Helvetti kun sattuu, mies jätti toisen vuoksi!

[fdsfd]

Hei, ap. Elät nyt sitä kaikkein vaikeinta aikaa. Olen sitä mieltä, että ole katkera niin paljon kuin tuntuu, hauku se nainen, vihaa miestäsi. Sinut on petetty, tulevaisuus on muuttunut, menneisyyskin sai erossa uuden näkökulman. Viha, katkeruus, suru, pettymys - kaikki nuo kuuluvat eroprosessiin. Negatiivisille tunteille saa antaa tilaa, kun on niiden aika ja se aika on nyt.

Menee vuosi, menee toinen, ehkä kolmas ja neljäskin. Tunteesi vaihtelevat. Nyt olet vihainen ja pettynyt, vuoden päästä ehkä jo pystyt suhtautumaan neutraalisti. Kunnes tulee se päivä taas, kun suru saa vallan.

Avioero on yksi ihmisen elämän rankimmista kokemuksista. Siinä hajoaa luottamus, rakkaus, toivo, yhteiset suunnitelmat. Koko elämä menee uusiksi pyytämättä, tilaamatta. Elämä on alussa, mutta ei toivoa täynnä, vaan pelkoa, kyyneleitä, pahoja ajatuksia.

Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy voi olla avuksi, sitten kun jaksat lukea.

Omasta erostani on neljä vuotta. Puhun kokemuksesta ja eronneiden ystävieni kanssa puhuttuani. Eräs hiljattain eronnut ystäväni ihmetteli eräissä juhlissa, jossa olimme sekä eksä että minä, kuinka pystymme puumaan luontevasti ja jopa nauramaan. Niin, aikaa meni vuosia, mutta sekin päivä koitti. Silti toisinaan, kaipaan kovastikin suhdettamme ja olen välillä todella surullinen. Näin tunnen, vaikka minulla on uusi perhe.

Ota päivä kerrallaan. Elä kaikki tunteet luvan kanssa läpi. Nyt ei tarvitse sievistellä ja varjella itseään, ei miestä eikä toista naista negatiivisilta tunteilta.

pisti vaan silmään tuo, että vaikka sulla on uusi perhe niin joskus kaipaat entistä suhdettasi... omaan korvaan se kuulostaa niin oudolta. Minä jos ajattelen exää ja silloista liittoani hänen kanssaan, kiitän onneani, että hän lopulta otti eron (minä kun en olisi tajunnut sitä tehdä) sillä jälkikäteen ajateltuna ja nykyiseen verrattuna tuo parisuhde oli kaikkea muuta kuin avoin ja hyvä eli sellainen jossa minunkin tarpeet olisivat tulleet kuulluksi. Nykyään olen onnellinen, että sain uuden mahdollisuuden, oikean parisuhteen, kypsän, sitoutumiskykyisen ihanan miehen kanssa.

 

[eronnut äiti]

MILTÄ niitä lapsia pitää suojella?

Ero on lapsille aina kriisi. Katsoipa tilastoja (lastensuojelu, syrjäytyminen, monet psyykkiset sairaudet, köyhyyt jne) miten päin vaan, niin "erolapset" ovat keskimäärin pahoinvoivempia kuin ne lapset, jotka ovat eläneet ydinperheessä. Toki tilastojen takaa löytyy monimutkaisia taustatekijöitä, mutta tosiasia on se, että eroamiseen ja yksinhuoltajuuteen liittyy monia riskejä.

Siksi on tärkeää, että lähivanhempi voi hyvin. Lasten on saatava kokea turvallisuutta - tunne, että vaikka toinen vanhempi lähtee yhteisesti kodista pois, niin lähellä oleva vahempi on silti vahva, turvallinen, onnellinen oma itsensä. Lähivanhemman on kyettävä suojelemaan lapsiaan eroon liittyviltä riskeiltä ja pehmennettävä siihen liittyvää väistämätöntä traumaa. Hankala tilanne silloin kun toinen vanhempi on juuri pettänyt ja jättänyt.

Myös etävanhemman hyvinvointi on toki tärkeää, mutta ei voida olettaa että lähivanhempi ottaisi siitä vastuuta. Ei ainakaan ennen kuin on saanut oman ja lasten elämän raiteilleen ja voi olla varma siitä, että itse selviää vaikeasta tilanteesta.

