-
pissa: puhdas
sf 33
tarjonta:rt
syke 130
liikkeet +

vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt

Mutta nyt ei voi olla paikallaan...palailen kunhan tää ehkä rauhoittuu

Dacapo ja Aino 37+2

 

Imetys asiaa täällä pähkäiltiin. Minä olen siis pitkän linjan imettäjä ollut, esikoista 2,5v ja toista 1v 3kk (ja lääkärin suosituksesta lopetin joulukuun alussa). Taistelua se imetys on vaatinut, tukea ja tahtoa. Ei se helppo homma kaikille ole, ei minullekaan. Ensimmäiset kuukaudet on aina mennyt imetysongelmien kanssa taistellessa..On rinta auki, on tiheän imun kausia, on väsymystä koko hommaan..Mutta sisulla ilmeisestikin olen päässyt noista yli. Imetysaiheisia kirjoja ja nettisivuja olen myös paljon lueskellut ja keskustellut läheisten ihmisten kanssa aiheesta.

Tuttipullojen steriloija minä olen pitkien imetysten takia huono sanomaan, mutta siis..On meillä annettu pullosta tissimaitoa lapsille.. Eli pulloakin joskus käytetty. Mut oon kyllä sitä mieltä, ettei moinen laite ole tarpeellinen! Samaa ajattelen tuttipullon lämmittämislaitteistakin..

Rintapumppu Minulla kokemusta Ainun sähköpumpusta ja nyt ostin vielä sen kaveriksi Aventin paljon kehutun pumpun, tosin en ole vielä ennättänyt perehtyä siihen. Mutta tosiaan; Aventin nimeen vannotaan niin paljon, että pakkohan sen on olla hyvä. Ainun sähköpumppukin on ollut ookoo, on vaan kovaääninen kapistus ja "riuhtoo" nännejä aika kovasti..

Synnytyksen kestot Eka, käynnistetty synnytys 5h 15 minuuttia, josta 2 minuuttia ponnistusvaihetta. Aika loistava suoritus sinänsä. Ja toka synnytys 4 tuntia, josta yksi tunti ponnistusvaihetta koska lapsi oli jumissa.. Ihan jees suoritus sekin, joskin tosiaan ponnistusvaihe ei kovin herkkua. Saas nähdä vieläkö saan reilulla tunnilla synnytyksen kestoa tällä kertaa lyhennettyä..Sehän on tavoite tällä erää

Kalenteri kyseli ystävän perheestä.. Niin kyllä ne siellä pärjäilee.. Pojilla on asiat hyvin, isukki siellä ehkä vähän hakotiellä..Ei oikein ole varma onko menossa vai tulossa tässä elämässä. Valitettavasti en täällä julkisella palstalla voi enempää puida. Mut siis pääpiirteittäin asiat on kunnossa, lapset saa ruokaa, kehittyy hyvin ja kaupunki on tullut jonkun verran vastaan lastenhoitoasioissa ym.

Hikoiluttaa, polttelee.. alamaha on kuin isot kuukautiset olisivat päällä. Mietin jo panadolin ottamista, että auttaisikohan se? Edellisissä raskauksissa tälläisiä poltteluja en kyllä muista.. Kiva kun pankissa aamulla jonotettiin, oli 22 asiakasta ennen meitä, niin aloin voimaan pahoin, oksetti, pyörrytti ja hiki valui ja supisti aika napakasti.. Mummot katsoivat naama kalpeana, että tuohonko se kohta synnyttää. Tai ainakin sellainen tunne minulla oli.

Vauvan hikka tuntuu itselläni lähinnä tuolla emättimessä. Ihan kuin pieniä nykimisiä siellä olisi, rytmikkäitä sellaisia. Isompia liikkeitä ei nyt useampaan päivään ole ollutkaan.. Muutaman kerran peipi on venytellyt jalkojaan, mut ei sen ihmeemmin enää liiku. Mut siis kuitenkin sen, että tietää hänen olevan hengissä ja kunnossa..