 

["vieras"]

Aloittajalle iso halaus! Usko pois, kyllä se helpottaa joskus. Puoli vuotta, vuosi... Sitten kun pahin suru, raivo, epätoivo on kärsitty, valoa näkyy varmasti. Tukeudu muihin ihmisiin, sure rauhassa. Jos olo menee ajan kuluessa vaan pahemmaksi, käy lääkärissä ja taistele masennusta vastaan, mies ei ole masennuksen arvoinen

 

[välillä harmaana]

Been there, done that. Muija ihastui nuorempaan mieheen, otti eron ja vei lapset mennessään. Mä olin aivan äimän käkenä että mikä meni pileen, vaimokaan sitä ei osannut selittää.

Onneksi uusi mies ei ollutkaan valmis osallistumaan yh:n arkeen. Suhde karahti kiville ja vaimo ilmoitti haluavansa palata takaisin. Otin enkä ole katunut.

 

[Karju]

Paskan tempun on mies sulle tehnyt, ei ole enää paluuta menneeseen. Jos yrität vielä suhdetta tämän miehen kanssa, ajatuksissasi jää kummittelemaan milloin seuraavan kerran pettää sinua ja kenen kanssa. Oman mielenterveytesi vuoksi sinun kannattaa unohtaa mies, ainoastaan isyyden vuoksi pidät häneen yhteyttä.

Tästä tarinasta sain itselleni lisää paljon ymmärtämystä oma puolisoni avioeron jälkeisestä ajatusmaailmasta. Naiset käsittelee nää erot tosiaan vähän eri tavalla kuin miehet.

 

[Karju]

Been there, done that. Muija ihastui nuorempaan mieheen, otti eron ja vei lapset mennessään. Mä olin aivan äimän käkenä että mikä meni pileen, vaimokaan sitä ei osannut selittää.

Onneksi uusi mies ei ollutkaan valmis osallistumaan yh:n arkeen. Suhde karahti kiville ja vaimo ilmoitti haluavansa palata takaisin. Otin enkä ole katunut.

Miten pystyt elämään sen ajatuksen kanssa, että milloin tulee seuraava kerta, että vaimos löytää toisen miehen?

 

["shihtzu"]

Itse olin myös tuossa tilanteessa ja se oli aika kova kolaus, etenkin itselleni, kun olin vielä raskaana. Kesä meni enempi ja vähempi tapellessa ja asioita hoitaessa. Haukuin kyllä niin miehen kuin sen naisenkin, mutta se oli sellaista oman olon parantamista ja nykyään mulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan, siinä mielessä, että miestä en enää takaisin ottaisi ja mun elämä sujuu hyvin nykyään. Exän uutta en ole ikinä nähnyt, eikä oikeastaan ole halujakaan nähdä, näin on ihan hyvä.
Kun saatiin kaikki tavarat ja taloasiat sovittua ja kauppakirjat tehtyä, niin iso kivi vierähti sydämeltä ja nyt kun saadaan vielä exän firman asiat pakettiin, niin mulla ei sen jälkeen ole mitään tekemistä exän kanssa kuin mitä lapsiin tulee.

Ei tuohon voi sanoa, kuin että aika parantaa ja kaikki tunteet tuossa vaiheessa on sallittuja, parempi antaa niiden tunteiden tulla esiin, kuin padota niitä sisäänsä.

 

[välillä harmaana]

Miten pystyt elämään sen ajatuksen kanssa, että milloin tulee seuraava kerta, että vaimos löytää toisen miehen?

Hyvä kysymys. En tiedä vastausta mutta koetan jotenkin sinnitellä. Miten ylipäätään kukaan voi luottaa kehenkään?

 

[selvinnyt]

Minunkin mieheni halusi vaihtelua ja vaihtoi minut 10v vanhempaan naiseen ( mies minua reilun vuoden nuorempi). Koville otti. Mutta kyllä siitä selviää. Ensin lasten vuoksi, sitten itsensä.
Ja se aamu ( minulla noin vuoden kuluttua) kun heräät ja tajuat olevasi onnellinen, vahva ja itsenäinen. Se tunne on mahtava. En tarvinnut onneen miestä, en siis uutta enkä exää. Meidän perhe oli hyvä just näin, minä ja lapset.
Muista, sinä selviät ja olet vahvempi, kun olet selvinnyt.

 

["alkup."]

Arvasitte oikein: mies soitti, ja sanoo ikävöivänsä ja haluaa minut takaisin.

Hain kirjastosta tuon Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjan, lueskelin sitä, ja aloin ajatella miten tämä oli meidän molempien henkisen kasvun kannalta hyvä juttu. Ja siinä puhuttiin jättäjistä ja jätetyistä, sekä sellasesta kapinasta jota toinen voi alkaa tuntemaan suhteessa... Sopii nakutetusti meidän suhteeseen. Minä aloin tuntea itseni vähän vahvemmaksi ja olen jopa hymyillyt exälle ja kertonut hänelle, että hyvä kun lähdit. Ja nyt se sitten tuli katumapäälle... Ei voi voittaa ei.

 

["nii"]

no mitä meinaat tehdä?? jos olisin sä, en ottais takas. Mulla on vähä vastaava tilanne, tai sillee ihan erilainen, mies pelas kahden kaa yhtäaikaa, mut mä en sen kaa enää haluu yhtään mitää. Toinen pelikaveri saa pitää hyvänään jos siltä tuntuu.

 

[narikka83]

[QUOTE="alkup.";23765564]Arvasitte oikein: mies soitti, ja sanoo ikävöivänsä ja haluaa minut takaisin.

Hain kirjastosta tuon Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjan, lueskelin sitä, ja aloin ajatella miten tämä oli meidän molempien henkisen kasvun kannalta hyvä juttu. Ja siinä puhuttiin jättäjistä ja jätetyistä, sekä sellasesta kapinasta jota toinen voi alkaa tuntemaan suhteessa... Sopii nakutetusti meidän suhteeseen. Minä aloin tuntea itseni vähän vahvemmaksi ja olen jopa hymyillyt exälle ja kertonut hänelle, että hyvä kun lähdit. Ja nyt se sitten tuli katumapäälle... Ei voi voittaa ei.[/QUOTE]

älä vain ota takasi! sielä ruikuttakkoot, perhanan äijä! sole mistään kotosin että hyppää joka pillun perhään ja itkee takasi.

 

["alkup."]

[QUOTE="nii";23765604]no mitä meinaat tehdä?? jos olisin sä, en ottais takas. Mulla on vähä vastaava tilanne, tai sillee ihan erilainen, mies pelas kahden kaa yhtäaikaa, mut mä en sen kaa enää haluu yhtään mitää. Toinen pelikaveri saa pitää hyvänään jos siltä tuntuu.[/QUOTE]
No kun en tiedä. Hän sanoi, ettei rakasta tätä toista naista, ja koko juttu oli jotain kriiseilyä. Annoin hänelle yhden eroa koskevan paperin tänään, eikä hän oikein halunnut sitä ottaa. En tiedä, kun kuitenkin itse rakastan sitä vielä.

 

["vieras"]

Näissä ketjuissa aina lynkataan mies vaikka suurimmassa osassa tapauksista ämmä löytäisi hyvin helposti syyn siihen miksi mies lähti toisen matkaan jos vähän miettisi ja yrittäisi analysoida omaa käytöstään. Nalkuttaminen, seksin pihtaaminen, kodin/lasten hoidon laiminlyönti tai siitä valittaminen, miehen vapaa-ajan kontrolloiminen, yms. syyt ajavat hyvänkin suhteen ennen pitkää kaivoon ja AINA löytyy maailmasta parempia naisia. AINA. Kyse on vain siitä uskaltaako tai viitsiikö niitä etsiä jos ne eivät vastaan kävele. Parisuhteessa elävien naisten kannattaisi ymmärtää se että jos mielii että mies jaksaa omaa rupsahtavaa ämmäänsä vuodesta toiseen katsella niin miehen hyvinvoinnin edistämiseksi kannattaa tehdä oikeasti jotain eikä istua koneella ja lynkata miehiä yhdessä joukolla muiden palstaämmien kanssa.

 

["Elina"]

[QUOTE="vieras";23765638]Näissä ketjuissa aina lynkataan mies vaikka suurimmassa osassa tapauksista ämmä löytäisi hyvin helposti syyn siihen miksi mies lähti toisen matkaan jos vähän miettisi ja yrittäisi analysoida omaa käytöstään. Nalkuttaminen, seksin pihtaaminen, kodin/lasten hoidon laiminlyönti tai siitä valittaminen, miehen vapaa-ajan kontrolloiminen, yms. syyt ajavat hyvänkin suhteen ennen pitkää kaivoon ja AINA löytyy maailmasta parempia naisia. AINA. Kyse on vain siitä uskaltaako tai viitsiikö niitä etsiä jos ne eivät vastaan kävele. Parisuhteessa elävien naisten kannattaisi ymmärtää se että jos mielii että mies jaksaa omaa rupsahtavaa ämmäänsä vuodesta toiseen katsella niin miehen hyvinvoinnin edistämiseksi kannattaa tehdä oikeasti jotain eikä istua koneella ja lynkata miehiä yhdessä joukolla muiden palstaämmien kanssa.[/QUOTE]
Joo, minussakin on vikaa. En sanoisi, että olen rupsahtanut ämmä, mutta kyllä olen alkanut ymmärtää omaakin syytäni tässä jutussa.