Heili 36+3

 

Tervehdys :wave:

Kovasti tullut taas tekstiä.. hyvä hyvä =)

Heili Minäkin välillä miettinyt kuinka poisnukkuneen ystäväsi perhe jakselee. Mukava kuulla että siellä elämä jatkuu ja kaikki on ok. Tai niin hyvin kuin siinä tilanteessa vaan voi. Haleja myös sinulle :hug:

Dacapo meinaatkos synnyttämään alkaa??? Jännää =)

Sofku Tulet kyllä pian huomaamaan kuinka ihanaa on olla vaan kotona ja kyllä sitä tekemistä vaan aina löytyy. Ja toisinaan on hyvä olla vaan tekemättä mitään! Hyviä viimeisiä työpäiviä =)

sh Hyvä että vauvalla kaikki kunnossa :hug:

Piitsi :hug: :hug:

Mavi Mulla tuota hypyliitos kipua on ollut kanssa nyt jonkin aikaa. Lääkärin mukaan se "kuuluu asiaan" enkä sitten tarkemmin kysynyt et mitä siellä alapäässä oikeeati tapahtuu kun noin sattuu!

Imettämisestä tuli mieleen sellainen asia et olen tän raskauden aikana kyllä imenyt itseeni valtavasti tietoa raskaudesta. Mutta en YHTÄÄN vauvan hoidosta... APUA!!! Pitäisiköhän asialle tehdä jotain??? Tässähän alkaa aika kohta loppumaan!!

Tänään oli neuvola ja siellä kaikki hyvin. Terkka kehui kuinka hyvin mun raskaus on mennyt ja sanoi jopa että on toi painokin pysynyt ihan kohtuuden rajoissa!!!! (tullut nyt 24kg) Siis TÄ???? Ota nyt sit selvää onko se lintu vai kala kun tähän mennessä on kokoajan tuosta painon noususta muistanut vähän moittia!!! Se tais olla vaan lomafiiliksissä... siksi oli niin mukava Ens viikolla ei siis olekaan neuvolaa tuon loman takia, vaan seuraava aika on sitten pääsiäisen jälkeen tiistaina.

Hikasta vielä.. täällä tuntuu pääsääntöisesti ihan tuolla kohdunsuulla/pyllyssä. Toisinaan pienellä on niin kova hikka et koko maha hytkyy Äitiinsä pieni tullut... mulla on meinaan hikka tosi usein ja niin tuntuu olevan tytölläkin... joka päivä =)

Joanna ja tiltiäinen tasan 37 (meidän pieni on nyt täysiaikainen =) )... saa syntyä!

 

Tulipa tuossa just mieleen,et nyt taitaa olla jo eka huhtihippukin maailmassa :heart:

 

Piitsi niin taitaa =) :heart: Sai viestisi hymyilemään.

Heili, kiva kuulla, että ystäväsi perheessä asiat kutakuinkin ruodussa kurjasta tilanteesta huolimatta. :hug:

Hikasta vielä, mulla tuntuu yleensä alhaalla, aika takanakin alhaalla jopa, mutta on välillä viime päivinä tuntunut myös ylhäällä, kuten Anulla.

Sh, hienoa, että kaikki ok, ja ihanasti sulle on sattunut mukavaa hoitohenkilökuntaa. =) Tuo neuvo palstailusta oli kyllä asiallinen, sitä noudatettakoon edelleen.

Meitsipä on kerrankin "kunnon vaimo" ja käy laittamassa ukolle ruokaa - tosin sitä syödään me muutkin eikä se ehdi miehen eteen heti työstä palaamisen jälkeen, mutta kuitenkin.

 

Heippa kaikki!!
Ajattelin justiinsa samaa Piitsi.On se ihanaa,kun alkaa vauvoja jo syntymään :heart: Hämylle :hug: ajatuksen voimalla!!
Edellisestä synnytyksestä: Meni tosi pikän kaavan mukaan,niinkuin anuuullakin.
Tuntuikin,että se loppuhuipennus ja ponnistus ym. oli kyllä helpoin osuus!!Viikkoja oli 41+3,ja yli mennään varmasti tälläkin kertaa :/
Imetyksestä en osaa mitään neuvoja antaa,mutta kyllä näistä B-luokan narskuista tuli maitoa ihan riittävästi!
Ahdistuksesta sen verran,että kyllä huonot uutiset saa ajatukset synkeiksi täälläkin.Se pikkupoikakin oli tosta naapurikunnasta,joten sekin tuntuu pahalta.Kuitenkin tulee luettua uutiset ja mietittyä perhettä ym.Mutta ei saa jäädä pyörittelemään ajatuksia liikaa
Mun kaverilla on ollut LA viikko sitten,joten nyt odotellaan vaan mukavia vauvauutisia täältä palstalta ja muualtakin :flower:
Viikonloppuja kaikille
:heart: A-I ja Tiuhti 36+5

 

Ai niin, aiemmista synnytyksistä on ollut puhetta. Seuraavassa mun synnytyskertomusta:

Esikoinen syntyi viikoilla 40 + 5, eli illalla 40 + 4 tuli muistaakseni tavallista enemmän limaa, mutta en varsinaisesti ajatellut, että tämä on nyt se paljonpuhuttu limatulppa. Toivoin toki Yöllä hiukan ennen kolmea heräsin vessaan ja siellä huomasin, että lapsivettä alkoi tulla. Ei mitenkään älyttömästi mutta selkeästi kuitenkin ja oli vaaleanpunaista, eli ei jättänyt epäilylle sijaa. Menin herättelemään miestä ja soitin sairaalaan. Ihan kaikessa rauhassa syötiin aamupuurot (jotka sitten supistuksissani myöhemmin yökkäsin tehokkaasti ulos mutta jotka miestä kyllä auttoivat) ja lähdettiin niin, että ennen viittä oltiin sairaalalla. Käyrällä lojuminen piti kertaalleen keskeyttää, kun kivut saivat oksentamaan, eikä mulle oikein voinut tehdä tutkimusta, kun olin niin kivulloinen, mutta päästiin kuitenkin lopulta salin puolelle. Kauratyynyistä ja keinutuolista ei ollut paljon apua, joten vetelin ilokaasua ja joskus kasin jälkeen sain epiduraalin ja siinä samalla oksitosiinitipan, koska kuulemma puudutus voi viedä supistukset. No siitä ei sitten mennytkään kuin noin kymmeneen saakka, että ponnistusvaihe saattoi alkaa (olisi ollut aika antaa lisää puudutetta mutta jätettiin sitten sikseen ). Totta puhuen en ekana uskaltanut ponnistaa niin kuin tunsin tarvetta, koska aattelin, ettei silleen saa muuta ulos kuin sitä toista "tavaraa" :ashamed: Lopulta ei kuitenkaan muu auttanut, ja Anttoa ponnistin yhteensä jotain reilut puoli tuntia. Synnytyksen kestoksi kirjattiin yhteensä 7 tuntia 37 minuuttia. Jälkeisvaihe vielä 20 minuuttia perään, eikä se ollut mitenkään kivutonta, vaikka olin muuta luullut. Vaan olipa pikkupoika siinä rinnalla :heart:

Kaiken kaikkiaan olin aika iloinen siitä, että synnytys sujui melko nopeasti. Silloin mulle sanottiin, että seuraava voi syntyä nopeamminkin, ja aika usein olen kuullut, että monella seuraava synnytys ois kestänyt vain puolet edellisestä. Niinpä en taida tällä kertaa jäädä kovasti viivyttelemään aamupuurojen ääreen, jos on niin selkeät merkit, että lapsivesi menee.

 

Kalenteri: Muistan sen saman tunteen,että nyt tulee kakkaa ja PALJON Olihan siitä neuvolassa puhuttu,mutta siinä kohtaa kyllä ei heti ajatellut ruveta puskemaan!!

 

Lillukka Kiva, että olet vielä mukana

Synnytyksen kesto oli ekalla kerralla 27t 20min josta ponnistusvaihe oli 15min ja jälkeiset 10min. Tuo aika on siis ekoista supistuksista laskettu. Siihen lisää 18t, jos huomioidaan koska lapsivettä alkoi mennä. Pitkä toimitus oli

Toinen synnytys kesti n. 6t josta ponnistusvaihe 3min ja jälkeiset 20min. Olisi nopeamminkin tullut, mutta jouduin pidättelemään, koska vauvalta piti imeä hengitystiet heti kun pää oli ulkona.

Imetyksestä tulikin jo paljon neuvoja, eikä ole lisättävää.



Faerie ja poika 36+5

 

Marika75 - voihan itku, vielä 3 kertaa tyhjänpäiväistä valmennusta siis edessä... Saatiin kylläkin yksi konkreettinen neuvo parisuhteen hyväksi: miehen pitää saada rauhassa ottaa kengät jalasta eteisessä töiden jälkeen, ennen kuin sille tyrkkää vauvan syliin

Joanna - samanlainen tunne täällä, nyt olisi varmaan korkea aika alkaa opiskella vauvanhoitoa raskausasioiden lisäksi! Muutama viikko sitten pääsin vähäksi aikaa kanniskelemaan serkun pikkuista poikaa (silloin noin viikon vanha) ja kyllä se oli pelottavan pieni ja avuton.

Mukava lukea kokeneempien synnytys- ja imetystarinoita, saa vähän vinkkejä siitä mitä on odotettavissa. Kiitokset siis kun jaksatte jakaa kokemuksia :flower:

Viljaliina 34+1

 

Hei!