 

[eikös]

miehesi ollut jo vuoden verran omituisempi, harrastukset ym... eli kauan sillä on kriisiä ollut.
Ole kovana ja älä ota sitä takaisin. Voisitko enää luottaa häneen, entä osaisitko olla ja elää nalkuttamatta hänelle?
Ei se mies voi lapsiaan ja sua pelinapulanaan pitää. Kyllä aikuisen miehen tarvisi ajatella muutakin kuin munaansa pidemmälle.

 

[sdfg]

[QUOTE="vieras";23765638]Näissä ketjuissa aina lynkataan mies vaikka suurimmassa osassa tapauksista ämmä löytäisi hyvin helposti syyn siihen miksi mies lähti toisen matkaan jos vähän miettisi ja yrittäisi analysoida omaa käytöstään. Nalkuttaminen, seksin pihtaaminen, kodin/lasten hoidon laiminlyönti tai siitä valittaminen, miehen vapaa-ajan kontrolloiminen, yms. syyt ajavat hyvänkin suhteen ennen pitkää kaivoon ja AINA löytyy maailmasta parempia naisia. AINA. Kyse on vain siitä uskaltaako tai viitsiikö niitä etsiä jos ne eivät vastaan kävele. Parisuhteessa elävien naisten kannattaisi ymmärtää se että jos mielii että mies jaksaa omaa rupsahtavaa ämmäänsä vuodesta toiseen katsella niin miehen hyvinvoinnin edistämiseksi kannattaa tehdä oikeasti jotain eikä istua koneella ja lynkata miehiä yhdessä joukolla muiden palstaämmien kanssa.[/QUOTE]

Sama pätee toisinpäinkin eli miehiin. Joten samassa veneessä on kumpikin sukupuoli.

 

[Voi itku!]

Voi, tuo on ehkä kaikkein hirveintä. Menee luottamus toisiin ihmisiin. On kyllä hyvin hyvin ikävästi miehesi toiminut. Miksi ihmiset ovat nykyään niin tyhmiä ja itsekkäitä? Ja epäkypsiä. Niin ne vaan on ongelmat siinä uudessakin suhteessa. Miksi ei pysyisi perheessä, johon on myös lapsia hankittu??? Lapset ansaitsevat ehjän kodin, eikä tuollaista keskenkasvuista omia halujaan tyydyttävää paskiaista. Sori karski kielenkäyttöni. :ashamed:

Sinulle toivon kovasti jaksamista ja voimia. Ja sitä, että löytäisit sitten myöhemmin jonkun vielä suuremman rakkauden ja tulisit onnelliseksi. :heart:

 

["Elina"]

Voi, tuo on ehkä kaikkein hirveintä. Menee luottamus toisiin ihmisiin. On kyllä hyvin hyvin ikävästi miehesi toiminut. Miksi ihmiset ovat nykyään niin tyhmiä ja itsekkäitä? Ja epäkypsiä. Niin ne vaan on ongelmat siinä uudessakin suhteessa. Miksi ei pysyisi perheessä, johon on myös lapsia hankittu??? Lapset ansaitsevat ehjän kodin, eikä tuollaista keskenkasvuista omia halujaan tyydyttävää paskiaista. Sori karski kielenkäyttöni. :ashamed:

Sinulle toivon kovasti jaksamista ja voimia. Ja sitä, että löytäisit sitten myöhemmin jonkun vielä suuremman rakkauden ja tulisit onnelliseksi. :heart:

Kiitos. Tämä aika on ollut kyllä helvettiä minulle, olen laihtunut melkein 10kg, en ole nukkunu kunnolla... Henkisesti on ollut todella raskasta. Ja olet oikeassa, se teki mulle paskasen tempun. Minä tuolla aikaisemmin jo ketjussa sanoin, että ottaisin sen takaisin, ja se tunne on vieläkin mielessä. Olisko ihan mahdoton ajatus, että me voitas päästä tän yli. Hänessä on kuitenkin niin monta asiaa mitä minä rakastan. Voiko pettämisestä päästä yli?????

 

[h.]

[QUOTE="alkup.";23765564]Arvasitte oikein: mies soitti, ja sanoo ikävöivänsä ja haluaa minut takaisin.

Hain kirjastosta tuon Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjan, lueskelin sitä, ja aloin ajatella miten tämä oli meidän molempien henkisen kasvun kannalta hyvä juttu. Ja siinä puhuttiin jättäjistä ja jätetyistä, sekä sellasesta kapinasta jota toinen voi alkaa tuntemaan suhteessa... Sopii nakutetusti meidän suhteeseen. Minä aloin tuntea itseni vähän vahvemmaksi ja olen jopa hymyillyt exälle ja kertonut hänelle, että hyvä kun lähdit. Ja nyt se sitten tuli katumapäälle... Ei voi voittaa ei.[/QUOTE]

miettisin tarkkaan mitkä on sun motiivit jos ottaisit takas. rakkaus vai se ettet halua olla yksin. haluatko oikeesti olla uhdessä jonkun kanssa joka pettänyt niin fyysisesti kuin henkisesti? joka oli valmis tosta noin vaan jättää perheensä jonkun nuoren ihastuksen takia. tottakai jotkut osaa antaa anteeksi ja unohtaa. sen näkee sitten ajan kanssa jos päätätte jatkaa.

 

["mammas"]

[QUOTE="alkup.";23765627]No kun en tiedä. Hän sanoi, ettei rakasta tätä toista naista, ja koko juttu oli jotain kriiseilyä. Annoin hänelle yhden eroa koskevan paperin tänään, eikä hän oikein halunnut sitä ottaa. En tiedä, kun kuitenkin itse rakastan sitä vielä.[/QUOTE]

mieti tarkkaan otatko tkas voi tehdä saman uudestaan,,

 

[One large coffee to go]

Jos haluatte vielä yrittää yhdessä, niin kannattaisiko se yritys kuitenkin tehdä eri osoitteissa....? Ihan jo siksikin että siinä on kummallakin sitä omaa tilaa miettiä ja edetä rauhallisesti ja katsoa voiko sitä luottamusta ylipäätään syntyä. (Ja mieskään ei pääse hyppimään yhdestä täysihoitolasta toiseen sen mukaan kuka hänet huolii, vaan joutuu samalla ottamaan vastuun omista tekemisistään.)

Voimia sulle, teetpä sitten miten hyvänsä.

 

[:(]

Jaksamisia!

Oikeasti sikahan sellainen mies on,joka perheensä jättää toisen (´paremman´) vuoksi. Oikeasti juuri nämä nuoremmat,hoikemmat jotka eivät ole synnyttäneet esimerkiksi.

Meillä on mieheni kanssa ollut hyvä suhde jo yli 10 vuotta,mutta nyt kun lapsia on siunaantunut 2 kpl,on seksielämä kuihtunut. Aina jompikumpi lapsista valvoo /nukkuu levottomasti/sairastaa tms.....Ja yhteinen aika on kortilla,ja seksi ei tietenkään ole mitään villiä ratsastusta,kun täytyy varoa ettei lapset kuule.
Siinäpä se meidänkin eron syy varmaan olisi,mutta onneks mies on niin ihana että kestää tilanteen..
Jonkun toisen naisen kanssa varmaan olisikin ihanaa sekstailla koko yö ja kiljua vaikka sydämensä kyllyydestä,meillä mennään varovasti peiton alla......

 

[Hylis]

mä ottaisin miehen takas, jo LASTENKIN takia, kaikki me tehdään virheitä. Tietysti siinä menee pitkään koota luottamus uudestaan. Mutta jos rakkautta vielä löytyy, ajan kanssa parisuhde elpyy ja eheytyy ja on taas entistä vankemmalla pohjalla.

 

[Hylis]

se on kuitenki ollu miehelle vaan hetken huumaa, että vautsi tollanen nuori naikkonen häntä haluaa, tuntuuhan se hyvältä. Mutta ajankanssa tulee totuus vastaan, missä on se tuttu ja turvallinen koti ja rakkaat lapset, yhdessä koetut vuodet.

Parisuhdeterapiaan meno vois kans olla järkevää.

Tuo eri osoitteissa uusi alku on varmasti hyvä vaihtoehto, saa enemmän omaa tilaa ja aikaa.