Koko päivän olen ollut shoppailemassa. Ihan mukavasti vielä jaksoin. Ja töissä kävin kahvittelemassa ja kuuntelemassa työkaverin murheita. Minustakin sentään ehkä vielä jotain hyötyä. Siellä hommat vähän sekaisin ja työkaveri niitä stressaa.

Synnytysten kestoista: Esikoiselta kesti n.10h, ponnistusvaihe 9 min., kakkoselta ja kolmoselta n.4h ja ponnistusvaiheet 1min. ja 9min. Tässäpä onkin hyvä muistuttaa teitä jotka olette toista menossa synnyttämään, että toinen voi tosiaan tulla paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Meillä meni lähtö vähän myöhäiseksi, kun ei millään uskottu, että voi tulla noin paljon nopeammin. Siispä vedet meni matkalla sairaalaan ja perillä ehdittiin olla 6min. ennenkuin poika syntyi. Loppumatka piti jo istua jalat ristissä, että päästään perille!

Mutta nyt täytyy mennä laittamaan perheelle ruokaa!

Puella ja Kompiainen 34+3

 

Kuulumisia.. Kovasti lueskelen juttujanne, mutta ei vaan ole tullut kirjoitettua..

Maanantaina kävin neuvolassa ja jatkossa siellä vierailenkin kerran viikossa.
sf-mitta oli 34
painoa tullut yhteensä 8 kg
ei turvotusta, pissa puhdas
vauva ollut jo kuukauden pää alaspäin ja pää ollut "todella alhaalla" jo pari viikkoa. Masukin on ilmeisesti jo vähän laskeutunut.

Vauva pyörittelee takapuoltaan ja hartioitaan hurjasti ja pääosin möyrii öisin
Tänään menossa 37+6; joten pikku hiljaa tässä pitäisi kai henkisesti valmistautua siihen, että se h-hetki on oikeasti lähestymässä.

Edelleenkin vointi on hyvä, vauva ei paina mihinkään. Ainoa harmi on ollut se, että vauva liikkuu kovasti öisin ja takapuolen ja hartioiden aiheuttama muljahtelu.. Kävelyllä on vielä toistaiseksi pystynyt käymään hyvin.

Olo on sellainen, ettei tästä vielä mennä moneen viikkoon synnyttämään; jotenkin sitä olettaa, että muutama päivä ennen synnytystä olisi paikat kipeänä tai muuten olisi hankalaa. Vauvan tarvikkeet alkaa olla hankittu, eilen ostettiin viimeisiä tavaroita kuten amme; nyt oikeastaan puuttuu enää vaipat; ja sängyn petaus. Vaatteita ei ole kuin kolme vaatekertaa (56 senttiä) kun emme sukupuolta tiedä ennakkoon. Kaupassa lähes kaikki tuntuu olevan joko sinisiä tai punaisia. Onhan sitten ne äitiyspakkauksen vaatteet, mutta ne taitaa olla ika suuria aluksi. Vaatteita tulee kuitenkin niin paljon lahjaksi ja niitä ehtii sitten hankkimaan lisää, kun tietää sukupuolen.
Itselleni pitäisi vielä imetysliivit kai hankkia; mutta tuntuu jotenkin oudolta ostaa ne ennakkoon kun ei yhtään voi tietää kokoa etukäteen.

Jossain vaiheessa pitäisi kai valmistautua sairaalakassilla ja vauvan kotiintulovaatteiden pakkaamisella, mutta "joka toinen päivä talvi ja joka toinen päivä kevät"-säällä ei oikein tiedä mitä vauvalle ottaisi mukaan.

Tässä vaiheessa ei synnytys vielä pelota tai jännitä; eikähän se mene omalla painollaan; kyllä se vauva jotenkin masusta pois tulee. Imetyksestä en ota stressiä; joko se onnistuu tai ei. Olisi ihana imettää, mutta en koe olevani huono äiti, jos se ei onnistu jostain syystä. Eniten pelottaa se, että miten vauvan kanssa pärjää kotona; miten vauvaa osaa hoitaa. Meillä ei ole kokemusta pienen vauvan hoidosta, niin kaikki se tuntuu vieraalta ja pelottavalta.

Äkkiä se aika vaan on mennyt, tuntuu, että vastahan se plussa tuli tikkuun.. Ja nyt on jo lähestymässä laskettu aika -/+ 2 viiikkoa :heart: